Korjasin sananvapaus-kohtaa eduskunnan eilisen katastrofin jäljiltä.
Pääasianani eduskuntavaaleissa on sananvapaus. Sananvapaus sisältää oikeuden kritisoida harjoitettua politiikkaa ja poliitikkoja ankarastikin. Sananvapauden perusteella on voitava todeta asioita, joista kaikki eivät ehkä pidä ja jotka joitakuita ehkä loukkaavat. Luonnollisesti tämän vapauden on koskettava yhtälaisesti kaikkia.
Sananvapauden turvin on voitava arvostella myös menneiden aikojen ihmisoikeusrikollisia, vaikka heidän ympärilleen olisi syntynyt uskontoja. Mikään uskonto ei saa olla inhimillisen arvostelun ja jopa kritiikin yläpuolella. Yksikään jumala ei tarvitse ihmisen lakien suojelusta.
Demokraattisessa yhteiskunnassa sananvapauteen sisältyvä vastuu pannaan täytäntöön muualla kuin oikeussaleissa. Ihminen, joka käyttää sananvapauttaan typerästi, leimaa ensimmäisenä itsensä. Tämän leiman vakavuuden arvioivat tavalliset ihmiset tahoillaan — sitä ei juridisilla tuomioilla muuteta.
Lainsäädännöllä on kieltämättä paikkansa, kun kyse on uhkailuista, jotka liittyvät toisen henkeen tai terveyteen. Mielipiteenvaihtoon tällainen ei kuitenkaan liity. Väärät mielipiteet on pyrittävä osoittamaan vääriksi oikeilla mielipiteillä, ei kieltämällä.
Rasismin ja lapsipornon kaltaisia leimakirveitä ei pidä perusteettomasti käyttää hiljentämään toisinajattelijoita, kuten nykyään on tehty. Lapsipornoon, joka sisältää todellisten lasten todellista hyväksikäyttöä, on puututtava, eikä sitä pidä lakaista pois näkyvistä epämääräisen sensuurilainsäädännön turvin. Sensuuri ei estä yhtäkään todellista hyväksikäyttöä. On otettava lähtökohdaksi se, että suojelun tarpeessa ovat todelliset seksuaalisen hyväksikäytön uhrit, eivät muste ja paperi, piirtäjien mielikuvitus eivätkä "sukupuolisiveellisyyden" kaltaiset mielikuvitusolennot.
Konkreettiset tavoitteeni sananvapauden puolesta ovat nämä:
Rikoslain 11. luvun 10. § on palautettava (eduskunnan 1.3.2011 tekemisen muutosten jälkeen) ennalleen ja lisäksi siitä on poistettava viittaukset panetteluun ja solvaukseen. Nimellisesti tämä pykälä käsittelee "kiihottamista kansanryhmää vastaan", vaikka tämän rikoksen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytäkään minkäänlaista kiihottumista. Pykälä on 1.3.2011 laajennettu kieltämään tiedon levittäminen, mikäli tieto voidaan tulkita panettelevaksi tai solvaavaksi; lisäksi siihen on tuotu epäselvät käsitteet "yleisön saatavilla pitäminen" ja "yleisön saataville asettaminen", joiden perusteella voidaan kriminalisoida linkkien tekeminen ja jopa linkkien korjaamatta jättäminen, mikäli linkkien takana oleva sisältö muuttuu.
Tätä pykälää on käytetty ja pyritään edelleen käyttämään väärien mielipiteiden tukahduttamiseen. Lisäksi tässä on nähtävissä oikeuskäytännön rasistisuutta, sillä eri kansanryhmiin kohdistuvaa arvostelua suvaitaan eri tavoilla. Mikään ryhmä ei ansaitse olla muita ylempänä.
Tavalliselta internetin käyttäjältä ollaan vaatimassa sellaista juridista tietoisuutta, jollaista puuttuu jopa alan ammattilaisilta valtakunnansyyttäjänvirastoa myöten. Pykälä on askel kohti totalitarismia ja se on pikimmiten korjattava demokraattiseen valtioon sopivaksi. Kansanryhmää vastaan käsitteen varsinaisessa merkityksessä on vakava asia ja saa ollakin, mutta tämän pykälän käsittämillä teoilla ei useinkaan ole sellaisen kanssa mitään tekemistä.
Rikoslain 17. luvun 10. §:stä on poistettava 1. kohta. Tämä pykälä käsittelee nimellisesti "uskonrauhan rikkomista". Uskonnonvapautta tunnustavassa yhteiskunnassa uskonnot eivät ansaitse mitään erityiskohtelua verrattuna esimerkiksi poliittisiin mielipiteisiin, puhumattakaan siitä, että uskonto sinällään voi olla poliittinen mielipide. Erilaisia vakaumuksia ei siis kuulu asettaa erilaiseen asemaan.
Mikäli Jumala on olemassa, hän kykenee niin halutessaan rankaisemaan pilkkaajaansa itsekin. Ihmisen tuomioistuimella ei ole ylipäänsä tarvetta asettaa itseään Jumalan asemaan ja määritellä, mikä on Jumalaa kohtaan loukkaavaa ja mikä ei ole.
Menneiden aikojen ihmisoikeusrikollisia on voitava arvostella ja jopa pilkata uskonnoista riippumatta.
Laki lapsipornografian levittämisen estotoimista on kumottava. Tämä laki on ehkä vastenmielisin yksityiskohta nykyisessä lainsäädännössämme. Sen lisäksi että lain perusteella voidaan kuka tahansa aiheettomasti leimata lapsipornon levittäjäksi ja saattaa sensuurilistalle ilman oikeudenkäyntiä ja mahdollisuutta puolustautua, luodaan tässä veronmaksajien rahoilla järjestelmä, joka tosiasiallisesti vain edistää lapsipornon levittäjien asiaa.
En usko, että tämä on ollut lain aikanaan hyväksyneiden kansanedustajien tarkoitus. Lapsiporno sinänsä on ikävä sana, joka julkisessa keskustelussa valitettavan usein estää rationaalisen ajattelun. Myös tietotekninen ymmärrys lainsäätäjien keskuudessa on vajavainen. Niin tai näin, surkeakin laki voidaan kumota.
