2015-11-03 Saksa: Merkel ylirasittunut - kansleri syöksee Saksan kaaokseen

[Alabama]

Pankow, syysilta 1989

"Vähän se vielä kestää, toveri Honecker, mutta BRD ei tule selviämään tästä. Heti ensimmäiseksi liityn CDU:hun."

[Alabama]

Sachsenilaiset ottivat osavaltiossa kampanjoivan Merkelin vastaan "Painu helvettiin!"-huudoin. Melkoinen tuskanhiki Merkelin naamalla puhetta pitäessä, aiheena demokratian puolustus. Niin tietysti, varsinainen demokratian asiantuntija saarnaamassa kerettiläisille sachsenilaisille...

https://www.welt.de/politik/video196905587/Wahlkampf-In-Sachsen-stoesst-Merkel-auf-Gegenwind.html

[akez]

Venäjän suurin sanomalehti kirjoittaa Merkelin kohtauksista. Varsin mielenkiintoisia teorioita esittävät.

Merkelin tärinän voi johtua leprasta: Venäläiset lääkärit esittivät yllättävän näkemyksen

Kansleri voi pahoin kolmannen kerran yleisön edessä

Komsomolskaja Pravda 10.7.2019 juttu venäjäksi

Viime viikkojen aikana vain laiskat eivät ole puhuneet Angela Merkelin terveydestä. Nuo puheet johtuvat Saksan kanslerin kolmesta yllättävästä tärinäkohtauksesta, jotka sattuivat muutaman päivän sisällä.
(...)

Saksassa ei ole alettu julkisesti arvioida valtion päämiehen terveydentilaa. On kuitenkin ilmennyt, että vuodesta 2005 asti maata johtaneella Merkelillä ei ole edes henkilökohtaista lääkäriä! Kanslereille heitä ei ole tavallaan nimetty. Millä poliklinikalla Saksan johtaja käy, millä lääkärillä ja missä toimistoissa, se jää tavallisille saksalaisille salaisuudeksi.

Siten kansainvälinen yhteisö ja myös lääkärit voivat vain arvailla mitä rouva Merkelille on tapahtunut? Ja kuinka vakavaa se voi olla?.

Aluksi esitettiin, että kanslerin huonovointisuuden syynä oli helle ja nestehukka: Zelenskin kanssa Merkel todellakin seisoi helteessä. Kohtauksen jälkeen hän lähes hujauksessa joi kolme lasillista vettä - ja vakuutti sitten, että nyt kaikki on taas hyvin. Toisella kertaa tärinä alkoi kuitenkin jäähdytetyssä salissa. Kuumuudesta johtuva selitysversio romuttui.

Jotkut lääkärit esittivät, että Merkelillä olisi Parkinsonin tauti.

- Parkinsonin taudissa tärinä on täysin toisenlaista, eikä se ole noin nopeaa, - sanoi Moskovan ensimmäisen yliopiston diagnosoiva lääkäri Pavel Tkatshuk. - Samanlaisia kouristuksenomaisia kohtauksia, joita Merkelillä oli, voi esiintyä useista syistä ja näitä voivat aiheuttaa mm. alkoholi ja aivovaurio, sekä myös hermostokuppa.
 
Siitä emme kuitenkaan usko, että Merkel olisi ryypiskellyt tai kyse olisi sairaudesta, johon Lenin kuoli salaliittoteorioiden mukaan.

Kolmas kaikkein todennäköisin syy "kanslerin tärinälle" on diabetes.

- Ei, diabetes ei ole sairaus, joka aiheuttaa välitöntä tärinää, torjuu Moskovan läänin kliinisen tutkimusinstituutin professori Inna Misnikova.

On esitetty, että "tärinä" voi johtua depressiosta, depressiolääkkeiden käytöstä tai psyykelääkkeistä.

- Nykyaikaisilla depressiolääkkeillä ei ilmene tuollaisia vapinaa aiheuttavia sivuoireita, toteaa psykiatri-lääkäri Viktoria Tshitlova. - Psyykelääkkeillä ja mielialalääkkeillä (neuroleptit) tuollaista kyllä esiintyy. Minun mielestäni Merkelillä saattaa olla neurologisia ongelmia. On mahdollista, että useammat tekijät vaikuttava samaan aikaan ...

Halasi Jushtshenkoa

Merkelille on esitetty myös sellaisia diagnooseja, kuin ortostaattinen tai essentiaalinen tremor. Nimet ovat pitkiä, mutta lyhyesti sanoen: "Emme tiedä miksi tärisee, emmekä myöskään sitä kuinka vakavaa se on".

- Ortostaattisen tremorin syitä ei vielä tunneta. Se ilmenee seisoessa (erityisesti pitkään kestäneessä seisoma-asennossa) ja katoa liikkuessa, - sanoo kardiologian lääkäri Anna Kulagina.

Kanslerin haluttomuus puhua terveydentilastaan ja vakuuttelut, että kaikki on "täysin kunnossa" ovat synnyttäneet myös hyvin mielikuvituksellisia versioita.

- On selvää, että Merkelillä on vakavia ongelmia terveytensä kanssa, eikä niitä enää onnistuta salaamaan, - arvioi Moskovan terapeuttiyhdistyksen puheenjohtaja professori Pavel Vorobjev. - Tuo voi johtua vaikka mistä, esim. aivokasvaimesta. Se voi johtua myös - leprasta. Tällaista diagnoosia esitettiin Ukrainan ex-presidentti Jushtshenkon ja hänen lähipiirinsä osalta. Lepra tarttuu halatessa (tarkemmin sanoen suun ja nenän eritteiden kautta läheisten ja tiiviiden kontaktien aikana sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole saaneet hoitoa).

Myös Merkel on tavannut Jushtshenkon. Huomiota kannattaa kiinnittää siihen, että lepran huomattavin piirre on että hyvin selkeätä hermojärjestelmän vahingoittumista ei ilmene. Tässä sairaudessa henkilö ei välttämättä saa leijonan näköisiä kasvoja, kuten Jushtshenko. Lepra (eli spitaali - toim. huom.) voi ilmetä muulla tavalla.

- Kaikki tämä on tietenkin arvailua, ei sen enempää, - jatkoi professori Pavel Vorobjev.   

Vaikka nämä näkemykset ovat mielikuvituksellisia, niin ne ovat sitä kuitenkin vain osittain …

Lihavoinnit mun.

Eiköhän tässä vaiheessa kaikilla maailman merkittävillä tiedustelupalveluilla ole jo tiedossa hyvinkin tarkasti mikä Merkeliä vaivaa. Tietoja kun voi yhdistellä monista lähteistä. Esim. Obama salakuunteli aikoinaan Merkelin kännykkää. Se miten valtioiden johtajat sitten käyttävät tuota tietoa on toinen asia. Varmaankin toimivat oman maansa etuja ajatellen. Jos Merkelillä on vaikkapa hermostokuppa tai joku on tartuttanut siihen lepran, niin ovat siitä varmastikin ihan hiljaa ja seuraavat vain sivusta hiljaa myhäillen, kuinka Eurooppa painelee taas kerran hanhenmarssia suuren hullun Führerin perässä suoraan viemäriin.

EDIT pientä korjausta käännökseen

[törö]

^ Toisaalta venäläiset ovat selvitelleet Neukkulan aikaa kohtuullisen avoimesti ja KGB yritti tappaa mm. Titon huomaamattomasti kulkutaudilla.

Kuka tahansa, joka pääsee tekemisiin Merkelin kanssa, voi tartuttaa siihen jonkin eksoottisen taudin, jota ei välttämättä tunnisteta, ja alkaa sen jälkeen napostella itse sen nitistäviä lääkkeitä. Toinen asia, jota ei voi kiistää on se, että Ukrainassa on tämän alan osaamista Neukkulan jäljiltä, kuten myös äärimmäisen korruptoitunut hallinto.

Media kyllä suosii asiantuntijoina kylähulluja, mutta osa puhelee ihan järkeviäkin, ja tuossa on järkeä ainakin sen verran, että Merkelin olisi syytä käväistä lääkärissä.

[akez]

… ja tuossa on järkeä ainakin sen verran, että Merkelin olisi syytä käväistä lääkärissä.

Saksan mediassa julkaistiin vuoden 2015 matukriisin aikaan kuvia, joissa Merkel otti poski poskea vasten selfieitä matujen kanssa. Mitäs jos jonkun agentti, vaikkapa Isiksen terroristi, joka poti tarttuvaa tautia moiskautti tuolloin märän pusu päin Merkelin lärviä ja tartutti tähän samalla ties minkä eksoottisen taudin. Viimeistään noista ajoista lähtien Merkelin puuhat ovat olleet selkeästi päästään viallaan.

[Alabama]

Saksan mediassa julkaistiin vuoden 2015 matukriisin aikaan kuvia, joissa Merkel otti poski poskea vasten selfieitä matujen kanssa. Mitäs jos jonkun agentti, vaikkapa Isiksen terroristi, joka poti tarttuvaa tautia moiskautti tuolloin märän pusu päin Merkelin lärviä ja tartutti tähän samalla ties minkä eksoottisen taudin. Viimeistään noista ajoista lähtien Merkelin puuhat ovat olleet selkeästi päästään viallaan.

Poski-poskea-vasten-kuvan jälkeen on otettu tämäkin Merkelin pään tilannetta hyvin kuvaava otos 2017-vuoden G20-tapaamisesta. Merkelin sekavassa mielessä Jahve on korvautunut Allahilla.

[Tuomionenkeli]

Hmmm, onko kuvassa meneillään Angelan ja Ibrahimin menuetti ?

[against globalism]

Todennäköisesti Merkelille on puhjennut paniikkihäiriö. Vähän samaa on itsellänikin stressin takia ollut viime aikoina. Merkel on vissiin tajunnut, että kunhan liittokanslerin hommat tulee päätökseen, niin hänen ei ole turvallista liikkua enää missään. Vähemmästäkin alkaa tärisyttämään. Saas nähdä kuinka pahaksi tuo vielä yltyy. Eräs kaveri oli duunissa käpertynyt vessan lattialle ja luullut kuolevansa paniikkikohtaukseen.

[Alabama]

Merkelin vanhan puolustusministerin, Ursulan, seuraaja Annegret, on alkanut tosissaan laittamaan Saksan rappiolla olevaa armeija puolustuskuntoon. Uusi puolustusministeri aloittaa jämäkästi heti tärkeimmästä asiasta: Annegret vaatii ilmaisia junalippuja sotilaille. Kyllä nyt saadaan Saksan puolustuskyvytön armeija vihdoin ja viimein taistelukuntoon. Ursulakin hoiti hyvin hommansa: hänen ansiostaan naispuolisten sotilaiden kaappeihin asennettiin peilit meikkausta varten. Tämä huomattava armeijan kohentamistoimenpide jäi tosin ainoaksi Ursulan saavutukseksi, mutta sillä ei ole niin väliä, koska saavutus parantaa ratkaisevasti Saksan armeijan imagoa ainakin ulkoisesti. 

https://www.welt.de/politik/article197372645/Annegret-Kramp-Karrenbauer-fordert-mehr-Geld-fuer-Bundeswehr.html

[törö]

^ Seuraavaksi ne keksivät, että sota voi yhdistää kansan, ja siitä pitää tulla taas suurinta, mitä on nähty.

[Veikko]

^ Seuraavaksi ne keksivät, että sota voi yhdistää kansan, ja siitä pitää tulla taas suurinta, mitä on nähty.

Ja viime sodassakin muslimit olivat heidän liittolaisiaan. SS-miehille opetettiin erityisesti, miten muslimeja pitää kohdella kunnioittavasti (Sakari Lappi-Seppälä: Haudat Dnjeprin varrella, 1945)

[Krastus]

Ylen juttua Saksalaisesta nationalismista
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/05/11/autoritaarinen-kapinointi

Eurooppaa ja eurooppalaisuuden käsitettä määritellään ja hyödynnetään monin tavoin. Dresdenissä itäisessä Saksassa syksyllä 2014 alkoivat niin sanotut Pegida-mielenosoitukset. Pegida tulee sanoista länsimaiden islamisaatiota vastustavat patrioottiset eurooppalaiset. Eurooppalaisuus on näissä mielenosoituksissa tarkoittanut vastakohtaa arabi- ja yleensä muslimimaille, jossain määrin myös amerikkalaisuudelle. Weissin mukaan jotkut Dresdenin aktivistit olisivat halunneet puhua Pegadasta, jolloin olisi vastustettu nimenomaan Amerikkaa. Mitään eurooppalaista identiteettiä pegidalaiset eivät kuitenkaan edusta, vaan saksalainen nationalismi on ollut keskeistä.

Volker Weiss näkee nykyisen uusoikeiston aatteelliset juuret osaltaan juuri 1920-luvulla. Valtiosääntöteoreetikko Carl Schmitt on merkittävä esikuva, sanoo Weiss:
”Carl Schmittin mielestä totalitaariset valtiot ovat myönteisiä esimerkkejä taistelussa demokratioiden pöyhkeyttä vastaan. Hänen ajattelunsa on selvästi demokratian vastaista. Schmittin mukaan on perustettava yhteiskunta ja räätälöitävä kansainvälinen oikeusjärjestelmä, joissa yksilön vapaus ja yksilöiden samanarvoisuus eivät ole päämääriä. Huolta on pidettävä etnisestä yhteisöstä väitettyine kansalliskulttuurisine ominaisuuksineen. Suuri osa viime vuosisadan saksalaisesta oikeistosta suhtautui viimeistään ensimmäisestä maailmansodasta lähtien torjuvasti länsinaapureihin, jotka edustivat heille maallisuutta ja muita Ranskan vallankumouksen aatteita.”

Toisen maailmansodan jälkeen erityisesti 1960-luvulla äärioikeiston kannatus nousi Länsi-Saksassa, ja kansallisdemokraattinen puolue NPD pääsi useihin osavaltioparlamentteihin, ei kuitenkaan liittopäiville. 1970-luvulla sen suosio hiipui nopeasti, mutta Saksan yhdistymisen jälkeen se sai kannatusta itäisessä Saksassa. Tällä vuosikymmenellä NPD on jälleen menettänyt suosiotaan, ja esitys sen kieltämiseksi hylättiin perustuslakituomioistuimsessa, koska puolue katsottiin niin merkityksettömäksi. Äärioikeistolainen ajattelu ei kuitenkaan missään vaiheessa ole kadonnut. Tutkimusten mukaan sensuuntaisia näkemyksiä on jatkuvasti ollut noin 15-20 prosentilla väestöstä, kaikkien puolueiden kannattajista. Saksan yhdistymisen jälkeen 1990-luvulla uusoikeisto näki mahdollisuuksia levittää aatteitaan, kun Saksa oli saavuttanut täyden suvereniteetin. Sen julkaisuissa keskityttiin paljolti historiapolitiikkaan. Uusoikeisto kärsi kuitenkin tappion kiistoissa Natsi-Saksan asevoimien Wehrmachtin maineesta, pakkotyöläiskysymyksestä ja vaatimuksista menetettyihin itäalueisiin. Heidän edustajansa sanoivat aliarvioineensa porvariston pelkuruuden, kertoo Volker Weiss.
”Itse asiassa Saksan sodanjälkeisen ajan historia näytti uskomattomalta nykyaikaistumisen menestystarinalta, johon sisältyi ainutlaatuinen rauhallinen vallankumous DDR:ssä. Fasismin houkutus näytti pysyvästi torjutulta. Sen paremmin vasemmistolainen terrorismi kuin väkivaltaiset natsijoukkiot Rostockin ja Hoyerswerdan kaduilla eivät voineet suistaa maata demokraattisen puhdistautumisen tieltä. Se oli kansainvälisesti arvostettu, taloudellisesti menestyksellinen ja aina valmis antamaan hyvää esimerkkiä. Tämä muutos oli tosin ennen kaikkea itse piirretty omakuva, mutta se ei jättänyt porvarillista konservatiivisuutta koskemattomaksi. Pitkällä tähtäyksellä syntyi kuitenkin uusi ongelma kristillisdemokraattiselle puoleelle CDU:lle. Jos se halusi vakiinnuttaa vaalimenestyksensä, sen piti houkutella suurkaupunkien äänestäjiä. Jos se lähestyi liikaa heitä, karkotti se puolestaan perinteisiä tukijoitaan maaseudulla. Kun se lähestyi maailmanmarkkinoille suuntautuvia sääntelyn purkajia, se menetti otettaan protektionismiin taipuvaisista sosiaalikonservatiiveista.”

Uusoikeistoa kauhistutti, että kristillisdemokraattien johto joutui punavihreän hallituksen paineessa tasapainoilemaan pride-kulkueiden ja toisaalta Saksan entisiltä itäalueilta karkotettujen järjestöjen välillä, jotka ovat tiukan konservatiivisia. Kun yhä useammin kriisien leimaama keskiluokka merkittävässä määrin menetti poliittisia siteitään, piilevät äärioikeistolaiset asenteet alkoivat etsiä tietään julkisuuteen. Rakenteet olivat jo valmiina ottamaan kodittomat vastaan syli avoinna. Aiemmin merkityksetön ryhmittymä, joka oli kerääntynyt eräiden pienten aikauslehtien ja instituuttien ympärille, löysi vihaisen kannattajajoukon.
Äärioikealla havaittiin, että poliittiseen menestykseen tarvitaan metapolitiikkaa, kuten kulttuurista vaikuttamista. Uhriutuminen, vallankumouksellinen retoriikka ja monien vasemmiston suosimien teemojen hyväksikäyttö kuuluvat keinovalikoimaan. Toiminnassa vaadittiin kärsivällisyyttä, ja usein jouduttiin toteamaan epäonnistumisia.

”Metapolitiikka on pitkän tähtäyksen, lähinnä älyköille suunnattu konsepti, ja viime aikoina on tullut menestystä. Sen osoittaa suuri vetovoima, jota agitaatio poliittista korrektiutta, homoliittoja, tasa-arvonäkökulmaa ja nykyaikaista seksuaalikasvatusta vastaan on paljastanut. Konservatiiviset perhe- ja roolimallit ovat luoneet uusoikeistolle laajan kannatuspohjan aina fundamentalistisia kristittyjä myöten. Sarrazin-keskustelun ja Pegida-liikkeen aikana on uusoikeisto onnnistunut ankkuroitumaan yhä laajemman väestönosan tietoisuuteen omilla poliittisilla selityksillään. Uusoikeistolla oli jo kauan ollut oma valmiiksi muokattu maailmankatsomus ja se piti vain tarjota kiihtyneille yleisöjoukoille. Tässä vaiheessa pelkkä teoretisointi jätettiin ja astuttiin puhujapönttöihin ja ennen kaikkea internetiin. Viimeinen askel vuoden 1968 vasemmistolaisen aatemaailman torjumisessa on voimien kokoaminen AfD- vaihtoehto Saksalle -puolueessa, jonka pitää siirtää henkinen metapolitiikka todelliseen politiikkaan.”

Saksankin uusoikeisto tarvitsee viholliskuvia, ja vuoden 2015 pakolaiskriisi antoi virikkeitä maahanmuuttovastaisuudelle. Euroopassa, myös Saksassa, tapahtuneet islamistien terrori-iskut tai niiden yritykset ruokkivat islamin vastaista retoriikkaa. Dresdenin pegida-mielenosoitukset ovat olleet nimensä mukaisesti suunnattu juuri islamisoitumista vastaan, mutta mielenosoittajien keskuudessa tehtyjen kyselyjen mukaan vain neljännekselle heistä tämä oli tärkeä teema. Suuri osa Dresdenin mielenosoittajista ei nimennyt mitään yksittäistä syytä, jonka vuoksi he olivat mukana. Lähinnä oli kysymys yleisestä tyytymättömydestä politiikkaan. Monet uusoikeiston ideologit eivät myöskään pidä päävihollisena islamia vaan rappeutunutta läntistä sivilisaatiota. Kysymys ei heidän mielestään ole mistään maailman uskontojen kamppailusta vaan kansallisesta ja kulttuurisesta identiteetistä. Liberalismi vie kansat perikatoon, ei islam, sanoi eräs osanottaja uusoikeiston kokouksessa ja sai suosionosoituksia, kertoo Volker Weiss. Myöskään marxilaisuutta ei aina pidetty vaarallisimpana vihollisena silloinkaan, kun itäblokki oli vielä voimissaan. Neuvostoliitto saattoi olla uhkaava, mutta sen voimat olivat laskettavissa, selvästi tunnistettavissa ja tarvittaessa vastustettavissa. Toisin oli liberalismi tiiviissä yhteydessään amerikkalaisuuteen. Nämä lahottivat yhteiskuntaa paljon vaarallisemmalla tavalla sisältä päin kuin itäblokki pystyi ulkoapäin, uskoivat monet Saksan uusoikeiston edustajat. Marxilaisuuden ja liberalismin katsotaan olevan saman universalismin lapsia. AfD-puolueen tunnetuimpiin edustajiin kuuluva, puolueen äärioikeaan siipeen lukeutuva Björn Höcke on kertonut, kuinka hän DDR:n kansalaisena katsoi isänsä kanssa televisiota Berliinin muurin murtuessa. Isä ja poika syleilivät toisiaan ilonkyynelten virratessa. Sitten isä-Höcke, kova antikommunisti, irtautui syleilystä ja sanoi: Tämä on Saksan kansan loppu. Näin hän ilmaisi vastenmielisyytensä läntistä monikulttuurisuutta kohtaan.

”Ottaen huomioon läntisen maahanmuuttoyhteiskunnan tosiasiat saksalainen nationalismi on kaikessa hiljaisuudessa muuttanut näkökantojaan. Kauan pelätty ja vastustettu itä on muuttunut oman kansallisen identiteetin linnakkeeksi. Tällä viimeisellä suunnanmuutoksella Abendlandin, länsimaiden, puolustaminen on irrotettu kaikilta historiallisilta raiteiltaan, joita myytissä voisi vielä olla jäljellä. Roomalais-latinalaisista juurista ei tällä käännöksellä itään ole mitään jäljellä. Dresdenin ja Leipzigin puhujakorokkeilta puolustettu länsi on todellisuudessa vain taisteluhuuto, jonka merkitystä voidaan aivan mielivaltaisesti muuttaa. Etnokultuurisena käsitteenä se palvelee vain kaunistamaan uudelleen käynnistettyä rotutaistelua.”

Saksalaisen nationalismin vihollisina on pidetty islamia, universalismia ja Amerikkaa. Universalismi ja Amerikka ovat oikeastaan osaksi päällekkäisiä käsitteitä, sillä amerikkalainen kulttuuri on levittäytynyt ympäri maailmaa ja erityisesti Eurooppaan. Yhdysvaltain teekutsuliikkeen ja Donald Trumpin presidenttiyden myötä Saksan uusoikeisto on jossain määrin joutunut tarkistamaan Amerikkanäkemystään. Trumpin avustajakunnassa ja tukijoissa on äärioikeistolaisia aineksia. Saksan uusoikeistolla on ystäviä muuallakin, kuten Ranskassa ja Italiassa, jonka uusfasisteihin on pidetty yhteyttä. Itävallan suuntaan AfD-puolue katsoo luultavasti hieman kadehtien, onhan siellä aiemmin Jörg Haiderin johtama vapauspuolue vakiinuttanut asemansa suurena puolueena. Itävallassa on myös niin sanottu identitäärinen liike selvästi vahvempi kuin Saksassa. Sen toimintaa leimaavat näyttävät tempaukset, kuten viime elokuussa, jolloin sen aktivistit kiipesivät Berliinissä Brandenburgin portin päälle ja levittivät sinne iskulauseitaan. Aatteellisia liittolaisia Saksan ja muidenkin Euroopan maiden äärioikeistolla on myös Venäjällä. Pegida-mielenosoituksissa on heiluteltu ahkerasti Venäjän lippuja.

”Kesäkuussa 2014 oli Wienissä samanaikaisesti kaksi hyvin eriluonteista tapahtumaa. Raatihuoneen edessä HIV-tartunnan saaneiden hyväksi järjestetyssä konsertissa esiintyi itävaltalainen eurovisiovoittaja Conchita Wurst. Muutaman kilometrin päässä kokoontuivat ne henkilöt, joille parrakas diiva käy läntisen rappion esimerkistä. Venäläisen oligarkin Konstantin Malofejewin kutsusta keskusteltiin suljettujen ovien takana siitä, kuinka Eurooppa voidaan pelastaa liberalismin ja saatanallisen homolobbyn alaisuudesta ja kuinka vanha jumalanluoma järjestys voidaan palauttaa. Mukana oli äärioikeistolaisia ja oikeistopopulisteja eri puolilta Eurooppaa ja Venäjältä myös Aleksandr Dugin, Euraasia-ajatuksen kehittelijä.”

Kirjansa lopussa Volker Weiss tarkastelee myös islamista käytyä keskustelua. Hän sanoo, että tv-ohjelmissa käydään teologisia näennäisväittelyjä. Kun kristilliset ja juutalaiset yhteisöt ovat emansipoituneet uskontoaan vastaan, muslimien kohdalla puhutaan melkein pelkästään islamin sisäisestä uudistamisesta. Irtautuminen uskonnollisesta identiteetistä näyttää sekä kriitikoille että fundamentalistisille uskovaisille olevan yhtä mahdotonta. Kulttuurikritiikin epäjohdonmukaisuus antaa tilaa oikeistopopulistiselle islam-keskustelulle. Siinä taas tunnetaan moraalisen konservatiivisuuden arvot, jolloin halvennetaan muslimeja vastaan hyökätessä juuri tasa-arvoajattelua ja muita valistuneita arvoja, joiden katsotaan olevan vastakkaisia vihollisena pidetylle islamille. Vasemmistolaisten ja liberaalien kyvyttömyys tuoda esiin muita näkökulmia on antanut tulkintamonopolin piireille, joiden arvot ovat sukua kritisoiduille muslimeille.

”Uusoikeiston autoritaarinen luonne sallii sen katsoa maailmaa vain hätätilan näkökulmasta. Tämä näkökulma valtuuttaa toimiin, jotka askel askeleelta johdattavat pois humanismin ja valistuksen puitteista. Syntyy kapinointia auktoriteettien puolesta eikä niitä vastaan. Tätä kehitystä vastaan on taisteltava. Siihen tarvitaan todellista valistusta, jolloin on pystyttävä myös itsekritiikkiin. Tarvitaan valtavia ponnistuksia, koska ei ole mikään luonnonlaki, että tasa-arvoistuminen etenee.”

[Vaniljaihminen]

”Uusoikeiston autoritaarinen luonne sallii sen katsoa maailmaa vain hätätilan näkökulmasta. Tämä näkökulma valtuuttaa toimiin, jotka askel askeleelta johdattavat pois humanismin ja valistuksen puitteista. Syntyy kapinointia auktoriteettien puolesta eikä niitä vastaan. Tätä kehitystä vastaan on taisteltava. Siihen tarvitaan todellista valistusta, jolloin on pystyttävä myös itsekritiikkiin. Tarvitaan valtavia ponnistuksia, koska ei ole mikään luonnonlaki, että tasa-arvoistuminen etenee.”

On aika irvokasta, että Euroopan nykyinen totalitaristinen luonne, esiintyisi jotenkin autoritarismin vastaisuutena. Samalla esitetään, että jatkuva vallankumous ja valistus olisivat samoja asioita, vaikka valistuksen tehtävä yksiselitteisesti on kritisoida vallankäyttöä riippumatta siitä minkä värinen establismentti vallassa on. Historian lopputulos ei ole vasemmiston pysyvä ylivalta, vaikka moni siihen pyrkivä jättääkin sen mielellään sanomatta.

[Alabama]

Saksan valtion tilastotieteen (Destatis) laitoksen diagrammi turvapaikanhakijoiden sukupuoli- ja ikäjakautumasta 2018. Sinisellä puoliskolla (miehet) on ilmiselvä erektio 20-30-vuotiaiden kohdalla. Tilastosta käy selville sekin, että naiset ja vanhukset ovat vähiten turvaa tarvitsevia. 

https://www.michael-klonovsky.de/acta-diurna

[Histon]

https://yle.fi/uutiset/3-10898482

Saksa heräsi uuteen todellisuuteen poliitikkomurhan jälkeen – Myös berliiniläispoliitikko Anne Helm oli tappolistalla, ja bussipysäkillä hänen viereensä istui kaksi miestä

Saksalaispoliitikot kertovat Ylelle tottuneensa vihapostiin ja solvauksiin. Nyt väkivallan uhka on todellinen, he sanovat.

BERLIINI/KASSEL/ALTENA Berliiniläispoliitikko Anne Helm odotti bussia lentokentälle, kun viereen istahti kaksi miestä. Yksi oikealle ja yksi vasemmalle puolelle.

Miehet kertoivat tietävänsä, minne Helm on matkalla, minkä lennon hän ottaa ja milloin hän palaa kotiin.

Anne Helm tunnisti miehet kotikaupunginosansa Neuköllnin uusnatseiksi. Kyseessä oli selvä uhkaus.

Helm on vasemmistolainen poliitikko ja edustaa Die Linke -puoluetta Berliinin osavaltioparlamentissa eli Abgeordnetenhausissa. Hän tekee työtä pakolaisten puolesta ja äärioikeistoa vastaan.

Helm on tottunut bussipysäkkikohtaamisen kaltaiseen uhkailuun, vihapostiin ja solvauksiin. Mutta viime vuosina väkivallan uhka on konkretisoitunut entistä pelottavammaksi.

Anne Helm on yksi niistä saksalaispoliitikoista, jotka olivat äärioikeistolaiseksi paljastuneen Saksan puolustusvoimien luutnantin tappolistalla. Vuonna 2017 kävi ilmi, että luutnantti esiintyi syyrialaispakolaisena ja suunnitteli iskuja poliitikkoja vastaan.

Helm kuuli tappolistasta poliisilta, sillä iskun suunnitteluun ei liittynyt suoraa uhkailua.

– Kyse ei ollut enää vain pelottelusta. Sen jälkeen oloni ei ole enää ollut entisellään, Helm sanoo Neuköllnissä.

Tänä kesänä koko Saksa on havahtunut äärioikeiston väkivaltaan uudella tavalla. Kyse ei ole enää vain tappolistoista, vaan uhkailujen kohteena olleen poliitikon murhasta.

Kesäkuun toisena päivänä keskisaksalaisessa Kasselin kaupungissa vaikuttanut paikallispoliitikko Walter Lübcke tapettiin kotinsa terassille.

Lübckea oli ammuttu päähän lähietäisyydeltä.

Kristillisdemokraattista CDU-puoluetta edustanut Lübcke oli vuoden 2015 jälkeen puolustanut puoluetoverinsa, liittokansleri Angela Merkelin pakolaispolitiikkaa ja päätöstä pitää rajat auki tulijoille. Tämä nosti hänet äärioikeiston vihan ja uhkailujen kohteeksi.

Murhasta epäillään paikallista miestä, joka on ollut tunnettu hahmo Saksan äärioikeistopiireissä. Epäilty tunnusti ensin teon, mutta perui tunnustuksen myöhemmin.

Walter Lübcken murha on Saksassa vedenjakaja.

Jos murha vahvistuu oikeudessa äärioikeistoradikaalin tekemäksi, kyseessä on ensimmäinen äärioikeiston tekemä poliitikkomurha sitten natsiaikojen.

Saksan ulkoministeri Heiko Maas sanoo, ettei äärioikeiston väkivaltaa voi enää pitää yksittäistapauksina vaan terrorina. Hänen mukaansa Walter Lübcken murha on erityisen traaginen, koska jo sitä ennen oli tapahtunut useita äärioikeistoon kytkeytyneitä hyökkäyksiä.
[...]
Viranomaisten arvion mukaan lähes 83 miljoonan asukkaan Saksassa on noin 24 000 äärioikeistoradikaalia, joista noin puolet on valmiita väkivaltaan.

– Sen, joka epäilee heidän valmiuttaan väkivaltaan, pitäisi muistaa Christchurch, Utøya tai Pittsburgh, ulkoministeri Maas kirjoitti.
[...]
AfD:tä ei epäillä poliittisesta väkivallasta, mutta sitä syytetään vihapuheen lietsomisesta. AfD:n sosiaalisen median sivuilla on levinnyt Lübckeä rajusti solvanneita nettikirjoituksia.

Lübcken murhalla on jo poliittisia vaikutuksia.

Kristillisdemokraattisen valtapuolueen CDU:n puoluejohtaja Annegret Kramp-Karrenbauer sanoi murhan jälkeen yhteistyön AfD:n kanssa olevan mahdotonta. Hänen mukaansa puolue levittää vihaa ja muuttaa käsitystä siitä, mitä on sopivaa sanoa ja mitä ei. Vihapuhe voi johtaa väkivaltaan, Kramp-Karrenbauer sanoo.

Saksan itäosissa pidetään syksyllä kolmet osavaltiovaalit, joissa AfD:lle povataan suurta vaalivoittoa. Kramp-Karrenbauerin mukaan niiden muiden puolueiden poliitikkojen, jotka harkitsevat nyt yhteistyötä AfD:n kanssa, pitäisi "laittaa silmät kiinni ja ajatella Walter Lübckeä".

Murha on saanut Saksan puhumaan saksalaisille vaikeasta aiheesta: milloin pitää nousta vastarintaan puolustamaan demokratiaa?

Liittokansleri Angela Merkel sanoi Hitlerin salamurhayrityksen vuosipäivän yhteydessä, että Hitlerin tappamista yrittäneet ovat esikuvia. Hän nosti videoviestissään (siirryt toiseen palveluun)esiin Walter Lübcken murhan ja korosti, että tänäkin päivänä on tärkeää taistella demokratian puolesta.

– Jokainen yhteiskunnassamme voi olla mukana ajamassa sitä, että demokratia on vahva ja että kansalaisyhteiskunta on vahva ja ettei äärioikeistoradikalismilla ole mitään mahdollisuutta, Merkel sanoi.
[...]
Vihamielinen keskustelu ryöpsähtää toisinaan esiin yllättävissä paikoissa. Haastattelu berliiniläispoliitikko Anne Helmin kanssa neuköllniläisellä bussipysäkillä keskeytyy, kun hänen luokseen tulee aggressiivisesti käyttäytyvä mies.

Miestä ärsyttävät Helmin puhe äärioikeistosta ja Ylen televisiokamera.

– Oletko edes saksalainen? Puhutko saksaa? mies alkaa haastaa Helmiä, vaikka haastattelu tehdään saksaksi.

– Mitä tarkoitat saksalaisella? Arjalaisen määritelmän mukaan? Helm kysyy vastaan.

Bussia samalla pysäkillä odottanut Ouattara Amoro tulee puolustamaan Helmiä.

– Hän on vain puhunut äärioikeistosta. Mitä pahaa siinä on, Amoro kysyy mieheltä. Vähän aikaa jankattuaan mies poistuu bussiin.

Amoro sanoo välikohtauksen kuvaavan valitettavan hyvin Saksan nykyistä keskusteluilmapiiriä.

– Nykyään yhä useammat esittävät rasistisia loukkauksia. Niistä on tullut arkipäiväisiä, Amoro sanoo.

– Vähän aikaa sitten kukaan ei olisi uskaltanut esittää niitä.

Hän on siksi päättänyt puuttua jokaiseen kuulemaansa solvaukseen.
[...]
– Sinä annat minun nääntyä janoon, mutta otat kaksisataa ulkomaalaista Altenaan, mies huusi ja painoi veitsen pormestarin kurkulle.

Hollstein kertoo tarinaa lähes kaksi vuotta myöhemmin toimistossaan Altenan kaupungintalolla. Hän sai hyökkääjän veitsestä viiltohaavan, mutta onnistui taistelemaan miehen kimpustaan yhdessä ravintolan omistajien kanssa ja välttyi täpärästi hengenvaarallisilta vammoilta.

Kuten kasselilainen poliitikko Walter Lübcke, myös Hollstein tunnetaan pakolaismyönteisestä politiikastaan. Hollstein otti vuonna 2015 Altenaan sata turvapaikanhakijaa enemmän kuin kaupungille oli jyvitetty.

Jo aiemmin Hollsteinin pakolaisten kotouttamisohjelma oli nostanut hänet tunnetuksi koko Saksassa. Kun Nokia vuonna 2008 sulki lähellä sijainneen Bochumin tehtaan, Altena alkoi menettää työikäistä väestöä. Turvapaikanhakijoista haluttiin paikkaajia.
[...]
Weimarin tasavallan loppuaikaa ennen natsien valtaannousua väritti äärioikeiston poliittinen väkivalta. Hollstein ei halua suoraan verrata 1930-lukua ja nykyaikaa, mutta pohtii samaa kuin liittokansleri Merkel.

– Ehkä rauhanaikaan tottuneiden, aina demokratiassa eläneiden – kutsun heitä varjelluiksi sukupolviksi – on noustava puolustamaan avointa ja demokraattista Saksaa.
[...]
– Sekä äärioikeiston että -vasemmiston väkivalta on ollut jo pitkään uhka Saksan demokratialle. Viime vuosina viranomaiset ovat keskittyneet torjumaan äärivasemmiston väkivaltaa, Hollstein sanoo.
[...]

[Alabama]

Merkelin vasalli ja CDU:n johtaja Annegret Kramp-Karrenbauer suunnittelee sisäisen tiedustelun ex-päällikön Hans-Jörg Maaßenin erottamista puolueesta. AKK ei näe Maaßenin asenteessa mitään sellaista, joka liittäisi tämän CDU:hun. Hän on lisäksi iloinen siitä seikasta, että Maaßen ei ole enää vastuussa Saksan perustuslain suojelusta.

Maaßen itse suhtautuu asiaan rennosti: Hän sanoo AKK:n ajatuksen erottamisesta olevan hänelle täysi arvoitus. Hän ei olisi ikinä kuvitellut, että puolueesta erottamista koskevien säännösten jonakin päivänä suojelevan häntä itseään.

Maaßen sanoo, että hän oma kantansa suhteessa puolueen (perinteiseen) kantaan ei ole muuttunut, vaan että puolue on liukunut Angela Merkelin kaudella kauas vasemmalle.

Hän ei halua joutuvansa asetetuksi oikeaan laitaan. "Vain se, että kritisoi ilmasto- ja  maahanmuuttopolitiikkaa sekä muutamia turvallisuuspolitiikan kohtia, määrittelee kritiikkiä esittävän henkilön automaattisesti oikeistoon kuuluvaksi. Käsitettä "oikeisto" käytetään nykyään inflatorisesti haluttaessa syrjäyttää kritisoija sivuun ja silloin, kun ei haluta joutua tekemisiin asiapitoisten argumenttien kanssa."

https://www.welt.de/politik/article198684089/Kramp-Karrenbauer-bringt-Parteiausschluss-Maassens-ins-Spiel.html

[akez]

Maaßen sanoo, että hän oma kantansa suhteessa puolueen (perinteiseen) kantaan ei ole muuttunut, vaan että puolue on liukunut Angela Merkelin kaudella kauas vasemmalle.

Liekö tuo mikään yllätys, sillä Angela Merkel eli nuoruutensa - ja pitkälle keski-ikään asti - DDR:ssä. Vasta 36-vuotiaana hän pääsi ulos DDR:stä, joka vuorostaan ei näemmä päässyt ulos Merkelistä. Sanovat, että vanha koira ei opi uusia temppuja …

Kun Saksan menoa seuraa, niin sinne on systeemiin hivutettu systemaattisesti keinoja, menettelytapoja ja konsteja, jotka ovat tuttuja kommunistiajan Itä-Euroopan valtioista ja niiden järjestelmistä. Jos Saksassa korvasivat natsit komukkanatseilla, niin eihän siitä pidot parane. Aatu rakensi myös Suur-Saksaa. Merkel on samalla asialla. Nyt välineenä on rauhanimperiumi EU. Sitä rakennetaan sosialistisen internationalismin hengessä. Siksi ne kansat pitää vaihtaa ja sekoittaa.

Rauhanimperiumin vihollisia ja sen hankkeiden esteitä ovat USA, Kiina ja Venäjä. Luonnostaan ystäviksi ja liittolaisiksi valikoituvat silloin muslimit ja Afrikan neekerit. Kiinanpirut vaan hääräävät jo innolla Afrikassa, joten tarvitaan EU:n vahvaa puuttumista. Siksipä Kokoomuksen Kanerva ehdottaa, että kukin EU-maa ottaisi yhden Afrikan maan koululaitoksen hoidettavakseen. Se taas olisi kolonialismia ja rasismia, mutta kas kummaa - ei alkanut parku täällä mediassa.

[P]

Merkelin vasalli ja CDU:n johtaja Annegret Kramp-Karrenbauer suunnittelee sisäisen tiedustelun ex-päällikön Hans-Jörg Maaßenin erottamista puolueesta. AKK ei näe Maaßenin asenteessa mitään sellaista, joka liittäisi tämän CDU:hun. Hän on lisäksi iloinen siitä seikasta, että Maaßen ei ole enää vastuussa Saksan perustuslain suojelusta.

Maaßen itse suhtautuu asiaan rennosti: Hän sanoo AKK:n ajatuksen erottamisesta olevan hänelle täysi arvoitus. Hän ei olisi ikinä kuvitellut, että puolueesta erottamista koskevien säännösten jonakin päivänä suojelevan häntä itseään.

Maaßen sanoo, että hän oma kantansa suhteessa puolueen (perinteiseen) kantaan ei ole muuttunut, vaan että puolue on liukunut Angela Merkelin kaudella kauas vasemmalle.

Hän ei halua joutuvansa asetetuksi oikeaan laitaan. "Vain se, että kritisoi ilmasto- ja  maahanmuuttopolitiikkaa sekä muutamia turvallisuuspolitiikan kohtia, määrittelee kritiikkiä esittävän henkilön automaattisesti oikeistoon kuuluvaksi. Käsitettä "oikeisto" käytetään nykyään inflatorisesti haluttaessa syrjäyttää kritisoija sivuun ja silloin, kun ei haluta joutua tekemisiin asiapitoisten argumenttien kanssa."

https://www.welt.de/politik/article198684089/Kramp-Karrenbauer-bringt-Parteiausschluss-Maassens-ins-Spiel.html

Tuo boldattu kuulostaa ihan tutulle YYA-ajan Suomesta. Kaikki järjestelmän arvostelijat leimattiin "äärioikeistoksi", vaikka kyse oli esim. kritiikistä sitä kohtaan, että presidentti päätettiin päästää jatkamaan ilman vapaita vaaleja, kuten jossain banaanivaltio-diktatuurissa. 

Toinen leimakirvaes oli "neuvostovastainen", kun arvosteli diktatuurin harjoittamaa politiikkaa ja sen sotkeutumista Suomen politiikkaan.
Nyt kaikki EU-fedaralismin kritiikki ja yliampuvan ilmastonmuutostuuban kritiikki leimataan hyvin vastaavasti.

[Golimar]

Veitsiä, kirveitä, keppejä ja kainalosauvat (!). Tällä varustuksella käytiin pakolaismajoituksessa 40-hengen kähinä tsetseenien ja arabien välillä. Riitaa oli tullut niin naisista, rahasta kuin kunniasta. 10 partiota paikalle. https://t.co/S5FBOASqQk #Saksa #turvapaikanhakijat 🇩🇪

— Herr Meenzer (@Herr_Meenzer) August 22, 2019