Näin kahdeksankymmenluvun puolenvälin tienoilla syntyneenä en ole sitä parasta tulevaisuudenusko- ja optimismikautta ehtinyt elääkään, koska ensimmäiset muistoni mistään raha- tai valtakunnan asioista ovat niitä, kun äiti sanoi että nyt on lama ja isillä on töiden kanssa tiukkaa ja rahat olivat vähissä. Eipä se minun inkkarileikkejäni ja ensimmäisiä luokkiani tosin juuri häirinnyt.
Ei tässä maassa taida oikeasti olla ongelmana edes alemman keskiluokan kanssa se, että rahasta olisi puute. Kaikilla tuntuu olevan taulutelkkarit, lämmin koti ja rahaa syödä ja harrastaa. Työttömät yksinhuoltajalapsiperheet nyt voivat olla ongelmissa, eikä sekään ihan vähäinen juttu ole, mutta keskiluokka ei täällä kärsi rahan puutteesta, vaan aivan muusta.
Materiaalista hyvinvointia on, mutta henkistä ei. Tulevaisuudenusko on rapissut. Usko siihen, että tämä maa on parempi kymmenen tai kahden kymmenen vuoden päästä, on rapistunut. Kehitys näyttää kulkevan eriarvoistumisen, työttömyyden, epävarmuuden, rikollisuuden, pätkätyöllisyyden, velkaantumisen, perusturvan rapautumisen ja levottomuuden suuntaan. En ole itsekään ihan varma siitä, onko tämä kehitys nyt ihan totta, mutta jos tunne on sellainen, se on aika vakava asia. Harva jaksaa uskoa, että Suomi on meidän lapsillemme turvallisempi, mukavampi, rauhallisempi ja yleisesti ottaen parempi paikka elää. Olemme rikkaampia kuin ikinä, mutta silti ei ole varaa hyvään koulutukseen, kunnon tieverkkoon, paikallisiin palveluihin, kohtuuhintaiseen julkiseen liikenteeseen, nuorten mielenterveyspalveluihin tai vanhusten hoitoon. Missä ihan oikeasti on vika? Jos joku osaa tähän vastata, niin kaikki kunnia. Vastaus ei taida olla kuitenkaan ihan yksinkertainen, ja sen perusteeksi tarvittaisiin lukuja.
Enkä minä itsekään oikein jaksa uskoa, että tämä maa tästä paljon paranee. Taitaa olla luonnonlaki, että mitä paremmin menee, sitä huonompaan on suunta. Ehkä tästä romahdetaan alas, ja sen jälkeen aletaan taas tekemään töitä sen eteen, että itsellä menisi paremmin. Sen sivutuotteena saattaa myös maalla alkaa menemään paremmin. Luulen, että sama kehitys on edessä Kreikalla, se on vain meitä edellä ja toivottavasti täällä homma hoidetaan hieman vähemmän kertarysäyksellä.
Kreikka on pian pohjalla ja siellä on todella helvetilliset ongelmat. Koulutettu väestö lähtee, ja maan elintaso tulee romahtamaan isolla R:llä. Siellä tullaan näkemään huikeaa rikollisuutta ja oman edun tavoittelua. Pikku hiljaa siitä taas lähtee se ajatustapa, että mitään ei tule ilmaiseksi ja itsestään ja läheisistään on pidettävä huoli ja on järjestettävä yhteiset asiat kelvolliselle mallille. Siitä luultavasti alkaa pitkä nousu kohti jonkinlaista yhteiseen hyvään perustunutta valtiota. Ehkä koko roska lähtee sitten taas pyörimään uudestaan.
