Veijo kertoo, että kakkukestit ovat ohi
Maamme väkiluku on 5,3 miljoonaa. Meistä töissä käy 2,4 miljoonaa, ja 0,7 miljoonalle palkka maksetaan verovaroista. Yksityisellä sektorilla on 1,7 miljoonaa työntekijää. Ei vaadi ydinfyysikon osaamista ymmärtää, että asiat ovat vinossa, kun jokainen yksityisellä sektorilla työskentelevä joutuu elättämään itsensä ja kaksi muuta.
Hallitus haikailee eläkeiän nostamista. Sitäkin tarvitaan, mutta se ei ratkaise ongelmaa.
Ongelma on se, ettei yksityiselle sektorille ole syntynyt riittävästi työpaikkoja 90-luvun laman jälkeen. Vuonna 1990 työttömyysaste oli 3,2 prosenttia. Siitä se hypähti eikä ole sen jälkeen laskenut alle 7 prosentin.
Harjoitettu talous- ja yhteiskuntapolitiikka ei ole kahteenkymmeneen vuoteen luonut uusia työpaikkoja muualle kuin julkiselle sektorille.
Lyhyellä tähtäimellä laman vaikutuksia voidaan lieventää ottamalla velkaa valtion ja kuntien piikkiin. Riippumatta siitä kumpi velkaa ottaa, kyseessä on verotuksen siirtäminen myöhäisempään ajankohtaan. Poliittisin termein ilmaistuna veronkorotukset siirretään nousukauteen.
Ongelmana on kuitenkin se, millä eväin nousukausi koittaa. Ei ainakaan niin, että lisätään julkisen sektorin palveluksessa olevia.
Mitä suuremman osan bruttokansantuotteesta julkinen sektori kuluttaa, sitä kalliimmaksi työn ostaminen muodostuu yksityiselle sektorille.
Jotta kansantalous lähtisi kestävään nousuun, julkisen sektorin osuutta kansantalouden rahankäytöstä pitää pienentää, ei kasvattaa.
Tuottavuuden parantaminen ja palkkamaltti julkisella puolella pitää nostaa politiikan ykköstavoitteeksi. Samaan aikaan pitää myös karsia kaikki tarpeeton julkiselta sektorilta.
Mitä aikaisemmin kunnat ja valtio ymmärtävät priorisoida palvelut joita ne tarjoavat, sitä nopeammin kansantalous lähtee todelliseen, kestävään kasvuun, jonka varassa voimme edes kuvitella ylläpitävämme nykyisen tapaista hyvinvointivaltiota.
Veijo ei ymmärrä sitä, että puhutaan työvoimapulasta ja tarjotaan ratkaisuksi maahanmuuttoa. Meillä on miljoonan ihmisen työvoimareservi, kun lasketaan työssäkäyvien osuus kaikista työikäisistä. Toiseksi maahanmuuttajien kotouttaminen tuottaviksi työntekijöiksi maksaa kansantaloudelle suunnattomia summia tuottavuuden menetyksinä. Sen tietää jokainen, joka on muutaman viikon joutunut opastamaan firman kesäharjoittelijaa.
Aidanseipäistä puhumisen sijasta olisi syytä ryhtyä puhumaan asioista.
Tavoitteena pitää olla se, että mahdollisimman monelle suomalaiselle tarjoutuu mahdollisuus työskennellä yksityisen sektorin palveluksessa.
Ratkaisu ei ole se, että suomalainen on työtön ja maahanmuuttajia tuodaan tekemään työt.
Kakkukestit ovat ohi, mutta järkevällä tavalla toimien riittää ruisleipää jatkossakin.
http://www.tekniikkatalous.fi/viihde/veijo/article374027.ece?s=r&wtm=-12022010