Miksi eurojäsenyydestä seuraa velvollisuus osallistua tukipaketteihin?

[hoxpox]

Moni suomalainen ajattelee että eurojäsenyydestä seuraa velvollisuus osallistua tukipaketteihin ja vakausmekanismeihin.

En oikein tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä syynä on se että koska avioliitosta seuraa elättämisvelvoite, käsittävät ihmiset eurojäsenyyden jotenkin avioliittoon verrattavana sopimuksena.

Yhtä hyvin EU-jäsenyys voisi olla velvoite osallistua tukipaketteihin. Eurojäsenyys kuitenkin ehkä valikoitui kriteeriksi, koska Ruotsin, Tanskan ja Iso-Britannian politiikot ovat liian järkeviä/rehellisiä tuhlatakseen kansalaistensa rahoja.

Taloussanomien Jan Hurri on yrittänyt valistaa suomalaisia siitä että jos tukipaketteja annetaan, tulisi tukisummat mitoittaa vastuiden mukaisesti. Vastuuthan eivät korreloi käytetyn valuutan mukaan, vaan Suomen vastuut ovat pienet eurosta huolimatta. Myös Björn Wahlroos on yrittänyt muistuttaa ihmisiä siitä, että eurolla ei ole valuuttana mitään hätää.

Eurojäsenyys ja tukipaketit liittyvät ihmisten mielissä niin selvästi yhteen, että gallupeissakin kysytään nykyään pitäisikö Suomen/Kreikan/muiden maiden erota eurosta, vaikka tällä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa osallistuuko Suomi tukipaketteihin. Myös Timo Soinilta tivattiin Espanjan tukipakettikeskustelussa, että pitäisikö Suomen erota eurosta.

En tiedä miten nämä kaksi asiaa saisi erotettua toisistaan. Niin kauan kun asiat ovat ihmisten mielissä kytkeytyneet yhteen, on tukipaketteja helpompi ajaa läpi, sillä niiden lopettaminen tarkoittaisi valuutan vaihtumista tms. lisävaivaa.

Mielipiteet tervetulleita.

[Jouko]

Suomen vastuut ovat kohtuuttomat siihen nähden mikä on osallisuus koko €urokriisin synnyssä. Näinhän ei olisi tilanne jos muut olisivat olleet yhtä tunnollisia talouspolitiikassaan siinäkään määrin kuin Suomi on ollut. On eletty kuin sika pellossa isoissakin valtioissa. Nyt meitä sitten rokotetaan niin paljon kuin kehdataan silkan AAA-ryhmään kuulumisen vuoksi. Ei se ole oikein. Ei sillä tavalla tarkan talouden pitoon kannusteta. Ainoastaan luikurointiin Välimerellisten maiden tavalla.

[Ajattelija2008]

Luultavasti ei ole mitään sopimusta, jonka mukaan euromaan on pakko osallistua tukipaketteihin. Mutta käytännössä euromaat kulissien takana painostetaan siihen uhkaamalla ikävillä kauppaseuraamuksilla, jos tukeen ei osallistuta.

Itse asiassa Maastrichtin sopimus kielsi tukipaketit (no bailout -periaate). Siis tukipaketit itse ovat ainakin sopimusten hengen vastaisia. Mielestäni tätä tukisirkusta ei voi selittää millään muulla kuin kulissien takana tapahtuvalla ankaralla painostuksella. Muistamme, miten Suomi oli "vapaaehtoisesti" mukana YYA-sopimuksessa. Suomen valtion johdon on pakko väittää kansalaisille, että Suomi on vapaaehtoisesti mukana tällaisissa Suomen edun vastaisissa järjestelyissä. Jos he kertoisivat totuuden, niin heidän puolueidensa kannatus romahtaisi.

Voi miettiä sitäkin, mikä osuus EU:lla on Suomen nykyiseen järjettömään oleskelulupapolitiikkaan. Onko EU painostanut Suomen myöntämään oleskelulupia turvapaikanhakijoina esiintyville laittomille siirtolaisille?

[slobovorsk]

Moni suomalainen ajattelee että eurojäsenyydestä seuraa velvollisuus osallistua tukipaketteihin ja vakausmekanismeihin.

En oikein tiedä mistä tämä johtuu. Ehkä syynä on se että koska avioliitosta seuraa elättämisvelvoite, käsittävät ihmiset eurojäsenyyden jotenkin avioliittoon verrattavana sopimuksena.

Yhtä hyvin EU-jäsenyys voisi olla velvoite osallistua tukipaketteihin. Eurojäsenyys kuitenkin ehkä valikoitui kriteeriksi, koska Ruotsin, Tanskan ja Iso-Britannian politiikot ovat liian järkeviä/rehellisiä tuhlatakseen kansalaistensa rahoja.

Taloussanomien Jan Hurri on yrittänyt valistaa suomalaisia siitä että jos tukipaketteja annetaan, tulisi tukisummat mitoittaa vastuiden mukaisesti. Vastuuthan eivät korreloi käytetyn valuutan mukaan, vaan Suomen vastuut ovat pienet eurosta huolimatta. Myös Björn Wahlroos on yrittänyt muistuttaa ihmisiä siitä, että eurolla ei ole valuuttana mitään hätää.

Eurojäsenyys ja tukipaketit liittyvät ihmisten mielissä niin selvästi yhteen, että gallupeissakin kysytään nykyään pitäisikö Suomen/Kreikan/muiden maiden erota eurosta, vaikka tällä ei ole juurikaan tekemistä sen kanssa osallistuuko Suomi tukipaketteihin. Myös Timo Soinilta tivattiin Espanjan tukipakettikeskustelussa, että pitäisikö Suomen erota eurosta.

En tiedä miten nämä kaksi asiaa saisi erotettua toisistaan. Niin kauan kun asiat ovat ihmisten mielissä kytkeytyneet yhteen, on tukipaketteja helpompi ajaa läpi, sillä niiden lopettaminen tarkoittaisi valuutan vaihtumista tms. lisävaivaa.

Mielipiteet tervetulleita.

Itse olen muistaakseni kysynyt vähän vastaavasti kääntäen. Eli hajoaako euro todella, jos Suomi ei osallistukaan johonkin tukipakettiin? (Vaan jättää gigolopaskojen tukemisen niille maille, joiden pankeilla on suuret vastuut ko. maissa...). Olen myös kysellyt, millä Suomea on kiristetty mukaan tukipaketteihin. Sen sijaan että olisi kerrottu kyseessä olevan Ranskan harjoittama ydinasekiristys tms, kuului ennen 2011 vaaleja kepulitahoilta sellaisia, että Suomi menettäisi EU:n maataloustukia (vai oliko ne lupa maksaa kansallisia tukia) PERÄTI 300 M€ vuodessa. Jos olen ymmärtänyt oikein, näillä uhkauksilla kepujohtoinen hallituksemme saatiin mukaan ensimmäiseen, ennakkotapaukseksi muodotuneeseen Kreikka-pakettiin keväällä 2010.

alun perin laiton tilanne osaksi laillistettiin sitten myöhemmin muuttamalla EU:n perussopimuksia. Siitä en ole ihan varma, joutuisiko Suomi todella koko EU:n tullimuurin ulkopuolelle, jos se eroaisi eurosta. Näinkin on väitetty.

Jos Suomi nyt kieltäytyisi tukipaketeista, niin muutkin maksajamaat epäilemättä tekisivät samoin. Siihen euro voisi käsittääkseni todella hajotakin, mikä ei välttämättä ole itsessään paha. Ehkä SUomi voisi jopa saada aikaan moisen fissioreaktion EU:n ytimessä. Mutta pahempia seurauksia ehtisi luultavasti tulla markkinoiden reaktioista, ellei euroa hajotettaisi jotenkin hallitusti.

[mikkoellila]

Luultavasti ei ole mitään sopimusta, jonka mukaan euromaan on pakko osallistua tukipaketteihin.

Aivan.

Mutta käytännössä euromaat kulissien takana painostetaan siihen uhkaamalla ikävillä kauppaseuraamuksilla, jos tukeen ei osallistuta.

En usko. EU:n sisällä ei ole mitään kaupankäynnin rajoituksia.

Itse asiassa Maastrichtin sopimus kielsi tukipaketit (no bailout -periaate). Siis tukipaketit itse ovat ainakin sopimusten hengen vastaisia. Mielestäni tätä tukisirkusta ei voi selittää millään muulla kuin kulissien takana tapahtuvalla ankaralla painostuksella.

Ei, tämä on selitettävissä Suomen hallituksessa olevien puolueiden tyhmyydellä ja maanpetoksellisuudella.

Kukaan Suomen ulkopuolinen taho ei ole mitenkään painostanut nykyistä ja edellistä hallitusta ja niissä mukana olevia/olleita puolueita antamaan tukiaisia konkurssivaltioille ja -pankeille. Kyllä se on täysin Suomen nykyisen ja edellisen hallituksen tekemä päätös.

[Paul Ruth]

Q: What was Gabilondo's reaction to the epiphany?

A: After he got over his shock about there being "powers that be" influencing elections in Spain, he asked the new president what his first day was like. To which Spain's new president said, "My first appointment was with Henry Kissinger." That produced another shock and eventual question, "What could Henry Kissinger possibly have wanted here in Spain? He doesn't speak Spanish. He isn't an expert on Spain." And the answer is revealing. President Aznar replied, "He was here to explain to me how the world works."

Q: Basically, to give him his marching orders.

A: That's right.

http://www.geoffmetcalf.com/QA/19655.html

[sivullinen.]

Liitän yleisestä talouskriisi ketjusta selitykseni tänne.

"Niinpä. Miksi Suomi osallistuu tukipaketteihin ja Ruotsi ei? Perusteluiksi ei kelpaa mikään vientiteollisuuden menetys, koska molemmissa se on sama, eikä solidaarisuus, koska sekin pitäisi olla samalla tasolla, eikä mikään muukaan julkisesti esitelty peruste. Itse olen päätynyt tulkintaan että syynä on Target2 -järjestelmän saatavat. Niitä Suomella on 70 miljardia euroa - ja Ruotsilla luonnollisesti nolla euroa. Jos Suomi ei osallistu tukipakettiin, ja joku euromaa muuttuu maksukyvyttömäksi, ei se maksa Target2 velkojaan ja Suomi joutuu alaskirjaamaan suunnattomia tappioita; Ruotsi ei. Enimmällään siis 70 miljardia euroa.

Siinä se selitys on. Toistan vielä näitä perusteita. Target2 saamisia ei voi hävittää painamalla omaa rahaa, koska ne ovat saamisia; muut euromaat ovat velkaa Suomelle. Target2 ei siis ole Suomen kannalta velkaongelma. Velkaongelma on Target2:sen kautta syntynyt velka euroalueen ulkopuolisille maille. Vielä kerran: Samaan aikaan kun muut euromaat ovat velkaa Suomelle on Suomi on velkaa ei-euromaille. Tämä näkyy vaikka Suomen Pankin tilastoista *. Rahoituslaitosten velat ja saamiset ovat kasvaneet. Velat kasvoivat vuoden aikana 180 miljardia euroa eli 57%! (2011: 316 miljardista 2012: 500 miljardiin). Saatavat kasvoivat 130 miljardia euroa eli 47%! (2011:269 miljardista 2012:397 miljardiin). Etelän rahaa kulki Suomen läpi siis aivan järjettömiä määriä. Voimme jättää saamisemme saamatta, mutta syntynyt vaje Sveitsiin ja amerikkaan paenneiden rahojen suhteen on ongelmallisempi.

* http://www.suomenpankki.fi/fi/tilastot/maksutase/Pages/tilastot_maksutase_ja_suorat_sijoitukset_maksutase_um_varallisuus_sektoreittain_kk_fi.aspx

Loppuun vielä lainausta Suomen Pankin vuosikertomuksesta:

Euroalueen keskuspankkien välisen maksuliikkeen ali- ja ylijäämät

Viime vuosien kriisin aikana keskuspankkien taseisiin on maksuliikkeen kautta kertynyt suuria velka- tai saamisvarantoja. Myös Suomen Pankin taseen kehitys on ollut näiltä osin poikkeuksellinen. Kertomusvuonna 200 vuotta täyttäneen Suomen Pankin tase kasvoi syksyllä suurimmilleen pankin historian aikana. Kun taseen koko on yleensä pysytellyt 10–15 prosentissa suhteessa Suomen kokonaistuotantoon ja sota-aikoinakin 25–30 prosentissa, Suomen Pankin taseen loppusumma kasvoi joulukuussa 2011 jopa noin 50 prosenttiin suhteessa BKT:hen (kuviot A ja B).

Rahaliitossa kansalliset keskuspankit toimivat kunkin maan rahoitustoiminnan keskuksena samalla, kun ne toteuttavat yhteisen rahapolitiikan operaatioita. Näiden operaatioiden vaikutukset näkyvät normaalisti keskuspankkien taseessa. Euroalueella keskuspankeilla on lisäksi keskinäisiä eriä, mm. alueen sisäiseen maksuliikkeeseen kuuluvat erät. Keskeinen osa euroalueen toimintoja onkin euroalueen sisäisen maksuliikkeen toimiminen pääosin kansallisten keskuspankkien kautta. Tämä euromaiden välinen laaja, rutiininomainen maksuliike ei ole normaalisti merkittävä ilmiö keskuspankkitoiminnan ja siihen liittyvien riskien kannalta.

Tekninen maksuliikejärjestelmä, TARGET2, on EU:n laajuinen, ennen kaikkea euromaiden käyttämä automatisoitu reaali­aikainen maksujärjestelmä. Järjestelmässä syntyvät saamis- ja velkasuhteet eivät ole juridisesti kansallisten keskuspankkien välisiä, vaan vastapuoli on Euroopan keskuspankki. Keskitetty esteetön maiden välinen maksujärjestelmä on välttämätön osa rahaliiton toimintaa.

Myös eurojärjestelmän rahoitusoperaatiot vaikuttavat maksuliikkeeseen. Eurojärjestelmä ei jaa luottojaan maakohtaisesti, vaan asettaa vain niille yleiset ehdot. Rahoituksen jakauma, samoin kuin keskuspankkien välisten maksuliike-erien jakauma, riippuu kunkin maan luottolaitosten kysynnästä. Kriisin aikana euro­järjestelmä on tarjonnut ohjaus­korollaan rahoitusta luottolaitoksille rajattomasti. Velkasuhteita voi kuitenkin syntyä vain, jos luotoille riittää niille määriteltyjä vakuuksia.

Euroajan alkuvuosina maksu­iike-erien kehitys vastasi pääosin tavanomaisia maksutaseiden vaihteluja. Merkille pantavaa oli, että runsas pääomavirta suuntautui vaihtotaseeltaan ylijäämäisistä maista alijäämäisiin maihin. Tämän kehityksen myötä maksuliikkeen nettoerät jäivät suhteellisen pieniksi. Useat keskuspankit, mm. Suomen Pankki, olivat maksuliikkeen osalta lähellä tasa­painoa.

Kriisin aikana talousongelmiin joutuneet maat ovat kokeneet voimakkaan maksujen vajauksen, kun runsas yksityinen pääomavirta maihin tyrehtyi ja osin jopa kääntyi vastakkaiseen suuntaan. Suuria lyhytaikaisia sijoituksia on liikkunut myös euroalueen rajojen yli. Samalla euroalueen vakaiden maiden rahoitusmarkkinoille on suuntautunut vahva sijoitusvirta. Pankkien välisen markkinatoiminnan häiriintymisen johdosta vakavaraiset pankit ovat saaneet lisää talletuksia ja rahalaitokset ovat parantaneet lyhytaikaisin lainoin muutoinkin maksuvalmiuttaan. Ne ovat puolestaan tallettaneet varojaan keskuspankkiin. Esimerkiksi Saksan Bundesbankin saaminen EKP:ltä on kasvanut noin 20 prosenttiin Saksan BKT:stä. Suomen Pankin saaminen on ajoittain ollut suhteellisesti jopa tätä suurempi.

Toisaalta Irlannin keskus­pankin velka eurojärjestelmälle on suurentunut peräti lähelle maan vuotuista BKT:n arvoa. Kreikan ja Portugalin keskuspankkien velat ovat olleet pienempiä. Espanjan ja Italian keskuspankkien velkaerät kasvoivat vasta syksyllä 2011 maiden valtionvelkakirjamarkkinoihin kohdistuneiden spekulaa­tioiden kiihdyttyä. Tilanne on erikoinen sikäli, että vaikka keskuspankkien väliset rahoitussuhteet ovat eurojärjestelmän sisäisiä, ”kirjanpidollisia”rahoitussuhteita, ne kuvaavat - EKP:n välityksellä - myös euromaiden talouksien välisiä aitoja velkasuhteita.

Yksittäisten keskuspankkien riskien kannalta on kuitenkin ratkaisevaa, että eurojärjestelmä toimii laajasti taloudellisena kokonaisuutena. Rahapolitiikan operaatioiden riskien ja tuottojen jako perustuu ns. pääoma-avaimeen eli keskuspankkien osuuteen euro­ järjestelmässä. Suomen Pankin osuus on noin 1,8 % koko järjestelmän riskeistä ja tuotoista.

Poikkeukselliset maksuliikkeen ali- ja ylijäämät ovat kriisiajan ongelmallinen ilmiö. Niinpä on mm. esitetty niille vakuuksia tai niiden rajoittamista. Rajoittaminen on mahdotonta, sillä maksujen estäminen olisi ristiriidassa rahaliiton perusperiaatteen kanssa. Ainoa tapa poistaa ongelma on puuttua epätasapainon perussyihin: valtioiden velkaantumiseen, pankkien heikkoon kuntoon ja maiden kilpailukykyyn. Näiden korjaaminen on hidasta, ja siksi suuret TARGET2-erät säilyvät todennäköisesti vielä pitkään.

[alleviivaukset minun]

Viimeinen kohta kaipaa lisäselityksen. Jos Target2 toimintaa rajoitetaan, ei enää Saksan euro ole samanarvoinen kuin Kreikan euro. Siksi sanotaan että sen rajoittaminen olisi "ristiriidassa rahaliiton perusperiaatteen kanssa".