UmmaGumma

Kirjoittaja Aihe: Anna Rundgren: Kahden maan välissä (gradu) - somalien rahalähetyksistä  (Luettu 15703 kertaa)

Kemolitor

  • Global Moderator
  • Jäsen^^^
  • *****
  • Viestejä: 4 374
  • Liked: 2412
  • Understanding is a three-edged sword.
    • Profiili
Somalian ulkopuolella asuvien somalien rahalähetyksistä kotimaahan on paljon kirjoiteltu, näköjään asiaa on tutkittu ihan yliopistotasollakin.

Kahden maan välissä
Suomensomalialaisten transnationaalisesti jakautunut huolenpito ja rahalähetykset

Anna Katariina Rundgren
Helsingin yliopisto
Valtiotieteellinen tiedekunta
Sosiologia
Pro gradu -tutkielma
Lokakuu 2013

Tiivistelmä:

Lainaus
Tutkimuksessa tarkastellaan Suomessa asuvien somalialaistaustaisten maahanmuuttajien rahalähetyksiä sosiaalisessa kontekstissa. Keskeisenä osana tutkimusta ovat somalialaisten transnationaaliset eli ylirajaiset suhteet, jotka muodostavat perustan rahalähetyksille. Rahalähetykset ovat merkittävä osa kaikkea siirtolaisuutta. Erittäin merkittäviä ne ovat yleisesti diasporassa eläville siirtolaisille, joiden perheet tai sukulaiset saattavat elää edelleen epävarmoissa oloissa. On hyvin tavallista, että Somalian ulkopuolella asuvat somalialaiset lähettävät rahaa kotimaahansa. Tutkimuksen tehtävä on tuottaa tietoa rahalähetyksistä erityisesti somalialaistaustaisten maahanmuuttajien itsensä eli lähettäjän näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallinen tutkimuskysymys on: Miten somalialaistaustaiset maahanmuuttajat kokevat rahalähetykset? Tutkimuksessa vastataan myös kysymyksiin: Miksi rahaa lähetetään ja miten lähetettävä summa määräytyy? Ovatko rahalähetykset vapaaehtoisia vai pakollisia? Miten niitä perustellaan itselle ja muille?

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii transnationalismi sosiologisesta näkökulmasta tarkasteltuna. Transnationaalisia suhteita ja rahalähetyksiä tarkastellaan erityisesti jakautuneena huolenpitona sekä sosiaalisesti pakottavana transnationalismina. Myös diasporan käsite kulkee keskeisesti mukana läpi koko tutkielman. Tutkielman aineisto koostuu yhdeksästä puolistrukturoidusta teemahaastattelussa. Kaikki haastateltavat ovat ensimmäisen polven somalialaistaustaisia maahanmuuttajia, jotka ovat asuneet Suomessa alle kymmenen vuotta. Haastattelut on toteutettu kolmella eri paikkakunnalla suhteellisen kaukana pääkaupunkiseudusta ja ne toteutettiin suomen kielellä. Kukaan haastateltavista ei ole palkkatöissä, joten haastateltavien toimeentulo muodostui erinäisistä toimeentulo-, kotoutumis- ja opintotuista. Haastateltujen kertomat asiat otetaan analyysissa vastaan faktatietona, mutta niitä peilataan myös haastattelutilanteiden vuorovaikutustilanteiden läpi. Aineisto on teemoiteltu teorioiden perusteella luotujen kategorioiden alle.

Tutkimuksen tuloksena esitetään, että rahalähetyksillä on hyvin merkittävä asema somalialaistaustaisten maahanmuuttajien transnationaalisissa suhteissa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että rahalähetykset ovat hyvin tavallisia somalialaistaustaisille maahanmuuttajille siitä huolimatta, että lähettäjien tulot perustuvat ainoastaan sosiaalietuuksiin. Seitsemän yhdeksästä haastatellusta kertoi lähettävänsä rahaa niin paljon kuin vain pystyi. Rahaa lähetetään lähisukulaisille, kuten omille lapsille tai vanhemmille sekä sisaruksille. Rahan lähettäminen kuvataan pakolliseksi ja erittäin merkitykselliseksi perheenjäsenten pärjäämisen kannalta. Se, miten paljon jokainen pystyy lähettämään, määräytyy lähettäjän ja vastaanottajan henkilökohtaisten, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden perusteella. Kertomansa mukaan kukaan haastateltavista ei pysty lähettämään niin paljon rahaa sukulaisilleen kuin haluaisi. Odotukset ovat kotimaassa usein epärealistiset ja sen ymmärtäminen, ettei Suomessa asuvilla sukulaisilla olisi rahaa lähetettäväksi, voi olla vaikeaa. Ristiriidan kokeminen saa haastateltavat tuntemaan olonsa stressaantuneiksi, syyllisiksi ja surullisiksi. Joskus Somaliasta tuleviin puheluihin ei vastata, jotta ei jouduta kohtaamaan näitä ristiriitaisia tilanteita.

Sen enempää rahalähetyksiä kuin transnationalismiakaan ei tulisi nähdä yksiselitteisesti esteenä integraatiolle. Jokaisella lähettäjällä on omat henkilökohtaiset syynsä rahan lähettämiseen, mutta kaikkia mainittuja rahalähetysten syitä yhdistää myös yleisemmän tason selitykset: moraali, uskonto ja kulttuuri. Rahalähetyksiä kuvataan usein pakottavin termein. Pakonomaista transnationalismia ei muodosta niinkään mikään rahalähetyksiä vaativa taho, vaan haastateltavien oma käsitys oikein toimimisesta. Omat ja rahalähetyksiä vastaanottavien sukulaisten taloudelliset ja sosiaaliset tilanteet olivat niin epätasapainoiset, että rahalähettäjät kokevat jopa syyllisyyttä omasta turvallisesta ja hyvinvoivasta asemastaan Suomessa ja velvollisuus omia sukulaisia ja läheisiä kohtaan koetaan pakottavaksi. Tutkielmassa ehdotetaan suomen kielellä kirjoitettaessa pakkotransnationalismi-termin sijasta käytettäväksi termiä sosiaalisesti pakottava transnationalismi. Sosiaalisesti pakottava transnationalismi on terminä neutraalimpi sekä informatiivisempi.

Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että haastateltaville rahalähetysten keskiössä ei ole niinkään raha, vaan yhteydenpito, välittäminen ja huolenpito. Rahalähetykset voidaan nähdä lahjana, jonka ydin on sosiaalisuus. Transnationaalisia suhteita, moraalisia velvoitteita ja hyvänä muslimina, isänä, poikana tai tyttärenä toimimista ei voi mitata rahassa. Tutkielma tuottaa yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa rahalähetyksen merkityksestä transnationaalisten suhteiden ylläpidossa hiljattain Suomeen muuttaneiden somalialaistaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa.

Keskusteluja aiheesta foorumilla:
Brittipankki haluaa katkaista somalialaisille elintärkeät rahalähetykset
2013-08-13 HS: Suomen somalialaiset huolissaan rahalähetysten keskeyttämisestä
2012-07-01 Helsingin Uutiset: Tilipäivä hyödyttää siirtolaisen perhettä
2009-06-01 Siirtolaisten rahalähetykset: Britannia menettaa £4.9 milj. päivässä
2009-02-01 HS: Siirtolaisten rahalähetykset kotiin vähentyneet valtavasti


Luku 1. Johdanto s. 1 - 5

Lainaus
s. 1: Kandidaatin tutkielmani valmistuttua minua jäi kiinnostamaan erityisesti mieleen painunut Anna Lindleyn (2010, 115–141) väite siitä, että rahalähetykset saattavat vaikuttaa negatiivisesti erityisesti diasporassa elävien maahanmuuttajien integraatioon uudessa asuinmaassaan. Minun oli vaikea hyväksyä, että asia olisi noin yksiselitteinen, ja siksi halusin lähteä syventymään rahalähetyksiin sosiaalisena toimintana. Vaikuttavatko rahalähetykset todella maahanmuuttajien integraatioon uudessa asuinmaassa? Miten maahanmuuttajat itse kokevat rahalähetykset? Ja miten he ne perustelevat?

Somalialaistaustaiset ovat myös suurin niin sanotusti diasporassa elävä maahanmuuttajaryhmä Suomessa. (Tilastokeskus 2012a.) Lisäksi somalialaistaustaiset maahanmuuttajat joutuvat kokemaan syrjintää ja rasismia Suomessa verrattain usein.
Rasismiväitteitä esitetettäessä pitäisi minusta asiaa perustella vähän tarkemmin kuin vain yhteen lähteeseen vedoten. Mitä yleensäkin tarkoittaa ”tieteellisessä” tekstissä ilmaisu ”verrattain usein”?

Lainaus
Keskustelu somalialaisten rahalähetyksistä on paitsi hyvin ajankohtainen myös tulenarka aihe. Samaan aikaan kun pohdin aihettani, suomalaisessa mediassa huomioitiin somalialaisten rahalähetykset osana terrorismitutkintaa, kun kaksi Suomessa asuvaa somalialaistaustaista henkilöä pidätettiin terrorismin rahoittamisesta (esim. HS 16.9.2011). Teema on latautunut niin julkisessa kuin poliittisessakin keskustelussa ja se luo jännitteitä maahanmuuttajien ja kantaväestön välille. Julkisesti ja keskustelupalstoilla käytävät keskustelut kärjistyvät usein kantoihin, joiden mukaan maahanmuuttajien rahalähetykset nähdään vain yhteiskunnan varojen väärinkäyttönä ja eräänlaisena taloudellisena petturuutena asuinvaltiota kohtaan. Hyvin usein maahanmuuttajia kritisoidaan runsaasta hyvinvointipalvelujen käyttämisestä.
Odotan jatkoa mielenkiinnolla. Pohtiiko tutkija sitten toimeentulotuen syvintä olemusta, miten toimeentulotuesta riittää rahaa lähetettäväksi Somaliaan ja toisaalta, miten rahalähetykset vaikuttavat sitten somalien elämiseen täällä.

Lainaus
s. 2: Usein rahan lähettäminen tarkoittaa samalla ystävyys- ja sukulaissuhteiden ylläpitoa, eli samalla kun rahaa lähetetään, pidetään yllä verkostoja lähtömaassa. Jos perheellä tai sukulaisilla on pulaa monesta asiasta, tai vaakakupissa on esimerkiksi lasten kouluttautuminen tai perheenjäsenten terveys, on paine lähettää rahaa kova. Joskus rahaa lähetetään jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella eli omista, jopa erittäin keskeisistä menoista, kuten ruoasta tai terveysmenoista, säästetään, jotta sukulaisille voitaisiin lähettää mahdollisimman paljon apua.
Pätkiiköhän kirjoittajalla ajatus vai minulla itselläni? Voisi kuvitella, että jos vaakakupissa on lasten kouluttautuminen tai perheenjäsenten terveys, niin olisi kova paine olla lähettämättä rahaa.

Lainaus
Pro gradu -tutkielmaani varten haastattelin yhdeksää Suomeen muuttanutta somalialaistaustaista maahanmuuttajaa. Kaikki haastateltavat olivat ensimmäisen polven maahanmuuttajia, jotka ovat muuttaneet Suomeen viimeisen kymmenen vuoden sisällä. Haastateltavista seitsemän kertoi tekevänsä rahalähetyksiä aina kun pystyi.

s. 3: Tarkastelen rahalähetyksiä ennen kaikkea kahden maan välille jakautuneena huolenpitona sekä oleellisena osana transnationaalisten suhteita.

Tutkimus osoittaa, että rahalähetykset ovat ennen kaikkea sukulaisten ja tuttavien välillä olevaa sosiaalisuutta, ja raha on ikään kuin konkreettinen osoitus välittämisestä.

Graduni keskeisin tutkimuskysymys on:
1) Miten somalialaistaustaiset maahanmuuttajat kokevat rahalähetykset?
Lisäksi etsin vastauksia seuraaviin konkreettisempiin kysymyksiin:
2) Miksi rahaa lähetetään ja miten lähetettävä summa määräytyy?
3) Onko rahan lähettäminen pakollista vai vapaaehtoista?
4) Miten rahalähetyksiä perustellaan itselle ja muille?
5) Liittyykö rahalähetyksiin jonkinlaisia jännitteitä, ja jos, niin minkälaisia?
6) Kokevatko rahaa lähettävät henkilöt lähettämisen vaikuttavan heidän elämäänsä Suomessa?


Luku 2. Somalialaiset diasporassa ja rahalähetykset s. 6 - 17

Lainaus
s. 7: Somalialaistaustaisista maahanmuuttajista kirjoittaessani en, yksinkertaistamisen ja kirjoittamisen helpottamisen takia, tee eroa henkilöiden välillä maahanmuuttosyyn perusteella. Haastattelutilanteissa osa perheenjäsenistä saattoi olla tullut Suomeen turvapaikanhakijana, kun taas osa perheenyhdistämisen kautta.

s. 8: Diasporassa elämisellä tarkoitetaan sitä, että muutto uuteen maahan on ollut enemmän tai vähemmän pakonalainen ja tämä heijastaa maahanmuuttajien suhtautumista myös uuteen kotimaahansa.
Tämä on aika mielenkiintoinen näkemys. Jos maahanmuuttaja ajattelee, että hän on tullut pakosta tähän uuteen maahan, ei omasta halustaan, niin miten tällainen ajattelutapa sitten vaikuttaa hänen suhtautumiseensa uuteen asuinmaahansa. Mehän aina ajattelemme, että turvapaikanhakijoiden pitäisi olla kiitollisia siitä, että Suomi on ottanut heidät vastaan. Mutta jos turvapaikanhakija ajatteleekin, että hänet on pakotettu pois omasta rakkaasta kotimaastaan, niin miten hän sitten suhtautuu maahan, johon hänet on pakotettu asumaan.

Lainaus
Ensimmäiset tulijat tulivat 1990-luvun taitteessa, juuri sisällissodan syttymisen jälkeen.

Toinen merkittävä muuttoliike tapahtui Somalian vuonna 2006 alkaneiden suurten levottomuuksien seurauksena.
Pitäisi joskus kaivella maahanmuuttoviraston tilastoja, miten Suomeen oikeastaan eri vuosina somaleja on tullut. Tosin pelkästään turvapaikanhakijoiden määristä sitä ei voi katsoa, koska melkoinen osa on tullut perheenyhdistämisten kautta.

Lainaus
s. 9: Niin suomalainen vastaanotto kuin somalialaisten integraatio suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole ollut täysin onnistunutta kuluneen parinkymmenen vuoden aikana, ongelmilta ja yhteentörmäyksiltä ei ole vältytty (kts. esim. Alitolppa-Niitamo 2004, 101–102). Somalialaistaustaisiin maahanmuuttajiin kohdistuu Suomessa runsaasti ennakkoluuloja sekä suoranaista syrjintää ja rasismia (Jasinskaja-Lahti & al. 2002, 34). Vuonna 2009 Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) teettämän ”European Union Minorities and Discrimination Survey” -tutkimuksen mukaan Suomessa asuvat  somalialaiset joutuvat kokemaan syrjintää, rasismia, uhkailua ja väkivaltaa enemmän kuin muissa EU-maissa. Tutkimuksessa lähes 60 prosenttia vastanneista kertoi joutuneensa kokemaan syrjintää etnisen alkuperänsä perustella. (European Union Agency For Fundamental Rights 2009.) Myös osa haastattelemistani henkilöistä kertoi rasistisista ko kemuksistaan. He kertoivat muun muassa joutuneensa kuulemaan rasistisia solvauksia ja uhkailua, erityisesti humalaisten taholta.

s. 10: Somali-sanaan on kuitenkin liitetty niin paljon negatiivista latausta, että työssäni käytän tutkijoiden (Tiilikainen & Mukhtar Abdi 2008, 102) suosittelemaa somalialainen-muotoa.
Mistä on mahtanut tulla somali-sanaan niin paljon negatiivista latausta? No, ainoa vaihtoehto tietenkin on kantasuomalaisten rasismi ja syrjintä, somaleilla itsellään ei tietenkään ole mitään osuutta tähän negatiiviseen lataukseen. Näin se kieli uudistuu, jos joku sana saa negatiivisen latauksen, aletaan käyttää jotakin muuta sana.

Lainaus
Käytän tutkielmassani kuitenkin vielä termiä maahanmuuttaja viittaamaan tutkittaviin henkilöihin eli ensimmäisen polven somalialaistaustaisiin maahanmuuttajiin, sillä suomeenmuuttaja-termi ei ole vielä vakiintunut tieteellisessä käytössä. Maahanmuuttaja-termin lisäksi käytän tutkimuksessani termejä somalialainen, somalialaistaustainen, pakolainen, turvapaikanhakija, maahanmuuttaja ja siirtolainen.
Ymmärtäisin kirjoittajan tarkoittavan sitä, että hän käyttää tutkimuksessaan noita kaikki edellämainittuja termejä sanan somali synonyymina. No, antaahan se tekstille vähän lisäväriä, kun ei yksitoikkoisesti vain koko ajan käytetä samoja termejä.

Lainaus
s. 11: Rahalähetykset voidaan myös ajatella suoraan kohdennettuna kehitysapuna, jossa ei ole hitaita ja byrokraattisia välikäsiä, kuten hallituksia ja järjestöjä, hidastamassa rahansiirtoa, vaan ne menevät suoraan vastaanottajille, niille, kenelle rahat todella on tarkoitettu.
Ei se nyt ihan noin mene. Jos somali saa Suomessa toimeentulotukea, niin tuki on laskettu niin, että se riittää hänen perheensä elämiseen. Ei toimeentulotukea ole tarkoitettu lähetettäväksi Somaliaan.

Lainaus
s. 12: Rahalähetykset ovat erittäin merkittävässä roolissa myös Somalian tulevaisuuden kehityksessä, sillä niillä on valtavan suuri merkitys maan talouteen. Sanotaan, että Somalian suurin kehitysapu tulee somalialaisilta itseltään, ja tällä tarkoitetaan nimenomaan rahalähetyksiä.

Tarkkoja tilastoja somalialaisten rahalähetyksistä ei ole saatavilla, vaan summat perustuvat arvioihin. Varmuudella kuitenkin tiedetään, että rahalähetykset ovat olleet monien perheiden pääelinkeino Somaliassa jo muutamia kymmeniä vuosia ja pitäneet yllä muun muassa koulutustasoa.

Saad Shirenin (2006, 24–25) mukaan jokaisen somalialaisen maastamuuttajan odotetaan lähettävän rahaa kotimaahansa. Kyseessä on paitsi humanitaarinen, myös kulttuurinen edellytys. Arvioiden mukaan lähes kaikki länsimaissa elävät somalialaistaustaiset aikuiset osallistuvat rahalähetyksiin.

s. 13: Rahalähetyksistä keskusteltaessa huomionarvoista on se, että somalialaisten perhekäsitys poikkeaa useimmiten paljon suomalaisesta perhekäsityksistä. Somalialaisille perhe on tyypillisesti suurperhe, johon lasketaan mukaan myös isovanhemmat, vanhempien sisarukset, serkut ja tietyissä tapauksissa myös ystävät, jotka elävät perheen kanssa joitain aikoja.
On siinä varmaan kulttuuritulkeilla selittämistä, kun puhutaan perheenyhdistämisistä ja sitten pitäisi selvittää tämä suomalainen suppea ja ahdasmielinen perhekäsitys.

Lainaus
s. 16:  Lindleyn (emt.) mukaan joissain tapauksissa rahalähetykset ylläpitävät tai jopa huonontavat rahaa lähettävien siirtolaisten elintasoa uudessa kotimaassa. Kun osa rahoista lähetetään pois omasta käytöstä, lisää se rahalähettäjien suhteellista köyhyyttä verrattuna muuhun väestöön, ja tällä voi olla yhteiskunnasta poissulkeva vaikutus.

s. 17: Vaikka transnationaalisia suhteita pidetään monilla tavoin yllä aktiivisesti, ei se kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että nämä diasporassa elävät siirtolaiset haaveilisivat realistisesti paluusta kotimaahansa. Usean vuoden asuminen uudessa maassa ja erityisesti oma ja lasten integraatio uuteen asuinmaahan voivat saada paluumuuton lähtömaahan tuntumaan kaukaiselta ajatukselta.
Toisaalta somalien kohdalla yleensä puhutaan, ettei kotouttaminen ole onnistunut. Mutta ehkä on jokin muukin tekijä, joka saa paluumuton lähtömaahan tuntumaan kaukaiselta ajatukselta.


Luku 3. Teoreettinen viitekehys ja käytetty kirjallisuus s. 18 - 30

Lainaus
s. 19: Vertovec (emt. 104) kritisoi sitä, että vaikka rahalähetyksillä on myös erittäin laajat sosiaaliset vaikutukset, tutkimus pääosin keskittyy ainoastaan taloudellisten vaikutusten arviointiin (kts. myös Mazzucato & Schans 2008, 3). Hän (2009, 104, 114) myös huomauttaa, että rahalähetysten negatiiviset vaikutukset pitäisi pyrkiä ottamaan huomioon tutkimuksissa - ei keskittyä ainoastaan positiivisiin asioihin. (Kts. myös Tanner 2005, 10 & 2006, 7.)

s. 20: Tarkastellessa rahalähetyksiä transnationalismin näkökulmasta ei voi jättää huomioimatta, että rahojen lisäksi, tai jopa ennen kaikkea, maiden rajoja ylittävät erilaiset tunteet, kuten huoli, lojaalisuus, syyllisyys, kaipaus ja välittäminen. Perheenjäsenistä ja sukulaisista välitetään ja halutaan pitää huolta yli maantieteellisten rajojen. Etäisyyksistä huolimatta perheet mielletään yhteisöiksi johon halutaan kuulua, ja joihin kuulumisen eteen halutaan nähdä vaivaa. (Baldassar et al. 2007, 13, 15).
Tämä vaivannäkö tuntuu vähän ristiriitaiselta sanalta tämän tutkimuksen yhteydessä, koska myöhemmin kirjoittaja toteaa haastateltavistaan:
Lainaus
s. 35: Oletettavasti kaikkien haastateltavien toimeentulo muodostui erinäisistä toimeentulo-, kotoutumis- ja opintotuista.

Lainaus
s. 23: Tutkimuskirjallisuudessa tuodaan toistuvasti esiin ajatus siitä, kuinka lähtömaissa usein automaattisesti oletetaan länsimaissa asuvien olevan aina taloudellisesti hyvin toimeen tulevia (esim. Lindley 2010, 131). Monesti lähettäjät eivät halua tai pysty oikaisemaan tätä kuvaa ja näin ollen pitävät yllä rahalähetyksiä oman hyvinvointinsa kustannuksella (emt. 136–137).

s. 25: On hyvin tavallista, että kantaväestö suhtautuu maahanmuuttajien transnationaalisiin suhteisiin epäileväisesti – näin myös usein Suomessa. Ylirajaisia suhteita pidetään usein pelkästään negatiivisena asiana tai jopa uhkana kansallisvaltiolle (Haikkola 2012, 24-25). Myös suomalainen media on ollut omalta osaltaan luomassa negatiivista kuvaa rahalähetyksistä transnationalismin muotona, sillä rahalähetyksiä on käsitelty näyttävästi ainoastaan negatiivisessa valossa terrorismitutkinnan yhteydessä vuonna 2012 (esim. Aamulehti 12.9.2012). Mediaa ja julkisuudessa käytäviä keskusteluja seuratessa saa helposti kuvan, että transnationaalisten suhteiden ylläpito ja niiden mukanaan tuomat rahalähetykset ovat vain ja ainoastaan negatiivinen asia.

s. 27: Suomessa somalialaistaustaisista maahanmuuttajista on tuotettu huomattava määrä tutkimusta. Martikainen (2009, 3–4) kirjoittaa jopa, että suomalainen maahanmuuttotutkimus on keskittynyt vääristyneen paljon pelkästään muslimimaahanmuuttajiin ja  maahanmuuttajanaisiin. Muslimimaahanmuuttajat muodostavat kuitenkin vain yhden neljäsosan kaikesta maahanmuutosta Suomeen. Epätasapainoisesta asemasta huolimatta lisätutkimuksella on edelleen tarve ja tilaus, erityisesti nykyisenlaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa muslimimaahanmuuttajiin suhtaudutaan julkisessa keskustelussa ajoittain erittäinkin kriittisesti.
Mikähän siihen voisi olla sitten syynä, että julkisessa keskustelussa juuri  muslimimaahanmuuttajiin suhtaudutaan kriittisesti?

Lainaus
s. 27: Mielenkiintoista transnationaalisten suhteiden kannalta on erityisesti Hautaniemen
(2004, 158, 176) argumentit suomalaisista maahanmuuttajiin sovellettavista kapea-alaisista perhekäsityksistä. Suomessa turvapaikanhakijoihin käytetään biologisia testejä ”todellisen” perheenjäsenyyden selvittämiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessakin hyvin laajasti tunnustetut uudenlaiset perhemuodot, kuten uusperheet tai adoptioperheet, menettävät oikeutensa tulla kohdelluiksi perheinä ja perheenjäseninä toisilleen. Hautaniemi (emt.) korostaa, että tällaisessa kapea-alaisen perheideaalin käyttämisessä turvapaikanhakijoihin on ennen kaikkea kyse ”valtion halusta säädellä maahanmuuttoa” ja perustella sitä ”omalla perhekäsityksellä ja oman kulttuurin näkökulmasta”, vaikka todellisuudessa Suomessa perhekäsitys ei ole sellainen, mitä maahanmuuttajiin sovelletaan.
Kuten kirjoittaja itsekin aiemmin toteaa, somalialaiseen perhekäsitykseen lasketaan mukana perheen ystävät. Onhan se aikamoista rasismia olla hyväksymättä heitä perheenyhdistämiseen. Löytyyköhän muuten sellaisia valtioita, joilla ei ole halua säädellä omaan maahan suuntautuvaa muuttoa vai onko tällainen tapa todellakin vain suomalainen erikoisuus?

Lainaus
s. 28: Lindleyn (emt., 132–139) väitteen mukaan rahalähetykset voivat lisätä suhteellista köyhyyttä maahanmuuttajien parissa ja tätä kautta muun muassa vaikeuttaa heidän asettumistaan uuteen asuinmaahan. Kun usein pienistä ja työväenluokkaisista tuloista lähetetään merkittävä summa pois, ovat nämä rahalähettäjät suhteellisesti köyhempiä kuin työkaverinsa tai vastaavassa yhteiskunnallisessa ekonomisessa asemassa olevat. Tällä voi olla merkittävä vaikutus paitsi maahanmuuttajien koettuun hyvinvointiin myös heidän yhteiskunnalliseen asemaansa.

« Viimeksi muokattu: 29.03.2014, 19:32:38 kirjoittanut Miniluv »

Tosiasiallinen Nuiva

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 4 931
  • Liked: 6758
    • Profiili
Vs: Anna Rundgren: Kahden maan välissä (gradu)
« Vastaus #1 : 28.03.2014, 22:41:58 »
En pikaisella katsauksella huomannut, että Rundgren olisi pohtinut laisinkaan rahojen alkuperää ja eettisyyttä lopullisen maksajan kannalta. Tosin jossain kohtaa hän vihjaisi, että lähettäjät ovat niin varattomia, että lähetykset vaikuttavat heidän elintasoonsa ja sosiaaliseen asemaansa. Tulkkitsen tämän niin, että Rundgren ymmärtää, että rahat tulevat viime kädessä Matin ja Maijan kukkarosta, sillä kyse täytyy olla sossurahoista.
Jussi Halla-aho toimittajalle: Me perussuomalaisissa tuppaamme jakamaan toimittajat tyhmiin ja mulkkuihin. Kumpaan porukkaan sinä mielestäsi kuulut?

Kemolitor

  • Global Moderator
  • Jäsen^^^
  • *****
  • Viestejä: 4 374
  • Liked: 2412
  • Understanding is a three-edged sword.
    • Profiili
Vs: Anna Rundgren: Kahden maan välissä (gradu)
« Vastaus #2 : 29.03.2014, 09:14:39 »
En pikaisella katsauksella huomannut, että Rundgren olisi pohtinut laisinkaan rahojen alkuperää ja eettisyyttä lopullisen maksajan kannalta. Tosin jossain kohtaa hän vihjaisi, että lähettäjät ovat niin varattomia, että lähetykset vaikuttavat heidän elintasoonsa ja sosiaaliseen asemaansa. Tulkkitsen tämän niin, että Rundgren ymmärtää, että rahat tulevat viime kädessä Matin ja Maijan kukkarosta, sillä kyse täytyy olla sossurahoista.

Hän ainoastaan toteaa näin: "Oletettavasti kaikkien haastateltavien toimeentulo muodostui erinäisistä toimeentulo-, kotoutumis- ja opintotuista."

Mutta ei todellakaan pohdi asiaa sen enempää. Ehkä se ei kuulu tutkimuksen ydinalueeseen. Toinen asia, mitä minua on aina häirinnyt jo lehtien rahalähetyskirjoituksissa, ettei asiaa koskaan yhdistetä matkan hintaan. Erikseen sitten on juttuja ihmissalakuljettajien perimistä hinnoista. Nyt en muista ulkoa, mutta olisiko arvio matkan hinnasta Somaliasta Suomeen vaikkapa 10 000 euroa.

Menevätkö rahalähetykset oikeasti köyhille sukulaisille Somaliassa vai maksetaanko niillä kenties velkarahalla rahoitettua matkaa. Jos rahat menevät köyhille sukulaisille, niin millä rahalla sitten matka Suomeen rahoitettiin. Ehkä tästäkin asiasta löytyy vielä tutkimuksen tapainen, valitettavasti Anna Rundgrenilla ei ollut rohkeutta ollenkaan pohtia tätä puolta tai edes kysyä haastattelemiltaan somaleilta, miten paljon heidän matkansa Suomeen oli maksanut ja kuka matkan maksoi.

Roope

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 26 104
  • Liked: 30215
    • Profiili
Vs: Anna Rundgren: Kahden maan välissä (gradu)
« Vastaus #3 : 29.03.2014, 09:59:42 »
Nyt en muista ulkoa, mutta olisiko arvio matkan hinnasta Somaliasta Suomeen vaikkapa 10 000 euroa.

Kymppitonni on nykyään usein esitetty keskiarvo. Wall Street Journalissa oli kuukausi sitten juttu syyrialaisesta turvapaikanhakijasta, joka maksoi Ruotsin-matkastaan 16 000 euroa, joka on jo vähän yläkanttiin, mutta ei silti mitenkään tavatonta. Kymppitonni on tyypilliselle kehitysmaalaiselle valtava rahasumma, jota hän ei pysty normaalioloissa tienaamaan (saati säästämään) koko elinikänään.

Menevätkö rahalähetykset oikeasti köyhille sukulaisille Somaliassa vai maksetaanko niillä kenties velkarahalla rahoitettua matkaa. Jos rahat menevät köyhille sukulaisille, niin millä rahalla sitten matka Suomeen rahoitettiin.

Matkat rahoitetaan usein raskaalla paikallisilta koronkiskureilta otetulla velalla, josta sukulaiset vastaavat yhteisvastuullisesti. Rahalähetykset ovat pitkään velan lyhennystä ja korkojen maksua rikollisille, sen jälkeen kunniavelan maksua sukulaisille. Kallis matka Eurooppaan on ollut koko suvun sijoitus, ja sen odotetaan tuottavan. Tässä kuviossa on sivuseikka, onko Eurooppaan päästy tienaamaan turvapaikkaa hakemalla vai miten.

Edit: linkki korjattu
« Viimeksi muokattu: 31.03.2014, 14:08:23 kirjoittanut Roope »
Mediaseuranta - Maahanmuuttoaiheiset uutiset, tiedotteet ja tutkimukset

Kemolitor

  • Global Moderator
  • Jäsen^^^
  • *****
  • Viestejä: 4 374
  • Liked: 2412
  • Understanding is a three-edged sword.
    • Profiili
Vs: Anna Rundgren: Kahden maan välissä (gradu)
« Vastaus #4 : 29.03.2014, 17:17:05 »
Luku 4. Tutkimusasetelma s. 31 - 44

Lainaus
s. 32: Aineisto koostuu yhdeksästä puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatteluista viisi on aluksi tehtyjä yksilöhaastatteluja, joista kolmessa haastateltava oli nainen ja kahdessa mies. Neljä viimeistä haastattelua ovat perhehaastatteluja, eli paikalla on ollut joko perheen äiti tai molemmat vanhemmat sekä vanhempien kahdesta viiteen lasta.

s. 33: Aiheen herkkäluontoisuutta kuvannee se, että erinäisistä somali- tai pakolaisjärjestöistä ei ole kovin innostuneesti vastattu haastattelupyyntöihini. Lähetin erinäisiin järjestöihin ja yksittäisille henkilöille noin 20 sähköpostiviestiä, joista vain yhteen sain vastauksen, joka sekin oli kielteinen. Lisäksi kolme jo sovittua haastattelua peruuntui ilman mainittua syytä.

Haastateltavia etsiessäni en kysellyt heidän taustoistaan, eli esimerkiksi Suomessa asuttua aikaa, työ- tai opiskelutilannetta, perhetilannetta tai muutakaan vastaavaa.
Aika erikoista, etteivät tällaiset asiat tutkijaa kiinnostaneet.

Lainaus
s. 34: Aineistosta kohdat, joita lainataan suoraan, on muokattu yleiskielelle haastatteluihin osallistuneiden tunnistamattomuuden varmistamiseksi. Paikoittain kieleen on tehty pieniä muutoksia myös ymmärryksen helpottamiseksi.

Kahdessa haastattelussa kolmesta äiti oli kuitenkin mennyt uusiin naimisiin, mutta äidin aviomies asui edelleen Somaliassa, koska ei ollut saanut oleskelulupaa Suomesta.

s. 35: Kaikki haastateltavat ovat alun perin kotoisin Somalian pääkaupungista, Mogadishusta, mutta he ovat asuneet Suomessa kahdesta yhdeksään vuotta. He ovat muuttaneet Suomeen niin kutsutun toisen aallon aikaan. Kenelläkään haastateltavista ei ollut korkeakoulututkintoa, muutama oli käynyt lukion ja osa vain koraanikoulua muutaman vuoden. Muutama haastateltava oli edelleen luku- ja kirjoitustaidoton. Haastateltavista seitsemällä oli lapsia, yhdestä tulevasta kahdeksaan. Vain kolmella ei toistaiseksi ollut lapsia, nämä olivat myös tutkimukseni nuorimmat osallistujat. Kaikki yhtä lukuun ottamatta olivat naimisissa haastatteluhetkellä. Kukaan ei kertomansa mukaan ollut käynyt Somaliassa sieltä lähdön jälkeen. Matkustamisen sinne kerrottiin olevan paitsi taloudellisesti mahdotonta, myös vaarallista.

Seitsemän yhdeksästä haastateltavasta kertoi lähettävänsä rahaa aina kun pystyi, vaikka kenelläkään haastateltavista ei ollut palkkatöitä haastatteluhetkellä. He joko opiskelivat peruskoulu- tai ammattikoulutasolla tai suorittivat parhaillaan maahanmuuttajille tarkoitettuja kieli- ja ammattiopintoja. Haastateltavista neljä oli kotona ilman senhetkistä opiskelu- tai työpaikkaa. Oletettavasti kaikkien haastateltavien toimeentulo muodostui erinäisistä toimeentulo-, kotoutumis- ja opintotuista. Kaikki haastateltavista mainitsivat työnsaannin olevan hyvin haastavaa kyseisillä paikkakunnilla, ja samaa tarinaa kertovat myös alueen viralliset työttömyysluvut.

s. 38: Toisaalta taas yksi perhehaastatteluista, jossa paikalla oli perheen isä, sai minut hyvin varautuneeksi. Tunsin isän auktoriteetin, mutta toisaalta erilaisista kulttuureista johtuen en tiennyt pitäisikö minun ottaa se jotenkin erityisesti huomioon. Yritin istua siististi, olla ystävällinen ja tarkkaavainen. Vaikka perheen äiti oli edellisenä iltana kutsunut minut kotiinsa ja antanut tutkimusluvan ja haastattelutilanteessa esitin kysymykset  molemmille vanhemmille, lähes poikkeuksetta isä vastasi kysymyksiin. Isä haukotteli haastattelun aikana monta kertaa kovaan ääneen ja väisti keskeisimpinä pitämiäni kysymyksiä. Tulkitsin sen kyllästymisenä haastattelutilanteeseen ja kiiruhdin haastattelua loppuun enemmän kuin muissa haastatteluissa, vaikka tunnelma muuten haastattelutilanteessa oli varsin ystävällinen ja vieraanvarainen.

s. 39: Näin jälkeenpäin ajateltuna jako meihin ja heihin, somalialaisiin ja suomalaisiin, oli joissain haastatteluissa tiedostamatta uusinnettavana puolin ja toisin, vaikka se ei missään nimessä ollut haastattelujen tarkoitus. Tämän toi minulle näkyväksi ja pohdittavaksi yksi haastattelu, jossa haastateltavana oli mies, jonka poika oli huostaanotettu. Hän oli silminnähden vihainen suomalaiselle yhteiskunnalle. Hän totesi useaan otteeseen, ettei ymmärrä Suomea ja suomalaisia. Miksi hän ei saa poikaansa takaisin? Hän sanoi, että hänen olisi parempi asua Somaliassa, jossa hän ymmärtää ihmisiä. Kun totesin, etteivät suomalaisetkaan aina ymmärrä viranomaisten toimintaa, ei hän ottanut selitystä vastaan, vaan sanoi: ”Kyllä sinä ymmärrät. Sinä olet suomalainen”.
Suomi on ikävä paikka asua, täällä otetaan lapsetkin pois vanhemmiltaan. Niin hyvä oli olla Somaliassa.

Lainaus
s. 40: Kuitenkin haastateltavien rekrytoimisen vaikeus, useiden ulkopuolisten henkilöiden mielipiteet sekä monien niin sanottujen portinvartijoiden eli näiden kahden kulttuurin välissä toimivien henkilöiden kommentit aiheen tulenarkuudesta lisäsivät omaa jännitystäni. Molemmat suomalaiset kontaktini, joiden kautta sain haastateltavia ja jotka molemmat työskentelivät somalialaisten parissa, ihmettelivät aihettani ja sanoivat sen olevan varsin tulenarka. He kertoivat minulle heti aluksi, että haastateltavien saaminen voi olla vaikeaa. He tuntuivat tietävän rahalähetysten esiintyvyydestä somalialaisten parissa, mutta heillä ei ollut tarkempaa tietoa rahalähetysten yleisyydestä tai muustakaan niihin liittyvistä seikoista. Vaikuttaa siltä, ettei rahalähetyksistä puhuta suomalaistaustaisten työntekijöiden kanssa kovin yleisesti.
Ikävistä asioista mielellään aina vaietaan. Mutta tutkimusta tehtäessä voisi pohtia sitäkin, että miksi tämä aihe on sitten niin tulenarka.

Lainaus
s. 41: Molempien suomalaisten kontaktieni kohdalla minulle tuli sellainen olo, että heillä on hyvin suojeleva suhtautuminen tuntemiinsa somalialaistaustaisiin maahanmuuttajiin.
Sellainen käsitys monille muillekin on tullut.

Lainaus
s. 43: Rajauksessa kuitenkin täytyy ottaa huomioon se, että tein kaikki haastattelut alueella, jossa työttömyysluvut ovat korkeammat kuin Uudellamaalla. Tämä voi vääristää aineistoani siltä osin, ettei kukaan haastateltavista ole palkkatöissä.

s. 44: Kun olin saanut aineiston kasaan, huomasin, että haastateltavia yhdisti moni muukin asia kuin vain asuinalue. Kaikki olivat kotoisin Mogadishusta ja olivat asuneet Suomessa alle 10 vuotta. He kaikki asuivat tällä hetkellä kaupungin tai kunnan vuokraasunnoissa ja lisäksi kukaan heistä ei haastatteluajankohtana ollut töissä.


Luku 5. Aineiston analyysi s. 45 - 62

Koko tutkielman kiinnostavin osuus. Kannattaa lukea kokonaan, aika karuja tarinoita.

Lainaus
s. 46: Siitä huolimatta, ettei aineistooni haastatelluista kukaan ollut haastatteluhetkellä palkkatöissä, kertoi seitsemän yhdeksästä haastatellusta tekevänsä rahalähetyksiä perheilleen ja sukulaisilleen. Kaikki he kertoivat lähettävänsä rahaa niin paljon kuin vain pystyivät.

Vain yksi haastateltu pariskunta kertoi, etteivät he ole tehneet rahalähetyksiä eivätkä voi niitä tehdä, sillä heillä ei ole ylimääräistä rahaa, jota he voisivat lähettää.

s. 47: Haastateltavista kolme antoi ymmärtää, että heidän on pakko lähettää osa tuloistaan perheilleen Somaliassa tai Somalian naapurimaissa. Näiden lisäksi yksi kertoi aikaisemmin tilanteensa olleen tämä, kun perhe asui vielä Somaliassa. Nämä henkilöt olivat sellaisia, joilla Somaliassa tai sen naapurimaissa asui joko oma alaikäinen lapsi, aviomies tai alaikäisiä sisaruksia ilman vanhempia. Rahan lähettäminen kuvailtiin pakolliseksi ja erittäin merkitykselliseksi perheenjäsenten pärjäämisen kannalta.

Kun minulla on hyvä onni ja hyvä elämä ja ei mitään ongelmia, ei sotaa, ja ruokaa on, ja koti, ja ei mitään ongelmia täällä...

Tässä haastateltava on 20-vuotias nuori nainen, joka on tullut Suomeen viisi vuotta sitten. Hän asuu yksin, mutta on juuri mennyt naimisiin somalialaistaustaisen miehen kanssa ja odottaa ensimmäistä lastaan. Hän suunnittelee muuttoa aviomiehensä kanssa samaan asuntoon heti kun paikkakunnalta löytyy sopiva. Somaliassa hänellä asuu viisi pikkusisarta, jotka ovat 7–16-vuotiaita. Osa sisaruksista on niin sanottuja kasvattisisaria, haastateltavan tädin lapsia, mutta haastateltava ei tee eroa näiden ja biologisten sisartensa välille. Sisarukset asuvat ilman vanhempiaan ja haastateltava kertoo, että sisarusten ainut tulo on hänen lähettämänsä rahat. Sisarukset eivät ole saaneet oleskelulupaa Suomesta eikä heillä ole haastateltavan mukaan muita sukulaisia, jotka pystyisivät heitä auttamaan. Paine rahan lähettämiseen on kova. Haastateltava kertoo lähettävänsä saamastaan työttömyysturvasta niin paljon kuin vain pystyy. Hän kertoo summan yleensä olevan noin sata euroa kuukaudessa, neljäsosan kaikista tuloistaan.

s. 48: Vähän samanlaisessa pakkosaumassa, vaikkakin erilaisen tilanteen seurauksena, on kertomansa perusteella myös kaksi muuta haastateltua, joista toinen on 36-vuotias mies, Asad. Hän on muuttanut Suomeen kuusi vuotta sitten, opiskelee tällä hetkellä maahanmuuttajille tarkoitetussa täydennyskoulutuksessa ja haaveilee sairaanhoitajan työstä tulevaisuudessa. Asad on naimisissa Suomessa asuvan somalialaistaustaisen naisen kanssa ja heillä on 7-vuotias lapsi. Ennen Suomeen tuloaan hän on ollut naimisissa Somaliassa ja hänellä on tuosta avioliitosta 11-vuotias tytär. Tytär asuu Etiopiassa ja odottaa oleskelulupaa Suomesta. Tytön äiti on kuollut jo aikaisemmin ja nyt tyttären mummo, joka tähän asti on hoitanut tyttöä, on myös kuollut. Tytär pärjäilee nyt yksikseen Etiopiassa, entuudestaan tuntemattomien naapureiden huolehtiessa hänestä. Asad lähettää tytön kautta rahaa naapureille, jotka pitävät huolen tytöstä. Isä kuvaa velvollisuudekseen pitää huolta lapsestaan tytön ainoana elossa olevana vanhempana. Kukaan muu kuin hän ei huolehdi hänen tyttärestään. Asad kertoo lähettävänsä rahaa aina kun voi, yleensä 50–100 euron summia kerrallaan.

Asad kertoo, että hänellä on kova ikävä tytärtään ja huoli hänen pärjäämisestään painaa mieltä koko ajan. Hän kertoo taloudellisen tilanteensa olevan tällä hetkellä hyvin tiukka, sillä hän opiskelee eikä ole vielä töissä ja hänellä on Suomessa yksi lapsi elätettävänä. Kaikki mahdollinen raha on lähetettävä tyttärelle Etiopiaan. Asad kertoo, että kun hän lähettää tyttärelleen esimerkiksi 50 euroa, hänen tulee säästää omasta ruokailustaan seuraavan viikon ajan. Vaatteita ja kenkiä hän ei voi itselleen juurikaan ostaa.

s. 52: Darwiish ja Dahabo, kuuden lapsen vanhemmat, kertoivat, etteivät myöskään lähetä rahaa sukulaisilleen. Pariskunnalla on kuusi lasta, joista viisi asuu edelleen kotona. Perheen vanhin poika muutti Suomeen neljä vuotta sitten ja muu perhe muutti Suomeen pojan perässä, kaksi vuotta sitten. Perheen vanhemmat ovat luku- ja kirjoitustaidottomia ja heidän suomen kielen taitonsa rajoittui muutamaan sanaan. Haastattelussa tulkkina toiminut perheen vanhin poika kertoi, että suomen kielen opiskelu on vanhemmille todella vaikeaa, sillä ennen kuin voi opiskella kirjoista, on opittava lukemaan. Perheellä asuu useita läheisiä sukulaisia vielä Somaliassa, muun muassa äidin isä ja isän äiti sekä molempien sisaruksia. Kysyttäessä rahalähetyksistä perheen isä vastasi, etteivät he lähetä rahaa, sillä ”tämä raha on meidän perheen, tästä ei riitä muille”.

Tässä haastattelussa minulle tuli hyvin vahvasti tunne siitä, ettei isä puhu rahalähetyksistä kovin mielellään. Kun esitin jatkokysymyksiä ja olettamuksia rahalähetyksiin liittyen isä väisti vastaamisen vaihtamalla puheenaiheen jonnekin muualle, Somalian kauniiseen turkoosiin mereen ja ihanteelliseen ilmastoon. Tulkitsin tämän selkeänä merkkinä siitä, ettei aiheesta haluttu puhua kanssani sen enempää. Myös se mahdollisuus on olemassa, ettei minulle haluttu kertoa rahalähetyksistä, vaikka niitä olisikin tehty.

s. 53: Maantietieteellisistä etäisyyksistä huolimatta kaikki haastateltavat kokivat transnationaaliset sosiaaliset suhteensa kotimaassaan asuviin sukulaisiin hyvin merkityksellisiksi. Sukulaisten kanssa ollaan yhteyksissä viikoittain tai vähintään kerran kuukaudessa. Yhteydenpito tapahtuu pääasiassa puhelimella, mutta myös internetissä, kuten Facebookissa juttelemalla. Usein kuitenkin Somaliassa asuvilla sukulaisilla ei ole mahdollisuutta tietokoneen käyttöön, joten soittaminen koetaan helpommaksi. Vaikka soittaminen kuvataan kalliiksi, sen ei anneta häiritä yhteydenpitoa liikaa. Jos asia on tärkeä, sukulaisille on pakko soittaa.

s. 57: Kysyessäni sitä, voiko rahan pyytäjille vain sanoa, että nyt ei ole mitä lähettää, ymmärtävätkö he, haastateltavan poika ensin vastasi, että tietenkin ymmärtävät, heidän on pakko, kun äiti heille niin kertoo. Äidin vastaus kysymykseen oli kuitenkin täysin vastakkainen. Hänen mukaansa rahan pyytäjien on hyvin vaikea ymmärtää, ettei Suomessakaan aina ole rahaa. Äiti kertoo, että hän ei aina pysty vastaamaan Afrikasta ja Somaliasta tuleviin puheluihin. Hän nimittäin tietää, että sukulaisten soitto tarkoittaa lähes aina sitä, että joku pyytää lähettämään rahaa. Äidin on vaikea selittää soittajille, ettei hänellä ole rahaa jota lähettää, niinpä hänen mukaansa on vain helpompi olla vastaamatta puheluihin. Haastattelutilanteessa vaikuttaa siltä, ettei äidin aikuinen poikakaan ole tiennyt tai ainakaan kuullut äidin kertomana tällaisesta ristiriidasta aikaisemmin.

s. 58: Kertomansa mukaan kukaan haastateltavista ei pysty lähettämään niin paljon rahaa sukulaisilleen kun haluaisi. Vaikka kukaan haastateltavista ei ollut haastatteluhetkellä palkkatöissä, vaikutti heillä olevan yhtäläinen paine rahan lähettämiseksi kuin jos he olisivat olleet töissä. Suomessa asuvilla nähdään joka tapauksessa olevan enemmän rahaa käytettävissä kuin Somaliassa asuvilla sukulaisilla. Se, ettei rahaa pystytä lähettämään niin paljon kuin haluttaisiin tai niin paljon kuin sukulaisilla olisi tarvetta, saa haastateltavat tuntemaan olonsa syylliseksi, vihaiseksi, surulliseksi. Tämä ristiriita tuntui olevan usean haastateltavan arjessa hyvin konkreettinen.

N: Niin ku he ei silleen ymmärrä koska he luulevat, et täällä Euroopassa on vaikka miten paljon rahaa ja silleen, niin on aika vaikea selittää heille, ettei oikein silleen oo, ei raha kerätä niin ku maasta vaan.

s. 59: Haastateltava perheen äiti kertoo esimerkin ymmärtämisen vaikeudesta. Hän kertoo, ettei pystynyt mitenkään käsittämään, miksi hänen Suomessa asuva tyttärensä ei lähetä hänelle ja tytön sisaruksille rahaa, vaikka he sitä tarvitsivat kiperästi silloin kun asuivat vielä Somaliassa. Tuolloin vielä alle 16-vuotias tyttö ei kuitenkaan alaikäisten vastaanottokeskuksessa saanut kuin muutaman euron rahaa viikossa omaan käyttöönsä, koska kaikki hänelle osoitettu raha oli hänen ohjaajansa käytössä. Tytön oli siis käytännössä mahdotonta lähettää perheelleen rahaa äidin pyynnöistä huolimatta. Hän kertoi tämän äidilleen, mutta äiti ei silti ymmärtänyt tätä. Haastattelussa äiti kertoo, että nyt Suomessa asuessaan hän on todella vasta ymmärtänyt, minkälaista elämä täällä on ja miksi rahanlähettäminen voi joskus olla vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Haastateltavat kertoivat, että Somaliassa käyvät lomilla vain hyvin toimeentulevat, työssäkäyvät somalialaiset, jotka vievät mukanaan runsaasti tuliaisia, elektroniikkaa ja niin edelleen.
Somalia ilmeisesti turvallinen maa, jossa voi käydä lomailemassa.

Lainaus
s. 60: Haastattelutilanteissa en kuitenkaan millään tapaa kokenut, että rahalähetykset olisivat jotenkin luonteva keskustelunaihe. Usein rahalähetyksistä kerrottiin harkitun oloisesti ja vähäsanaisesti. Muutaman kerran kysymykseni jopa ohitettiin täysin. Myöhemmin eräässä haastattelussa minulle kävi ilmi, etteivät somalialaiset itsekään välttämättä keskustele rahalähetyksistä keskenään, saati sitten suomalaistaustaisen, entuudestaan tuntemattoman haastattelijan kanssa.

Se, että rahalähetyksistä ei keskustella toisten, kenties jopa samantapaisessa tilanteessa olevien somalialaisten kanssa, tuli minulle haastattelijana yllätyksenä.

Omissa haastatteluissani taustalla voi toki olla myös se, että kun taloudelliset resurssit ovat varsin pienet, sosiaalietuuksien varassa elävillä henkilöillä ei toimeentulosta ja rahalähetyksistä puhuta tämän takia kovin helposti. Voi olla, että tilanne olisi erilainen sellaisten suomensomalialaisten keskuudessa, jotka ovat palkkatöissä ja tulevat taloudellisesti hyvin toimeen.
Tätä asiaa olisi voinut enemmänkin pohdiskella, miksiköhän sosiaalietuuksien varassa elävä ihminen ei kovin innokkaasti kerro, millaisia summia hän lähettää kotimaahansa. Kuinkahan paljon muuten Suomessa lienee palkkatöissä olevia, taloudellisesti hyvin toimeentulevia somaleja.

Lainaus
Haastatteluja tehdessäni huomasin, etteivät haastateltavat kokeneet rahalähetysten taloudellisia merkityksiä kovinkaan keskeisiksi asioiksi heidän elämässään. Rahan vähyys koettiin ikään kuin pakollisena seurauksena huolenpidolle ja välittämiselle, jolle ei nähty vaihtoehtoja.

s. 61: Pysäyttävää oli kuulla muun muassa isän kertovan säästävänsä ajoittain jopa omista syömisistään, jotta saa lähetettyä rahaa tyttärelleen Etiopiaan. Myös kahdella muulla haastateltavalla oli sellainen tilanne, että haastateltavien oman kertoman mukaan rahaa ei ollut riittävästi omaan elämiseen.
Minusta pysättävämpää on kuulla, että isä on jättänyt tyttärensä Etiopiaan ja lähtenyt itse Suomeen. Voisikohan rahan vähyys johtua ehkä kuitenkin siitä, että matka Suomeen on maksettu velkarahalla, jota nyt pitäisi maksaa takaisin tai muuten käy Somaliaan jääneille sukulaisille huonosti.

Lainaus
s. 62: Sain vain yhden vastauksen kysymykseen, lähettäisivätkö haastateltavat joko enemmän tai edes jonkin verran rahaa jos heillä olisi töitä ja rahaa omassa käytössään täällä Suomessa, ja vastaus kuului ”totta kai”. Kaikilla muilla kerroilla haastateltavat eivät joko halunneet tai pystyneet vastaamaan kysymykseeni. Monessa tapauksessa töiden saamista ei pidetty kovinkaan realistisena tai sitten haastateltavat eivät halunneet tai pystyneet esittämään arvioita tulevaisuudesta.


Luku 6. Rahalähetykset sosiaalisuutena s. 63 - 69

Lainaus
s. 63: Haastateltavat ovat olleet 2000-luvulla Suomeen muuttaneita ensimmäisen polven maahanmuuttajia, jotka asuvat pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Haasteltavien toimeentulo koostui palkkatöiden sijaan toimeentulo-, kotoutumis- ja opintotuista. Tästä huolimatta seitsemän yhdeksästä haastatellusta kertoi lähettävänsä rahaa niin paljon kuin vain pystyi (esim. kpl 4.1.2). Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että toisin kuin useat tutkimukset antavat ymmärtää (kts. esim. UNDP 2011), ainakin Suomessa asuvat, sosiaalitukien varassa olevat maahanmuuttajat lähettävät rahaa.
Tämä on erittäin mielenkiintoinen havainto, ainakin minulle gradun tärkein anti. Ihan jo lehtijutuissakin ilman tutkimuksia on aina väitetty itsestäänselvyytenä, että rahaa lähettävät vain työssäkäyvät somalit, eihän toimeentulotuesta voi jäädä ylimääräistä kotimaahan lähetettäväksi.

Lainaus
s. 64: Sosiologisesti erityisen kiinnostavaa rahalähetyksissä on se, että haastateltaville transnationaalisissa suhteissa keskiössä ei ole niinkään raha vaan yhteydenpito, välittäminen, huolenpito sekä sosiaaliset suhteet. Raha ilmentää transnationaalisia suhteita, moraalisia velvoitteita ja hyvänä muslimina, isänä, poikana tai sisarena toimimista. Tällaisia sosiaalisia seikkoja ei voi mitata rahassa.
En osaa tarkemmin sanoa, mikä oikeastaan on sosiologisesti kiinnostavaa ja mikä ei. Minusta olisi ollut joka tapauksessa erittäin kiinnostavaa tietää, miten haastatellut olivat rahoittaneet matkansa Suomeen ja onko rahalähetyksillä mitään tekemistä matkan rahoittamisen kanssa. Sosiaalisia seikkoja ei voi mitata rahassa, mutta velka korkoineen mitataan rahassa.

Lainaus
Toisin kuin Lindleyn (2010) tutkimuksessa, kukaan haastateltavistani ei lähettänyt rahaa muulla tavalla kuin suoraan sukulaisilleen. Rahaa ei siis lähetetty kansainvälisille organisaatioille tai kyläyhteisöille, joita yleisesti pidetään merkittävinä rahalähetyksiä saavina tahoina.
Vai olisiko tämä ollut niitä asioita, jotka tekevät rahalähetyksistä aika tulenaran aiheen. Huomasihan tutkija itsekin, että haastattelijat eivät kaikkiin kysymyksiin mielellään vastanneet.

Lainaus
s. 66: Toisille haastattelemistani henkilöistä maksimi tarkoittaa sitä, että rahaa säästetään kaikesta, jopa omasta ruokailusta ja hyvinvoinnista. Toisille maksimi rahasumma tarkoittaa taas sitä, mikä jää yli kun kaikki muut menot on maksettu pois alta.

s. 68: Odotukset ja todellisuus eivät täsmää. Monet haastateltavat kertoivat siitä, etteivät sukulaiset Somaliassa pysty ymmärtämään, ettei heillä Suomessa ole tarpeeksi rahaa rahalähetysten tekemiseksi (esim. 5.3.). Myös Mazzucato ja Schans (2008, 6) kirjoittavat, kuinka maahan jääneiden sukulaisten epärealistiset odotukset maasta muuttaneiden sukulaisten avunantomahdollisuuksista ja näiden odotusten täyttymättömyys voivat johtaa lähtömaassa asuvien sukulaisten närkästykseen ja pettymykseen maasta muuttaneita kohtaan.

Huomionarvoista on myös se, että haastattelemani somalialaiset eivät puhuneet rahalähetyksistä kovinkaan luontevasti tai vapautuneesti. Haastatteluissa tuli ilmi, etteivät rahalähetykset ole aina avoin keskustelunaihe edes somalialaisten itsensä parissa (kts. 5.3.2.). Voi hyvin olla, että haastateltavieni niukat taloudelliset resurssit ja sosiaalietuuksien varassa eläminen toivat lisäjännitettä rahalähetyksistä puhumiseen. Niissä haastatteluissa, joissa en saanut vastauksia esittämiini kysymyksiin, tuntuivat jännitteet korostuvan muita haastattelutilanteita enemmän. Rahalähetyksiin liittyvistä sosiaalisista jännitteistä ei haluttu puhua.


Luku 7. Johtopäätökset s. s. 70 - 74

Lainaus
s. 70: Usein rahan lähettäminen kuvataan pakolliseksi ja erittäin merkitykselliseksi perheenjäsenten pärjäämisen kannalta. Se, miten paljon jokainen pystyy lähettämään, määräytyy lähettäjän ja vastaanottajan henkilökohtaisten, sosiaalisten ja yhteiskunnallisten asioiden perusteella. Kertomansa mukaan kukaan haastateltavista ei pysty lähettämään niin paljon rahaa sukulaisilleen kuin haluaisi. Odotukset ovat kotimaassa usein epärealistiset ja sen ymmärtäminen, ettei Suomessa asuvilla sukulaisilla ole rahaa lähetettäväksi, voi olla vaikeaa./b] Ristiriidan kokeminen saa haastateltavat tuntemaan olonsa syyllisiksi ja surullisiksi. Jännitteet voivat aiheuttaa lisää stressiä jo muutenkin  haastavassa elämäntilanteessa olevalle maahanmuuttajalle.

s. 72: Puolistrukturoidut teemahaastattelut mahdollistivat sen, että keskusteltaessa rahalähetyksistä ja transnationaalisista suhteista haastateltavat johdattivat keskustelua haluamaansa suuntaan. Tämä toimikin haastatteluissa erinomaisesti, sillä en haastattelijana ohjannut liiaksi haastatteluissa keskusteltavia teemoja.
Tällä tavalla voitiin sitten välttää ns. tulenarkojen asioiden nouseminen esille.

Lainaus
s. 73: Tutkielma tuo merkittävää lisätietoa aiheeseen, joten sen voi katsoa olevan yhteiskunnallisesti merkittävä.
Tutkielma olisi voinut tuoda merkittävääkin lisätietoa, jos tekijällä olisi ollut rohkeutta kysyä tai ainakin pohtia sitä, miten haastatellut olivat rahoittaneet matkansa Suomeen.


Lainaus
Liite 2 Haastatellut

1. Asad, 36-vuotias mies. Asunut Suomessa viisi vuotta. Opiskelee. Naimisissa ja yksi lapsi nykyisen vaimon kanssa. Vaimo ja lapsi asuvat Suomessa. 11-vuotias tytär aikaisemmasta avioliitosta asuu Etiopiassa ja odottaa oleskelulupapäätöstä Suomeen. Asad lähettää kaiken mahdollisen tyttärelleen.

2. Amaal, 20-vuotias nainen. Asunut Suomessa neljä vuotta. Opiskelee. Naimisissa, mutta mies asuu vielä Keniassa. Lähettää miehelleen kaiken mahdollisen rahan, mitä opintotuesta jää yli. Saanut perheensä Suomeen kolme vuotta sitten. Amaalin äiti lähettää rahaa sukulaisilleen Somaliaan.

3. Dayax, 39-vuotias mies. Asunut Suomessa yhdeksän vuotta. Opiskelee. Naimisissa ja kaksi lasta, joista toinen aikaisemmasta avioliitosta, eikä asu perheen kanssa. Kertoo lähettävänsä rahaa äidilleen aina kun pystyy.

4. Haboon, 19-vuotias nainen. Asunut Suomessa neljä vuotta. Työharjoittelussa. Mennyt juuri naimisiin, mutta asuu vielä kotonaan. Ei lähetä rahaa enää Somaliaan, mutta kertoo lähettäneensä silloin kun perhe vielä asui siellä. Kaksi vuotta sitten hän sai lopun perheensä Suomeen. Haboonin äiti lähettää rahaa sukulaisilleen Somaliaan

5. Isniino, 20-vuotias nainen. Asunut Suomessa neljä vuotta. Työtön. Naimisissa ja odottaa ensimmäistä lastaan. Isniinolla on viisi pienempää sisarusta Somaliassa, joiden ainoa elättäjä hän on. Lähettää heille niin paljon rahaa kuin ikinä pystyy.

6. Gargaaro, noin 40-vuotias nainen. Asunut Suomessa kaksi vuotta. Opiskelee suomen kieltä maahanmuuttajille. Viiden lapsen äiti. Eronnut ja mies asuu Somaliassa, kaikki lapset asuvat hänen kanssaan Suomessa. Lähettää rahaa sisaruksilleen aina kun voi. Haastattelussa tulkkina toimii Gargaaron 16-vuotias tytär, joka on perheestä pisimpään asunut Suomessa.

7. Leylo, noin 50-vuotias nainen. Asunut Suomessa kolme vuotta. Työtön. Kahden lapsen äiti. Molemmat lapsista asuvat äidin kanssa. Eronnut lastensa isästä, mutta mennyt uusiin naimisiin. Aviomies ei ole saanut oleskelulupaa Suomesta ja asuu edelleen Somaliassa. Leylo kertoo lähettävänsä rahaa miehelleen sekä aina kun pystyy myös muille sukulaisille. Haastattelussa tulkkina toimii Leylon 21-vuotias poika, Jamaal, joka osallistuu haastatteluun aktiivisesti myös omine mielipiteineen.

8. Darwiish & Dahabo, noin 50-vuotiaat avioliitossa oleva mies ja nainen. Asuneet Suomessa kaksi vuotta. Pariskunnalla on kuusi lasta. Työttömiä. Perhe ei kertomansa mukaan lähetä rahaa Somaliaan.

9. Fuaad, noin 50-vuotias nainen. Asunut Suomessa neljä vuotta. Työharjoittelussa. Seitsemän lapsen äiti. Lapsista neljä asuu Suomessa, kaksi vanhinta kadonnut Somaliassa ja nuorin kuollut. Eronnut lastensa isästä, mutta mennyt uusiin naimisiin Somaliassa. Aviomies ei ole saanut oleskelulupaa Suomesta ja asuu edelleen Somaliassa. Fuaad kertoo lähettävänsä rahaa miehelleen aina kun pystyy sekä myös muille sukulaisilleen. Haastattelussa tulkkina toimii Fuaadin 15-vuotias tytär, Ubax.

Vähän pettymykseksi jäi tämä gradu. Aihe lupasi enemmän kuin mihin tekijän rohkeus tai ymmärrys riitti. Haastatelluista hän ei vaivautunut selvittämään, ovatko he tulleet Suomeen turvapaikanhakijoina vai kiintiöpakolaisina, mikä olisi ollut tutkimuksen kannalta erittäin olennainen tieto. Turvapaikanhakijat ovat maksaneet matkastaan Suomeen noin 10 000 euroa, kiintiöpakolaiset tulevat Suomeen valtion kustannuksella.

Hieman kyllä gradun ohjaajaakin ihmettelin, ohjaajan velvollisuus olisi minusta ollut huomauttaa graduntekijälle, että nyt jätät aika oleellisen asian kokonaan käsittelemättä.


Tosiasiallinen Nuiva

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 4 931
  • Liked: 6758
    • Profiili
Vs: Anna Rundgren: Kahden maan välissä (gradu)
« Vastaus #5 : 29.03.2014, 17:32:35 »
Osioista 4 ja 5 käy ilmi, että kaikki haastateltujen lähettämät rahat on peräisin suomalaisilta veronmaksajilta.

Aika kiva kuinka tutkija käyttää nimitystä tulenarka aihe kaikesta puliveivauksesta, tukijuksauksista ja somalimaahanmuuton totaalisesta tappiollisuudesta.
Jussi Halla-aho toimittajalle: Me perussuomalaisissa tuppaamme jakamaan toimittajat tyhmiin ja mulkkuihin. Kumpaan porukkaan sinä mielestäsi kuulut?

Mursu

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 6 095
  • Liked: 2005
    • Profiili
Vs: Anna Rundgren: Kahden maan välissä (gradu)
« Vastaus #6 : 29.03.2014, 19:01:47 »
Somalian ulkopuolella asuvien somalien rahalähetyksistä kotimaahan on paljon kirjoiteltu, näköjään asiaa on tutkittu ihan yliopistotasollakin.

Lainaus
s. 12: Rahalähetykset ovat erittäin merkittävässä roolissa myös Somalian tulevaisuuden kehityksessä, sillä niillä on valtavan suuri merkitys maan talouteen. Sanotaan, että Somalian suurin kehitysapu tulee somalialaisilta itseltään, ja tällä tarkoitetaan nimenomaan rahalähetyksiä.
Kaipa nämä sitten lasketaan myös kehitysaputilastoihin?

Lainaus
Lainaus
s. 16:  Lindleyn (emt.) mukaan joissain tapauksissa rahalähetykset ylläpitävät tai jopa huonontavat rahaa lähettävien siirtolaisten elintasoa uudessa kotimaassa. Kun osa rahoista lähetetään pois omasta käytöstä, lisää se rahalähettäjien suhteellista köyhyyttä verrattuna muuhun väestöön, ja tällä voi olla yhteiskunnasta poissulkeva vaikutus.
Samalla logiikalla, jos minä ostan uuden TV:n se köyhdyttää minua.
Lainaus
Tämä vaivannäkö tuntuu vähän ristiriitaiselta sanalta tämän tutkimuksen yhteydessä, koska myöhemmin kirjoittaja toteaa haastateltavistaan:
Lainaus
s. 35: Oletettavasti kaikkien haastateltavien toimeentulo muodostui erinäisistä toimeentulo-, kotoutumis- ja opintotuista.

Eikö Gradun idea ole tutkia eikä olettaa? Osoittaa maailmankuvaa, että tätä kysymystä ei nähdä mielekkäänä vaan se sivuutetaan tällä tavalla samaan aikaan kun pohditaan rahan saamisen hyviä puolia pitkään.

Lainaus
Lainaus
s. 23: Tutkimuskirjallisuudessa tuodaan toistuvasti esiin ajatus siitä, kuinka lähtömaissa usein automaattisesti oletetaan länsimaissa asuvien olevan aina taloudellisesti hyvin toimeen tulevia (esim. Lindley 2010, 131). Monesti lähettäjät eivät halua tai pysty oikaisemaan tätä kuvaa ja näin ollen pitävät yllä rahalähetyksiä oman hyvinvointinsa kustannuksella (emt. 136–137).

Globaalissa mittakaavassa suomessa perusturvalla on taloudellisesti hyvin toimeentuleva.

Lainaus
Lainaus
s. 27: Mielenkiintoista transnationaalisten suhteiden kannalta on erityisesti Hautaniemen
(2004, 158, 176) argumentit suomalaisista maahanmuuttajiin sovellettavista kapea-alaisista perhekäsityksistä. Suomessa turvapaikanhakijoihin käytetään biologisia testejä ”todellisen” perheenjäsenyyden selvittämiseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessakin hyvin laajasti tunnustetut uudenlaiset perhemuodot, kuten uusperheet tai adoptioperheet, menettävät oikeutensa tulla kohdelluiksi perheinä ja perheenjäseninä toisilleen.
Islam ei hyväksy adoptiota.

Lainaus
Lainaus
s. 28: Lindleyn (emt., 132–139) väitteen mukaan rahalähetykset voivat lisätä suhteellista köyhyyttä maahanmuuttajien parissa ja tätä kautta muun muassa vaikeuttaa heidän asettumistaan uuteen asuinmaahan. Kun usein pienistä ja työväenluokkaisista tuloista lähetetään merkittävä summa pois, ovat nämä rahalähettäjät suhteellisesti köyhempiä kuin työkaverinsa tai vastaavassa yhteiskunnallisessa ekonomisessa asemassa olevat. Tällä voi olla merkittävä vaikutus paitsi maahanmuuttajien koettuun hyvinvointiin myös heidän yhteiskunnalliseen asemaansa.

Edelleenkään köyhyystilastoissa ei katsota sitä, miten kukin rahansa käyttää. Mielenkiintoista, miten lähettäminen on niin oma valinta, kun kyse on oikeudesta lähettää, mutta kun kyse on köyhyydestä, se onkin köyhyyttä lisäävä tekijä. Aika rajua etnopositiivisuutta.

Pitääpä tässä kohta mennä Valtsuun lisäämään omaa köyhyyttä.


Siili

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 11 521
  • Liked: 5419
    • Profiili
Vs: Anna Rundgren: Kahden maan välissä (gradu)
« Vastaus #7 : 29.03.2014, 20:05:35 »
Lainaus
s. 28: Lindleyn (emt., 132–139) väitteen mukaan rahalähetykset voivat lisätä suhteellista köyhyyttä maahanmuuttajien parissa ja tätä kautta muun muassa vaikeuttaa heidän asettumistaan uuteen asuinmaahan. Kun usein pienistä ja työväenluokkaisista tuloista lähetetään merkittävä summa pois, ovat nämä rahalähettäjät suhteellisesti köyhempiä kuin työkaverinsa tai vastaavassa yhteiskunnallisessa ekonomisessa asemassa olevat. Tällä voi olla merkittävä vaikutus paitsi maahanmuuttajien koettuun hyvinvointiin myös heidän yhteiskunnalliseen asemaansa.

Saa nähdä, missä vaiheessa tämä rahanlähetys huomioidaan ylimääräiseen sossutukeen oikeuttavaksi menoeräksi.

Edelleenkään köyhyystilastoissa ei katsota sitä, miten kukin rahansa käyttää. Mielenkiintoista, miten lähettäminen on niin oma valinta, kun kyse on oikeudesta lähettää, mutta kun kyse on köyhyydestä, se onkin köyhyyttä lisäävä tekijä. Aika rajua etnopositiivisuutta.

Pitääpä tässä kohta mennä Valtsuun lisäämään omaa köyhyyttä.
[/quote]

ike60

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 895
  • Liked: 965
  • ketku intelletku
    • Profiili
    • Bloginpoikanen
Vs: Anna Rundgren: Kahden maan välissä (gradu)
« Vastaus #8 : 29.03.2014, 20:11:43 »
Lainaus käyttäjältä: Anna Rundgren
s. 40: Kuitenkin haastateltavien rekrytoimisen vaikeus, useiden ulkopuolisten henkilöiden mielipiteet sekä monien niin sanottujen portinvartijoiden eli näiden kahden kulttuurin välissä toimivien henkilöiden kommentit aiheen tulenarkuudesta lisäsivät omaa jännitystäni. Molemmat suomalaiset kontaktini, joiden kautta sain haastateltavia ja jotka molemmat työskentelivät somalialaisten parissa, ihmettelivät aihettani ja sanoivat sen olevan varsin tulenarka. He kertoivat minulle heti aluksi, että haastateltavien saaminen voi olla vaikeaa. He tuntuivat tietävän rahalähetysten esiintyvyydestä somalialaisten parissa, mutta heillä ei ollut tarkempaa tietoa rahalähetysten yleisyydestä tai muustakaan niihin liittyvistä seikoista. Vaikuttaa siltä, ettei rahalähetyksistä puhuta suomalaistaustaisten työntekijöiden kanssa kovin yleisesti.
Ikävistä asioista mielellään aina vaietaan. Mutta tutkimusta tehtäessä voisi pohtia sitäkin, että miksi tämä aihe on sitten niin tulenarka.

Tulenarkuuteen voi olla useitakin syitä.

Ensinnäkin tietenkin sossun rahoilla elävät eivät mielellään rahan lähettämisestä puhu, koska ne rahathan on tarkoitettu ihmisen itsensä - tai hänen perheensä, joksi Suomessa lasketaan vain ne ihmiset, joiden kanssa hän asuu - elämiseen ja välttämättömiin menoihin. Jos käy ilmi, että rahaa oikeasti riittääkin lähetettäväksi monen tuhannen kilometrin päähän, voi sossutädin mieleen tulla että ainakin harkinnanvaraista on maksettu liikaa. Outoon valoon voivat joutua myös henkilön sossutädille kertomat kertomukset rahantarpeista, jos ne saadut rahat on lähetetty Mogadishuun.

Toinen syy syy voi tietenkin olla se, että rahat menevät taholle/tahoille, josta ei haluta Suomessa tiedettävän. Haastattelujen perusteella on näyttää selvältä, että somalitkin puhuvat mielellään rahan lähettämisestä läheisille (omat lapset, vanhemmat, sisaret). He pitävät siis rahojen lähettämistä läheisille hyväksyttävänä, myönteisenä ja arvostettavana asiana, ja arvelevat luultavasti suomalaistenkin ajattelevan samoin (ja niinhän me suomalaiset, tai ainakin useimmat meistä, arvostamme huolenpitämistä läheisistä).

Tällaisia pelkästään läheisille rahaa lähettäviä ihmisiä löytyi kuitenkin vain harvoja ja useimmat kieltäytyivät haastattelusta. Voi olettaa että haastattelusta kieltäytyneille rahojen lähettäminen on puheenaiheena erityisen arka, ja samoin haastattelussa asiaa kierrelleille, puheenaihetta vaihtaneille jne. Voi siis hyvällä syyllä olettaa, että haastattelusta kieltäytyneet, puheenaiheen vaihtajat jne. - siis suurin osa koko mahdollisten haastateltavien populaatiosta (haastattelusta kieltäytyneet ja haastatellut) - lähettävät rahaa joillekin muille(kin) kuin läheisilleen.

Ensimmäinen näistä muista tahoista on tietenkin velkojat. On päivänselvää, että iso osa somaleista tulee tänne velaksi (mistä he olisivat kymppitonnin kotimaassaan hankkineet), ja heidän pitää maksaa se velkansa takaisin. Tuo velka voi olla sille omalle lähipiirille, joka on kerännyt laajan suvun keskuudesta kolehdin jotta saataisiin yksi suvun jäsen länsimaahan lähettämään kotiin rahaa. Se voi olla myös ihmissalakuljettajille, kuten tässä ketjussa on tuotu esiin.

Toinen taho, josta somalit eivät luultavasti halua puhua, on omat taustajärjestöt. Kun ajattelee, niin olisiko mitään syytä miksi esim. al-Shabaab ei lähettäisi joitakin omia jäseniään länsimaihin? Hehän tarvitsevat rahaa sotatarvikkeisiin, elämiseen ym. Salakuljetuksella, länsimaisten avustusten ryöstämisellä (esimerkiksi YK:n avustuskuljetusten, joista saadut ruokasäkit sitten myydään toreilla) ja muilla konsteilla saadaan rahaa vain rajallisesti kasaan, mutta tarve on paljon suurempi. Miksi ei silloin valittaisi omasta porukasta joku lojaali jäsen, joka ei ehkä ole ykkösluokan sotilas (joita tarvitaan enemmän kotimaassa) mutta joka taatusti lähettää kaikki ylijäävät pennoset kotiin taistelun jatkamiseksi? Yksi keskeinen Nairobin Westviewin kauppakeskuksen joukkoteurastuksen järjestäjä oli "norjalainen" somali; hän on voinut jo Norjassa asuessaan tukenut jotakin terrorijärjestöä sossun rahoilla, vaikka tietenkin muutkin vaihtoehdot ovat mahdollisia kuten se, että hän on liittynyt terrorijärjestöön vasta Norjasta lähdettyään.

Kuinka moni somali lähettää rahaa ihmissalakuljettajille? Entä kuinka moni islamistijärjestöille, terroristijärjestöille tai islamistisille terroristijärjestöille? Vaikea sanoa. Mutta osuus voi ainakin gradun tietojen perusteella olla suurikin.

Micke90

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 16 263
  • Liked: 9676
  • Olen 17, ja voin todistaa sen.
    • Profiili
Transnationaaliset eli ylirajaiset suhteet. Taas mukava lisä Homman suomi-moku-suomi-sanakirjaan.  :o
#JussiHalla-ahoPuheenjohtajaksi2017

RP

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 13 230
  • Liked: 4962
    • Profiili
Vs: Anna Rundgren: Kahden maan välissä (gradu)
« Vastaus #10 : 29.03.2014, 20:44:05 »
Eikö Gradun idea ole tutkia eikä olettaa?

Kyseessä on kuitenkin vain gradu. Järkevä tekijä ei sorru liialliseen kunnianhimoon.

CIA:n factbookin mukaan nuo rahalähetykset ulkomailta ovat noin 1,6 miljardia dolaria. Somalian BKT puolestaan oli noin 2,4 miljardia.

https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/so.html 
"Iloitsen Turkin yrityksestä yhdistää modernisaatio ja islam."
http://www.ulkopolitiikka.fi/article/523/martin_scheinin_periaatteen_mies/

Impi Syvärivi

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^
  • ****
  • Viestejä: 393
  • Liked: 584
    • Profiili
Minusta foorumilla yleensäkin ruoditaan graduja aivan liian ankarasti. Kyseessähän on opinnäyte, jolla vasta harjoitellaan tutkimista. Omalla alallani graduntekijöitä ei todellakaan vielä tituleerata tutkijoiksi, vaan vasta tohtorintutkinnon suorittaneita ja silloinkin takana on monesti muita julkaisuja, kuten artikkeleita ja monografioita.
"Ihmiset ovat toisiaan kohtaan hyvänsuopia, sävyisiä ja hitaita vihaan, mutta jos heitä kauan ärsytetään, korvaavat he koston ankaruudella sen viipymisen." -Olaus Magnus, Pohjoisten kansojen historia.

Topi Junkkari

  • Nimellinen
  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 14 470
  • Liked: 4835
  • Ei ole olemassa mitään sukupuoleltaan neutraalia
    • Profiili
Minusta foorumilla yleensäkin ruoditaan graduja aivan liian ankarasti. Kyseessähän on opinnäyte, jolla vasta harjoitellaan tutkimista.

Kyllä, mutta gradunkaan ei pidä olla poliittinen pamfletti. Gradunohjaajien pitäisi puuttua tiukemmin siihen, jos opiskelija katselee graduntekoaan liian selvästi jonkin poliittisen tai uskonnollisen aatteen antamilla värillisillä silmälaseilla.

Pitäisi, siis, mutta eivät puutu, koska usein omien silmälasien väri on sama.
Ihmisiä, joilla on vakavia hallusinaatioita, ei pitäisi päästää merkittäviin julkisiin virkoihin. Lievät harhanäyt tai -äänet ei haittaa, ellei satu olemaan lentäjä tai pianonvirittäjä.

– Nimim. Joutilas Hommaforumilla 13.9.2015
http://hommaforum.org/index.php/topic,903.msg1989950.html#msg1989950

Kemolitor

  • Global Moderator
  • Jäsen^^^
  • *****
  • Viestejä: 4 374
  • Liked: 2412
  • Understanding is a three-edged sword.
    • Profiili
Minusta foorumilla yleensäkin ruoditaan graduja aivan liian ankarasti. Kyseessähän on opinnäyte, jolla vasta harjoitellaan tutkimista.

Myönnän tuohon itse helposti sortuvani. Mutta toisaalta jos gradussa jättää olennaisia asioita kokonaan huomiotta, niin kyllä minusta sellainen puoli ansaitsee ruotimista. Esimerkiksi tässä Anna Rundgrenin gradussa keskeinen asia oli rahalähetykset Somaliaan ja motiivi rahan lähettämiseen.

Sivulla neljä hän kertoo näin:
Lainaus
Graduni keskeisin tutkimuskysymys on:
1) Miten somalialaistaustaiset maahanmuuttajat kokevat rahalähetykset?
Lisäksi etsin vastauksia seuraaviin konkreettisempiin kysymyksiin:
2) Miksi rahaa lähetetään ja miten lähetettävä summa määräytyy?
3) Onko rahan lähettäminen pakollista vai vapaaehtoista?
4) Miten rahalähetyksiä perustellaan itselle ja muille?
5) Liittyykö rahalähetyksiin jonkinlaisia jännitteitä, ja jos, niin minkälaisia?
6) Kokevatko rahaa lähettävät henkilöt lähettämisen vaikuttavan heidän elämäänsä
Suomessa?

Kohtiin 1-5 liittyy aivan suoraan se, että rahalähetykset voivat olla myös velan maksamista. Velan, joka jouduttiin ottamaan Suomeen pääsemiseksi. Tätä vaihtoehtoa Anna Rundgrenin ei mainitse yhtään ja minusta se on iso miinus, vaikka kyse onkin vasta graduntekijästä.

Jos ajatellaan, että yhden ihmisen matka Suomeen maksaisi 10 000 euroa ja hänellä tai hänen sukulaisillaan olisi tuollainen raha sijoittaa matkaan, niin tuskin he kovin köyhissä oloissa eläisivät ja silloin Suomeen päässeen ei tarvitsisi heille lähettää rahaa tai he eivät ainakaan kokisi rahan lähettämistä pakollliseksi. Velan maksaminen sen sijaan on aika pakollista, Somaliaan jääneet sukulaiset vastaavat siitä.

Gradussa on monia yksittäisiä mainintoja, jotka muuttuvat aivan ymmärrettäväksi, jos rahaa lähetetäänkin velan maksamiseen:
Lainaus
Usein rahan lähettäminen kuvataan pakolliseksi ja erittäin merkitykselliseksi perheenjäsenten pärjäämisen kannalta.

Odotukset ovat kotimaassa usein epärealistiset ja sen ymmärtäminen, ettei Suomessa asuvilla sukulaisilla ole rahaa lähetettäväksi, voi olla vaikeaa.

Haastatteluissa tuli ilmi, etteivät rahalähetykset ole aina avoin keskustelunaihe edes somalialaisten itsensä parissa.

Rahan vähyys koettiin ikään kuin pakollisena seurauksena huolenpidolle ja välittämiselle, jolle ei nähty vaihtoehtoja.

Vähän samanlaisessa pakkosaumassa, vaikkakin erilaisen tilanteen seurauksena, on kertomansa perusteella myös kaksi muuta haastateltua,

Haastateltavista kolme antoi ymmärtää, että heidän on pakko lähettää osa tuloistaan perheilleen Somaliassa tai Somalian naapurimaissa.

Siitä huolimatta, ettei aineistooni haastatelluista kukaan ollut haastatteluhetkellä palkkatöissä, kertoi seitsemän yhdeksästä haastatellusta tekevänsä rahalähetyksiä perheilleen ja sukulaisilleen. Kaikki he kertoivat lähettävänsä rahaa niin paljon kuin vain pystyivät.

Sana pakko toistuu muuten aika usein eri muodoissaan gradussa.

Siili

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 11 521
  • Liked: 5419
    • Profiili
Minusta foorumilla yleensäkin ruoditaan graduja aivan liian ankarasti. Kyseessähän on opinnäyte, jolla vasta harjoitellaan tutkimista.

Kyllä, mutta gradunkaan ei pidä olla poliittinen pamfletti. Gradunohjaajien pitäisi puuttua tiukemmin siihen, jos opiskelija katselee graduntekoaan liian selvästi jonkin poliittisen tai uskonnollisen aatteen antamilla värillisillä silmälaseilla.

Pitäisi, siis, mutta eivät puutu, koska usein omien silmälasien väri on sama.

Useimmiten puuttumattomuus johtuu siitä, että koko juttu ei kiinnosta.  Valtaosa Suomen graduista ohjataan vasemmalla kädellä.

Uimakoulutettava

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 3 949
  • Liked: 2792
  • Kukkahattubingoava kristitty, ex-perussuomalainen
    • Profiili
Vs: Anna Rundgren: Kahden maan välissä (gradu)
« Vastaus #15 : 31.03.2014, 12:52:39 »
Nyt en muista ulkoa, mutta olisiko arvio matkan hinnasta Somaliasta Suomeen vaikkapa 10 000 euroa.

Kymppitonni on nykyään usein esitetty keskiarvo. Wall Street Journalissa oli kuukausi sitten juttu syyrialaisesta turvapaikanhakijasta, joka maksoi Ruotsin-matkastaan 16 000 euroa, joka on jo vähän yläkanttiin, mutta ei silti mitenkään tavatonta. Kymppitonni on tyypilliselle kehitysmaalaiselle valtava rahasumma, jota hän ei pysty normaalioloissa tienaamaan (saati säästämään) koko elinikänään.

Menevätkö rahalähetykset oikeasti köyhille sukulaisille Somaliassa vai maksetaanko niillä kenties velkarahalla rahoitettua matkaa. Jos rahat menevät köyhille sukulaisille, niin millä rahalla sitten matka Suomeen rahoitettiin.

Matkat rahoitetaan usein raskaalla paikallisilta koronkiskureilta otetulla velalla, josta sukulaiset vastaavat yhteisvastuullisesti. Rahalähetykset ovat pitkään velan lyhennystä ja korkojen maksua rikollisille, sen jälkeen kunniavelan maksua sukulaisille. Kallis matka Eurooppaan on ollut koko suvun sijoitus, ja sen odotetaan tuottavan. Tässä kuviossa on sivuseikka, onko Eurooppaan päästy tienaamaan turvapaikkaa hakemalla vai miten.

Erittäin kiinnostava asia. Olisi hyvä esittää lisää lähteitä/linkkejä, jos niitä on tiedossa. Tuo yo. ei valitettavasti toiminut. Pikaisella googlettamisella ei löytynyt mainittua artikkelia.
"Taisi Merkel todeta tuossa keskustelussa lainaten edeltäjiään, että joka unohtaa EU-projektin, pitäisi käydä sotilaiden haudoilla sitä muistelemassa" :flowerhat:

Päälahjoittaja Sipilä

"Teko oli rikos ja siinä käytettiin väkivaltaa. Uhriksi otettua naista sormeiltiin vaatteiden alta. Ja siinä kaikki."

Dr. Kemppinen

Uimakoulutettava

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 3 949
  • Liked: 2792
  • Kukkahattubingoava kristitty, ex-perussuomalainen
    • Profiili
Somalian ulkopuolella asuvien somalien rahalähetyksistä kotimaahan on paljon kirjoiteltu, näköjään asiaa on tutkittu ihan yliopistotasollakin.

Rahalähetykset voidaan nähdä lahjana, jonka ydin on sosiaalisuus. Transnationaalisia suhteita, moraalisia velvoitteita ja hyvänä muslimina, isänä, poikana tai tyttärenä toimimista ei voi mitata rahassa. Tutkielma tuottaa yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa rahalähetyksen merkityksestä transnationaalisten suhteiden ylläpidossa hiljattain Suomeen muuttaneiden somalialaistaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa.

Voitaisiinko rahalähetykset Somaliaan myös nähdä Suomeen lähetetyn sosiaaliturvayrittäjän voitonjakona? Jos niillä rahoitetaan terrorismia, voisiko graduntekijä pohtia moraalisen velvoitteen laatua?

edit:
muokattu lainausta
« Viimeksi muokattu: 31.03.2014, 13:02:16 kirjoittanut Uimakoulutettava »
"Taisi Merkel todeta tuossa keskustelussa lainaten edeltäjiään, että joka unohtaa EU-projektin, pitäisi käydä sotilaiden haudoilla sitä muistelemassa" :flowerhat:

Päälahjoittaja Sipilä

"Teko oli rikos ja siinä käytettiin väkivaltaa. Uhriksi otettua naista sormeiltiin vaatteiden alta. Ja siinä kaikki."

Dr. Kemppinen

Kemolitor

  • Global Moderator
  • Jäsen^^^
  • *****
  • Viestejä: 4 374
  • Liked: 2412
  • Understanding is a three-edged sword.
    • Profiili
Vs: Anna Rundgren: Kahden maan välissä (gradu)
« Vastaus #17 : 31.03.2014, 13:09:11 »
Erittäin kiinnostava asia. Olisi hyvä esittää lisää lähteitä/linkkejä, jos niitä on tiedossa. Tuo yo. ei valitettavasti toiminut. Pikaisella googlettamisella ei löytynyt mainittua artikkelia.

Tässä toimiva linkki tuohon Roopen kääntämään artikkeliin:
http://hommaforum.org/index.php/topic,58569.msg1575481.html#msg1575481

Alkuperäisessä jutussa sanottiin siis näin:
Lainaus
One of those refugees in Sweden is 28-year old Khassan Rachit, who lives in a small cottage at Bergby Gård waiting for a residency permit so his wife and two children in Syria can join him legally.

"What I like about Sweden's approach is that you get support during the first years," said Mr. Rachit, who worked as a sales manager at an insurance company in Syria's largest city, Aleppo.

After a long planning period, he paid a smuggler €16,000 to get to Sweden.

Wall Street Journal

On näistä hinnoista muitakin juttuja ollut foorumilla, yritän kaivella, jos löytyisi.

Uimakoulutettava

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 3 949
  • Liked: 2792
  • Kukkahattubingoava kristitty, ex-perussuomalainen
    • Profiili
Vs: Anna Rundgren: Kahden maan välissä (gradu)
« Vastaus #18 : 31.03.2014, 13:29:42 »
Erittäin kiinnostava asia. Olisi hyvä esittää lisää lähteitä/linkkejä, jos niitä on tiedossa. Tuo yo. ei valitettavasti toiminut. Pikaisella googlettamisella ei löytynyt mainittua artikkelia.

Tässä toimiva linkki tuohon Roopen kääntämään artikkeliin:
http://hommaforum.org/index.php/topic,58569.msg1575481.html#msg1575481

Alkuperäisessä jutussa sanottiin siis näin:
Lainaus
One of those refugees in Sweden is 28-year old Khassan Rachit, who lives in a small cottage at Bergby Gård waiting for a residency permit so his wife and two children in Syria can join him legally.

"What I like about Sweden's approach is that you get support during the first years," said Mr. Rachit, who worked as a sales manager at an insurance company in Syria's largest city, Aleppo.

After a long planning period, he paid a smuggler €16,000 to get to Sweden.

Wall Street Journal

On näistä hinnoista muitakin juttuja ollut foorumilla, yritän kaivella, jos löytyisi.

Kiitos.

Syyrialainen perheenisä on siis sijoittanut 16 000 euroa itsensä salakuljetukseen ja toivoo nyt voivansa yhdistää perheensä Ruotsissa. Entä jos ei onnistu? Palaako isä lastensa luokse?

Hakijan käsityksen mukaan Ruotsi tukisi taloudellisesti vain ensivuosina. Mitähän tapahtuu opiskelu- ja työmotivaatiolle, jos selviää, että tukea tulee hautaan asti.

"Taisi Merkel todeta tuossa keskustelussa lainaten edeltäjiään, että joka unohtaa EU-projektin, pitäisi käydä sotilaiden haudoilla sitä muistelemassa" :flowerhat:

Päälahjoittaja Sipilä

"Teko oli rikos ja siinä käytettiin väkivaltaa. Uhriksi otettua naista sormeiltiin vaatteiden alta. Ja siinä kaikki."

Dr. Kemppinen

Kemolitor

  • Global Moderator
  • Jäsen^^^
  • *****
  • Viestejä: 4 374
  • Liked: 2412
  • Understanding is a three-edged sword.
    • Profiili
Vs: Anna Rundgren: Kahden maan välissä (gradu)
« Vastaus #19 : 31.03.2014, 13:42:54 »
Erittäin kiinnostava asia. Olisi hyvä esittää lisää lähteitä/linkkejä, jos niitä on tiedossa. Tuo yo. ei valitettavasti toiminut. Pikaisella googlettamisella ei löytynyt mainittua artikkelia.

Tässä muutama ketju Hommalta, joissa kerrotaan artikkelilinkkeineen turvapaikanhakijoiden matkojen hinnoista:
2013-10-27 Demari: Laitinen: Ihmisten salakuljetus on härskiä rikollisuutta
Miten turvapaikanhakija päätyy Suomeen?
2010-02-15 IL: Kiinalaismies sai vankeutta salakuljetuksesta
2011-10-26 Osa turvapaikanhakijoista maksaa salakuljetuksensa sosiaalituella
Osmo Soininvaaran blogi: Mitä korjaisin ulkomaalaispolitiikassa

Lainaus Roopen viestistä tuossa viimeisimmässä ketjussa:
Lainaus
En ole rasisti, mutta... -kirjassa Husein Muhammed kertoo, että turvapaikanhakijat maksavat matkastaan "keskimäärin 5 000-15 000 euroa". Viranomaisten arvion mukaan matkan hinta on jopa 50 000 euroa.

Kemolitor

  • Global Moderator
  • Jäsen^^^
  • *****
  • Viestejä: 4 374
  • Liked: 2412
  • Understanding is a three-edged sword.
    • Profiili
Jotta ei graduntekijää liian ankarasti tuomittaisi, aloin pohtimaan sitä vaihtoehtoa, että entä jos hänen haastateltavansa olisivatkin tulleet kiintiöpakolaisina eikä turvapaikanhakijoina, jolloin heillä ei olisikaan mitään velkaa maksettavanaan.

Kaivelin Maahanmuuttoviraston sivuilta vuosittaiset lukumäärät. Ensimmäinen luku on kiintiöpakolaisten määrä, toinen luku somalien määrä kiintiöpakolaisista, kolmas luku on somalien jättämien turvapaikkahakemusten määrä:
2003: 749 - 15 - 91
2004: 679 - 11 - 253
2005: 690 - 0 - 321
2006: 676 - 38 - 92
2007: 723 - 0 - 82
2008: 737 - 1 - 1181
2009: 727 - 1 - 1180
2010: 634 - 0 - 571
2011: 626 - 1 - 356
2012: 734 - 4 - 203
2013: 746 - 2 - 217

http://www.migri.fi/tietoa_virastosta/tilastot/turvapaikka-_ja_pakolaistilastot
http://www.migri.fi/tietoa_virastosta/tilastot/turvapaikka-_ja_pakolaistilastot/kiintiopakolaiset
Lisäksi kiintiöpakolaisissa on joka vuosi hätätapauksia noin 100, joiden kansalaisuutta ei ole tuolla sivulla.

Kun sitten katsoo, montako vuotta hänen haastateltavansa ovat olleet Suomessa, niin kyllähän se aika epätodennäköistä on, että olisivat tulleet kiintiöpakolaisina, jolleivat sitten ole ns. hätätapauksia olleet.

Lainaus
1. Asad, 36-vuotias mies. Asunut Suomessa viisi vuotta.
2. Amaal, 20-vuotias nainen. Asunut Suomessa neljä vuotta.
3. Dayax, 39-vuotias mies. Asunut Suomessa yhdeksän vuotta.
4. Haboon, 19-vuotias nainen. Asunut Suomessa neljä vuotta.
5. Isniino, 20-vuotias nainen. Asunut Suomessa neljä vuotta.
6. Gargaaro, noin 40-vuotias nainen. Asunut Suomessa kaksi vuotta.
7. Leylo, noin 50-vuotias nainen. Asunut Suomessa kolme vuotta. Työtön.
8. Darwiish & Dahabo, noin 50-vuotiaat avioliitossa oleva mies ja nainen. Asuneet Suomessa kaksi vuotta.
9. Fuaad, noin 50-vuotias nainen. Asunut Suomessa neljä vuotta.

Uimakoulutettava

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 3 949
  • Liked: 2792
  • Kukkahattubingoava kristitty, ex-perussuomalainen
    • Profiili
Kiitos Kemolitorille työstä, jonka graduntekijä olisi voinut tehdä.

Gradu on erittäin hyvää materiaalia vaikkapa kukkahatun valmistamiseen.
"Taisi Merkel todeta tuossa keskustelussa lainaten edeltäjiään, että joka unohtaa EU-projektin, pitäisi käydä sotilaiden haudoilla sitä muistelemassa" :flowerhat:

Päälahjoittaja Sipilä

"Teko oli rikos ja siinä käytettiin väkivaltaa. Uhriksi otettua naista sormeiltiin vaatteiden alta. Ja siinä kaikki."

Dr. Kemppinen

Jaska

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 628
  • Liked: 204
    • Profiili
Per aspera ad hominem - vaikeuksien kautta henkilökohtaisuuksiin
http://www.elisanet.fi/alkupera/
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

RP

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 13 230
  • Liked: 4962
    • Profiili
Kyllä, mutta gradunkaan ei pidä olla poliittinen pamfletti. Gradunohjaajien pitäisi puuttua tiukemmin siihen, jos opiskelija katselee graduntekoaan liian selvästi jonkin poliittisen tai uskonnollisen aatteen antamilla värillisillä silmälaseilla.

Pitäisi, siis, mutta eivät puutu, koska usein omien silmälasien väri on sama.

Riittää kai, että ohjaajalla on silmälasit. Tekijä, joka haluaa päästä ilman tarpeettomia hankaluuksia ei ala näiden näkymää riitauttamaan, vaikka ei ei aivan samaa mieltä olisikaan.
"Iloitsen Turkin yrityksestä yhdistää modernisaatio ja islam."
http://www.ulkopolitiikka.fi/article/523/martin_scheinin_periaatteen_mies/