Laitan tän uudestaan tänne, jos kerran toi aiempi ketju häviää tms. (?)
Musta tuntuu siltä, että homoliittokysymyksissäkin puidaan pääasiassa mies- ja naisparien kelvollisuutta huoltajiksi. Avioliitto on ehkä enemmänkin yksityiskohta, joka (orwellilaisen salavihkaisen aivopesun ohella) kuitenkin korkeintaan vaikuttaa esim. viisumin saantiin ulkomailta. Ja jos kirkko haluaa rajata avioliiton miehelle ja naiselle, niin antakoon kristityille homoille ja lesboille takaisin heitä imuroidut verorahat ja ryhtyköön omavaraiseksi. Sama pätee moniavioisuutta tavoitteleviin kristittyihin, joita en tosin usko paljoa olevan.
Lastenkasvatus sen sijaan vaikuttaa merkittävällä tavalla yhteiskunnan tulevaisuuteen, ja siksi ainakin minua kiinnostaa eniten kysymys siitä, kuka ja ketkä kelpaavat kasvattajiksi.
Kuinka siis määritellä se, ketkä ovat kelvollisia kasvattamaan ihmistä tämän haasteellisella matkalla siköstä täysikäisyyteen? Yksi vaihtoehto voisi olla kuunnella aikuiseksi kasvaneiden lasten omia arvioita ja kertomuksia. Mutta lapset saattavat olla täysin lojaaleja vanhemmilleen, ja pimittää esimerkiksi heitä kohtaan harjoitetun väkivallan tai insestin vuosikymmenien ajaksi. Lapsiin ei siis voi luottaa.
Toinen vaihtoehto olisi määritellä jonkinlaiset raamit sille, millä aikuiseksi kasvatetun yhteiskuntakelpoisuutta mitataan.
- Onko hän syyllistynyt rikoksiin, ja jos, niin millaisiin?
- Onko hän työllistynyt ja maksaako veroja?
- Onko hänen luottotiedoissaan häiriöitä?
- Kuinka hyvä hän on itse kasvattajana, eli mikä on hänen mahdollisten lastensa yhteiskuntakelpoisuus?
- Ovatko kotikasvatus tai henkilön oma toiminta aiheuttaneet hänen terveydentilansa huononemisen ja ylimääräisiä kustannuksia yhteiskunnalle?
Nämä vain heittoina, joku muu osaa varmaan paremmin perustella mitä tarkoittaa yhteiskuntakelpoisuus Suomessa 2010-luvulla.
Tämän jälkeen - ja vasta tämä jälkeen - on mahdollista suorittaa jonkinlainen suuntaa-antava analyysi siitä, millaiset ihmiset tai ihmiskombinaatiot kasvattavat lapsensa todennäköisimmin yhteiskuntakelpoisiksi. Mikäli jonkin tietyn ryhmän kasvattajakelpoisuus askarruttaa, voitaisiin tutkia otos ei-yhteiskuntakelpoiseksi todettuja ihmisiä, ja panna merkille ketkä heidät kasvattivat. Tulee siis valita ne kombinaatiot, joiden jälkeläisten kelpoisuutta tutkitaan.
Homoadoptio- ja hedelmöityshoitokeskustelua käydään pääasiassa seuraavien kombinaatioiden ympärillä:
mies + nainen (pysyvät yhdessä kunnes lapsi aikuistuu)
nainen + nainen (pysyvät yhdessä kunnes lapsi aikuistuu)
mies + mies (pysyvät yhdessä kunnes lapsi aikuistuu)
Kuitenkin pitäisi muistaa myös seuraavat kombinaatiot, jotta vertailu olisi millään tavoin lähellä kattavaa:
yh-äiti alusta alkaen
yh-äiti, eronnut
yh-äiti + isäpuoli
yh-äiti + vaihtuvia miespartnereita
yh-äiti + 'äitipuoli'
yh-äiti + vaihtuvia naispartnereita
yh-isä alusta alkaen (harvinainen...)
yh-mies, eronnut
yh-mies + äitipuoli
yh-mies + vaihtuvia naispartnereita
yh-mies + 'isäpuoli'
yh-mies + vaihtuvia miespartnereita
Lisäksi mukaan vertailuun tarjotaan silloin tällöin kolmen tai useamman hengen 'ryhmäliittoja'. Tällöin halutaan mahdollisesti korostaa sitä, että homoadoptio ja rekisteröidyt parisuhteet raivaisivat tietä myös muille yhdessäolon muodoille, kuten 'lukumääräneutraalille' moniavioisuudelle. Muista kulttuureista löytyy esimerkkejä lain tunnustamasta moniavioisuudesta, joten senkin voi niin halutessaan lukea mukaan joukkoon. Myös ns. vapaissa suhteissa tai ryhmäkommuuneissa kasvaneet saatetaan voida lukea kolmen tai useamman aikuisen kasvattamiksi.
Lisättäköön joukkoon siksi seuraavat:
moniavioisuus (lähinnä miehellä 2+ vaimoa)
yhteisöhuoltajuus, jossa vanhemmat yksiavioisia
yhteisöhuoltajuus, jossa vanhemmalla / vanhemmilla vaihtuvia tai useita partnereita yhteisön sisä- ja ulkopuolella
Ja nyt tulee pelkkää spekulointia. LUULEN - mutta en ole vielä löytänyt tilastoja todistaakseni - että näitä kombinaatioita tutkittaessa havaittaisiin jotain seuraavansuuntaista:
"Lapsista tulee sitä yhteiskuntakelvottomampia, mitä useampia kumppaneita heidän vanhempansa käyvät läpi ennen lapsen täysikäistymistä."
(Ja koska moniavioisuus ja varakkuus kulkevat moniavioisuuden sallivissa kulttuureissa usein käsi kädessä, voitaisiin teoriassa ehkä otaksua moniavioisten muslimimiesten jälkeläisten olevan päinvastoin hyväosaisempaa sakkia kuin yksiavioisten muslimimiesten jälkeläisten. Mutta tästä minulla ei ole sen kummempaa tietoa.)
Eroaminen ja vanhempien kumppanien määrä ei kuitenkaan ole ainoa lapsen tulevaa yhteiskuntakelpoisuutta määrittävä tekijä. Jos lähdetään aivan tosissaan ottamaan selvää, ketkä soveltuvat kasvattajiksi, pitäisi tutkimukseen lisätä myös seuraavat kategoriat:
pariskunta, jonka molemmat osapuolet halusivat lapsen ja suunnittelivat sen hankintaa
pariskunta, joista toinen tai molemmat eivät olleet suunnitelleet lapsen hankintaa
yksinhuoltaja, joka suunnitteli lapsenhankintaa
yksinhuoltaja, joka ei ollut suunnitellut lastenhankintaa
Ylläolevan analyysin tulokset olisi todella kiinnostavaa nähdä!
Ja lisää parametrejä:
biologisen äidin ikä lapsen syntymähetkellä
biologisen isän ikä lapsen syntymähetkellä (paitsi jos pelkkä siittiöiden luovuttaja)
tulevan adoptiovanhemman ikä lapsen syntymähetkellä
pariskunta, jolla ei päihdeongelmaa
pariskunta, jonka toisella osapuolella on päihdeongelma
päihdeongelmainen pariskunta
yksinhuoltaja, jolla ei päihdeongelmaa
yksinhuoltaja, jolla päihdeongelma
lainkuuliainen pariskunta
pariskunta, joista jompikumpi syyllistynyt väkivalta- tai seksuaalirikokseen huoltajuusaikana
pariskunta, joista molemmat syyllistyneet väkivalta- tai seksuaalirikokseen huoltajuusaikana
lainkuuliainen yksinhuoltaja
yksinhuoltaja, joka syyllistynyt väkivalta- tai seksuaalirikokseen huoltajuusaikana
uskontokuntaan (X, Y, Z) kuuluva pariskunta
pariskunta, josta toinen osapuoli kuuluu uskontokuntaan (X, Y, Z)
uskontokuntiin kuulumaton pariskunta
uskontokuntaan (X, Y, Z) kuuluva yksinhuoltaja
uskontokuntiin kuulumaton yksinhuoltaja
asuinmaan äidinkieltä hyvin puhuva pariskunta
eri äidinkieliä puhuva pariskunta, toinen puhuu hyvin asuinmaan kieltä
eri äidinkieliä puhuva pariskunta, kumpikaan ei puhu asuinmaan kieltä hyvin
yksinhuoltaja joka puhuu hyvin asuinmaan kieltä
yksinhuoltaja joka ei puhu hyvin asuinmaan kieltä
lapsen suvussa tai lähipiirissä ollut ainakin yksi lainkuuliainen ja raitis mies ja nainen, joita lapsi on säännöllisesti tavannut
lapsen suvussa tai lähipiirissä ollut vain yksi lainkuuliainen ja raitis aikuinen, jota lapsi säännöllisesti tavannut (nainen tai mies)
lapsen suvussa tai lähipiirissä ei ole ollut yhtäkään lainkuuliaista ja raitista aikuista, jota lapsi olisi säännöllisesti tavannut
Jos tämän jälkeen ollaan vieläkin ensisijaisesti kiinnostuneita homo- ja heterovanhempien välisistä eroista, voitaisiin selvittää vielä seuraavien parametrien vaikutus lapsen yhteiskuntakelpoisuuteen:heteropari, lapsi tullut jommalle kummalle tai molemmille yllätyksenä
naispari, lapsi tullut jommalle kummalle tai molemmille yllätyksenä
miespari, lapsi tullut jommalle kummalle tai molemmille yllätyksenä
alkoholistien ja päihdeongelmaisten osuus heteroperheissä
alkoholistien ja päihdeongelmaisten osuus kahden naishuoltajan perheissä
alkoholistien ja päihdeongelmaisten osuus kahden mieshuoltajan perheissä
väkivalta- tai seksuaalirikoksiin huoltajuusaikana syyllistyneiden heteroiden suhteellinen määrä
väkivalta- tai seksuaalirikoksiin huoltajuusaikana syyllistyneiden homoseksuaalien suhteellinen määrä
Muutamia lisäpointteja:
1)
Homo- ja lesbovanhemmille ei synny vahinkolapsia. Samaa ei voi sanoa heteroista, joille huhujen mukaan syntyy silloin tällöin lapsia, ilman että kumpikaan tai molemmat olisivat niitä sydämensä pohjasta halunneet. Lastenhankintaa tapahtuu myös kuulemma usein tilanteissa, joissa parisuhde on kriisissä. Lapsen käyttäminen 'laastarina' on ihan jo teknisesti paljon vaikeampaa silloin kun laastarin hankinta on kallista ja hidasta puuhaa. 'Huhut kertovat' ja 'kuulemma' eivät ole kovin pätevää argumentointia, tiedän, mutta kukapa oikeasti myöntäisi hankkineensa lapsen liittoa paikkaamaan? Uskoisin kaikkien kuitenkin tuntevan ilmiön 'paikatkaamme rakoileva parisuhteemme uudella asunnolla / lapsella / asuinpaikkakunnalla / autolla / jne´
Tottakai mies- tai naisparinkin osapuoli voi teoriassa yhtäkkiä tehdä heterosyrjähypyn ja tulla (tai saattaa jonkun) raskaaksi. Kuitenkin todennäköisyys
a) pitää parisuhde kasassa ja
b) saada lapsi parin huollettavaksi
on käytännössä tällaisen jälkeen olematon. Tämä fiktiivinen, hetken mielijohteesta miehen avulla raskaaksi hankkiutuva naispari onkin se syvien rivien eniten pelkäämä ja vihaama kauhukuva: 'nehän voi vaan repästä baarista kenet tahansa urpon ja kasvattaa sit lapsen omanaan!' En toistaiseksi tunne enkä tiedä yhtäkään naisparia, jonka kummallekaan osapuolelle tuo minun mielestäni täysin 'luonnonvastainen' (sic) järjestely sopisi, joten pidän sitä heterojen lietsomana kauhumyyttinä kunnes toisin todistetaan. Heteronaisten sen sijaan tiedän toimineen tällä tavalla useammankin kerran ihmiskunnan historiassa. Enkä sitäpaitsi usko, että kovinkaan moni haluaisi lapsensa saavan alkunsa baarituttavuudesta. Tai sellaisen haluaminen voisi olla ehkä yksi parametri lisää listaan, jolla määriteltäisiin ihmisen kelvollisuus lastenkasvattajana.
2)
Hedelmöityshoidot ja/tai sijaissynnyttäjän etsiminen vaativat rahaa ja aikaa, kuten adoptiokin. Hätiköidyn päätöksen ehtii purkaa erittäin monta kertaa niin halutessaan.
3)
Hedelmöityshoitoja tai adoptio-oikeuden saadakseen täytyy (ainakin Suomessa) antautua psykologin valvovan silmän tarkasteluun. Ja vaikka psykologi olisi millainen puoskari, hän kyllä havaitsee mikäli toinen vanhemmiksi haluavista on täysi juoppo, tutiseva narkkari, tai pahasti mielenterveysongelmainen.
4)
Riski tulla oman huoltajan hyväksikäyttämäksi on muistaakseni tilastojen perusteella suurin tytöillä, joilla on lapsuutensa aikana yksi tai useampi isäpuoli, ja toisiksi suurin tytöillä, joilla on heterovanhemmat (ts. ylipäänsä isä). Huoltajansa hyväksikäytön uhriksi joutuvat pojat tulevat puolestaan todennäköisimmin heteroliitossa elävän isänsä hyväksikäyttämiksi.
On tietenkin myös loogista, että väkivaltaa, laiminlyöntiä ja hyväksikäyttöä löytyy vähiten niistä perheistä, joissa lapsen saamisen eteen on jouduttu näkemään paljon vaivaa. Ja tämä pätee hedelmättömyydestä kärsiviin heteroihin, kaikkia suuntauksia edustaviin adoptiovanhempiin sekä homoihin ja lesboihin, jotka hankkivat lapsen hedelmöityshoidoilla tai sijaissynnyttäjää käyttäen.
Sen sijaan kaappihomojen ja -lesbojen osallisuudesta heteroperheiden sisällä tapahtuvaan hyväksikäyttöön minulla on synkkiä mutu-epäilyksiä. Voi olla, että monet poikiaan hyväksikäyttävät 'heteromiehet' ovat kaappihomoja, ja jos he eivät eläisi kaapissa, he eivät välttämättä olisi kieroutuneet niin pahasti. (Jostain tosin luin, että pedofiilit on useimmiten ns. gynofiileja, eli kiinnostuneita olennoista, joilla ei ole maskuliinisia ominaisuuksia. Siis naisista ja lapsista, mutta ei miehistä. Tiedä häntä.) Toinen, kyynisempi vaihtoehto on tietenkin olettaa, että niin hetero- kuin homopedofiilikin perustaa mielellään perheen heteronaisen kanssa voidakseen muutaman vuoden kuluttua panna tämän lapsia. Ja vastaavasti moni miestään ja perhettään pieksevä karmea ämmä saattaa olla kaappilesbo, joka ei olisi ehkä kasvanut yhtä kieroon kaapin ulkopuolella. Mutta näissäkään tapauksissa ei ole kyse mies- tai naisparien lapsista tai homoadoptiosta, vaan ihan virallisista heteroperheistä, joita tässä tapauksessa kaappihomo tai -lesbo terrorisoi, koska mm. kärsii kaapista.
Ja sit pakollinen semiprovo:
Muistelen kuulleeni, ja ehkä täälläkin on jossain yhteydessä puhuttu Dolly-lampaasta, joka sai alkunsa kahdesta naislampaasta eli lampaattaresta. En tosin usko metodin tulevan koskaan lailliseksi, mm. siksi, että tällaisesta kahden naaraan biologisesta (!) lapsesta tulee dna:ta luovuttaneen osapuolen jonkinasteinen klooni. Mutta periaatteessa ihan hauskaa ja lämmittävää tietää, että naaraatkin voivat lisääntyä keskenään. En kyllä koskaan itse moiseen lähtisi, karmea ajatuskin. Huuh.
Tämä vain vikana heittona, jonka sinkoan aiheuttamaan painajaisia kaikille niille, jotka todella kuvittelevat homo- tai lesbovanhemmuuden syöksevän yhteiskunnan turmion haisevaan kuoppaan.
Näyttäkää nyt jo saatana ne tilastot, joissa kerrotaan homo- tai lesbovanhempien aikaansaavan suhteessa enemmän rikollisia ja mielenterveysongelmaisia ja kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä kuin heterovanhempien.Sillä jos dataa ei löydy, niin argumentointinne on samaa tunnesoosipaskaa kuin mokuttajien 'musta vaan tuntuu siltä' ja 'mamujen perinteet on tärkeitä koska ne on perinteitä' -argumentit.
En tiedä onko Dolly-lammas jo menehtynyt lukuisiin hivuttaviin ja luonnottomiin tauteihin, mut piristi ainakin mun päivää silloin joskus vuosia sitten.
---------------------------
Jälkeenpäin lisätty huomio niille, jotka vastustavat hedelmöityshoitoja ja muusta kuin rikkoutuneesta heteroliitosta peräisin olevia homohuoltajuuksia. Tämä ei ole sitä kiellettyä keskustelua, eikä kommentoi uusia tekstejä; onpahan vaan lisäys superlaajaan oman kantani esittelyyn. Muistaakseni sai olla kuinka lavea halusi.
Eli asiaan:
Homoilla ja lesboilla saattaa olla aivan vastaavanlainen halu jatkaa sukua ja/tai hoivata jälkikasvua kuin heteroillakin. Ja tämä vietti ei ole helposti tukahdutettavissa. Jos todella haluaa lapsen, keksii kyllä vaikka mitä keinoja sen hankkimiseen.
Haluammeko siis todellakin palauttaa takaisin ne olosuhteet, joissa homot ja lesbot näkevät heteroliitosta peräisin olevat lapset ainoana mahdollisuutena saada yhteishuoltajuus lapseen omaa sukupuolta olevan kanssa? Tämähän nimittäin johtaa - ja on kautta aikojen johtanut - tilanteisiin, joissa lapsia kovasti haluava homo/lesbo ahtaa itseään heteroliittoon tasan siksi aikaa, kunnes lapset on tehty ja sovelias oman sukupuolen edustaja löydetty. Tämän jälkeen tulee ero, ja meillä on jälleen yksi uusi avioeroperhe.
Eikö olisi ollut viisaampaa sivuuttaa tämä todennäköisesti melko tuskallinen, ongelmallinen ja lapsenkin etua haittaava heteronleikkimisvaihe, ja mahdollistaa esimerkiksi hedelmöityshoidoilla lapsen syntyminen jo valmiiksi perheeseen, jossa ei olla kaapissa ja pysytään todennäköisemmin yhdessä?
Eikä liene myöskään kivaa tajuta olevansa kaappihomon tai -lesbon hyväksikäyttämä lisääntymisväline, siis se toinen biologinen vanhempi.
Sitten on tietenkin kotikonstein hedelmöittäminen yhtenä mahdollisuutena, mutta se ei ole kovin houkuttelevaa. En edes viitsi ajatella miltä tuntuisi olla tällaisessa tapauksessa synnyttävänä osapuolena, joten pitäydyn ei-synnyttävän osapuolen mahdollisissa tuntemuksissa. Kuvitelkaapa hedelmättömät miehet tuokio sitä, miltä tuntuisi jos oman hedelmättömyyden seurauksena nainen tulisi hedelmöittää ei ainoastaan toisen miehen, vaan vieläpä tutun miehen spermalla, ja mahdollisesti vielä tämän ollessa paikalla. Olisi myös varmaan todella huippusiistiä törmäillä tähän avuliaaseen lähipiirin kaveriin tuon tuostakin. Uskoisin joka ainoan hedelmättömän miehen toivovan, että hedelmöitys tapahtuisi tuntemattoman miehen spermalla, jotta ei aivan joka saatanan päivä olisi pakko muistaa jonkun toisen olevan lapsen biologinen vanhempi ja törmätä tähän. Kun kyllä se kuitenkin varmaan jonkin verran kirpaisee - mutta jos se on ainoa keino saada lapsia, niin pakkohan siihen on ryhtyä. En sitten tiedä, onko tämä toiselle vanhemmalle (nais- tai miespuoliselle) aiheutettu tarpeeton nöyryytys omiaan parantamaan lapsen kasvuolosuhteita. Uskoisin, että ei.
Näiden kotikeinohedelmöityksen tympeämpien piirteiden seurauksena moni lesbo saattaa odotella mieluummin kaapista tulleen, heteroliitossa eläneen ja lapsia hankkineen naisen tapaamista. Tai hakeutuu naiskumppaninsa kanssa ulkomaille hedelmöityshoitojen perässä. Kehitysmaissa on varmasti laajat markkinat, niin kauan kun maksaja löytyy. Ja jälleen - onko mielekästä ajaa naisparit jollekin paskaselle klinikalle Boliviaan lasta hankkimaan? Ajaako lapsen etua? Ei.
Joka tapauksessa ainakaan naisparien lastenhankintaa ei voida käytännössä estää, ainoastaan vaikeuttaa, mikä ei liene lapsen etu - koska ainoa etu teidän joidenkin mielestä olisi lapsen jääminen syntymättä. Ja siihen mikään näistä vaikeuttamiskeinoista ei sentään yllä. Vaikeusasteiden tarkoituksellinen lisääminen (ts. hedelmöityshoitojen kieltäminen) ei säästä maailmaa yhdeltäkään naisparin lapselta, kunhan vaan tekee prosessin hankalammaksi osapuolille - mutta tavalla, joka ei yhä vieläkään palvele lapsen etua.
Toisaalla ehdottamani pakote lapsibudjetin säästämiseen, ja sen asettaminen ehdoksi ehkäisyvälineen irrottamiselle sentään ajaisi lapsen asiaa pakottamalla vanhemmat suunnittelemaan talouttaan ja kohtaamaan realiteetit. Naisparien ja hedelmöityshoitoja hakevien yksinhuoltajien ajaminen lähes konkurssiin ei sen sijaan aja lasten etua. Tai saa edellämainittuja luopumaan halustaan hoivata jälkikasvua. (Tältä pohjalta hedelmöityshoitojen kustantaminen valtion puolesta voitaisiin itse asiassa osoittaa järkevämmäksi toiminnaksi kuin sen maksattamisen asianosaisilla.)
Tässä voi jeesustella maailman tappiin siitä, kuinka röyhkeää on haluta palavasti lapsia olematta hetero. Kuitenkin kaikenlaiset ihmiset haluavat palavasti lapsia, ja hankkivat niitä keinoja kaihtamatta. Olisi siksi viisainta järjestää kannustimia, jotka tukisivat lasten etua ja heidän kasvamistaan mahdollisimman yhteiskuntakelpoisiksi
kulloinkin annetussa tilanteessa. Emme voi aloittaa puhtaalta pöydältä, ja päättää, että tietyillä ominaisuuksilla varustetut ihmiset häviäisivät kätevästi maan päältä tai luopuisivat halustaan hoivata jälkeläisiä. Jos aiomme valikoida sitä, keiden lisääntymistä tuetaan ja keiden lisääntymiselle asetetaan ehdoksi esimerkiksi vastentahtoinen pariutuminen ja avioerolapsen tuottaminen, meidän tulisi kehitellä aika pirun hyvät perusteet valintaprosessille. Lasten yhteiskuntakelpoisiksi kasvamista tuetaan nähdäkseni parhaiten puuttumalla päihdeongelmiin ja perheväkivaltaan, ei esimerkiksi sillä, että lapset pakotetaan syntymään vastentahtoisesti solmittuihin kulissiavioliittoihin. Sillä se on seurauksena, ja on aina ollut, kun hedelmöityshoidot ja ulkoinen adoptio tehdään mahdottomiksi.
Haluatteko te hedelmöityshoitojen vastustajat todella sitä? Vai oletteko edes ajatelleet asiaa näin pitkälle?
Niin, ja mielestäni ihmiset voivat tietenkin itsekin maksaa hedelmöityshoitonsa, jos se siitä on kiinni. Mutta silloin tulisi ymmärtääkseni tasapuolisuuden nimissä laskuttaa myös hedelmättömiä heteropareja. Hedelmätön mies on nimittäin tasan yhtä hedelmätön tai 'hedelmättömäksi tarkoitettu' kuin naisen kanssa lasta yrittävä nainen, piste. Tämänkin asian voisi vähitellen kohdata, vaikka se onkin teille miehille varmasti vähintään yhtä hirveää kuin meille ei-synnytysintoisille naisparien osapuolille.
Pahoittelut kaikille aivan törkeästä tekstin määrästä. Mutta kun asiat on tarpeeksi monilla virheargumenteilla tulehdutettuja, vie niiden puiminen helvetisti aikaa ja tilaa. Omapa on syynne, kele.
