Euroopassa saattaa olla pian enemmän muureja ja rajaesteitä kuin kylmän sodan pahimpina vuosina – ja se on suru ja häpeä
Isoisäni isoisä, vuonna 1835 syntynyt Filip Lyytikäinen, hoiteli jo 150 vuotta sitten rajahommat tyylikkäämmin kuin meidän sukupolvemme, kirjoittaa kolumnissaan Tommi Nieminen.
SUVUSSAMME kulkee tarina: isoisäni isoisä, vuonna 1835 syntynyt talollinen Filip Eliaksenpoika Lyytikäinen eli Vilppu, pysäytti hevoskärrynsä aina, kun oltiin siirtymässä omilta tiluksilta naapurien maille.
Vilppu onki povarista viinapullon. Hän huitaisi aimo moukun ennen kuin antoi hevoselleen käskyn jatkaa matkaa vieraalle maaperälle. Olen ajatellut rituaalia sekä rohkaisuryyppynä (on sentään poistuttu omasta pihapiiristä) että jonkin sortin kunnianosoituksena omille tiluksille.
ISOISÄN isoisän rajaryyppy tuli mieleen, kun luin tietokirjailija Tim Marshallin tuoreen teoksen Jaettu maapallo. Kirja kertoo etenkin siitä, millaisia uusia fyysisiä ja ideologisia rajoja ja muureja ihmiskunta rakentaa nyt 2000-luvulla.
Kuva on lannistava. Se asettaa sukupolvemme huonoon valoon. Vilppu hoiti 150 vuotta sitten rajahommat tyylikkäämmin.
[...]
Ei Euroopan uusia muureja vain lämpimikseen rakennettu. Syksyllä 2015 turvapaikanhakijoita Keski-Aasiasta, Lähi-idästä ja Afrikasta saapui liikaa. Ajatelkaapa vaikka alle 6 000 asukkaan ruotsalaista kaivoskuntaa Norbergia, jonne pelmahti hetkessä noin tuhat turvapaikanhakijaa.
Sen kummemmin elämöimättä voi hetkeksi asettua norbergilaisten asemaan. Sekaisin siinä menee hiljaisen taajaman arki.
JOULUKUUSSA 2015 – keskellä kansainvaellusta – teimme kuvaajan kanssa pitkän autoturneen Itävallan Wienistä Turkin Istanbuliin. Halusimme nähdä, millaisia rajoja eurooppalaiset pystyttävät.
Itävalta rakensi lähes neljän kilometrin piikkilanka-aitaa Slovenian-vastaiselle rajalle.
Slovenia oli kostoksi pystyttänyt teräsaitaa Kroatian-vastaiselle rajalleen Razkrižjeen. Sitä aitaa vihasi myös Razkrižjen kunnanjohtaja, joka arveli, että Euroopan muurittaminen johtaisi ”lopulta koko EU:n loppuun”.
Pohjois-Makedonia aitasi Kreikan-vastaista rajaansa, Kreikka ja Bulgaria taas Turkin-vastaista rajaansa.
Suurin konna oli silti Unkari. Se oli aloittanut dominoilmiön.
Sen äärioikeistolainen hallitus ei piitannut EU-sopimuksista, vaan alkoi kesällä 2015 rakentaa lähes neljä metriä korkeita raja-aitoja Serbian-vastaiselle rajalleen Röszkeen ja Kroatian-vastaiselle rajalle Zákányyn.
Hetkessä Unkari oli rakentanut yli 500 kilometriä piikkilanka-aitaa ympärilleen. Muutkin maat alkoivat padota rajojaan ja ohjata turvapaikanhakijoita naapurimaihin ja pohjoiseen Eurooppaan.
Röszken rajakaupunki Unkarin ja Serbian rajalla oli apea ja luokseen kutsumaton. Jututin natsipuolue Jobbikin paikallispoliitikkoa, räyhäkkää heppua, joka oli iloinen, sillä Unkarin maine oli kiirinyt: kukaan ei tahtonut enää lähimaillekaan.
Mieleen tuli 1990-luvun tv-sketsi suomalaisen haja-asutusalueen toimettomasta uusnatsista, joka osallistui tv:n hakuohjelmaan ja etsi pakolaisia asuttamalleen haja-asutusalueelle. Vilpittömän oloinen uusnatsi tarkensi kameralle, että hän olisi tyytyväinen ”yhdestäkin somaliperheestä”.
[...]
Silti tuntuu selvältä sadan viime vuoden historiassa, että rajojen avoimuus on tuottanut enemmän iloa ja vaurautta kuin muurien rakennus.
Ja mitä tulee Vilppu Lyytikäisen tapaan huitaista rajaryyppy omilta tiluksilta poistuessaan, katson, että tuon verran omilla rajoillaan sopii uhota.
Sen kummempaan rähinöintiin hän kun ei tietääkseni sortunut.
Helsingin Sanomat 15.9.2019
Suurin konna oli silti Unkari. Se oli aloittanut dominoilmiön.
Sen äärioikeistolainen hallitus ei piitannut EU-sopimuksista, vaan alkoi kesällä 2015 rakentaa lähes neljä metriä korkeita raja-aitoja Serbian-vastaiselle rajalleen Röszkeen ja Kroatian-vastaiselle rajalle Zákányyn.
Mitähän EU-sopimuksia Unkari rikkoi raja-aitojen rakentamisella? Ei tiettävästi mitään, sillä Juncker olisi varmaan maininnut niistä. Mutta vaikka olisi rikkonutkin, ensimmäisenä sopimuksia rikkoivat ne maat, jotka päästivät aluettaan käyttävät laittomat siirtolaiset vapaasti eteenpäin muihin EU-maihin.
Jos Unkari ei olisi aloittanut dominoilmiötä, tulijoita olisi ollut vielä paljon enemmän, sillä aitoja vastustaneen EU:n komission "ratkaisu" oli tulijoiden jakaminen jäsenmaiden kesken. Unkari, jota toimittaja nimittää konnaksi, pelasti tuolloin Euroopan.
Hetkessä Unkari oli rakentanut yli 500 kilometriä piikkilanka-aitaa ympärilleen. Muutkin maat alkoivat padota rajojaan ja ohjata turvapaikanhakijoita naapurimaihin ja pohjoiseen Eurooppaan.
Unkari ei ohjannut turvapaikanhakijoita naapurimaihin. Se päinvastoin pidätteli tulijoita, eikä päästänyt heitä eteenpäin ennen kuin Merkel vaati päästämään heidät luokseen. Sitä paitsi kyse ei ollut turvapaikanhakijoista vaan
laittomista siirtolaisista, sillä he eivät hakeneet Unkarista ja monesta muustakaan reitilleen osuneesta turvallisesta maasta turvapaikkaa.
Silti tuntuu selvältä sadan viime vuoden historiassa, että rajojen avoimuus on tuottanut enemmän iloa ja vaurautta kuin muurien rakennus.
Vuosi 2015 oli oppitunti siitä, mihin vääränlainen rajojen avoimuus johtaa nykypäivän Euroopassa. Tyhmyydestä sakotettiin, eikä se tuottanut iloa eikä vaurautta. Soisi, että kallis oppitunti olisi edes mennyt perille, mutta kolumnista päätellen turha toivo.
Ja mitä tulee Vilppu Lyytikäisen tapaan huitaista rajaryyppy omilta tiluksilta poistuessaan, katson, että tuon verran omilla rajoillaan sopii uhota.
Sen kummempaan rähinöintiin hän kun ei tietääkseni sortunut.
Jos oikein ymmärrän, toimittajan mielestä Suomen ja Euroopan rajojen suojelu ja sitä kautta suomalaisten ja eurooppalaisten suojeleminen on hävettävää "uhoa" ja "rähinöintiä". Todellako? Mitähän Vilppu Lyytikäinen olisi tuumannut tiluksilleen vyöryvistä irakilaisista.
Aihe: 2015-06-17 Unkari rakentaa nelimetrisen aidan Serbian vastaiselle rajalle (yhdistetty) (Luettu 179666 kertaa)