Hankamäen tai Halla-ahon tullessa paikalle otan hatun päästäni. Kumpikaan rohkea akateemikko ei ole uhrannut periaatteitaan uransa eteen. Todennäköisesti kummallekaan ei ole professuuria tiedossa, koska tuollainen suoraselkäinen rohkeus on anathema ja Suuri Saatana stasialidemlaattiselle establishmentille. Sieluaan myymättömänä Hankamäki muodosti oivan kontrastin Hämeen-Anttilan jo kliseeksi luhistuneelle, omanvoitonpyyntöiselle, nuoleskelevalle islamapologeesille.
Ja musulmaanilekuri harjoitti taqqiyaa ihan Sallittuun Tapaan: kielsi Muhammedin esimerkin sallivan (jos ei peräti velvoittavan) pedofilian islamissa. Ja kiemurteli ja puhui paskaa homoseksuaalisuuskysymyksessä, kun ei kantti kestänyt olla rehellinen.
Enbuske taas esiintyi YLE:n yhteiskuntaohjelmissa ilmeisesti vallitsevien normien vastaisesti: oli tutustunut aiheeseen, ei kumartanut kuvia eikä vetänyt mihinkään suuntaan. Ja esitti teräviä, aiheeseen syvälle pureutuvia kysymyksiä.
Mutta miten muuten kuin professuurien ja apurahojen puutteena kaikki tämä pinnalta raapaisemani näkyy käytännössä?
Silläviisiin, että Hankamäki ja Halla-aho eivät saa kutsua linnan juhliin, Hämeen-Anttila saa, ja saa taas uuden prenikan koreine, kirjavine nauhoineen kostyymin ryntääseen.
