Olinpa väärässä väittäessäni, että tämä uusi brexit-ehdotus oli kelvollinen neuvottelujen lähtökohta. Sillä on jo ollut niin paljon vaikutuksia ja seurauksia, ettei se itsessään oikeastaan merkitse mitään, sillä sen seuraukset ovat jo nyt ottaneet vallan. Brexit-ministeri erosi, ulkoministeri erosi ja tässä tilanteessa amerikan presidentti Trump on tulossa käymään tapaamaan pääministeri Mayta ensi perjantaina 13. päivä; ei taida olla onnepäivä tulossa pääministerille. Kaiken lisäksi Farage on alkanut uhitella -- ja hallituskumppaniksi epäonnistuneiden vaalien johdosta tullut Pohjois-Irlannin Demokraattinen Unionistipuolue hallitussopimusta tehdessä jopa Faragea brexit-ministeriksi --. Pääministeri May saattaa tehdä isoja liikkeitä hyvinkin pian -- ja vähintään joutuu nimittämään uuden brexit-ministerin ja ulkoministerin eronneiden tilalle --.
Pääministeri May kuulemma kutsui jo kokoon Työväenpuolueen edustajat neuvotteluja varten. Heidän avullaan hän saisi hallitukselleen Työväenpuolueen tuen. Tämä tietenkin pilaisi brittiparlamentarismin täysin, sillä jos äänestettävänä on jatkossa vain kaksi puoluetta, jotka molemmat ajavat samaa asiaa, niin äänestämisestä häviää merkitys. Konservatiivipuolueen kannattajien parissa brexitillä oli alunperin suuri kannatus, ja se nousi erittäin voimakkaasti muunmuassa Barcelonassa poliisien hakattua väärinäänestäjiä, ja Eurostoliitto ymmärsi poliisiväkivaltaa aseettomia ja täysin vaarattomia ihmisiä kohtaan; britit vertasivat Katalonian tilannetta Skotlannin itsenäisyysäänestykseen, jossa poliisit eivät hakanneet ketään, ja joka meni vähemmän saksalaisittain. Näin pääministeri Mayn ehdotus on käytännössä on konservatiiviäänestäjien tahdon vastainen -- ja on jopa puolueen jatkuvien lupausten brexitin toteuttamisesta vastainen --. Konservatiiveille olisi tiedossa suunnaton vaalitappio, jos he Työväenpuolueen avulla jatkaisivat brexitin vesittämistä.
Eikä surkeus pääministeri Mayn kannalta edes pääty tähän. Tiedetään brittieliitin -- ja siis kaikkien parlamentin edustajien -- kannattaneen Eurostoliitossa pysymistä ja vain kansan halunneen brexitiä. Tästä syystähän eurostososialistit vaativat kaikkien kansanäänestysten kieltämistä jatkossa ja päätösten tekemistä parlamentin kautta. On koko ajan ollut selvää, että parlamentissa enimmistö kannattaa Eurostoliitossa pysymistä, ja koska kansa sitä vastustaa, niin parlamentti voi halutessaan päättää vastoin kansan tahtoa. Sellaisella parlamentilla Hänen Kuninkaallinen Majasteettinsä ei minusta tee yhtään mitään. Joten jos parlamentti päättää äänestää brexit-kansanäänestyksen tahdon vastaisesti, saattaa se samalla äänestää oman lakkauttamisensa puolesta. Trumpin tapaaminen saattaa sinetöidä tämän: Trump tulee pääministeri Mayn lisäksi tapaamaan kuningatar Elisabetin. Trumpilla on vahvoja tukijoita niin tavallisten brittien parissa kuin myös korkealla politiikassa: Trumpin ja Faragen hyvät suhteet tiedetään, mutta muistetaan myös pari kuukautta sitten noussut iso kohu nyt eronneen ulkoministeri Johnsonin salaäänitetystä puheesta, jossa hän sanoi suorasanaisesti pääministeri Mayn epäonnistuneen brexitin hoidossa ja Trump olisi hoitanut asian paljon paremmin.
