Nyt kun positiivinen diskriminaatio on onnistuttu nostamaan esiin, niin tietenkin käsitteen sisältöä koitetaan hämärtää, jotta todellisuutta ei tarvitsisi tunnustaa.Tuossa artikkelissa virheän kansanedustaja koittaa muuttaa joidenkin koulujen saamaa
tukea positiiviseksi diskriminaatioksi, mutta tukeahan ei saada etnisyyden takia tässäkään keississä, vaan oikeiden vaikeuksien takia, joka taas johtuu maahanmuutosta, ja joistain maahanmuuttajaryhmistä.
Kuka muuten on koskaan kuullut, että joku koulu tarvitsisi erityistukea sen takia, että siellä on kiinalaislapsia ?
Tässäkin ketjussa näytetään vedetyn esiin jopa invaliidien taksisetelit eriarvoisuuden merkkeinä !?!!
Jos joku tosiaan haluaa niitä taksiseteleitä, niin kaikilta vapaa-ehtoisilta vedetään kaarisahalla jalka poikki polven alapuolelta, niin silloin niihin taksiseteleihin
oikeuttava elämäntilanne on myös kohdallaan.
Yv:tä vaan, sahoja kyllä tarvittaessa löytyy ja tarvittava taito, halkojen tekemisessä harjoiteltu.
Positiiviseksi mainittu diskriminaatio ei siis ole tarpeeseen kohdistuvaa tukea, vaan diskriminaatiota, syrjintää.
Jos esimerkiksi oletamme puolalaisen kielitaidottoman siivousalan ammattilaisen lähtevän suomalaisille työmärkkinoille kilpailemaan vastaavien suomalaisten ammattilaisten kanssa, niin todellakaan ei kyse ole syrjinnästä mikäli suomalainen ammattilainen tulee valituksi.
Voimme pohdiskella vastaavaa tilannetta puolalaisilla työmarkkinoilla, jolloin suomalaista ei valita, aivan samoin perustein.
Ihmisiä ei saada samanlaisiksi millään mahtikäskyllä, tai uskomisella, eikä ihmisiä voida saada tekemään mitään toivomalla, kuten vaikkapa "kotoutumaan" (pthyi, tuo sana).
Mestarin laatima julkilausuma oli joka tavultaan aivan oikein !!
Tasa-arvoa ja yhdenmukaisuutta ei koskaan saavuteta edistämällä epätasa-arvoa ja erityisoikeuksia.
Julkiseen keskusteluun tulee tuoda mukaan realismi, joka tuo esille sen tosiseikan, että nykyisenlainen yhteiskunta vaatii erityisosaamista jokseenkin jokaisella osa-alueellaan, ja illman tätä osaamista menestyminen jää väistämättä vaatimattomaksi.
Luku-, kirjoitus-, ammatti- ja sopeutumistaitoja osaamattomalle Suomi ei ole mikään sellainen paikka jossa luodaan menestystarina, oma kotimaa sellainen sitävastoin saattaisi olla.
Yli 20-vuotiaasta monitaidottomasta ei koskaan tule uutta Stockmannia, Finnlaysonia, Fatzeria, ei edes Sven Dufvaa maassamme, koska ne ajat ovat peruuttamattomasti menneet jolloin maassamme pärjäsi pelkällä osallistumisella.