Blogi: Elina Lepomäki

[Elisa]

http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/67630-suomesta-euroopan-unilukkari

[kyllästynyt]

Lepomäen telkkarimainos bongattu. Ei ihan lyhyt pätkä ajaa telkkarissa parhaaseen aikaan tuo, missä Iiro uutisankkurina, melkein minuutin pätkä. Olenko sokea vai miksi en ole huomannut näissä mainoksissa vaalilain edellyttämää maksajan nimeä?

[Elisa]

Lepomäen telkkarimainos bongattu. Ei ihan lyhyt pätkä ajaa telkkarissa parhaaseen aikaan tuo, missä Iiro uutisankkurina, melkein minuutin pätkä. Olenko sokea vai miksi en ole huomannut näissä mainoksissa vaalilain edellyttämää maksajaan nimeä?

Eiköhän Elina maksa mainoksensa itse.

[AuggieWren]

http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/67630-suomesta-euroopan-unilukkari

Tuo kuulostaa siltä, että Lepomäki oikeasti vastustaa EU-takuutoimia, muttei niitä vastustakaan ("on huolissaan"). Hyvä kirjoitus. Kyseenalaistan kuitenkin Lepomäen libertaarilähtökohdan siitä, että kaikki on aina ja pelkästään valtion syytä (ja jos ei valtion, niin yksityisten ihmisten). Kyllä markkinaliberaalinkin pitäisi kyetä markkinajärjestelmän kritiikkiin vetoamatta iänikuiseen mantraan siitä, että julkisvallan puuttuminen asioihin pilaa kaiken. Julkisvalta on aina puuttunut markkinoihin ja tulee puuttumaan jatkossakin, joten EKP:n sallimiset ja sallimatta jättämiset ovat todellisuudessa nolla-argumentti.

[hattiwatti]

http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/67630-suomesta-euroopan-unilukkari

Tuo kuulostaa siltä, että Lepomäki oikeasti vastustaa EU-takuutoimia, muttei niitä vastustakaan ("on huolissaan"). Hyvä kirjoitus. Kyseenalaistan kuitenkin Lepomäen libertaarilähtökohdan siitä, että kaikki on aina ja pelkästään valtion syytä (ja jos ei valtion, niin yksityisten ihmisten). Kyllä markkinaliberaalinkin pitäisi kyetä markkinajärjestelmän kritiikkiin vetoamatta iänikuiseen mantraan siitä, että julkisvallan puuttuminen asioihin pilaa kaiken. Julkisvalta on aina puuttunut markkinoihin ja tulee puuttumaan jatkossakin, joten EKP:n sallimiset ja sallimatta jättämiset ovat todellisuudessa nolla-argumentti.

Niinpä. Itse kirjotin äsken jenkkilää käsittelevään ketjuun mm. kuinka megalomaanisen kokoinen sotateollinen kompleksi on maan todellinen velkojen aiheuttaja. Niiden niin suurten velkojen, että ne voivat kaataa maan ja samalla sotkea maailmantalouden. Mitä hyötyä niistä huippuaseista onkaan jos näin käy? Mutta se on sallittu sillä sehän mahdollista poliittisen huijauksen jossa toisaalta selitetään kuinka vapaat markkinat korjaavat kaiken mutta toisella kädellä voidaan sotateollisen kompleksin hankintojen kautta julkisvalta sosialistisesti ohjata rahaa talousjärjestelmään ihan keyneysiläisyyden mukaan. Reaganismi perustui juuri tähän, ja tänä päivänä miehestä on tehty jonkun sortin kulttihahmo jenkeissä.

Ei ole mitän ihmeellistä siinä, että juuri kiivaimmat markkinaliberaalit ovat tämän sotilasvarustelun kiivaimpia kannattajia. Se antaa heille mahdollisuuden kiertää juuri sitä politiikkaa jota itse kannattavat.

Tämä on vain yksi esimerkki. Vastaavia voisi kertoa lukemattoman paljon. Siksi on kaikin puolin järkevintä myöntää, että aina kuitenkin julkinen valta tavalla ja toisella talouteen puuttuu, ja jos se halutaan kieltää niin silloin se tullaan tekemään vain peitellysti mistä aiheutuu poliittista sotkua. Ja aika paljon on aiheutunutkin.

Jopa libertaarit haluavat voimakkaasti valtiollista ohjausta rahapolitiikkaan kultakantavaatimusten muodossa. Mutta tälläkään asialla ei olisi enää nykypäivänä minkäänlaista merkitystä kun rahaa luodaan virtuaalifinanssimaailmassa eri johdannaisinstrumenttien avulla joiden takana ei ole muuta kuin moninkertaisia velkavipuja joka suuntaan. Tällä on ns. vapaan markkinatalouden kannalta ei mitään kytköstä enää reaalitalouteen sikäli kun se ihmisten keskuudessa ymmärretään. Aina kun kupla puhkeaa, valtiota huudetaan apuun anyway. Kai Elinakin hyväksyy tämän ettei se rahoitusala josta on riippuvainen joudu muuntamaan perusperiaatteitaan. Ajatus että markkinat tasapainottaisivat itsensä on mahdottomuus näillä parametreillä. Alan Greenspan telkkarissa oli myöntänyt uskoneensa tähän hörhöideologiaan ja mokaanneensa. Vaikutukset sitten tuntuvat täälläkin. Samoin Ludwig von Misesin aikoinaan ihan toimiva prinsiippi ettei lama-aikana valtion interventiota tulisi olla, sillä tällöin toimimattomat yritykset kuolevat kuten kuuluukin olla enää tänä päivänä päde. Misesin aikaan kun ei ollut näitä johdannaiskikkoja - joita ristiriitaisesti häneen samastuvalla taloustieteellä on perusteltu harmittomina ja itsensä tasapainottavina juttuina - joilla on aidosti nykyään kapasiteetti hävittää vaikka koko maailman talousjärjestelmä kuplan puhjetessa jos kaikille selviäisi että aitoa rahaa onkin enää muutamia prosentteja (??) kuplan koosta.

[HaH]

Luottoluokittajien luokaton show

Julkaistu 2011.05.04

Luottoluokittajien rooli nykyisen rahoitusjärjestelmän paperiliimana on jäänyt taka-alalle eurokriisissä. Kuitenkin sekä väliaikainen että pitkäaikainen pelastuspaketti nojaavat rahoitusvälineiden hyvään luottoluokitukseen. Pelastusrahaston vitsi on, että se saa markkinoilta halpaa rahaa, jota lainata kriisimaille eteenpäin. Jotta edullisia euroja markkinoilta liikenee - etenkin halutussa mittakaavassa - on rahaston oman luottokelpoisuuden oltava nykyisten supra-lainaajien tasoa, parasta AAA-luokkaa. Tähän päästään kun rahastossa on paitsi tietynkokoinen käteispuskuri  myös tarpeeksi takauksia AAA-mailta.

Pelkästään euromääräisesti katsottuna paketti ei kaatuisi siihen, jos Suomen kokoinen valtio jäisi hankkeesta ulos (Suomen osuus pysyvästä vakausmekanismista on vajaa kaksi prosenttia), mutta esimerkiksi Ranskan luottoluokituksen tipahtaminen tripla-A:sta heikommaksi käytännössä romuttaisi hankkeen tai ainakin supistaisi merkittävästi rahaston antolainauspotentiaalia. Jos Ranskan takauksella ei nimittäin enää olisi tarvittavaa arvoa, maan pitäisi myöntää rahastoon enemmän riihikuivaa käteistä. Sarkozynkin euronälkä todennäköisesti laantuisi siihen. Ranskalle laskettu osuus paketista on viidennes.

Ranskan luottoluokituksen pudotusta uumoiltiin jo vuosi sitten samoihin aikoihin kun Kreikkaa "pelastettiin" talkoovoimin. Hiljattain siitä on oltu kummallisen hiljaa, vaikkei maan julkinen talous eikä rahoitusasema ole sittemmin parantunut. Ja vaikka kaksi viikkoa sitten tapahtui mahdottomista mahdottomin: S&P uhkasi alentaa Yhdysvaltain luokitusta.

Onko luottoluokittajat ostettu hiljaisiksi vai mistä tämä implisiittinen solidaarisuus eurohanketta kohtaan? Ranskan julkinen velka suhteessa kansantuotteeseen on 84 prosenttia ja jatkuvista mielenosoituksista sekä kansan yleisestä työallergiasta päätellen se on nousujohteinen myös tästä eteenpäin. On hyvinkin mahdollista, että Ranskan (tai jonkin toisen AAA-maan) luokitus tipahtaa ennen kuin Euroopan vakausmekanismin on vuonna 2013 määrä aktivoitua.

Luottoluokittajien uskottavuus lähenee nollaa

Luottoluokittajien kuten Standard & Poor'sin, Moody'sin ja Fitchin vallan suppenemista povattiin finanssikriisin suurimman myllerryksen jälkeen. Niin totaalisesti olivat kaikki kolme epäonnistuneet suojelemaan velkasijoittajia tulevilta tappioilta. Päinvastoin, luottoluokittajilla oli merkittävä rooli rakennettaessa subprime-kuplaa. Ilman hienoja luottoluokituksia eri tavoin paketoidulle kuralle eivät pankit olisi saaneet tuotteita kaupaksi.

Vuosina 2005-2007 merkityistä AAA-luokituksen saaneista vakuudellisista velkasitoumuksista vain 10 prosentilla oli enää AAA-luokitus vuoden 2009 kesäkuun lopussa.  Parhaan luottoluokituksen (AAA / S&P tai Aaa / Moody's) sijoitusten konkurssitodennäköisyys on luottoluokittajien omien ilmoitusten mukaan vuoden sisään noin nolla.

Niin kauan kuin todennäköisyys on nollaa suurempi, on toki mahdollisuus olemassa. Lehman Brothersin luottoluokitus oli Moodysillä ja S&P:llä kummallakin A-luokkaa (konkurssitodennäköisyys vuodessa noin 0,01%) samana päivän aamuna kun pankki ajautui maksukyvyttömyyteen. Moody's periaatteessa laukaisi Lehmanin konkurssin alentamalla sen luottoluokituksen kertarysäyksellä yhdeksällä tasolla 15.9.2008. S&P taas osoitti kauaskatseisuutensa alentamalla Lehmanin luottoluokituksen roskasarjaan muutama päivä konkurssin jälkeen.

Vastuunpakoilua

Ranskan valtionlainojen riskilisä on korkeampi kuin Chilen lainoissa. Tämä kertoo Chilen taloudella menevän suhteellisen hyvin viime vuotisesta maanjäristyksestä huolimatta ja vastaavasti Ranskan lisääntyvistä ongelmista. Silti Ranskan luottoluokitus on parempi kuin Chilen - kuinka ollakaan.

Luottoluokittajat eivät toki aja sijoittajan etua, vaan omaa etuaan. Niin kauan kun rahoitus tulee velan liikkeeseenlaskijalta, on luottoluokittajan korva herkistynyt liikkeeseenlaskijan näkemyksille ja toiveille oman luottokelpoisuutensa suhteen. Luottoluokittajat myös tietävät roolinsa markkinoiden liikuttajina.

Jokainen tietää mitä tämä tarkoittaa, mutta silti etenkin valtiolliset institutionaaliset sijoittajat ja muut julkiset toimijat nojaavat päätöksissään luottoluokituksiin. Yksityiset, pienet ja/tai ketterät luottavat mieluummin omaan arviointikykyynsä. Näin esim. Pimco, joka on myynyt lyhyeksi Yhdysvaltain valtionlainoja jo ennen kuin S&P pari viikkoa sitten varoitti mahdollisesta luottoluokituksen laskusta.

No mutta. Byrokraateilla ei ehkä ole arviointikykyä tai sitten halua käyttää sitä. Mitä kertoo Euroopan rahoitusjärjestelmästä politiikka, jossa keskuspankki hyväksyy jäsenmaiden velkaa vakuudeksi, jos sen luottoluokitus on tarpeeksi hyvä - riippumatta siitä, täyttyvätkö rahaliiton kriteerit maksimialijäämästä ja velkaantuneisuudesta? Se kertoo totuudesta, jossa vastuuta pakoillaan viimeiseen saakka ja vieläpä sellaisten tahojen taakse, joilla tuota vastuuta ei ainakaan tulisi olla. Tällä tiellä eurolandiassa nyt ollaan.

PS. Vastuunpakoilua on tiedossa lähiaikoina roppakaupalla lisää, muun muassa jos Kreikka onnistuu neuvottelemaan lainojensa ehdot vaivihkaa uusiksi. Esimerkkejä tullee riittämään.

PPS. Hieman reilu vuosi sitten Kreikan valtionlainojen luottoluokitus oli vielä investointiluokkaa (investment grade). Toivottavasti et ostanut silloin.

[Lasse]

Hei, olen anonyymi oman elämänsä sukankuluttaja, usein sekoomusta tällä forumilla haukkunut (omasta mielestäni aiheesta), ja Elinaakin tuli siitä palomiesletkautuksesta kritisoitua, mutta onhan valtavan suuri sääli, että Elinasta ei tullut kansanedustajaa, varsinkin jos mielipiteet Arkadianmäelläkin olisivat olleet vielä tämänkaltaisia:

EU-keskussuunnittelijat oikeustajun kimpussa
http://elinalepomaki.fi/ajatukset/keskussuunnittelijat-oikeustajun-kimpussa

Kas, uudessasuomessa oli sama juttu, kommentteineen:
http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98439-keskussuunnittelijat-oikeustajun-kimpussa

Kun HaH:ikin laittoi Elinan aikaisemman tekstin kokonaisuudessaan, uskallan minäkin laittaa:

EU-keskussuunnittelijat oikeustajun kimpussa
23.02.2012


Ennen vanhaan valtion obligaatioihin sijoittivat mummot ja eläkesäästäjät mutta nykyisin ne alkavat olla puhtaasti hedge fund -kamaa (hedge fundeihin lienee laskettava nykyisin myös Euroopan rosk- kröh- keskuspankki EKP). Tavallinen pulliainen kun ei mitenkään enää pysy lainaehdoissa mukana, semminkin kun niitä voidaan muuttaa jälkikäteen kulloisenkin poliittisen agendan mukaan.

Euroopan keskussuunnittelijat pääsivät siis alkuviikosta sopuun Kreikan apupaketista, jossa yksityisen sektorin saatavia Kreikalta leikataan sekä siirretään yhä enemmän julkisen sektorin taseisiin. Pitkä matka on tultu ja pian ollaan pisteessä, jossa Saksan ja Ranskan pankit on saatu puljattua Kreikka-vastuistaan irti. Kreikka voidaan siis pian päästää rehelliseen konkurssitilaan ja oikeaan velkasaneeraukseen. Tässä ei vielä mitään uutta.

Mutta se mikä järjestelyssä on uutta, on velkojien asettaminen jälkikäteen eriarvoiseen asemaan, mikä on, Roger Wessmanin sanoin, konkurssirikos. Kreikan velkojen arvosta leikataan puolet, mutta EKP päästetään pälkähästä konvertoimalla keskuspankin Kreikka-velka sellaiseksi, jota tämä velkajärjestely ei koske. Tämä on se todellinen uutinen, joka vaikuttaa markkinoihin ja sitä kautta euroalueen talouteen vielä vuosia. Kuitenkin saa hakea suomalaista mediaa joka keskittyisi uutisanalyyseissään tähän.

Eikös sitten ole oikein, että veronmaksajat pääsevät vähemmällä kuin yksityiset “roistot”? Ja niinhän tämä asia meille poliitikkojen toimesta markkinoidaan.

“Markkinat ovat väärässä!”

Ensinnäkin, jos “yksityiset roistot” olisi haluttu pistää tilille, tai ylipäänsä kaikki sijoittajat siinä suhteessa kuin he olivat Kreikan lainottamiseen osallistuneet, niin helpoin ja ainoa ratkaisu tähän olisi ollut jättää Kreikan yhteisvastuulliset pelastustoimet kokonaan tekemättä. Pelastustoimiin ryhtyminen oli kauttaaltaan keskusjohtoinen ja poliittinen päätös. Siitä ovat vapaat markkinat ja kapitalismi kaukana.

Toisekseen. Vuodesta 2010 asti olemme kuulleet poliitikkojen vakuutteluja siitä, kuinka tilanne on hallinnassa ja kuinka eurooppalainen yhteisö tekee kaikkensa palauttaakseen markkinoiden luottamuksen. Paitsi että on mielestäni nurinkurista pitää positiivista markkinavirettä minkään politiikan ensisijaisena tavoitteena, niin melkoisessa ristiriidassa ovat poliitikkojen puheet ja teot. Jos tosiaan joku viimeisen parin vuoden aikana meni ja uskoi nuo vakuuttelut ja osti Kreikan velkaa, niin tässä on tulos.

(Sivuhuomautuksena: keskusjohtoisessa politiikassa keskusjohto on aina oikeassa, ihmiset eli markkinat eivät. Onkin p-ö-y-r-i-s-t-y-t-t-ä-v-ä-ä kuinka markkinat ovat kehdanneet viime vuosina vaatia – kiskoa! – Kreikalta ja kumppaneilta niin korkeita korkoja. Väärässähän niiden on täytynyt olla.)

Kolmas ja tärkein kohta on kuitenkin seuraava. Mitä tapahtuu Euroopan velkamarkkinoille jatkossa? Kuinkahan moni yksityinen sijoittaja on tällä viikolla ollut langan päässä salkunhoitajalleen ja ohjeistamassa, että tämä ostaisi lisää Portugalin, Espanjan ja Italian velkaa eläkepäivien varalle? Mikä estää EKP:a tekemästä saman ilmaveivin Italian velan kanssa? Tässä piilee koko pointti.

Veronmaksajia ei säästetä, ei Suomen eikä Kreikan

Järjestely rampauttaa yksityisen uskon euromaiden velkaan, erityisesti niiltä sijoittajilta joita velkakirjamarkkinoilla on perinteisesti ollut valtaosa: konservatiivisilta säästäjiltä. Markkinoille jää yksityisestä kysynnästä jäljelle ainoastaan ammattimaisten sijoittajien spekulatiivinen intressi. Se intressi, jolla on varaa pyörittää lyhyen tähtäimen juristipajatsoa ja arvuutella kulloistenkin poliittisten päätösten vaikutusta arvopaperien keskinäiseen hierarkiaan ja arvostukseen. Tämän olisi luullut olevan viimeinen asia, jonka poliitikot haluavat saavuttaa.

Eurokriisin vastuun kantavat siis jatkossa suoraan ja epäsuoraan veronmaksajat. Yksityistä rahaa ei kriisimaiden tileille tipu – ellei liikepankkeja lähdetä jälleen reguloimaan siihen suuntaan. Ja kriisimaiden listaan voi lisätä ainakin kaikki euromaat, mukaanlukien Suomen. Eli sikäli kuin Portugalit ja kumppanit haluavat velkojaan jatkossa jälleenrahoittaa, niin EKP:n – eli veronmaksajien – varassa ollaan.

Jännittävä näytelmä tästä on tulossa, sillä järjestelyn kohtalo on vielä auki. Nyt en tarkoita Suomen eduskunnan salikeskustelua. Vaikka Kreikka voi oman jurisdiikkansa alla liikkeellelaskettujen bondien ehtoja säätää jotakuinkin miten lystää, niin osa velkakirjoista on muun muassa Ison-Britannian lain alla, missä sijoittajasuoja on korkeampi. Voi olla että tästä noin 10 prosentin osuudesta muodostuu vielä kompastuskivi keskusjohdon muuten kovin nerokkaaseen suunnitelmaan (kiinnostuneimmat googlaavat “blocking stake”).

Tämän pelin yhteydessä on huomionarvoista kuinka yksityinen sektori, vaikka siltä hetki hetkeltä viedään yhä enemmän liikkumatilaa, on aina askeleen edellä keskusjohtoa. Siinä myös syy miksi paraskaan regulaatio ei voi koskaan toimia tarkoituksenmukaisesti. Kävi miten kävi, viimeinen häviäjä tässä sotkussa on kuitenkin kansainvälinen oikeuskäytäntö ja länsimainen moraali. Mikä peli se sellainen on, jossa säännöt rukataan lopussa uusiksi? Oli tarkoitus kuinka hyvä tahansa. Hyvä kysymys onkin, voidaanko sopimusten yksipuolista muuttamista jälkikäteen soveltaa vastedes laajemminkin ja missä.

[saint]

Elina Lepomäki: Suomi ei kaipaa liittovaltiota

http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/126280-suomi-ei-kaipaa-liittovaltiota

Vaikea olla enempää samaa mieltä!

[Elisa]

Muistakaamme, että Elina on Kokoomuksen Uudenmaan eli suurimman piirin ensimmäinen varakansanedustaja. Ehkä vielä näemme hänet eduskunnassa tälläkin kaudella.

[Uuno Nuivanen]

Hän varmaan äänestäisi oman näkemyksensä puolesta, vaikka ryhmä(Jykän)päätös olisikin toinen.

[Elisa]

Elina varmasti vaikuttaisi vahvana talousosaajana koko ryhmän päätökseen parhaansa mukaan.