seuraava »

[Pawl]

"Avoimille työmarkkinoille sijoittumattomille työikäisille ja (osa)työkykyisille järjestetään mielekästä, pysyvää yleishyödyllistä työtä, jolla heidät sitoutetaan yhteiskunnan jäseniksi ja jonka avulla heidän työpanoksensa koituu yhteiskunnan hyväksi".

Minun mielestäni tuollainen toiminta pitäisikin lopettaa kokonaan, koska se on olemassa olevalla palkka/korvaustasolla silkkaa työttömien hyväksikäyttöä. Vielä vakavampi seuraus on se, että yhteiskunnasta häviävät normaalit työsuhteet kokonaan, jos yritys voi aina hakea työkkäristä puoli-ilmaisen työntekijän, josta lisäksi pääsee tarvittaessa hyvin kätevästi eroon.

Samaa mieltä. Pakkotyöllistämisen taustalla on myös ajatus, että yksilö jotenkin vammautuu ja ajautuu väistämättömään syrjäytymiskierteeseen, jos häntä ei koko ajan sitoututeta johonkin yhteiskunnan instanssiin. Syrjäytymistä joidenkin kohdalla tapahtuu, mutta sen estäminen orjatöiden teettämisellä vinouttaa sekä työmarkkintatilanteen että on epäoikeudenmukaista työntekijää kohtaan.

Ja millä tavoin valtio kykenee määrittämään työn yleishyödyllisyyden? Ja millä perusteella työpanos koituu muun yhteiskunnan hyväksi? Jos työvoimasta ja työn tuloksista ei kukaan ole normaaleilla markkinoilla valmis maksamaan mitään, niin työ ei todennäköisesti hyödytä yhtään ketään.

Lopputuloksena orjana toimiva työntekijä (joka on siis virallisissa papereissa edelleen työtön) menettää itsekunnioituksensa, työnantaja saa ilmaista työtä ja muutama byrokraatti pääsee täyttelemään papereita ja piirtelemään diagrammeja tämänkin työllistämishankkeen tuloksellisuudesta.

[Harri Eerikäinen]

Pakkotyöllistämisen taustalla on myös ajatus, että yksilö jotenkin vammautuu ja ajautuu väistämättömään syrjäytymiskierteeseen, jos häntä ei koko ajan sitoututeta johonkin yhteiskunnan instanssiin. Syrjäytymistä joidenkin kohdalla tapahtuu, mutta sen estäminen orjatöiden teettämisellä vinouttaa sekä työmarkkintatilanteen että on epäoikeudenmukaista työntekijää kohtaan.

Ja millä tavoin valtio kykenee määrittämään työn yleishyödyllisyyden? Ja millä perusteella työpanos koituu muun yhteiskunnan hyväksi? Jos työvoimasta ja työn tuloksista ei kukaan ole normaaleilla markkinoilla valmis maksamaan mitään, niin työ ei todennäköisesti hyödytä yhtään ketään.

Lopputuloksena orjana toimiva työntekijä (joka on siis virallisissa papereissa edelleen työtön) menettää itsekunnioituksensa, työnantaja saa ilmaista työtä ja muutama byrokraatti pääsee täyttelemään papereita ja piirtelemään diagrammeja tämänkin työllistämishankkeen tuloksellisuudesta.

Siellä missä harjoitetaan pakkotyötä, ei sen taustalla välttämättä ole minkäänlaista humaania motiivia, mutta minun osaltani keskustelu ei koskekaan pakkotyötä eikä orjatyövoimaa.

Ajattelen hyvän ja tyydyttävän työn olevan samanlainen onnenpotku kuin hyvän ja tyydyttävän puolisonkin; on ihmisen omalla vastuulla hankkia ominaisuuksia, kykyjä ja taitoja, joilla sellainen saadaan. Jos tämä ei kuitenkaan onnistu, voi joku hyvyyttään tehdä pienen intervention tarjoutumalla esittelemään vähemmän vetovoimaisen vaihtoehdon joko omista tuttavistaan tai työelämästä. On sitten täysin tuon toisen oma ratkaisu, tyytyykö hän olemassaolevaan tilaansa vai tarttuuko tarjottuun vaihtoehtoon.

Yleishyödyllisen työn näen olevan sellaista työtä, jonka järjestäminen liiketoimintana on taloudellisesti kannattamatonta, mutta joka tuottaa hyvää aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä, ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin ja joka ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Esimerkkeinä tulevat etsimättä mieleen vanhusten avustaminen ulkoilussa ja asioimisessa, kouluaan aloittavien koulumatkan turvaaminen, ympäristön siistiminen jne. Tehtäviä, jotka muuten jäisivät tekemättä, ja joiden tekijällä ei muuten olisi mitään tekemistä.

Mutta voi hyvinkin olla mahdollista että on joku järkevämpi ja oikeudenmukaisempi tapa ratkaista ongelma joka syntyy siitä, että on olemassa töitä joista ei olla valmiita maksamaan yhteisistä verovaroista avoimien työmarkkinoiden kanssa kilpailukykyistä palkkaa, ja on olemassa työikäisiä ihmisiä, joilla ei ole riittävän pahaa diagnosoitua sairautta, vikaa tai vammaa, joka oikeuttaisi työkyvyttömyyseläkkeeseen, mutta työkyky on syystä tai toisesta kuitenkin alentunut niin, ettei työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole realistista edes kuntoutuksen ja koulutuksen kautta. Jos sinulla on ratkaisu tähän yhtälöön niin älä epäröi jakaa sitä kanssani.

[Harri Eerikäinen]

Onko sulla käsitystä, kuinka paljon tuota käytetään? Tiedän muutamankin tapauksen, jossa selkeästi työhaluttomat keskittyvät vain tukien maksimointiin. Ainakin ulkoa käsin tarkasteltuna heillä näyttäisi menevän oikein hyvin. (on autot, 42" flat screenit, lapsilla uusia soittimia, uusia harrastuksia, ym.)

Käsitykseni ei perustu mihinkään lähteisiin vaan omaan perstuntumaan alalta, ja se on se, että toimeentulotuen leikkaamista käytetään hyvin harvoin. Voin olla myös väärässä. Lapsiperheitä ymmärrettävästi pyritään tukemaan arjessa ja kasvatustehtävässään monin tavoin, eikä se väärin ole. Toki niinsanottu ja paljon puhuttu kannustinloukku syntyy useampilapsisessa perheessä helposti, jos kyseessä on yksinhuoltajaperhe tai täysin kouluttamattomien vanhempien perhe. Kun subjektiivinen oikeus tietyn tasoiseen asumiseen ja tulotasoon on kirjattu lakiin, ja lisäksi tulevat mahdolliset lääke- ym. kulut, ei toisen tai välttämättä molempienkaan vanhempien töissäkäynti matalapalkka-aloilla lisää käytettävissä olevaa rahaa senttiäkään. Työnteon ja aktiivisuuden pitäisi aina kannattaa myös taloudellisesti eikä vain psyykkisesti toimettomuutta paremmin.

[Pawl]

Mutta voi hyvinkin olla mahdollista että on joku järkevämpi ja oikeudenmukaisempi tapa ratkaista ongelma joka syntyy siitä, että on olemassa töitä joista ei olla valmiita maksamaan yhteisistä verovaroista avoimien työmarkkinoiden kanssa kilpailukykyistä palkkaa, ja on olemassa työikäisiä ihmisiä, joilla ei ole riittävän pahaa diagnosoitua sairautta, vikaa tai vammaa, joka oikeuttaisi työkyvyttömyyseläkkeeseen, mutta työkyky on syystä tai toisesta kuitenkin alentunut niin, ettei työllistyminen avoimille työmarkkinoille ole realistista edes kuntoutuksen ja koulutuksen kautta. Jos sinulla on ratkaisu tähän yhtälöön niin älä epäröi jakaa sitä kanssani.

Yhtälö on kieltämättä kimurantti. Minimipalkoista luopuminen on tietysti markkinapohjainen ratkaisu työllistää alhaisen osaamistason työvoimaa. Ymmärrän kuitenkin, että ratkaisu on utopistinen Suomen oloissa. Mainitsemaasi vanhusten -ja lastenhoitotyötähän tehdään suht' paljon pimeänä, jolloin työntekijän korvaustaso on kohtuullinen, koska työnantaja voi säästää palkan sivukustannukset.

Pidän lähtökohtaisesti epäilyttävänä, että valtio operoi erilaisten työvelvoitteiden muodossa jossain altruistisen vapaaehtoistyön ja normaalin palkkatyön välimaastossa. Haluaisin nähdä mieluummin spontaaneja ratkaisuja työvoimatoimistojen ohjauksen ulkopuolella, joissa nämä lähes-työkyvyttömät voisivat tehdä työsopimuksia esimerkiksi 1000 euron kuukausipalkkaa vastaan.

[Harri Eerikäinen]

Yhtälö on kieltämättä kimurantti.

Sitä se on, eikä minulla ole valmista vastausta, mutta joitain pitkään kokemukseen perustuvia havaintoja ja ajatuksia.

Se on kiistatonta, että työtoimintaan tai palkkatuettuun työhön pakottaminen menemättä jättämistä millään tavoin sanktioimalla pääsääntöisesti vie asioita huonoon suuntaan. Poikkeuksena tietysti työttömyyden perusteella rahallisia etuuksia nostavat, jotka todellisuudessa eivät halua eivätkä aio ottaa työtä vastaan. Mutta ajattelemani kohderyhmä ei siis pääse töihin avoimille työmarkkinoille, tai ei pysty suoriutumaan niillä vallitsevista työsuhteen ehdoista ja velvoitteista. Heitä ei tule viedä tapaamaan virkakoneiston edustajaa, joka kertoo että "elämäsi muuttuu vielä kurjemmaksi, ellet suostu tähän ja tähän".

Vapaaehtoisuuden lisäksi kaikenlaisen aktivoitumisen tulisi näkyä asianomaisen taloudessa. Nykyisin on mahdollista maksaa yksityisen tai kunnallisen sektorin työnantajalle jatkuvaa, ei vain määräaikaista palkkatukea, joka kompensoisi vajaakuntoisen työntekijän puutteellista työkykyä. Tätä mahdollisuutta ei ainakaan Helsingissä tietääkseni käytetä.

Minimipalkoista luopuminen ei ehkä olisi mahdotonta, jos se tehtäisiin esimerkiksi siten, että kuntoutustutkimusten ja työkyvyn arviointien jälkeen todettaisiin tietynsuuruinen haitta, ja palkka olisi soviteltavissa tämän mukaan. Tällöinkin olisi useimmissa tapauksissa varmasti valtion ja kunnan vastaantulo tarpeen verotuksen, osatyökyvyttömyyseläkkeen tms:n muodossa, mutta muussa tapauksessahan nämä henkilöt olisivat kokonaan elätettävinä, osallistumisen ja osallisuuden ulkopuolella lieveilmiöineen, ja mahdollisesti heidän joutilaat kätensä tekisivät vähemmän rakentavia asioita kuin tässä toisessa tapauksessa.

Niin ikään olisi varmasti mahdollista sekin ehdottamasi käytäntö, jossa vaikeassa työmarkkina-asemassa olevat saisivat ansaita jonkin summan omalla työllään niin, ettei se vaikuttaisi ainakaan koko ansaittua summaa vastaavalla määrällä muihin etuuksiin.

Perusajatuksena siis kaikkiaan se, että kun jollakin tavoin kuitenkin on välttämätöntä tehdä tulonsiirtoja verovaroista niille, jotka eivät täytä kaikkia kovenevien työmarkkinoiden vaatimuksia, niin tehtäisiin ne sellaisella tavalla, joka kannustaa aktiivisuuteen, ei toimettomuuteen. Niin kauan kuin asenne on yksioikoinen "auki tai kiinni" -periaate, eli joko elättää itsensä työllään tai on toisten työssäkäyvien elätettävänä, on rationaalisesti toimivan vaikeasti työllistyvän valinta joutilaisuus.

(Huomaan muuten keskustelumme etääntyneen ketjun varsinaisista teemoista, joten ehkä tätä on mahdollista jatkaa jossain muussa ketjussa. Näitä vain tulee sen verran pohdittua että lähtee helposti lapasesta, sorry modet).

[Mika]

Harrilla on järkeviä ajatuksia. Ongelma ei tosiaan ole kovin yksioikoinen. Jos toimenpiteiden piirissä on todella vain sellaista työvoimaa, joka ei kilpaile töistä vapailla markkinoilla, eikä toiminta ole sanktioitua, kuntouttava työtoiminta, työpajat tms. ovat ehdottomasti kannatettavia, ja niillä on varmasti hyvin suuri merkitys niille, joille tätä kautta järjestyy mielekästä tekemistä ja ehkä pientä tulotason paranemistakin.

En tarkkaan tunne tämän päivän tilannetta, mutta ainakin takavuosina työttömiä on ollut mahdollista käyttää törkeästi hyväksi. Olen kuullut sellaisestakin tilanteesta, jossa potkut saaneelle ja lisäkoulutusta hankkineelle atk-ammattilaiselle tarjottiin "harjoittelupaikkaa" entiselle työopaikalleen, jossa hän olisi joutunut tekemään suunnilleen entisiä tehtäviään täysin naurettavalla korvauksella.

  

[Harri Eerikäinen]

En tarkkaan tunne tämän päivän tilannetta, mutta ainakin takavuosina työttömiä on ollut mahdollista käyttää törkeästi hyväksi. Olen kuullut sellaisestakin tilanteesta, jossa potkut saaneelle ja lisäkoulutusta hankkineelle atk-ammattilaiselle tarjottiin "harjoittelupaikkaa" entiselle työopaikalleen, jossa hän olisi joutunut tekemään suunnilleen entisiä tehtäviään täysin naurettavalla korvauksella.   

En saattanut mieltäni malttaa ja olla kommentoimatta vielä...

Olet aivan oikeassa siinä, että työnantajat, niin kunnalliset kuin yksityisetkin voivat irtisanoa tai ainakin olla palkkaamatta työntekijöitä tehtäviin, joita jatkuvasti hoitaa määräaikaisella palkkatuetulla työsopimuksella joku pitkittyneen työttömyyden perusteella tukityökelpoisuuden saanut huonommin eduin kuin vakituisella olisi. Tämä ei ollut palkkatuen tarkoitus, vaan katkaista työttömyysjakso ja luoda pysyviä työpaikkoja tällaisen sisäänheitto- ja näyttövaiheen kautta. Metsään meni. Työllistämismäärärahojen mielekkäämpään kohdistamiseen löytyy varmasti vielä muitakin kuin edellä hahmoteltuja tapoja, jos vain löytyy poliittista tahtoa.

[Mika]

Kerta vielä kiellon päälle. Seuraavassa todella törkeä esimerkki työttömien kusetuksesta:

"Fortum on päässyt tulokseensa myös orjatyövoiman käytöllä.  Sähkölinjan raivauksessa on käytetty 8€/päivässä työkokeiluväkeä, on luvattu ottaa vakituiseksi, kun hyvin tekee, ei ole otettu."
 
http://www.ksml.fi/mielip...alsta/posts/list/2981.htm

[Harri Eerikäinen]

Näinhän se menee kuten Mauno Mikan linkissä kirjoitti, joskin pointtinsa oli myös muilla keskustelijoilla.

Itse olen välttynyt katteettomien lupausten antamiselta niin työhönottajana kuin nykyisessäkin duunissani seuraavasti: Kun potentiaalinen asiakastyöntekijä tulee haastatteluun sanoen edellisessä ohjaavassa paikassa luvatun esimerkiksi tukityöjaksoa työharjoittelun tai kuntouttavan työtoiminnan jatkoksi jos menee hyvin, niin kerron tilanteen olleen sanomishetkellä tuollainen. Kokemus on vuosien varrella osoittanut tukityöllistämisen Helsingissä olevan äärimmäisen tempoilevaa ja suunnittelematonta, tai jos suunnitelmia on tehty, niin ainakin molemmat jalat tukevasti ilmassa ja vasemmalla kädellä.

Työllistäminen työmarkkinatuella edellyttää sekä kunnan että valtion rahojen käyttämistä, ja keskimäärin kumpikin vetää pari kertaa vuodessa paniikinomaisesti rahahanat kiinni. Kun tämä paniikkijarrutus vielä tapahtuu kunnalla ja valtiolla eriaikaisesti, ollaan suurimman osan vuotta siinä tilanteessa, että toisella olisi rahaa mutta toisella ei. Yhteistyökumppaneille (esim. Rakennusviraston Viheryksikkö) tärkeitä työmaita pistetään kiinni, tai vaikkapa Terveyskeskuksen Kotihoidolle annettuja lupauksia toiminnan käynnistämisestä ei pystytä lunastamaan, ja hommansa hyvin hoitaneita, kuntoutuneita, motivoituneita ja työllistämispolullaan etenemään valmiita ihmisiä joudutaan passittamaan petettyinä takaisin toimettomuuteen. Kun sitten loppuvuodesta huomataan, että "voi kauhia, nyt on monta miljoonaa työllistämisrahaa käyttämättä", niin sitten ohjataan käytännön toiminnan järjestäjille pystymetsästä pahoissakin ongelmissa olevia työttömiä aivan väärässä elämäntilanteessa tukityöpäätös krapulasta vapisevissa käsissä, yritetään keksiä mielekkäitä työtehtäviä huonolla menestyksellä, ja saadaan tukityöjakson näistä lähtökohdista keskeyttäneille karensseja tai työssäoloehtoja. Vähemmän asiantuntevaa touhua, mutta kentän ääntä ei haluta kuulla.

Vakituisen työpaikan lupaaminen on lähes aina vastoin parempaa tietoa puhumista, mutta myös siihen törmään vieläkin, vieläpä niin että minun tulisi ko. toimintaan ihmisiä ohjata. Toki silloin kerron heille myös näkemykseni ja kokemukseni asioiden todellisesta tilasta.

Melkoinen viidakko, jossa yksin tallaavaa kokematonta samoilijaa viedään kuin litran mittaa. Siksi tämänkin alan tuntemukselle voi olla käyttöä esim. Muutos 2011:ssä. Sillä muutoksen tuulia tarvitaan työvoimapolitiikassakin.

[Harri Eerikäinen]

Minulta saamastaan huumorisähköpostista ilmoituksen vähemmistövaltuutetulle kahden vuoden harkinnan jälkeen tehnyt entinen alaiseni jatkaa johdonmukaisesti valitsemallaan linjalla. Kotihoidosta tuli perjantaina 28.8 palautetta, että ko. henkilö ja entinen kuntoutettavansa toimivat entisellä alueellaan meidän hankkeemme nimissä esiintyen. Näin he ovat päässeet ainakin yhden vanhuksen kotiin, ja suorittaneet siellä samoja tehtäviä kuin virallisessakin yhteydessä aiemmin, tällä kerralla vain rahallista korvausta vastaanottaen.

Koska itse kerron vain tietooni tulleet faktat tai niistä vetämäni johtopäätökset, en lähde vähemmistövaltuutetun linjalle, eli arvioimaan että "asunnon suunnitelmallisen tyhjentämisen kartoituskäyntejä on todennäköisesti tehty varsin paljon". Ilmoitin vain asiasta esimiehelleni perjantaina iltapäivällä, ja kehotin kotihoidonohjaajaa tekemään asiasta tutkintapyynnön poliisille.

Mutta kuten aiemminkin kirjoitin, vähemmistövaltuutetun asemassa olevan virkamiehen olisi suonut jo alun perin harjoittavan jonkinlaista lähdekritiikkiä, vaikka kuinka kovasti teki mieli päästä hämmentämään...

(Lisäys 12:30: Ilmeni että asiakkaan omainen on tietoinen ko. käynneistä ja tilanne on nyt seurannassa).

[JoKaGO]

Onko muuten mitään uutta tällä sektorilla, tai tuosta kartoituskäynticaustista?

[Harri Eerikäinen]

Ei mitn, reilu viikko sitten soitin oikeusasiamiehen toimistoon asiani esittelijälle. Hiljaa hyvä tulee.

Niin kuin olen sanonut, se varoitusasian ratkaisun hakeminen oli periaatekysymys, ja sen katson loppuun asti. Tärkeämpi oli työhöni liittyvän hankkeen ja koko toimistomme henkilöstömäärän alasajosuunnitelma, johon olen päässyt samalla esittämään näkemyksiäni toivottavasti tarpeeksi vaikutusvaltaisille ja aikaansaaville tahoille. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

[Harri Eerikäinen]

sunnuntaina 18. lokakuuta 2009

http://henrikeinariera.bl...0/jipii-ja-hiphurraa.html
 
Kaikki kaupungin palkollisethan tietävät, miten kaupunki palkitsee hyvin tehdystä työstä? Tietenkin antamalla lisää työtä.

Saatuani 13.3.2009 tiedokseni minua koskevan, vääränä pitämäni varoitusmenettelyn käynnistämisen (siihen odottelen Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisua), totesin mielessäni että nyt meni kuppi nurin, ja aloin ajamaan myös työni sisältöön liittyvää asiaa tavoilla, joita en olisi voinut kaupungin linjaorganisaatiossa muutoin toteuttaa ottamatta erittäin suurta riskiä irtisanomisesta. Tuona alkukeväänä minulla oli nimittäin varma tieto siitä, että johtamani "Kotihoidon tukiryhmät" -hanke oli loppumassa tämän vuoden lopulla sen erinomaisista tuloksista, kaupungin surkeasta työllisyyden hoidosta ja ensi vuonna huimasti lisääntyvästä aktiivitoimenpiteiden tarpeesta huolimatta. Olen kertonut tästä aiemmissa blogikirjoituksissani.

Nyt sitten viime viikolla 13.10 teimme esimieheni kanssa suunnitelmat siitä, miten toiminta kuitenkin voisi jatkua resursseja toisaalta toiminnastamme siirtämällä, kun lopettamisesta näytti tulevan sosiaalivirastolle liian paljon selitettävää liian vaikutusvaltaisille ja kuuluville tahoille. 14.10 oli sitten "palokunnan vintillä", kuten on tapana sanoa, suunniteltu lisärahaa työllisyyden hoitoon ensi vuodelle kolmen miljoonan verran, ilmeisesti ainakin henkilöstöjohtaja Tapio Korhosen ja kaupunginjohtaja Jussi Pajusen voimin. Tämän jälkeen sain sitten perjantaina 16.10 kuulla, että toimintaa pitäisi jopa laajentaa, ja kuinkas muuten, määräaikaista henkilöstöä lisäämällä. Sisäisillä siirroilla voisimme saada kolme vakinaista paikkaa hankkeen kenttätyöntekijöille, joita nyt on ollut seitsemän, ja lisäksi kahdeksan määräaikaista työntekijää.

Toiminnan organisoinnin ongelmat ovat koko neljän vuoden ajan liittyneet asiakasohjauksen puutteellisuuteen (tähän olisi riittänyt aikuispalvelujohtaja Helinä Hulkkosen käsky Työvoiman palvelukeskuksen Duurin esimiehen esimiehenä hoitaa asia kunnolla), ja avainhenkilöiden työsuhteiden määräaikaisuuteen, joka on tehnyt käytännössä mahdottomaksi toiminnan pitkäjänteisen suunnittelun pakottaen sen sijaan vain nopeasti kerran toisensa jälkeen reagoimaan niihin tempoileviin ratkaisuihin, joita sosiaaliviraston työllistämisasioista vastaavat päättäjät eteen ovat heittäneet. Hyvät työntekijät eivät enää ole jaksaneet sitoutua hankkeeseen, osa on lopettanut, osa oireilee muuten, ja nyt toimintaa siis olisi tarkoitus laajentaa ja kehittää lisäämällä sitä, mikä on ollut suurin ongelma - määräaikaisuutta. Ja samaan aikaan viime vuodet kaupungin Henkilöstökeskus on ollut kimpussamme sen vuoksi, että toimintaamme on pyöritetty määräaikaisten työsopimusten varassa. Nyt se tarjoaa meille samaa ratkaisuksi ongelmaan, jota on itse ollut keskeisimpänä toimijana luomassa. Nyt kun pupu meni pöksyyn yhden rivityöpäällikön säätämisten takia, lähdetään kuitenkin siitä että kaikki koetellut epäonnistumisen ainekset kasataan kokoon, mutta samalla voidaan sanoa että annettiin kyllä mahdollisuus. Ja jos kaikki menee putkeen ja kiitosta tulee, niin hyvillä tuloksilla on tunnetusti monta isää ja äitiä...

Miksi en nyt oikein osaa heittää riemusta kärrynpyörää kun tällainen onnenpotku kohtasi?

(19.10.2009 Kysyin tänään lähimmältä esimieheltäni Leena Luhtaselalta mahdollisuutta siirtyä organisaatiomuutosten ja toimistomme kehittämisen myötä joihinkin toisiin tehtäviin, palaamme asiaan myöhemmin. Jos mä jotain johdan, niin johdan sitten myös, hyvässä ja pahassa, syteen tai saveen. Omista ratkaisuistani kannan vastuun mutta en mielelläni toisten. Saisin Koti-ja laitospalveluista jo kauan pyytämilläni resursseilla ja valtuuksilla alayksikön, josta tultaisiin ottamaan oppia kauempaakin. Olen nyt tehnyt väkisin hyvää työtä kohta neljä vuotta, joku muu voi näillä eväillä jo jatkaa. Liksaa ei ole varaa tiputtaa senttiäkään, vaan sitä pitää nostaa, mutta sen en jaksa uskoa olevan kynnyskysymys jos viraston johdolla nyt tällä kerralla on halua hoitaa asia viisaasti. Viimeksihän tuota halua ei löytynyt, vaikka kysyin Voutilaiselta asti.

Jos saan rauhallisen pysyvän duunin kohtuupalkalla ilman että työnteon edellytyksiltä jatkuvasti viedään pohjaa, keskityn jatkossa työhöni, yhteiskunnallisiin asioihin ja perheeseeni sekoittamatta niitä keskenään. Sosiaalivirasto voi sen jälkeen minun puolestani hoitaa niin työllistämis- kuin muutkin asiansa niin kuin ennenkin; ainoastaan sananvapauteen liittyvän oikeusasiamiehen ratkaisun enää tulen julkaisemaan sen jälkeen).

[Harri Eerikäinen]

Pohjois-Helsingin Vartti-lehti kertoo 4.11.2009 näin:

http://static.metrolive.f...et/vartti/HB/VAR20091104/ (sivu 4)

Iloa kotiin -työmallille löytymässä vaihtoehto

Työllistämisrahojen loppumisen vuoksi Malmin toimintakeskus lopettelee parhaillaan Iloa kotiin -työmallia, jossa pitkäaikaistyöttömät tukityöllistetyt ovat auttaneet vähävaraisia vanhuksia ja mielenterveyspotilaita arjen pyörteissä

- Valoa on näkyvissä, kertoo sosiaalisen ja taloudellisen tuen päällikkö Leila Palviainen sosiaalivirastosta.

Viikko sitten sosiaalilautakunta hyväksyi Leila Palviaisen koostaman esityksen, jossa erillishankkeena toiminut Iloa kotiin -työmalli pyritään sulauttamaan Helsingin kaupungin terveyskeskuksen alaisuudessa toimivan kuntouttavan työtoiminnan kanssa yhteen.

Kotihoidon tukiryhmissä tarjotaan työttömille palkkatuetun työn sijasta ensisijaisesti mahdollisuutta kuntouttavaan työtoimintaan. Ensi vuoden alusta kuntien velvollisuutena on järjestää kuntouttavaa työtoimintaa myös yli 25-vuotiaille.

Palviainen ei uskalla tässä vaiheessa ennustaa, että muutos tarkoittaa sitä, että Iloa kotiin -työmalli muuttuu pysyväksi. - Asia ei ole aivan yksiselitteinen. Ensi vuoden rahoituskin on vielä kiinni siitä, hyväksyykö valtuusto ensi vuoden talousarvioon 3 miljoonan euron lisäyksen ja onko rahoitusta saatavissa ko. määrärahoista. Haluaisin uskoa näin käyvän.

Mitään estettä sulauttaa Iloa-kotiin terveyskeskuksen Työhönkuntoutusyksikön kotihoidon tukiryhmien toimintaan ei sinänsä ole. Vähävaraisille asukkaille apu olisi edelleen maksutonta. - Kysymys on lähinnä työnjohdollisiin tehtäviin tarvittavista lisäresursseista. Ensi vuodelle mahdollisesti saatava rahoitus on kuitenkin määräaikainen. Sitä se on osin myös Työhönkuntoutusyksikön kohdalla.

Palviainen toivoo Malmin toimintakeskuksen toiminnanjohtajan olevan mukana uudistamistyössä. - Eeva Laineella on paljon annettavaa toiminnan jatkokehittämiseen.

Vaikka kaikki etenisi suotuisasti ja ripeästi, on vähävaraisten auttamiseen tulossa muutaman kuukauden paussi.

Pirjo Pihlajamaa

[Griffinvaari]

hei!
Ei kai tämä tähän päättynyt, vai vieläkö ratkaisua odotellaan, nyt on sentään 27.4.2010

[Harri Eerikäinen]

Oli liian iso asia oikeusasiamiehen toimistolle ihan itse ratkaista.

http://www.mtv3.fi/uutise...t/kotimaa/2010/04/1104822

[Oinomaos]

Maalaisjärjellä ajateltuna vähemmistövaltuutettu ym. ylireagoivat. Ikävä vaan, etteivät maalaisjärki ja putkikatseisten virkamiesten käsitykset aina kohtaa. Kärsijänä kuitenkin, poikkeuksetta, VHM.

[Mika.H]

Oli liian iso asia oikeusasiamiehen toimistolle ihan itse ratkaista.

http://www.mtv3.fi/uutise...t/kotimaa/2010/04/1104822

mielenkiintoista olisi tehdä laskelma tuosta kuinka paljon tuon mielipuolisen typerän asian vatvominen on tullut stadille ja valtiolle maksamaan.

miten vitussa meillä on varaa tuollaiseen pelleilyyn?! kerokaapas!

[Griffinvaari]

Harri Eerikäiselle kiitos vastauksesta sinä seuraat aiheitasi hyvin.
Kertomasi, ja liitteiden sisällön perusteella, tapaus loukkaa oikeudentajuani melko roisilla tavalla.
En ole ihan outo virka tai työsuojelu kysymyksissä, itse asiassa omaan yli 25v valtion palveluksen ja olen eräs -73 valituista ensimmäisistä työsuojeluvaltuutetuista. Sitä ennen jo toimin hetken vanhan työ turvallisuus lain mukaisena työsuojeluasiamiehenä(tämä on siis selkeä todiste tyhmyyteni pohjautuvan jo nuoruus vuosiltani).
Ehkä hieman lohduttaa ettei ennen työsuojelun valvontalakia työntekijälle lainsäädännöstä löytynyt muuta selkeää oikeutta, kuin tapaus jossa työn antaja henkilönä tulee ja iskee turpaan, tällöin työntekijällä oli erikseen mainittuna oikeutena irtisanoutua välittömästi ilman mitään velvoitteita. No sinultahan tämäkin oikeus puuttuu kun kukaan esimiehistä ei tähän ratkaisuun ole päätynyt mikä on sikäli selvää sehän vaatisi selkeän selkärangan olemassa oloa.
Sinulla on tai oli virheellinen käsitys ts-valtuutetun ja luottamusmiehen rooleista, ts-valtuutettu ei ole sopimuspohjainen  edunvalvoja vaan lakisääteinen vastuu henkilö, vaikka valinta perustuisi laissa annettuun valtakunnalliseen sopimus oikeuteen. Hänelle ei henkilön järjestäytymisellä ole valvonta tehtävässä merkitystä, muutoin toki kyllä. Itse, kuten kaikki tuntemani valtuutetut, noudatin tiukasti tätä sääntöä. Toisin on luottamusmiehen kohdalla ja kun kaikki toteutusvoima on hänen takanaan, suosittelen mitä voimakkaimmin järjestäytymistä, vaikka nykyiset järjestöt ovatkin perseestä, kuten nyky duunaritkin, eikä asialla jos hieman mietit, ole mitään tekemistä puoluepolitiikan kanssa.
Muuten osaamiseni perustuu sen ajan lainsäädäntöön, jonka tiedän tulleen jokseenkin vesitetyksi viimeistään 2006:n fiaskolla.
Silti en käsitä viranomaisten rohkeutta oman pallinsa suhteen, sillä näen tässä useita valvonta velvoite rikkomuksia ja toiminta rajojen ylityksiä, ja jos virkamies rikkoo selkeästi lainmääräystä vastaan kyseessä on virkarikos, luulisi niitäkin tästä sopasta löytyvän, silloin keskustellaankin jo oikeudesta ja kyvystä hallita kyseistä virkaa!.
No mene ja tiedä kun en enää ole mikään asiantuntija vaan reliikki, joka tapauksessa se mitä sanoin oikeudentajusta pitää paikkansa ja totean vain niin kuin vainajan omaiselle otan osaa, kun muuta en voi.

[Harri Eerikäinen]

ja totean vain niin kuin vainajan omaiselle otan osaa, kun muuta en voi.

Kiitokset vain, ei tämä sentään haudanvakavaa ole. Minulle ainakaan...

[Nikopol]

Meikäläistä alkoi kiinnostaa ihan kybällä.

HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTO (= joukko enemmän tai vähemmän puolijauhoisia random pikkupoliitikkoja) ottaa kantaa siihen mitä VIRKAMIES (= omilla ansioillaan ja koulutuksellaan pätevyyden työhönsä saanut yksilö) saa tehdä ajatella.

Tämähän koskee meikäläistäkin. Viestihistoriaa on Vieraskirjassa ja Hommassa tuhansia rivejä. Eiköhän sieltä joku viheriä leidi valtuustosta jotain löydä. Ei nyt ihan reinoblogia mutta varmasti turskimpaakin hjuumoria.

Mutta ei sen väliä. En tule omalla nimellä ulos ennen kuin Lopullinen Voitto on varmistettu.

[Harri Eerikäinen]

Lähetin tänään 20.5.2010 tiedustelun Helsingin kaupungin Henkilöstökeskuksen kirjaamoon:


Hei,

kyselen sinulta eduskunnanoikeusasiamiehen toimistossa käsiteltävänä olevasta asiastani (diaarinumero 2010-846), josta apulaisoikeusasiamies on pyytänyt lausuntoa kaupunginhallitukselta. Lausuntopyyntö on lähtenyt teille sinne Henkilöstökeskukseen 28.4.2010 Hallintokeskuksesta.

Sain tiedon asiasta MTV3:n nettiuutisista 21.4.2010; olin kyllä tiedustellut asiani etenemistä oikeusasiamiehen toimistosta edellisellä viikolla. MTV kertoo aiheesta mm. näin:

Virkamiehen alapääviestit poliitikkojen syyniin

Kaupunginhallitus ottaa kantaa

Apulaisoikeusasiamies on hankkinut asiaan selvityksen ja lausunnon Helsingin kaupungin sosiaalivirastolta ja vähemmistövaltuutetulta. Tässä tapauksessa apulaisoikeusasiamies hankkii lausunnon myös Helsingin kaupunginhallitukselta. Kaupunginhallituksen vastausta pyydetään toukokuun loppuun mennessä.

- Kymmenen vuotta sitten poliisia epäiltiin vastaavan kaltaisesta tapauksesta. Poliisi kirjoitti paikallislehteen kirjeitä, ja hänen epäiltiin syyllistyneen syrjintään. Tapaus ei kuitenkaan ole suoraan verrannollinen Eerikäisen tapaukseen. Poliiseilla on poliisilaissa nimenomaisesti mainittu erityinen käyttäytymisvelvollisuus, joka ulottuu myös yksityiselämän piiriin, oikeusasiamiehen sihteeri Astrid Geisor-Goman sanoo.

Virkamiehelle vastaavaa ohjeistusta ei ole.

Koko juttu on luettavissa täältä: http://www.mtv3.fi/uutise...t/kotimaa/2010/04/1104822

Kuulin tänään oikeusasiamiehensihteeri Astrid Geisor-Gomanilta, että kaupunginhallitus on ottanut lisäaikaa lausunnon antamiseen 31.8.2010 asti. 1.9.2010 asiani esittelijäksi palautuu Geisor-Gomania ennen tehtävässä toiminut Jani Pirjola, joka arveli ennen joulua 2009 hänen kanssaan viimeksi keskustellessani ratkaisun tulevan heti vuodenvaihteessa. Nyt asia näyttää venyvän tuosta arviosta ainakin vuodella, mikä on minusta melko kohtuutonta. Ratkaisijana on tällä hetkellä apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin, joka tuli mukaan asiaan 1.4.2010 niin ikään kesken prosessin edeltäjänsä Petri Jääskeläisen siirryttyä oikeusasiamieheksi 1.1.2010.

Onko sinun mahdollista pitää minua ajan tasalla siitä, milloin ja minkä sisältöisenä lausunto teiltä kaupunginhallitukselle lähtee?


Ystävällisin terveisin
Harri Eerikäinen


(Taustaa):


Hallintokeskus

Hallintokeskuksen tehtävänä on toimia kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja kaupunginjohtajiston yleisenä valmistelu- ja toimeenpanoviranomaisena. Hallintokeskus huolehtii myös keskitetyistä oikeuspalveluista, keskitetyistä turvallisuus- ja valmiusasioista.

Henkilöstökeskus

Henkilöstökeskus perustettiin vuonna 2005 ns. Pajusen komitean ehdotuksesta. Kaupunginkanslian henkilöstöosasto ja koulutus- ja kehittämiskeskus yhdistettiin henkilöstökeskukseksi, tavoitteena karsia päällekkäisiä töitä ja vahvistaa henkilöstöhallintoa kaupungin organisaation sisällä.
Henkilöstökeskus on yksi kaupungin neljästä keskushallinnon virastosta, muut ovat  hallintokeskus, talous- ja suunnittelukeskus sekä tarkastusvirasto. Henkilöstökeskus toimii suoraan kaupunginhallituksen alaisuudessa sivistys- ja henkilöstötoimen apulaiskaupunginjohtajan toimialalla.
Virasto vastaa kaupungin henkilöstöpolitiikasta ja työperäisestä maahanmuutosta, avustaa kaupunginhallitusta ja kaupunginjohtajistoa keskitetyssä työnantajatoiminnassa, edistää henkilöstön saatavuutta ja liikkuvuutta sekä koordinoi työllisyysasioiden hoitoa kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen hyväksymien tavoitteiden mukaisesti.

[Alkuasukas]

Yhteenvetona; montako tuntia työaikaa ( rahaa ja resursseja) tuon yhden sähköpostin vatkaamiseen on käytetty?

[Matias Turkkila]

Harri Eerikäinen jatkaa tästä aiheesta blogissaan.

Päivitys alkaa kohdasta "Sain 14.8.2010 lomalta palattuani 9.8.2010 päivätyn vastinepyynnön."

Asia kaikessa lyhykäisyydessään: Kaupunginhallitus pitää Eerikäisen tapauksen mukaista toimintaa sillä tavoin moitittavana ja häntä velvoittavan lojaliteettivelvollisuuden rikkomisena, että hänelle annettu varoitus on aiheellinen. Varoitusta harkittaessa on huomioitu Eerikäisen esimiesasema, joka luo hänelle korostetun velvollisuuden harkitsevaan ja moitteettomaan käytökseen toimessaan. Varoitusmenettelyn osalta on noudatettu työsopimuslain säännöksiä ja kaupungin omia henkilöstöä koskevia ohjeita.

[Roope]

Koska kantelijan lähettämään sähköpostiin sisältyi hänen työsähköpostinsa allekirjoitusteksti, sosiaalivirasto tuli yhdistetyksi senkaltaiseen sisältöön, joka levitessään saattaa aiheuttaa vahinkoa sosiaaliviraston imagolle. Näin erityisesti siksi, koska viestistä selvisi, että sen lähettäjä toimii sosiaalivirastossa esimiestehtävissä. Kantelijan esimies katsoi viestin olleen epäasianmukaisen ja antoi kantelijalle kirjallisen varoituksen.

Eli yksityisviesti oli loppujen lopuksi siinä suhteessa epäasianmukainen, että siihen oli jäänyt kopioitaessa työsähköpostin allekirjoitusteksti, joka saattaisi levitä, jos vastaanottaja päättäisi sitä levittää. Tämä voi siis muka olla varoituksen arvoinen teko, mutta esimies voi vapaasti ja tarkemmin perustelematta päättää, milloin se johtaa jatkotoimenpiteisiin, eikä päätöksestä näköjään voi valittaa:

Kaupunginhallitus ei ota kantaa yleisellä tasolla siihen, millainen menettely on työntekijälle sopimatonta, sillä kaikki tapaukset arvioidaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon kunkin yksittäistapauksen olosuhteet ja muut asiaan vaikuttavat tekijät.

Kaupunginhallitus vain sysäsi päätäntävallan esimiehelle ottamatta loppujen lopuksi mitenkään kantaa varoituksen asianmukaisuuteen. Näin ei voi olla, vaan jonkin instanssin ketjussa on joko hyväksyttävä esimiehen toiminta ja myös perusteltava se tai sitten peruttava varoitus.

[Tommi Korhonen]

Onko kaupungin virkamiehillä siis velvollisuus ajatella vain suvaitsevaiston ohjeiden mukaan? (Tämä yksirivi sisältää myös ajatuksen.)

[Pekkaa kahvassa]

Tässä tehdään kärpäsestä harkäsestä. Mikään kärpänen tai rangaistus ei ole liian pieni, kun kyse on mahdollisesta rasissssmista. Mihin tämä maailma on menossa. OMG. 

[Lodi]

Onko kaupungin virkamiehillä siis velvollisuus ajatella vain suvaitsevaiston ohjeiden mukaan? (Tämä yksirivi sisältää myös ajatuksen.)

Tuo sama leikillinen "oppikirja maahanmuuttajille" kiersi läpi Suomen.
Uskoisin, että 95% ihmisistä, jotka työssään käyttävät sähköpostia, ovat sen saaneet. On erittäin lapsellista tehdä tällaisesta iso numero.

[Pöllämystynyt]

Huvittavia ja paljastavia nuo tapaukseen liittyvät poliitikkojen ja virkamiesten kiemurtelut ja selittelyt. Jos joku ei kykene eikä halua ratkaista asioita lakien mukaan ja puolueettomasti, on se ainakin pakotettava paljastamaan kyntensä.

Tällaisissa tapauksissa kannattaa varmaan valittaa aina vain korkeammalle taholle, vaikka onkin mahdollista, ettei oikeutta saada näin mädännäisessä järjestelmässä. On varmasti turhauttavaa joutua tällaisen mielivallan uhriksi, mutta viranomaisrikollisten ja laillisuuden ja oikeuden vihollisten tuottamat tekstit ovat joka tapauksessa arvokkaita dokumentteja, joita kannattaa teetättää niin paljon kuin mahdollista. Lopulta, kun tyrannian, totalitarismin ja mielivallan ikeestä vapautunut maailma tekee synkän lähihistoriansa kanssa tilit selviksi, on jokainen tällainen dokumentti arvokas.

[Lady Delirium]

Tällaisista jutuista nousee kamala haloo samalla kun "anarkistit" uhkailevat blogeissaan rasistien turpiinvedolla