Kuuntelin paneelikeskustelun. Yllättävän tasokas, vaikka mitään erikoisempaa ei tullutkaan esille.
Nasima on selvästi treenannut/treenattu ottamaan tietyn tulokulman tiettyihin aiheisiin (miinalaiva/kehitysapu, "nyt pelataan ihmisten mielikuvilla"), niin samanlaisina jopa sanamuodoiltaan vastaukset ovat toistuneet. Nasimalle muuten tiedoksi, että ankkurilapsi- ja turvapaikkashoppaaja-käsitteet lanseerasi yleiseen tietoisuuteen SDP:n sisäministeri Kari Rajamäki.
Mäkisen osuutta ei kuulokuvassa ollut, mutta ilmeisesti hän on maalannut, kuinka nykyhallitus on muuttanut lait todella tiukoiksi, kun sellaiseen viitattiin vielä panelistien puheenvuoroissakin. Muun muassa Sanna Vesikansa kuvasi hallituksen kiristyksiä (etenkin lentolippujen maksamisesta luopumista) hirmuisen tiukoiksi ja vaati lisäkiristysten vaatijoita esittämään perustelut. Perustelu on se, että hallituksen aiemmat toimet tuskin vaikuttavat kovinkaan paljon perheenyhdistämisten määrään, vaikka juuri se olisi saatava alas ja nopeasti. Nyt vasta palattiin askel lähemmäs normaalia EU-käytäntöä.
Loppupuolella joku yleisön joukosta kommentoi, että jos Suomi on toiminut politiikassaan niin sinisilmäisesti kuin väitetään, niin turvapaikanhakijamäärän luulisi olevan jo satakertainen.
Suomi ei ole globaalilla eikä EU:n mittakaavallakaan mikään turvapaikanhakijoiden unelmakohde. Meillä on vain yksi prosentti, korkeintaan kaksi prosenttia EU:n turvapaikkahakijoista. Tässäpä muutamia faktoja.
Suomen humanitaarisen maahanmuuton taso lienee noussut johonkin 4-5 prosenttiin EU:n kokonaismääristä. Vaikea sanoa tarkkaa lukua, koska perheenyhdistämisistä ei tietääkseni julkaista EU-tilastoja. Onko sekään sitten paljon tai vähän, siitä voidaan olla eri mieltä, mutta näköjään kunnissa, etenkin pääkaupunkiseudulla, ei ole selviydytty pienemmistäkään tulijamääristä.
Mutta niin, miksi Viroon tulee 40 turvapaikanhakijaa, Suomeen 4 000 ja Ruotsiin 25 000? Harmi, ettei tämän aiheen käsittelyyn ollut enää aikaa, vaikka Halla-aho asiaa hieman vähän sivusikin puhumalla muiden maiden maahanmuuttajayhteisöjen kasvusta. Turvapaikanhakijoiden tiettyyn maahan hakeutumisen ja hakijamäärien vaihtelun syiden pohtiminen on niin tärkeä asia, että sille voisi kevyesti uhrata vaikka kokonaisen seminaarin.
Kiitos järjestäjille.