UmmaGumma

Kirjoittaja Aihe: Paul Collier. Exodus - immigration and multiculturalism in the 21st century  (Luettu 5646 kertaa)

ike60

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 927
  • Liked: 1042
  • ketku intelletku
    • Profiili
    • Bloginpoikanen
Paul Collier: Exodus - immigration and multiculturalism in the 21st century. Penguin 2013.

Oxfordin yliopiston kehitystaloustieteen professori ja Afrikan talouksien tutkimuskeskuksen johtaja Paul Collier on ryhtynyt kunnioitusta herättävään urakkaan. Hän haluaa jakaa tutkimustietoa ja esittää tasapuolisia ja puolueettomia näkemyksiä niinkin poliittisesti myrkyttyneestä aiheesta kuin kehitysmaista länteen kohdistuvasta maahanmuutosta. Hän on kirjoittanut aiheesta tässä käsiteltävän kirjan ja ollut muutenkin runsaasti julkisuudessa, mm. New Statesmanissa ja Helsingin Sanomissa.

Exodus pyrkii vastaamaan kolmeen pääkysymykseen:
  • millä perusteilla muuttajat tekevät päätöksensä?
  • miten maahanmuutto vaikuttaa niihin jotka jäävät asumaan kehitysmaihin?
  • miten maahanmuutto vaikuttaa kantaväestöön kohdemaissa?

Maahanmuuton syyt

Ihmiset saa tilastollisten analyysien perusteella liikkeelle kolme asiaa. Ensimmäinen on tietenkin tuloerot: ne houkuttelevat ihmisiä muuttamaan kehitysmaista kehittyneisiin maihin. Mitä suurempi tuloero lähtömaan ja kohdemaan välillä, sitä enemmän muutto houkuttelee. Toinen on lähtömaan riittävä tulotaso: muutto on kallis investointi, eikä köyhillä ole siihen varaan. Kolmas on kohdemaassa jo oleva sulautumattomien lähtömaan maahanmuuttajien joukon eli diasporan koko; mitä suurempi diaspora, sitä houkuttelevampi maa on tulijoille. Nämä kolme eivät toimi houkuttelevuustekijöinä riippumattomasti, vaan muutto on suurta, jos sekä tuloero että diaspora ovat suuria, mutta pieni jos jompikumpi on pieni.

Yksi Collierin keskeisistä perusväitteistä on, että sääntelemättömänä maahanmuutto kiihtyy liialliseksi millä tahansa järkevällä mittarilla. Tämä johtuu keskeisesti siitä että diaspora  houkuttelee tulijoita samasta maasta suoraan ja epäsuorasti, ja sitä enemmän mitä suurempi diasporan koko on. Tärkein vetovoimatekijä on tietenkin kohdemaassa odotettavissa oleva elintason nousu, joka on kehitysmaasta muuttavalle yleensä suuri ja usein huikea. Niinpä Collier toteaa (s. 50): "for the foreseeable future, international migration will not reach equlibrium: we have been observing the beginnings of disequilibrium of epic proportions". Tämä on myös todettavissa tilastoista. Maahanmuutto kiihtyi 92 miljoonasta vuonna 1960 165 miljoonaan vuonna 2000. Tuona aikana muutto rikkaista maista köyhiin kutistui muutamaan miljoonaan vuodessa, ja muutto rikkaiden maiden välillä tasaantui (globalisaatio ei siis lisännyt muuttoliikettä, koska samaan aikaan kauppa ja pääomavirrat rikkaiden maiden välillä kasvoivat valtavasti). Muutto köyhien maiden välillä lisääntyi maltillisesti 60 miljoonasta 80 miljoonaan. Muutto köyhistä maista rikkaisiin sen sijaan kolminkertaistui 20 miljoonasta 60 miljoonaan, ja kasvu kiihtyi vuosikymmenestä toiseen.

Vaikutukset kantaväestöön

Kehitysmaamaahanmuuttajat pakenevat omien toimimattomien kulttuuriensa seurauksia, mutta he tuovat nämä kulttuurinsa mukanaan kehittyneisiin maihin. Luottamus kanssaihmisiin, välittäminen muista oman perheen ja kylän ulkopuolellakin sekä moraalinen suuttumus vapaamatkustajia kohtaan tuottavat oikeudenmukaisen ja yhteistyökykyisen yhteiskunnan, ja näitä kaikkia tuljoilta puuttuu. He eivät ole omaksumassa kohdemaan kulttuuria etenkään jos oman maan diaspora on riittävän suuri että sellaiseen ei ole välttämätöntä tarvetta. Tämä pätee myös heidän lapsiinsa: Yhdysvalloissa maahanmuuttajien lapset melkein väistämättä omaksuvat amerikkalaisen kulttuurin arvot, mutta Euroopassa näyttää siltä, että toinen sukupolvi on vielä haluttomampi omaksumaan kohdemaan kulttuurin kuin heidän vanhempansa.

Collierin mukaan tulijat tuovat mukanaan oman kulttuurinsa toimimattomia piirteitä kuten klaaniajattelua ja luottamuksen puutetta kanssaihmisiä kohtaan. Erityisesti hän viittaa Robert Putnamin tutkimuksiin, joiden mukaan monikulttuurisella alueella asuminen liittyy kantaväestönkin keskuudessa madaltuneeseen luottamukseen sekä etnisten ryhmien välillä että niiden sisällä, pienempään osallistumiseen yhteisiin aktiviteetteihin, ystävien vähäisempään määrään, yhteistyön puuttumiseen ja mm. ylenpalttiseen TV:n katseluun. Tätä kaikkea Putnam kutsuu kyyristymiseksi (hunkering down).

Syystä tai toisesta Collier pitää kyyristymistä maahanmuuton pääasiallisena seurauksena eikä muita seurauksia paljoa käsittele. Tulijoiden rikollisuuteen hän sentään viittaa pari kertaa. Hän ottaa esille afrokaribialaisen rikollisen Mark Dugganin, jonka lontoolainen poliisi ampui elokuussa 2011 tämän otettua esille pidätystilanteessa pistoolin. Kun tieto Dugganin kuolemasta levisi, Lontoon karibialaiset lähtivät aidossa klaanihengessä protestoimaan kaduille ryöstämällä kauppoja; tässä Collier viittaa (tietääkseni väärin) siihen, että katuryöstelijät olisivat olleet ennen kaikkea valkoisia teinejä - kun sana kauppojen ryöstelystä levisi, mukaan tuli valkoisiakin, mutta aloitteentekijöinä ja pääasiallisina ryöstelijöinä tietääkseni olivat Dugganin kuolemaa protestoivat mustat. Toinen esimerkki tulijoiden rikollisuudesta, jonka Collier ottaa esille on yksi Englannin pakistanilaisista pedofiiliringeistä, jotka käyttivät seksuaalisesti hyväkseen kantaväestöön kuuluvia tyttöjä; tässä Collier viittaa mielestäni aivan oikein noiden pakistanilaisten rasistiseen ajatukseen että kantaväestön lapset ovat "toisia" ja siksi vähemmän arvokkaita.

Collier mainitsee, että maahanmuuttajat ovat yliedustettuina vankiloiden asujaimistossa. Esimerkiksi hän ottaa Ranskan, jossa maahanmuuttajat muodostavat 6 % kokonaisväestöstä mutta 21 % vankiloiden asukkaista. Collier huomauttaa, että Yhdysvalloissa maahanmuuttajien rikollisuusaste on kantaväestöä matalampi; syitä tähän Collier ei mainitse, mutta kannattaa muistaa sikäläisen mustan väestön korkeat rikollisuusluvut, mikä antaa viitteen että tulijoiden(kin) laadulla on väliä. Collier on keskustellut mamujen yliedustuksesta rikoksissa nimeämättömän Britannian sisäministeriön virkamiehen kanssa, ja tämä esittää yliedustukseen neljä uskottavan tuntuista syytä:
  • kulttuuri jonka tulijat tuovat mukanaan lähtömaasta
  • mahdollisuudet menestyä laillisin keinoin kohdemaassa. Jos mamuilla ei ole työmarkkinoilla tarvittavia taitoja ja/tai he kohtaavat työmarkkinoilla syrjintää, he valitsevat helpommin rikollisuuden
  • nuoret miehet tekevät enimmän osan rikoksista, joten jos he ovat yliedustettuina maahanmuuttajissa, maahanmuuttajat ovat yliedustettuina vankiloissa
  • sosiaaliset siteet muihin ihmisiin yhteiskunnassa: mitä heikompi side mahdollisiin rikollisuuden uhreihin, sitä heikompaa on keskinäinen välittämineen ja sitä helpompaa rikollisuus.
Sisäministeriön virkamies jättää mainitsematta yhden tärkeän rikollisuuteen altistavan tekijän: maahanmuuttajien kantaväestöä matalamman älykkyyden. Matalan älykkyyden tiedetään altistavan rikollisuuteen kantaväestönkin keskuudessa, miksei siis maahanmuuttajienkin.

Muut seuraukset kantaväestölle - koulujen oppimistulosten ja työrauhan heikkeneminen, asuinviihtyvyyden laskeminen, negatiiviset vaikutukset kulttuuriin pitkällä aikavälillä jne. - Collier ohittaa tyystin. Koulujen oppimistulosten heikkenemisestä olisi ollut saatavilla tilastotietoa, joten tämä ohittamnen ei johdu tiedon puutteesta. Ehkä Collier kehitystaloustieteilijänä ei ole tottunut ajattelemaan asioita kehittyneiden maiden kantaväestön näkökulmasta.

On olemassa maahanmuuton malli, jossa kantaväestölle ei koidu kielteisiä sosiaalisia seurauksia: Dubain malli. Siinä jokainen muuttaja muuttaa vain antaakseen työpanoksensa, eikä muuttajalle anneta mitään oikeuksia: hän ei voi tuoda perhettään mukanaan, ja hänet voidaan lähettää takaisin kotiin välittömästi mikäli hänen työsuhteensa katkeaa tai mikäli hän tekee rikoksen. Palkkauksessa voidaan noudattaa kahden kerroksen mallia, missä maahanmuuttajien palkat määräytyvät alan globaalin tilanteen mukaan. Näin Dubain mallin mukaan voi maan väestöstä olla jopa 90 % maahanmuuttajia, eikä se tuota kantaväestölle sosiaalista taakkaa.

Vaikutukset lähtömaihin

Lähtömaihin maastamuuton suurin vaikutus lienee aivovuodolla: nuoret ja koulutetut muuttavat ulkomaille. Collier tarkastelee sitä, onko tämä lähtömaalle hyvä vai huono asia. Osoittautuu, että lähtömaan tilanteesta riippuen se voi olla kumpaa vaan. Koulutetun ja parhaassa työiässä olevan väestön menettäminen on tietenkin huono asia. Toisaalta maastamuuton tuoma mahdollisuus rikastumiseen kannustaa ihmisiä kouluttamaan jälkikasvuaan, ja kehittyneistä maista tulevat paluumuuttajat tuovat mukanaan siellä saamaansa koulutusta ja työkokemusta. Näiden positiivisten seikkojen takia maastamuutto on Kiinan ja Intian kaltaisille nopean talouskasvun maille myönteinen asia. Toisaalta on olemassa maita kuten Haiti, johon juuri kukaan ei halua muuttaa takaisin, ja näille maille maastamuuton aiheuttama aivovuoto on kielteinen asia.

Toinen merkittävä asia lähtömaiden kannalta ovat maastamuuttajien kotiinsa lähettämät rahat. Kyse on kokonaisuudessaan isosta rahasta: vuonna 2012 maahanmuuttajat lähettivät kotimaihinsa 400 miljardia dollaria, mikä on neljä kertaa kansainvälisten avustusten (esim. kehitysapu) kokoinen summa. Collierin arvion mukaan nämä kotiin lähetetyt avustukset enemmän kuin kompensoivat aivovuodon. Lähetettyjen rahojen määrä vaihtelee kovasti lähtömaan mukaan senegalilaisista (50 %) Saksan turkkilaisiin (2 %). Lähtömaissa nämä kotiin lähetetyt rahat voivat olla merkittäväkin tulonlähde sukulaisille, ja tämä on yksi kannustin lähettää joku sukulainen länsimaihin. Paradoksaalista kyllä, löysempi maahanmuuttopolitiikka tuottaa vähemmän kotiin lähetettäviä avustuksia: kun mamut saavat tuoda koko sukunsa kohdemaahan, ei lähtömaahan jää montaakaan joille niitä rahoja kannattaisi lähettää. Mielenkiintoinen tapaus on etelä-Sudan. Sisällissodan loputtua monet ulkomaille paenneet maan kansalaiset ovat palanneet takaisin, mutta jättäneet perheensä ulkomaille (lähinnä länsimaihin), koska pelkäävät tilanteen kohta muuttuvan huonommaksi. Nämä paluumuuttajat kuitenkin lähettävät rahaa perheilleen, ja näin on syntynyt tilanne jossa yksi maailman köyhimmistä maista lähettää rahalähetyksiä länsimaihin enemmän kuin vastaanottaa.

Kotimaihinsa palaavat maahanmuuttajat vievät usein tuomisinaan koulutuksensa ja työkokemuksensa lisäksi myös myönteisiä vaikutteita. Esimerkki tästä on demokraattisissa maissa opiskelleiden mukanaan viemä innostus demokratiaan: he äänestävät itse herkästi, kannustavat muitakin lähipiirissään äänestämään ja saavat kouluttamattomatkin äänestämään. Myös syntyvyyden vähenemiseen heillä on vaikutuksensa: toivottu lapsiluku pienenee ensin maahanmuuttajien keskuudessa, mutta heidän kauttaan myöhemmin myös laajemmin lähtömaassa. Kotiin palanneiden mamujen henkistä ja materiaalista pääomaa tarvitaan erityisesti sisällissodan jälkitilanteessa (esim. Somalia).

Collierin ehdotus maahanmuuttopolitiikaksi

Collier esittää myös vaihtoehdon nykymenolle. Siinä maahanmuuttopolitiikka koostuu muuttajamäärien katoista, tulijoiden valinnasta, diasporien integroinnista ja laittomien maahanmuuttajien laillistamisesta.

Muuttajamäärien kattoja Collier suosittelee samaan tapaan kuin ilmastotieteilijät suosittelevat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä: vaikkei tiedetä mikä määrä lämpenemistä johtaa mihinkin seurauksiin, kannattaa silti rajoittaa ennaltaehkäisevästi. Collierin mukaan katot pitäisi asettaa jokaiselle etniselle ryhmälle erikseen, ja ne asetettaisiin siinä suhteessa missä kustakin diasporasta tapahtuu integroitumista. Mitä nopeammin ja helpommin integroituminen diasporasta tapahtuu, sitä korkeampi katto kyseisen etnisen ryhmän maahanmuuttajille.

Maahanmuuttopolitiikan tulisi Collierin mielestä olla myös valikoivaa. Mamujen perheenyhdistämiset hän haluaisi rajoitettavan arvontoihin, joissa niitä arvottaisiin suunnilleen samassa suhteessa kuin maan kantaväestökin hakee puolisoita ulkomailta, eli melko vähän; näin mm. pidetään hengissä mamujen lähtömaihinsa lähettämiä rahalähetyksiä. Hän suosittelee valikoimista myös koulutuksen perusteella. Tätä hän haluaa kuitenkin täydentää valikoimista työllistettävyyden perusteella; tässä yritykset täydentäisivät valtiovallan keinoja valikoinnissa, koska niillä on parempi ymmärrys siitä mitkä ominaisuudet koulutuksen lisäksi auttavat tulijaa löytämään työpaikan. Collier haluaa myös, että kulttuurisesti etäältä tuleviin maahanmuuttajiin sovelletaan tiukempia kriteerejä kuin kulttuurisesti läheltä tuleviin, muun muassa diasporien integroitumisennusteiden parantamiseksi. Collier on sitä mieltä, että maahanmuuttajia pitää valita myös haavoittuvuuden perusteella. Ihmiseen henkilökohtaisesti kohdistunut vaino oikeuttaa turvapaikkaan. Collier kuitenkin haluaa että pakolaiset lähetetään kotimaihinsa kun tilanne niissä paranee: näin voidaan paremmin turvata osaavien ihmisten saanti kriisistä toipuvissa maissa.

Collierin hahmottelema integraatiopolitiikka on melko tavanomainen. Valtio puuttuu kantaväestön harjoittamaan rasismiin ja syrjintään (siitä, mitä pitäisi tehdä maahanmuuttajien harjoittamalle rasismille ja syrjinnälle, Collier ei puhu mitään). Se huolehtii maahanmuuttajien maantieteellisestä hajauttamisesta (vaikka se olisikin professorin ja ex-stallarin mukaan perustuslain vastaista). Kouluissa asetetaan katto sille, kuinka suuri osuus oppilaista voi olla diasporista. Valtio vaatii maahanmuuttajia opiskelemaan maan valtakielen ja huolehtii siitä, että tähän on riittävät resurssit käytettävissä. Valtio myös edistää yhteisen kansalaisuuden symboleja ja seremonioita.

Ehkä nuivien kannalta kiistanalaisin on Collierin ehdotus laittomien maahanmuuttajien laillistamisesta. Tosin Collierin tapaan toteutettuna se ei ole kukkahattuilua vaan oikeastaan kohtalaisen jämerää tosiasioiden tunnustamista. Ensinnäkin Collier haluaa että rajavalvontaa jatketaan ja ehkä tehostetaankin. Tästä huolimatta maahan tietenkin pääsee jonkin verran laittomia, ja heille Collier suosittelee työluvan antamista vierastyöläisen statuksella. Tämä asettaa heidät jonoon, josta he lopulta putkahtavat ulos kansalaisina. Tätä ennen he kuitenkin maksavat veroja mutta eivät ole oikeutettuja sosiaalietuihin: julkisia palveluja käyttäessään heidät rinnastetaan turisteihin. Vierastyöläisen statuksen antaminen jollekulle lasketaan mukaan maahanmuuttajien diasporakohtaisiin kattoihin, joten laillinen maahanmuutto vähenee vastaavasti - laiton maahanmuutto siis korvaa laillista eikä täydennä sitä. Ne laittomat jotka eivät rekisteröidy vierastyöläisiksi karkotetaan ilman valitusmahdollisuutta jos heidät saadaan kiinni.

Arvioita

Collier pyrkii aiheen tasapuoliseen käsittelyyn. Esimerkiksi nationalismista hän mainitsee sen aikanaan rujot seuraukset, mutta huomauttaa myös että nationalismin luoma yhteishenki tekee ihmisille helpommaksi auttaa toisia saman maan asukkaita esimerkiksi tulonsiirtojen avulla. Collier myös huomauttaa, että olisi hyvä jos Afrikassa kansallinen identiteetti olisi voimakkaampi kuin heimoidentiteetti.

Lukiessani huomasin kirjassa vain harvoja asiavirheitä. Yksi tällainen pulpahtaa esiin sivulla 21, jossa Collier sanoo: "racialism is a belief in genetic differences between races: one for which there is no evidence" (rasialismi on uskoa geneettisiin eroihin rotujen välillä: asia jolle ei ole todisteita). Todisteitahan on vaikka kuinka paljon. Afrikkalaisilla on on geenistö jonka ansiosta heidän ihonsa on keskimäärin paljon tummempi kuin eurooppalaisten; afrikkalaisilla ja aasialaisilla on paljon perinnöllisiä sairauksia joita ei esiinny käytännössä lainkaan Euroopassa ja kääntäen; afrikkalaiset yltävät monissa urheilulajeissa parempiin suorituksiin kuin eurooppalaiset, koska heidän lihaksistonsa fysiologia on jossain määrin erilainen; myös älykkyyserot Afrikan ja muun maailman välillä ovat niin isot että niiden täytyy johtua osittain geneettisistä tekijöistä (ja Yhdysvaltain mustat jäävät valkoisesta väestöstä älykkyydessä yhden keskihajonnan verran, mitä ei myöskään voi selittää puhtaasti ympäristötekijöillä); ja niin edelleen.

Kirja on saanut ansaittua kiitosta. Mm. vanha tuttumme Robert Putnam on sanonut: "Paul Collier tarjoaa kattavan, osuvan ja hyvin kirjoitetun tilinpäätöksen maahanmuuton eduista ja haitoista vastaanottaville yhteiskunnille, lähettäville yhteiskunnille ja muuttajille itselleen. Pakollista lukemista jokaiselle kaikilla puolilla tätä kiistanalaista aihetta." Brittiläisessä vasemmistolehti Guardianissa mielipiteet jakautuivat. Colin Kidd sanoi: "humaani ja järkevä ääni kovin myrkyllisessä väittelyssä", kun taas Ian Birrell väitti "ottaen huomioon todisteet, Collierin eloisa tutkimus massamaahanmuutosta maalaa kummallisen ankean kuvan tulevaisuudesta".

Kirja on kuitenkin herättänyt oikein ajattelevissa ihmisissä närästystä, eikä ihme. Collier mm. toteaa aivan oikein (s. 19), että maahanmuuton rajoitusten purkuun ilmenee haluja kolmesta syystä: koettu vastuu köyhistä, nationalismin pelko ja - tärkeimpänä - rasismin vastaisuus. Mikään noista syistä ei liity kantaväestön etuihin tai taloudelliseen hyvinvointiin. Kaksi viimeistä liittyvät kantaväestön kurissa pitämiseen; viime mainittu on lisäksi epälooginen, sillä maahanmuuttajien tuominen lisää rasismia maassa sekä maahanmuuttajien välisen rasismin että kantaväestöstä muuttajiin (ja etenkin muuttajista kantaväestöön) kohdistuvan rasismin muodossa. Selvää kuitenkin on, että näiden syiden esille otto harmittaa suvaitsevaistoa, koska mikään niistä ei pidä vettä.

Myöskään kehitystaloustieteen professori Collierin selitys eri maiden välisille elintasoeroille eivät varmastikaan miellytä vihervasemmistoa. Hänen mukaansa tärkein syy kehitysmaiden köyhyyteen on niiden toimimattomissa poliittisissa ja taloudellisissa instituutioissa sekä sosiaalisessa mallissa (joka koostuu instituutioiden lisäksi säännöistä, normeista ja organisaatioista). Niiden johdosta kenenkään intresseissä kyseisissä maissa ei ole tuottaa talouskasvua tai saada aikaan lakia ja järjestystä, vaan lypsää mahdollisimman suuret etuudet itselleen ja lähipiirilleen; jotkut onnistuvat siinä koska pääsevät valtaan, mutta useimmille ainoa reitti vaurastumiseen on muuttaminen kehittyneeseen maahan. Kun vihervasemmiston ajatusmaailmaa hallitsee marxilainen kertomus siitä, että kehitysmaiden köyhyys johtuisi kehittyneiden maiden riistosta, ei tällainen näkemys tietenkään tuota Collierille ystäviä niissä piireissä. Voi vain kuvitella, millainen riemu olisi syntynyt jos Collier olisi ottanut esille kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden älykkyyserot kehityserojen selittäjänä.

Toisaalta Collier esittää myös ajatuksia, jotka varmasti tuottavat riemua vihervasemmiston keskuudessa. Yksi tällainen löytyy sivulta 104: "there is a strong case that political parties should not differentiate themselves on immigration policies. This is one of the policy areas in which a common approach based upon a shared, evidence-based analysis is preferable" (on olemassa vahvoja perusteluja sille, että poliittisten puolueidn ei pitäisi erottautua toisistaan maahanmuuttopolitiikassa. Tämä on yksi politiikan osa-alueista jossa yhteinen, todisteisiin perustuvalle analyysille pohjautuva lähestymistapa on suotavampi). Collier ei kuitenkaan kerro kuka tällaisen lähestymistavan loisi jolleivät poliitikot (virkamiehetkö?), eikä perustele hyvin sitä miksi maahanmuuttopolitiikkaa ei pitäisi alistaa demokraattiselle prosessille. Collier esittää kaksi perustelua. Ensimmäisen mukaan puolueiden jakaantuminen maahanmuuttomyönteisiin ja -kriittisiin johtaa siihen, että poliittisen kilpailun vääjäämättä aggressiivinen ja herjaava retoriikka myrkyttää maahanmuuttokysymyksen. Toisen mukaan vaihtuvat poliittiset voimasuhteet johtavat siihen, että välillä maahanmuuttajat ovat aliedustettuina hallituksessa, ja välillä kantaväestön ääniin nojautuva puolue menettää vallan koska maahanmuuttajat kannattavat toista puoluetta. Omasta mielestäni poliittinen retoriikka on vain harvoin aggressiivista ja herjaavaa, ja väite että se "myrkyttäisi" maahanmuuttokysymyksen on vahvaa liioittelua (paitsi niiden mielestä joiden mielestä ylipäätään useampaa kuin yhtä mieltä oleminen on ei-toivottavaa).  Poliittisen linjan muuttuminen voimasuhteiden vaihtumisessa taas on normaali osa demokratiaa: sen takiahan ihmiset ylipäätään käyvät äänestämässä että he haluavat mieleisensä poliittisen linjan pääsevän valtaan tai pysyvän siinä.

Collier tuo myös esiin, että kohtuullisen kokoisen maahanmuuton vaikutukset kantaväestön taloudelliseen hyvinvointiin ovat mitättömät, eikä maahanmuuttoa voi niillä perustella. Nopean maahanmuuton vaikutukset taas ovat negatiivisia: palkat alenevat etenkin maahanmuuttajien suosimilla aloilla, ja julkista pääomaa sekä palveluja, esim. asunnot, pitää jakaa entistä paljon useamman ihmisen kesken. Samoin hän tuo esille, että maahanmuutto ei ole ratkaisu väestön ikääntymisen tuomiin ongelmiin, vaan niihin oikea ratkaisu on eläkeiän nosto: tällöin saadaan pidettyä käytössä pitkillä työurilla kehittynyt ammattitaito. Maahanmuutto on väestön ikääntymisen kannalta verrattavissa windfalliin eli tilapäiseen tulonlisään.
« Viimeksi muokattu: 19.07.2015, 18:16:28 kirjoittanut ike60 »

Hjuu Hefnöö

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 505
  • Liked: 1506
  • Vastuu siirtyy kuulijalle.
    • Profiili
Täältähän kirja jo löytyykin. Tätä kannattaa hyödyntää, koska kirjoittaja on erittäin arvostettu. Kuten tiedetään terassiparlamentissa ja enimmäkseen oikeassakin parlamentissa pätee seuraava: mitä suurempi titteli sitä suurempi totuusarvo on sanomisilla.

Tässä LOISTAVA kiteytys video ja esimakua kirjasta:

http://www.economist.com/blogs/prospero/2013/10/paul-collier-migration-and-diversity

"Your immigration policy is facile and and a bit gung-ho"

Katsokaa ja hymyilkää.
Poliisi Punkalaitumelta: "Yksin kulkemista pimeän aikaan huonosti valaistuilla alueilla kannattaa tietysti välttää."

Hädänalaisia sotalapsia: https://www.youtube.com/watch?v=Q_XHkgScOSY

Hjuu Hefnöö

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 505
  • Liked: 1506
  • Vastuu siirtyy kuulijalle.
    • Profiili
Tässä toinen. Collier tosin vaikuttaa vähän väsyneeltä.

https://www.youtube.com/watch?v=dA1-JtBACeg
Poliisi Punkalaitumelta: "Yksin kulkemista pimeän aikaan huonosti valaistuilla alueilla kannattaa tietysti välttää."

Hädänalaisia sotalapsia: https://www.youtube.com/watch?v=Q_XHkgScOSY

Roope

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 27 870
  • Liked: 38385
    • Profiili
Lainaus
Olen maahanmuuttomyönteinen, mutta…

Paul Collier (2013) Exodus: How Migration is Changing Our World. Oxford: Oxford University Press. 309 s.

Sopiva määrä maahanmuuttoa on taloudellisesti ja sosiaalisesti hyvää ja kannatettavaa niin lähtömaille, vastaanottaville maille kuin maahanmuuttajille, on Paul Collierin Exodus-kirjan keskeinen viesti. Mutta mikä on se sopiva määrä ja keitä ovat sopivat maahanmuuttajat?

Taloustieteen valtavirran mukaan maahanmuutto on yleensä taloudellisesti myönteinen asia, jolla ei ole suuria vaikutuksia valtaväestön taloudelliseen asemaan lukuun ottamatta vähiten koulutettua väestöä, joka saattaa kärsiä kiristyneestä työpaikkakilpailusta ja laskevista palkoista. Tulkinnat maahanmuuton sosiaalisista vaikutuksista ovat sen sijaan paljon kirjavampia.

[...]

Exodus on kunnianhimoinen yritys luoda kokonaiskuva kansainvälisten muuttoliikkeiden globaalista dynamiikasta. Kirjan perusasetelma on selvittää millä tavoin kansainväliset muuttoliikkeet vaikuttavat lähtömaihin, vastaanottaviin maihin ja maahanmuuttajiin. Käytännössä kirjassa pohditaan köyhimpien ja rikkaimpien maiden välistä muuttoliikettä.

Collierin tausta on köyhien maiden taloudellisen ja poliittisen kehityksen sekä kehitysavun tutkimuksessa, joka selittää kirjan painopisteen. Työkseen hän toimii taloustieteen ja yhteiskuntapolitiikan professorina Oxfordin yliopistossa. Hän on ollut myös tutkimusjohtajana Maailmanpankissa.

[...]

Kaikkein köyhimmät eivät muuta, Collier muistuttaa. Ne muuttavat joilla on siihen varaa. Suomessakin usein toistettu käsitys, että auttamalla köyhiä nousemaan köyhyydestä vähennetään muuttoalttiutta, ei pidä paikkaansa. Se lisää sitä, sillä silloin entistä useammalla on mahdollisuus pyrkiä lisäämään hyvinvointiaan muuttamalla vauraampaan maahan.

Collierin mukaan yleisten sosioekonomisten tekijöiden lisäksi maahanmuuttajien lähtömaan kulttuurilla on merkittävä vaikutus heidän sopeutumisessaan uuteen maahan. Kulttuuri on maahanmuuttajalle samanaikaisesti sekä hidaste että mahdollisuus.

[...]

Collier päätyy useista eri syistä kannattamaan rajoitettua maahanmuuttoa ja etsimään tasapainotilaa, jossa pyritään maksimoimaan niin lähtömaiden, vastaanottavien maiden kuin maahanmuuttajien saamat hyödyt. Hän kannattaa erilaisia pisteytysjärjestelmiä ja varoittaa laajamittaisen perheenyhdistämisen haitallisuudesta. Sen sijaan turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten vastaanottoa hän pitää ehdottomana edellytyksenä sivistysvaltiolle.

Tarkkaa reseptiä maahanmuuton hallinnalle Collier ei lopulta esitä, mutta hän mainitsee keskeisiä seikkoja, joita siinä tulisi huomioida. Maahanmuutolle tulisi asettaa määrällinen katto, maahanmuuttajat tulisi valikoida, maahanmuuttajien kotoutumista tulisi edistää lukuisin eri keinoin ja dokumentoimattomille maahanmuuttajille tulisi tarjota mahdollisuus lailliseen oleskeluun. Näille neljälle peruslähtökohdalle esitetään lisäksi useita tarkempia rajauksia.

[...]

Tuomas Martikainen
Vihreä Tuuma

https://www.vihreatuuma.fi/teemanumero/maahanmuutto/
Mediaseuranta - Maahanmuuttoaiheiset uutiset, tiedotteet ja tutkimukset

ike60

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 927
  • Liked: 1042
  • ketku intelletku
    • Profiili
    • Bloginpoikanen
Tässä Martikaisen kirja-arviossahan on paljonkin myönteistä. Ensinnäkin että vihreä on lukenut Collierin kirjan ylipäätään. Toiseksi se, että hän on ymmärtänyt sen oleellisen sisällön suunnilleen oikein. Ja kolmanneksi se, että hän kertoo siitä muille vihreille, vaikka ei tarvita neropattia arvaamaan että tuonkaltaisten ajatusten edistämisestä ei vihreiden keskuudessa jaeta sen pahemmin päähäntaputuksia kuin pesääkään.

Pientä kritiikkiä toki voi esittää arviosta. Esimerkiksi Collierin mukaan maahanmuuton taloudelliset vaikutukset eivät ole myönteisiä vaan mitättömän vähäisiä - siis ei myönteisiä eikä kielteisiä vaan merkityksettömiä. Taloustieteellisissä tutkimuksissa on toki havaittu, että maahanmuuton vaikutukset ovat olleet myönteisiä jossain ja joskus. Mutta yleisesti ottaen näin ei ole, eikä varsinkaan nykyään kehitysmaista länsimaihin suuntautuvassa maahanmuutossa.

Mutta kaikkiaan toivon että tämä Martikaisen kirja-arvio, ja ehkä jopa Collierin kirjakin, päätyy mahdollisimman monen vihreän luettavaksi. Ehkä sen jälkeen voimme käydä heidän kanssaan dialogia sekä selittää omat näkemyksemme ja sen runsaan faktapohjan jolle ne perustuvat. Mieleltään joustavammat vihreät - siis ne jotka muuttavat käsityksiään tosiasioiden mukaan - voivat hyvinkin siirtää maahanmuuttopoliittisia näkemyksiään kohti meidän näkemyksiämme. Tietenkin on olemassa se unelmaporukan kova ydin, johon millään tosiasioilla ja perusteluilla ei ole vähintäkään vaikutusta, mutta toiveissa on että he halkeavat kiukusta ja lopettavat poliittisen toiminnan. Ja sitten meillä on ainakin joissain suhteissa ihan siedettävä vihreä puolue.

Roope

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 27 870
  • Liked: 38385
    • Profiili
Pientä kritiikkiä toki voi esittää arviosta. Esimerkiksi Collierin mukaan maahanmuuton taloudelliset vaikutukset eivät ole myönteisiä vaan mitättömän vähäisiä - siis ei myönteisiä eikä kielteisiä vaan merkityksettömiä. Taloustieteellisissä tutkimuksissa on toki havaittu, että maahanmuuton vaikutukset ovat olleet myönteisiä jossain ja joskus. Mutta yleisesti ottaen näin ei ole, eikä varsinkaan nykyään kehitysmaista länsimaihin suuntautuvassa maahanmuutossa.

Eikä oikein edes näinkään, vaan taloudelliset vaikutukset ovat sekä kielteisiä että merkittäviä nimenomaan kehitysmaista länsimaihin suuntautuvassa maahanmuutossa. Lukuja voi ynnätä vaikkapa ruotsalaisten työllisyystilastojen kautta.
Mediaseuranta - Maahanmuuttoaiheiset uutiset, tiedotteet ja tutkimukset