Jaa, olit siis hädissäsi omista omistuksistasi. On se ihme (tai ehkä ei sitten olekaan), että ihmiset eivät voi keskustella poliittisista asioista katsomalla asiaa ylhäältä päin, vaan aina kaikki pitää peilata siltä kantilta, mikä on itselle henkilökohtaisesti paras ratkaisu.
Eh? 
Miltä kantilta asioita sitten pitäisi tarkastella?
Parhaana vastauksena tähän kysymykseen olen nähnyt sen, että yhteiskunnallista järjestystä esittävät mallit ovat parhaita silloin, kun esittäjä lähtee liikkeelle siitä, että ei etukäteen tiedä, mihin yhteiskunnalliseen asemaan syntyy tai joutuu yhteiskunnassa. Esim. tulonjakomallia ehdottaessaan lähtee liikkeelle siitä, että hänellä itsellään on mahdollisuus syntyä rikkaaksi tai köyhäksi. Hyvä malli on sellainen, jonka mallin esittäjä hyväksyy riippumatta siitä, tietääkö, kumpi on hänen oma kohtalonsa.
Esimerkiksi tässä maanomistuksen verotuksessa itse olen ainakin koittanut katsoa asiaa siltä kannalta, että pitäisin systeemiä oikeudenmukaisena riippumatta siitä, tulenko ehdottamassani systeemissä olemaan maanomistaja vai en.
Eli oletko viimeaikoina ollut huolissani minun asioistani, minun puolestani? Epäilen. En siten ymmärrä, miten järjestelmä voisi toimia, jossa jokainen huolehtii jonkun muun eduista. Epäilen, että ympyrä ei sulkeudu jossain välissä ja joku jää ilman.
Puhuttaessa kollektiivisesta päätöksenteosta (=politiikasta), ei tarkoituksena ole huolehtia kenenkään yksilön asioista, vaan kollektiivin. Yleensä kollektiivinen päätöksenteko jättää ison osan asioita yksilöiden itsensä päätettäväksi ja näissä tietenkin jokainen huomioi luonnollisesti vain omat asiansa.
Esim. tässä tapauksessa kollektiivisesti päätetään se, miten maanomistusta verotetaan (ja tässä käytetään parhaassa tapauksessa tuolla yllä kuvaamaani ideaa hyväksi). Sen jälkeen jokainen yksilö tekee omalla tahollaan oman hyvinvointinsa maksimointia niiden säädettyjen lakien puitteissa.
Jos homma sotketaan niin, että lait koitetaan säätää niin, että ehdotuksen tehneen oma henkilökohtainen etu maksimoituu, seurauksena on vain tappelua, koska on selvää, että tuollaisille ehdotuksille ei löydy kannatusta.
Ei sillä, tämähän on sosialismin kantava ajatus ja siksi se ei toimikkaan.
Kollektiivinen päätöksenteko liittyy kaikkiin yhteiskuntamalleihin anarkiaa lukuunottamatta. Kaikissa niissä kannattaa noudattaa tuota esittämääni periaatetta.
