Ensinnäkin: pisteytyssysteemin rakenne riippuu tarkoituksesta. Halutaanko pisteyttää työhön tulevia, työnhakuun tulevia, pakolaisia, sukulaisia, jne.
Minusta ydinperheen jäsenten ja jo työpaikan saaneiden pisteytyksessä ei ole mitään järkeä, ja opiskelijoiden pisteytyksen kätännössä hoitavat oppilaitokset. Sen sijaan työnhakijoita ja pakolaisia/turvapaikahakijoita voisi kannattaa pisteyttää, kuten myös muita omaisia.
Jo mainitun kielitaidon, koulutuksen, ammattitaidon ja rikosrekisterin lisäksi:
- perhettä yhdistävien omaisten kohdalla tietysti perhesuhteen läheisyys,
- kaikkien kohdalla mahdollisesti Suomessa asuvien perheenjäsenten lukumäärä ja integroitumisaste (siis myös sellaisten kohdalla jotka eivät hae lupa perhesuhteen perusteella),
- pakolaisten/humanitääristen kohdalla joku pisteytys tilanteen jatkuvuudesta ja vakavuudesta,
- pakolaisten/humanitääristen kohdalla (tai miksei muidenkaan) tosi suuret miinus-pisteet siitä että 18-65-vuotias henkilö on lukutaidoton,
- teoriassa voisi antaa plussaa sosiaalisesta verkostossa Suomessa, mutten oikeastan hahmota miten sen voisi todeta,
- teoriassa voisi myös antaa miinusta siitä että Suomessa asuvat sukulaiset ovat tosi huonosti integroituneita, mutta sekin on vaikea todeta,
- aikaisempi kokemus Suomessa elämisestä, suomalainen koulutus, työkokemus, jne. pitäisi olla plussaa verrattuna vastaavan ulkomaalaisen koulutuksen ja työkokemuksen,
- jos ei osaa suomea eikä ruotsia englanninkin pitäisi tuottaa jonkin verran plussapisteitä.
Sinänsä kaipaisin systeemiä joka helpottaa tai vaikeuttaa eri ryhmien maahanmuuttoa sen perusteella miten maassa jo olevat ryhmän jäsenet ovat integroituneet, mutta sellainen on epätodennäköistä.