Saatana.
Uutta suomalaisuutta etsimässä
Poikaystäväni tuli kotiin työhaastattelusta savu korvista nousten. Kysyin varovasti, että miten haastattelu meni. ”Aivan loistavasti”. Jaha. Hetken kuluttua kävi ilmi, mitä oli tapahtunut. Haastattelija oli ystävällisesti todennut ”suomenkielesi on yllättävän hyvää, olen kuullut paljon huonompaankin”. Kuulostaako tämä sinusta kohteliaisuudelta? No niin minustakin. Mutta koko aikuisikänsä Suomessa asuneelle, tosin ulkomailla syntyneelle henkilölle, se on muistutus omasta ulkopuolisuudesta. Siitä, että aina joku arvioi. Siitä, että minussa on ja tulee aina olemaan jotain, minkä perusteella minut luokitellaan ulkopuoliseksi.
No voi voi. Mene muualle itkemään.
Suomalaiset puhuvat äidinkielenään suomea tai ruotsia. Jos joku vieraskielinen arvioidaan äidinkielensä perusteella ulkomaalaiseksi, syynä on juurikin hänen maahanmuuttajataustansa.
Mitä vikaa siinä on, että maahanmuuttajaa pidetään maahanmuuttajana?
Saatana.
Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus ovat nyt kuumaa kamaa. On trendikästä olla kansainvälinen, matkustella ja nähdä maailmaa – ja syystäkin. Vaihto-oppilaiden kansainvälisessä ilmapiirissä yllä mainittu kommentti aiheuttaa hymyä ja hyväksyntää. On luonnollista kysyä ”mistä olet, miten päädyit tänne, oletko viihtynyt, osaatko jo suomea”.
Tämä on ollut "trendikästä" n. 30-40 vuotta. "Vaihtarien" eli "ulkkarien" kanssa hengailu on siis tosi väsynyttä läppää.
Monikulttuurisuus on taas haastavampi juttu. Puhutaan ideologiasta, jonka kiteytyy ajatukseen ihmisten ja kulttuurien monimuotoisuuden säilyttämisestä ja sen kunnioittamisesta yhteiskunnassa.
Tämä ideologia on perseestä. Samassa yhteiskunnassa ei pidä olla eri kulttuureja. Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Yhteiskunnan normit eli lainsäädäntö ja sosiokulturaaliset normit perustuvat yhteiskunnassa asuvien ihmisten yhteiseen kulttuuri-identiteettiin.
Jos samassa maassa on rinnakkain eri kulttuureja, nämä eivät muodosta yhtenäistä yhteiskuntaa.
Tällöin samassa maassa on useita eri yhteiskuntajärjestelmiä. Tätä kutsutaan ghettoutumiseksi eli segregoitumiseksi eli apartheidiksi. Tätä se monikulttuurisuus tarkoittaa.
Rinnakkain elämisestä siten, että erilaisuus luo enemmän yhteenkuuluvuutta kuin erottaa.
Tämä on loogisesti mahdotonta.
Erilaisuus on itsestäänselvyys, jota ei tarvitse perustella.
Miksi samassa maassa pitäisi olla useita erilaisia yhteiskuntajärjestelmiä?
Suomen itsenäisyysajan historia ei ole kovin monikulttuurinen. Miten olisikaan voinut olla, kun itsenäistä taivalta on kertynyt vasta yhden ihmiselämän verran? Kun juuri on julistettu keitä olemme ja miten me olemme, ei sitä noin vain voi alkaa muuttamaan. Sitä suomalaisuutta siis.
Naurettavaa logiikkaa. Kulttuuri on eri asia kuin valtiollinen itsenäisyys.
Vai voiko? Haluammeko?
En minä ainakaan halua muuttaa suomalaisuutta sellaiseksi, että Suomessa hyväksyttäisiin pakkoavioliitot, kunniamurhat, lasten sukupuolielinten silpominen jne.
Olin kerran suunnittelukokouksessa, jossa mietittiin teemaa kansainvälisyystapahtumalle. 18-vuotiaaseen mieleeni jysähti kristallinkirkkaana mahtiajatus ”uusi suomalaisuus”. Tämä ajatus oli minulle uusi ja jännittävä, jopa mullistava – ja se on sitä yhä vieläkin.
Hurahdit siis teinipissiksenä mokupropagandaan ja sillä tiellä olet vieläkin.
Mitä suomalaisuus voisi olla sadan vuoden kuluttua?
Sinulla ei ole kristallipalloa eikä kenelläkään muullakaan.
Minä toivon, että suomalaisia ovat tulevaisuudessa myös ne, jotka eivät puhu virheetöntä oppikirjasuomea
Sinä siis TOIVOT, että suomen kieli tuhoutuu.
Olet maanpetturi.
Inhoat itseäsi ja siksi inhoat omaa maatasi ja kulttuuriasi ja kieltäsi.
Siksi haluat tuhota oman kulttuurisi ja kielesi.
ja omaa pohjoismaisen vaaleaa ihoa ja vaaleaa tukkaa.
Ei kukaan ole koskaan sanonut, että kaikkien suomalaisten pitäisi olla vaaleatukkaisia.
Valkoisia ihmisiä kaikki suomalaiset ja kaikki muutkin eurooppalaiset kylläkin ovat.
Afrikkalainen ei muutu eurooppalaiseksi, vaikka asuisi Euroopassa.
Toivon, ettemme aina heti kärkeen pyytäisi verbaalista yhteenvetoa syistä, jotka ovat johtaneet asumaan Suomeen.
Minun mielestäni meidän pitää nimenomaan aina kysyä kaikilta Suomessa asuvilta kehitysmaalaisilta, että mitä vittua he täällä tekevät.
Ettemme aina kysyisi, että onko Suomessa mukavaa – että onko viihdytty?
En minä sitä koskaan kysy. Ei minua kiinnosta, viihtyvätkö somalit, arabit, turkkilaiset, kurdit, iranilaiset, afgaanit, pakistanilaiset, intialaiset ym. kehitysmaalaiset Suomessa. En minä halua kehitysmaalaisten viihtyvän täällä. Minä haluan heidän menevän takaisin sinne mistä he ovat tulleet.
Toisaalta tutuiksi tullaan vaan kyselemällä, kuten lapset tekevät löytäessään jotain uutta.
En minä halua kysellä kehitysmaalaisilta yhtään mitään. En minä halua tutustua heihin. Minä haluan heidän vain menevän takaisin sinne mistä he ovat tulleet.
Me taidamme olla täällä Suomessa siis monikulttuurisuuteen kasvamisen kyselyvaiheessa.
En minä ole eikä kukaan minun tuntemani ihminen ole.
Hyvä niin. Oikeaan suuntaan ollaan rämpimässä. Pikku hiljaa.
Suomi ei todellakaan ole rämpimässä oikeaan suuntaan.
Suomi on menossa kovaa vauhtia kohti tuhoaan.
Suomea johtaa mielipuolinen maanpetturiklikki, joka haluaa tuhota Suomen.
Tähän klikkiin kuuluu nykyinen tasavallan presidentti, nykyinen pääministeri, kaikki nykyiset ministerit ja kaikki nykyiset kansanedustajat. Elämme samanlaista aikaa kuin Viro vuonna 1940.
Läjäpäin kärsivällisyyttä taskuissa.
Minulla ei ole tippaakaan kärsivällisyyttä noita mielipuolisia maanpettureita kohtaan.
Anna Pelkonen
Kirjoittaja opettelee monikulttuurisuutta UNESCO:n kuudennessa nuorisofoorumissa Suomen nuorisodelegaatin ominaisuudessa. Nuorisofoorumi järjestettiin lokakuun alussa Pariisissa UNESCO:n yleiskokouksen yhteydessä.
Mikä vittu on UNESCO:n nuorisofoorumi?
Mikä vittu on Suomen nuorisodelegaatti?
Kuka tuon tytön on tuonne valinnut "Suomen edustajaksi"?
Kuka vittu on päättänyt kustantaa suomalaisten veronmaksajien rahoilla sen, että joku tyttö menee Pariisiin "opettelemaan monikulttuurisuutta"?
HOMMAN UUTISHUONE
