Itse olen jo pitkään kiinnittänyt huomiota siihen miten tuhoisaa insinöörivetoinen, kuluttajakammoinen, innovaatioinhoinen, luovuushalveksuntainen ja historian mukaan ohjautuva toimintakulttuuri on.
Tuossa ei minusta varsinaisesti ole insinööriajattelua vaan pikemminkin byrokratiaa, tsaristista hierarkiaa ja virkamiesajattelua. Oleellinen ero löytyy esimerkiksi siitä, että insinöörin ajatusmaailma on jatkuvasti alisteista luonnonlaeille eli insinööri joutuu säilyttämään yhteytensä todellisuuteen, nielemään ylpeytensä ja nöyrytymään, tunnustamaan virheensä ja aloittamaan alusta, jos yrittää toteuttaa toimimatonta ratkaisua. Historiasta on pakko ottaa oppia, jottei virheitä toistettaisi. Fysiikan lait eivät jousta, vaikka kuinka julistaisi, ettei usko vaikkapa termodynamiikan lakeihin.
"L'etat c'est moi"-koulun käynyt ja asenneongelman sisäistänyt hallintopösilö taas vain
julistaa tsaarin ja paavin virheettömyydellä hallinnollisella ediktillä ongelmat ja niiden ratkaisut -- tai jopa ettei ole mitään ongelmaa. Esimerkiksi että nyt sitten Suomessa on työvoimapula, johon ainoa ratkaisu on dumpata sosiaalimamuja maa täyteen -- tai että meillä monikulttuuri onnistuu, vaikka se kaikkialla muualla on jo epäonnistunut, ei ole ongelmaa.
Hallintopösilöt ovat lähempänä pappeja ja poppamiehiä kuin minkään tieteen edustajia. Yhteiskunnat ja yritykset, joita johdetaan heidän metodeillaan, ovat lähinnä uskonnollisia yhteisöjä ja suuntaavat harhoissaan kohti taloudellista tuhoa.