En ymmärrä Timo Soinin motiiveja siihen, miksi hän väen vängällä tahtoo nähdä joka puolella "puolueen hajoittajia". Kun niitä ei sitten näy, hän ryhtyy itse henkilökohtaisesti hajoittamaan omaa puoluettaan. Toisaalta ukko myös uskoo enkeleihin ja paaveihin, joten aika monet hänen motiivinsa saattavat mennä yli hilseeni.
Tästä aihepiiristä minun onkin pitänyt kirjoittaa jo pitkään. En ole varma, onko seuraava aiempi viestini monellekaan Hommalaiselle vielä tuttu:
http://hommaforum.org/ind....msg175485.html#msg175485Kun olen useasti korostanut sitä, että Perussuomalaisten kristillis-isänmaallinen linja perustunee ns.
siniseen meemiin, niin tarkoitukseni ei ole ollut yliteoretisoida vaan vihjata tällä termillä siihen, että nämä ihmiset perustavat maailmankuvansa pitkälti auktoriteettiuskoon. Eli toisin sanoen näiden loppumattoman uskollisten ihmisten mielestä johtajat ovat aina oikeassa - tai vähintäänkin johtajia täytyy aina kunnioittaa ja totella riippumatta siitä, ovatko he oikeassa. Valintatilanteissa he liittoutuvat siis auktoriteettien kanssa kapinallisten sijasta, vaikka olisivat auktoriteettien petollisuudesta aiemmin purnanneetkin:
"Antakaa keisarille se, mikä keisarin on".
"But even so, we must be careful to remember that religion is only a manifestation of the Blue meme. The Blue meme is more accurately defined by its focus on absolutism, authority, sacrifice, order, ideology, and obedience to rules, just to name a few."http://integral-options.b...m/2005_11_27_archive.htmlTunnen näiden ihmisten ajattelutavan omasta lähipiiristäni. He eivät ikinä suunnittele toimintaansa machiavellilaisen laskelmoivasti, koska aito strateginen ajattelu kuuluu pelkästään oranssin meemin maailmankuvaan, joten siksi aitoa strategista ajattelua on aivan turha odottaa kehittyvän sinisen meemin puolueissa sen paremmin kuin vihreän meemin puolueissakaan.
Tulevaisuusennustustensa osalta sinisen meemin maailmankuva perustuu joko uskontoon tai uskonnon kaltaiseen fatalistiseen mytologiaan eikä reaalimaailman faktoihin ja luonnonlakeihin. Tämä ei ole sinänsä välttämättä ongelma hyvinä aikoina, mutta nykyisenkaltaisissa äkkinäisissä kriisitilanteissa se on aivan tuhoisaa, sillä muutosta ja muuttumishalua sekä karmaisevan tilanteen kohtaamista silmästä silmään on turha odottaa näiltä ihmisiltä.
Juuri tämän takia olen suositellut avaamaan uuden rintaman perustamalla oranssin meemin maahanmuuttokriittisen puolueen.
Kristillis-isänmaalliseen maailmankuvaan vahvasti uskovat ja auktoriteettiuskoa kavahtamattomat maahanmuuttokriitikot voivat luullakseni jatkaa edelleen sinisen meemin Perussuomalaisissa ilman, että heillä tulee ilmenemään mitään kilpailutilannetta uuden oranssin meemin puolueen kanssa, koska nämä puolueet ovat aivan valtavan erilaisia.
Eli ihmiset ovat erilaisia, ja täysin erilaiset ihmiset tarvitsevat omat erilliset puolueensa. Puhtaan oranssin meemin ja puhtaan sinisen meemin maahanmuuttokriitikoiden kokoaminen samaan puolueeseen eli Perussuomalaisiin merkitsisi nimittäin luullakseni ennemmin tai myöhemmin Perussuomalaisten repeämistä kahtia, mikä olisi erittäin epätoivottava skenaario. Kyllähän jo Soinin haastattelu
Uusi Tie -lehdessä paljastaa, kuinka ylitsepääsemättömän vaikeaa esimerkiksi sekulaarien ja laskelmoivien ateistien olisi yrittää toimia Perussuomalaisten kautta.
Mitä sitten sinisen meemin tilalle? Ikävä kyllä useimmat Länsi-Euroopan maahanmuuttokriittiset oranssin meemin puolueet lienevät sinisen meemin Timo Soinin kristillisen humaania maailmankuvaa ja Perussuomalaisten nykylinjaa paljon heikompi vaihtoehto. Sitä paitsi näennäisestä oranssin meemin oikeistoliberaalista maailmankuvastaan huolimatta monet Länsi-Euroopan islamkriittisistä puolueista ovat toimintatavoiltaan lähempänä vihreää meemiä, jossa tourette-suorapuheisuudesta on tehty heidän toimintansa kulmakivi. Kyseessä on siis eräänlainen 1960-luvulla virinneen
The Filthy Speech Movement -kulttuurikapinan uudelleenkierrätys eikä tuloksellinen poliittinen vaikuttaminen.
Toisaalta 1920-lukulaiseen poliisivaltiomytologiaan perustuvat ("ruskean meemin") länsieurooppalaiset maahanmuuttokriittiset puolueet eivät ole sen tehokkampia, sillä vaikuttaminen unohtuu heiltä hyvin nopeasti, kun heti ensimmäisten vaalimenestysten jälkeen kaikki aika rupeaa suuntautumaan heillä sen pohtimiseen, ketkä ihmiset pitäisi pistää vankilaan tai karkottaa maasta. Systeeminen ajattelu puuttuu, joten plusmerkkistä tulosta ei voi syntyä.
Kauhistuttaa kirjoittaa tällaista muiden maiden maahanmuuttokriitikoista, mutta valitettavasti monille äärimmäisen maahanmuuttokriittisinä esiintyville toimijoille ei käytännössä heidän oman maansa ja kansansa suojeleminen olekaan ykkösprioriteetti vaan omat mieliteot ovat heille tärkeämpiä.
Ikävä kyllä ainoa toimiva vaihtoehto suomalaisille sekulaareille maahanmuuttokriitikoille lienee siis täysin ilman poliittisia esikuvia toimiva oranssin meemin strategiapohjainen puolue, joka ideologialtaan asettuisi puolustamaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan status quota.
Olisi arvatenkin joidenkin oikeistoliberaalien maahanmuuttokriitikoiden mielestä mukavampaa, jos hyvinvointivaltion toimimattomia osia voitaisiin suositella purettaviksi, ja toki nykyinen talouskriisi tulee siihen osittain johtamaankin. Ikävä kyllä tämä ei uppoa äänestäjiin, jotka haluvat status quon säilyttämistä hinnalla millä hyvänsä, joten maahanmuuttokriitikoiden on viisaampaa puolustaa suosiolla hyvinvointivaltiota. Sitä paitsi yhteiskuntakoneistoon kohdistuvien pikkuparannusten aika Suomessa lienee ohi uusien kriisien häämöttäessä, joten nyt lienee strategisista syistä pakko asettua puolustamaan sitä, millainen Suomi tällä hetkellä on: keskustalais-sosialidemokraattinen uusavuttoman liberaali yhteiskunta. "Kovia arvoja" edustavilta perinteisiltä oikeistoliberaaleilta puolueilta kannattaa tämän takia lainata maahanmuuttokriitikoiden käyttöön ideologian sijasta vain niiden tulosorientoituneet toimintatavat, jotka mahdollistavat nopeiden tulosten aikaansaamisen puoluetoiminnassa rajallisilla resursseilla.
Näillä ja vain näillä valinnoilla voimme luullakseni saada aikaan Suomessa tehokasta vastapeliä, kun EU:n monietnistämisprojekti alkaa toden teolla 2010-luvulla yhteisen "turvapaikkapolitiikan" muodossa. Toivottavasti Muutos 2011 -puolue saa edellä esittämieni näkökohtien osalta järkevän suunnan, joka toisi heille nopeasti vaalimenestystä äärirealistisella linjalla. Yritän ainakin auttaa tässä asiassa, joten lähetän ensi viikolla Muutos 2011 -puolueen suuntaan tukimateriaalia, sikäli kuin saan nyt viikonloppuna etsittyä sitä arkistojeni pohjalta.
90537541@hotmail.com
HOMMAN KESKUSTELU
