Ei helvetti minä olen ollut 90-luvulta asti niin tyytyväinen, ettei Suomessa ole ensinkään niin voimakasta yksityshenkilöiden "I'll sue you!" kulttuuria kuten Yhdysvalloissa, tai erilaisia ammattiloukkaantujien seuroja kuten joissain Länsi-Euroopan maissa, esimerkiksi Britanniassa, jossa kaikesta mahdollisesta yritetään nostella syrjintä- uskonto- ja rotuviritteisiä syytteitä - valtion suosiollisella tuella. Itse asiassa Briteissä esiintyy kumpaakin lajia.
Luin joskus vuosituhannen alussa hienon esseen, sääli etten muista kirjoittajaa, jossa oli loistavasti tiivistetty rajan tulevan jossain vaiheessa vastaan. On olemassa raja, jonka jälkeen ei ole enää kohtuullista tai yhteiskunnallisesti rakentavaa suostua käsittelemään syytteitä aivan kaikesta hölynpölystä, kuten epämääriset kunniaan tai uskomuksiin kohdistuvat loukkaukset. Kaikki sellainenhan on suhteellista! Joku voi loukkaantua asiasta, joka on toiselle täysin yhdentekevä ja toisinpäin.
Emme mitenkään voi siis taata sellaista yhteiskuntaa jossa kukaan ei loukkaanu, tai jossa ei olisi asioita joita sanomalla tai tekemellä ei löytyisi joku joka imaisee siitä tertun nenään.
Tässä ei ole tietenkään kyse maahanmuutosta, tai rauhan uskonnosta vaan aivan kaikesta. Elämme todella vaarallisia aikoja! Tuo sama järjettömyys on rantautumassa tänne ja lujaa! Länsimaisille yhteiskunnille on tietenkin ominaista se, että tällaiset asiat yleensä käsitellään vähemmistöjen, eli ns. heikoimman kautta! Muslimit, eivät kaikki, mutta ne jotka ovat tämän huomanneet ja harjoittavat poliittista islamia käyttävät tätä jo tehokkaasti joten sikäli asia on myös homma^viritteinen.
Kaivattaisiin reipasta julkista keskustelua ja todella kylmähermoista toimintaa korkeammalta oikeudelta seuraavina vuosina.
Ainoa taho joka tätä edistystä todella kannattaa ja kokee edukseen ovat suvaitsevaiset, jotka eivät suvaitse kuin omaa näkökantaansa, se on heillä lähes aina etu koska he ovat "hyvän" puolella ja haluavat tukkie muiden suut, koska eivät suvaitse heitä.
