Koska Eronen kertoi kirjoituksensa olevan pelkkä vitsi, sarkasmia, satiiria ja ties mitä muita yhteiskuntatieteellisten opintojen antamalla pätevyydellä väärinymmärrettäviä asioita, otin vapauden jatkokehitellä alkuperäistä ajatusta ilman mitään ilmoittamista tai keskustelua alkuperäisen tekstin tekijän kanssa. Jos ei ammattitoimittajien tarvitse sitä tehdä niin vielä vähemmän tyhmän ja heikkolahjaisen kadunmiehen.
Hihamerkkikäytäntö tulisi ehdottomasti laajentaa koskemaan jokaista kansalaista väristä, kansalaisuudesta tai etnisestä taustasta riippumatta. Vähemmistövaltuutetut ja muut vastaavat valkoista heterokansalaista vainoavat tahot varmasti hyväksyvät tämän, eipähän tarvitse pahoittaa mieltä kun säännöt ovat samat kaikille. Kädettömien kohdalla tilanne on toki vaikeampi mutta heille voidaan esimerkiksi hankkia avustaja jolla on toisessa kädessä oma hihamerkki ja toisessa avustettavalle kuuluva merkki.
Nyky-yhteiskunnasta niin yksityistä ihmistä, valtiota kuin yrityksiäkin kiinnostaa valtavasti tiedot muiden ihmisten taustoista, tilanteista ja elämästä. Tätä taustaa vasten olisi helpointa hihamerkkeihin kannattaisi selvästi ja näkyvällä tavalla mahdollisimman paljon eri asioita. Listasin muutamia tärkeimpiä perusteluineen. Värit ja kuviot ovat vielä hahmotusvaiheessa, ehdotuksia otetaan vastaan.
Seksuaalinen suuntautuminen ja parisuhdetilanne. Äärimmäisen tärkeä arkielämää helpottava tieto. Uskoisin että paras ratkaisu on heteroille oma väri, homoille omansa, biseksuaaleille kaksiraitainen ja epävarmoille rajamailla seikkaileville liukuväritekniikalla oma merkkinsä. Oudommille, moraaliisesti arveluttaville suuntauksille voisi olla omat salaisemmat merkkinsä joita tavallinen tallaaja ei välttämättä tajuaisi, esimerkiksi nallekarhun tai kastikepurkin kuvat. Samaan merkkiin voi sitten vielä vetäistä punaisella raidan jos on varattu, sinkuille tietysti vihreitä raitoja tietty määrä sen mukaan kuinka puutteessa on. Eipä tarvitse arvailla enää ja väärinkäsityksiltä vältytään.
Uskonnolle ehdottomasti oma merkki jotta tiedetään edustaako henkilö sellaista uskontoa jota ei voi eikä saa loukata. Samaten esimerkiksi vanhempien olisi helpompi valvoa missä seurassa lapsensa aikaa viettävät, jos lapsen kanssa aikaansa viettävien aikuisten hihoissa olisi tarpeeksi tietoa. Lapsillekin helpompi opettaa ketä pitää varoa tyyliin "Pikku-Petteri jos sedällä on paavinkuva hihassa niin ei saa leikkiä kahdestaan!"
Palkkatuloille ehdottomasti oma symbolinsa, vaikka värikoodattuja seteleitä eurojen tapaan. Tämä ehdotus tuli kauppiailta, perusteluina että on helpompi keskittyä niihin joilla on rahaa eikä vahingossa haaskata aikaa palvelemalla persaukisia. Tähän saakka tätä ei aina ole heti helpolla nähnyt päälle päin ja erehdyksiä on sattunut. Kokoomuksesta näytettiin vihreää valoa myös , helpompi kulkea kun köyhät tietävät väistellä.
Perussuomalaiset, kasvissyöjät ja Big Brotherin katsojat pitää merkitä hihamerkitä. Alle 12-vuotiaiden äideille hihoihin varoitusmerkit etteivät ihmiset tule liian lähelle elleivät halua kuulla pyörryksiin asti globaalin maailman keskipisteestä, Pikku-Taunosta. Vaatteista ei tarvitse erikseen merkitä koska nehän näkyvät muutenkin mutta minun kaltaisteni maalaisjunttien mielestä variksenpelättimen näköisenä käveleville voisi olla oma merkki joka kertoo että kyse on muodista niin osataan mekin suhtautua oikein.
Nuiville omat merkit jotta eriväriset tietävät pysyä kantomatkan paremmalla puolella, suvaitsevaisille taas omat merkkinsä niin tietävät että heidät voi ryöstää vapaasti ja se on ok koska uhrilla ( termistö eroaa tässä kohtaa, itse käyttäisin "tekijää" ja "rikollista") oli varmasti pätevä syy ja olosuhteet. Tällaisista erivapauksista voisi myös kehitellä omat merkkinsä.
Hihamerkkejä voisi tietenkin personalisoida kunhan ulkoisten henkilötunnistemerkintöjen asetukset ja lait tulevat täytetyksi. Oman tyylin ja fiiliksen mukaan voi sitten vaikka laittaa pari angstiraitaa tai mitä ikinä haluaakin. Oikeaa käyttöä valvomaan tarvitaan tietysti viranomaisia eli käytännössä lisää työpaikkoja. Myöskin merkkien valmistus ja lisäosien ja koristeiden myynti varmasti piristäisi kansantalouttamme ja voisimme myös markkinoida osaamista ulkomaille, esimerkiksi tärkeisiin vientimaihin Saksaan ja Venäjälle.
Näitä asioita miettiessä on hankala nähdä mitään syytä mikä ei puoltaisi tätä ehdotusta. Toivonkin että eduskunta ottaa asian välittömästi käsittelyyn.
