Vanhempana herrasmiehenä, ikävä etten voi sanoa valtiopäivämiehenä, voin lohduttaa paitsi itseäni myös nuorta polvea toteamalla lakonisesti, että se ilmapiiri missä Suomessa nyt ps-läisiä hakataan paitsi mediassa, myös jopa institutionaalisesti, on analoginen siihen 1970-luvun ilmapiiriin, missä taikasanat olivat sosialismi, YYA, neuvostovastainen, fasisti, naapurineljännes, SKDL, yleiset syyt. Taikasanat ovat vain osittain muuttuneet. Nyt ne ovat monikulttuurisuus, suvaitsevaisuus, eeeuuu, fasistinen, ääri-, globaalisuus. Eroina voidaan mainita, että käräjiä käytettiin välineenä harvemmin, ja Salamankin presidentti armahti tuhmista sanoista tulleesta tuomiosta.
Maailma muuttuu, mutta median ja yhteiskunnan, Suomen, hahmottamia sallittuja totuuksia on aina kerrallaan vain yksi. Analogista on myös se, että vassarius ja sittemmin vihervassarius on voimissaan läpi virkakunnan ja median suurempana mitä suhteellinen osuus kannatuksissa on. Jakolinjat tosin ovat hämärtyneet; eihän kokoomuslaisen, demarin, rkp-läisen taikka vihervassarin puheita sokkotestissä enää erota toisistaan.
