Laura Huhtasaari on lottovoitto maahanmuuttokriittiselle asialle. Hän on paitsi sanavalmis, osaa pedantisti säädellä sanomisiaan siten, ettei kärjistä tarpeettomasti tilanteissa missä etukäteen tietää, ettei siitä seuraa kuin riitelijän maine.
A-studion kuplakeskustelussa Laura sanoi, että esimerkiksi Ruotsin tilannetta hän pitää varoittavana esimerkkinä. Muka yllättyneen näköinen toimittaja ehti kahden sekunnin harkitsemisella tokaista siihen vain "Miksi?". Tähän olisin minä vastannut ärtyneesti, että eikö teillä yleläisillä pitäisi olla edes vähän tietoa hallussa, miten kehtaat näyttää yllättyneeltä? Mutta Laura vaan tyynesti vetää sopivan yleisellä tasolla täysin kiistämättömät ja myös Ylellä itseasiassa esiintyneet Malmön konfliktit ja sen, ettei tietyillä alueilla edes uskalla kantaväestö liikkua. Se oli suunnattoman hieno taktinen oivallus, koska mihinkään noista ei ole vastaväitettä olemassa, ei ainakaan sellaista joista mokuhenkinen toimittaja voisi mitään voittaa. Jos asiaa lähtisi ruotimaan, paljastuisi vaan enemmän. Laura myös muisti mainita raiskaustilanteen.
On se fiksu nainen perhana. Ja myös ihan ilmiselvästi sympaattisen helposti lähestyttävä, kuten kerrottu muissa yhteyksissä, eikä kaiken torjuva telaketjufemunatsi kuten useimmiten änkyräsuvaitsevien piirien nirppanokkaiset naispoliitikot. Tämä on siksi hyvä maahanmuuttokriittisyydelle, että mielikuva on ollut kieltämättä jossain määrin "vihaisten miesten" varassa ja siksi monet naiset on saattaneet vierastaa oman etunsa vastaisestikin maahanmuuttokriittisten ehdokkaiden äänestämistä. Ehkä tilanne muuttuu kun he huomaa, että maantasalla oleva hymyilevä nainenkin voi olla tätä mieltä.