Suomen humanitäärisessä maahanmuuttopolitiikassa on unohtunut asian alkuperäinen tarkoitus. Tarkoitushan oli (tai näin se kansalle myytiin), että hätää kärsiville tarjotaan turvallinen paikka siihen saakka kunnes lähtömaan olot sallivat henkilön palaamisen kotimaahansa.
Nykykäytäntönä tuntuu olevan se, että väestöä siirretään ylikansoituksesta kärsivästä etelästä tänne pohjoiseen, koska olemme pystyneet luomaan sosiaaliturvan mm. maltillisella lisääntymisellämme. Koska olemme tehneet lapsia vain sellaisen määrän, josta voimme pitää huolen, on meille jäänyt ylimääräistä rahaa sosiaalisiin tulonsiirtoihin. Suomalaisilta kerätyt verovarat eivät ole koko maailman omaisuutta.
Kiintiöpakolaisuus ei ole ongelma, n. 1000 oikeaa pakolaista, joden taustat voimme varmuudella selvittää, pystymme pitämään turvassa sen ajan kun heidän kotimaassaan on kaaos. Myös kiintiöpakolaisuuden idea pitäisi olla, että pakolaisuus on väliaikaista. Suurempi ongelma on muu humanitäärinen (sosiaalinen) maahanmuutto. Ihmismassat saapuvat ilman henkilöllisyyspapereita EU:n alueelle ja etsivät paikan, jossa saa helpoiten ilmaista rahaa ja sitten odotellaan perheen- ja ottolastenyhdistämistä. Ilman henkilöllisyyttä todistavia asiapapereita tapahtuva maahanmuutto aukaisee oven kaikenlaiselle rikollisuudelle kuten ihmiskaupalle, terrorismille, huumekaupalle ja antaa turvapaikan kansanmurhaajille.
