Niin, se ei ole sattumaa että Nokia jäi ja Motorola hävisi. Syitä:
1. Fiksummat tuotteet
2. Iso firma, isot volyymit, iso markkinaosuus
3. Kustannusjohtajuus, parempi kate kaikenhintaisista luureista
En tiedä, miten Suomen mekaaninen metsäteollisuus saavuttaisi nykyisillä kansantalouden rakenteilla saman aseman. Kustannusjohtajuus on ainakin lähes mahdoton asia, ja se taas johtaa siihen kohtaa 2. on myös mahdoton saavuttaa.
Vaikka mitään lukuja ei nyt esiteltykään, olen aika varma ettei joukkoliikenteen kymmenkertaistaminen ole mielekästä resurssien käyttöä. Kehitetään vaikka yhdyskuntarakennetta samanlaisin panoksin, niin saamme paljon suuremman tehon samalla rahalla. Kuljetuksen osuus Suomen kokonaisenergiankulutuksessa näyttää sitä paitsi olevan aika vähäinen, joten tältä pohjalta en lähtisi yksityisautoilua vainoamaan:
http://iea.org/textbase/stats/pdf_graphs/FITFC.pdf
En minäkään tiedä miten kaikki on lopulta mahdollista. Tosiasia on kuitenkin se, että puuta on. Jos sen hyödyntämisessä ja markkinoinnissa epäonnistutaan korkeasta kustannustasosta johtuen, niin se on sitten siinä. Sama koskee elintarviketeollisuutta, jolle voisi avautua markkinarako tuotteiden puhtauden ja ilmastonmuutoksen takia pitenevän kasvukauden kautta. Lisäksi on tietysti matkailu, jossa valttina on Euroopan mittakaavassa varsin puhdas ja väestötiheydeltään alhainen ympäristö.
Olen Kalle Isokallion kanssa samoilla linjoilla siinä, että Suomen elintaso tulee väistämättä laskemaan. Tähän asetelmaan ei vaihtotasetta rasittava fossiilisten polttoaineiden rajoittamaton käyttö sovi. Jos liikennettä ajatellaan, niin on historiallisesti melkoinen kuriositeetti, että käytännössä kuka tahansa täysi-ikäinen saa liikutella tuhansia kiloja painavaa rautakasaa mihin tahansa milloin vain riippumatta siitä, mitkä hänen motiivinsa ovat. Vieläkin erikoisempaa se on, kun samalla varmasti tiedetään, että öljy tulee loppumaan ja toisaalta on vahvat epäilykset siitä, että fossiilisten polttoaineiden käyttö tulisi muutenkin tyystin lopettaa. Sama koskee (muutettavat muuttaen) esim. kivihiiltä ja maakaasua, jonka avulla Venäjä aikoo sitoa Euroopan liekanuoraansa.
Yhteiskuntarakennetta kehittämällä (so. kaupungistamalla) vähennetään tosin arkielämän öljykilometreja, mutta se tuskin poistaa ihmisten matkustushaluja. Siihen tarpeeseen tihennetty joukkoliikenne voisi vastata. Näin myös vältyttäisiin vaihtotasetta rasittavalta autojen massatuonnilta seurausvaikutuksineen. Toisaalta kaupungistaminen on myös uhka maataloudelle ja sitä kautta elintarvikeomavaraisuudelle.
Toki minä myönnän, että liikenne on vain asia muiden joukossa. Jokainen voi omin silmin nähdä, että keskivertomarketissa on 30-60% turhaa tavaraa. Nykyinen elintaso ei ole mitään muuta kuin tuhlausta.
Noin yleisesti ottaen summaisin, että tulevaisuuden maailmassa on kyse nimenomaan SIEDETTÄVÄN elintason turvaamisesta omavaraisuuden kautta.
Jokin 1950-luvun taso voisi toimia vertailukohtana.
Tällaisessa yhteiskunnassa olisi monia positiivisia(kin) puolia: monet elintasosairaudet vähenesivät murto-osaan (esim. diabetes) ja sosiaaliset tulonsiirrot olisi pakko mitoittaa ainoastaan todellisia tarpeita vastaaviksi. Moku- ja mamuhulluus puuttuisi tuosta yhteiskunnasva vuorenvarmasti.