Helsingin vastaanottokeskukset

[Kallan]

Samat narkit, jotka ilahduttivat myös ullanlinnalaisia? Ja tilalle tulossa taharrustelijoita? Ei saisi osoittaa mitään vahingoniloa, mutta saattaa Ullanlinnaan iskeä nuivistumisen tsunami. Ja Eiraan myös, siellä on kanssa ollut helppoa kuuluttaa suvaitsevaisuuttaan tähän asti (pl. Eiran mustan tornin lordi).

Onhan Punavuoressa 200 hengen vastaanottokeskus Uudenmaankatu 24:ssä. Ei oo kuin kävelymatkan päässä Eirasta ja Kaivopuiston suurlähetystöalueista.

[Mr.Reese]

http://yle.fi/uutiset/maahanmuuttovirasto_myontaa_puutteet_vaikuttivat_luonan_vastaanottokeskuksen_lakkauttamiseen/8732797

Yksi syy Luona Oy:n Helsingin Kutomotiellä ylläpitämän vastaanottokeskuksen lakkauttamiseen ovat yhtiössä paljastuneet puutteet, myöntää Maahanmuuttovirasto.

Maahanmuuttovirasto kertoi maaliskuun alussa, että se ei jatka vastaanottokeskuksen elokuussa päättyvää määräaikaista sopimusta.

– Kyllä ne [puutteet toiminnassa] oli vaikuttamassa yhtenä tekijänä toiminnallisuusperustaan, mikä oli meidän kolmas kriteeri kun arvioimme vastaanottokeskuksia. Sieltä on tullut niin sanotusti huonoja pisteitä tähän laariin, kertoo Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön johtaja Jorma Kuuluvainen.

Yle kertoi Luonan ylläpitämien vastaanottokeskusten ongelmista laajasti helmikuussa. Työntekijät, asiakkaat ja viranomaiset olivat kirjelmöineet muun muassa rasismista ja terveydenhuollon puutteista.

Kuuluvainen kuitenkin kertoo, että juuri Kutomotien vastaanottokeskuksesta ei ole tullut erityisen paljon valituksia.

– Kyllä valituksia on tullut useammista Luonan vastaanottokeskuksista. Kutomotie ei ole korostunut valituksissa erityisesti tältä osin.

Kuuluvaisen mukaan Kutomotien vastaanottokeskukseen lakkauttamiseen vaikuttivat myös yksikön kalleus ja turvallisuusnäkökulmat.

– Poliisilta on tullut esimerkiksi toivomus, että yksikön kokoja pienennettäisiin. Meidän pitää kiinnittää jatkossa huomiota siihen, että miten tiiviisti ihmisiä isoihin ja tiiviillä alueilla oleviin keskuksiin sijoitetaan.

Edes hieman matuteollisuutta aisoihin.

[Kni]

Migreenitarinat kertoo:

One Afghani asylum seeker at Luona’s Kutomotie reception center yesterday evening tried to commit suicide by sliting his wrist.

Two hours later another asylum seeker from Iraq at the same reception center tried to take his life by jumping out of the window.

Fortunately, both asylum seekers were stopped in time and are no longer in harm’s away.

Afgaani viilsi ranteensa ja irakilainen hyppäsi ikkunasta tappaakseen itsensä. Tai molempien yritys jäi kai uhkaukseksi, koska "onneksi molemmat pysäytettiin ajoissa".

Syynä hengenriiston yritykseen on palestiinalais- ja kurditaustaisten työntekijöiden rasismi sekä työvelvollisuus vokissa.

One of the big issues at Luona’s reception centers isn’t poor management but too many foreign employees, particular those with Palestinian and Kurdish backgrounds, treat the asylum seekers like kapos at concentration camps.

“Asylum seekers are forced and threatened to work and clean at Luona’s reception center [in Espoo],” a source said in an earlier story. “If they don’t comply they are threatened by the employees [with foreign backgrounds] that they will be sent to another reception center in Hyvinkää, which they call ‘the camp with pigs.'”

Törkeää, kunniavieras joutuu itse siivoamaan hotellissa! Kolme irakilaista veti herneen nenäänsä ja lähti kotiin.

Three Iraqi asylum seekers got so fed up with the humiliating treatment at Luona that they went to the police and told them that they are going back to their country.

[Alaric]

Turhaan tässä on siis Kuonaa haukuttu, kun he kerran onnistuvat kotiuttamaan (ei kotouttamaan) vientimyyjiä noin näppärästi

[Mr.Reese]

Teinitytöt noita ranneleikkejä ja hypitään jostain toisen kerroksen parvekkeelta. Tosimatu ottaisi oppia esim. japanilaisten tyylistä hoitaa toimitus varmasti loppuun asti.

[Kni]

Turhaan tässä on siis Kuonaa haukuttu, kun he kerran onnistuvat kotiuttamaan (ei kotouttamaan) vientimyyjiä noin näppärästi

Loma päättyi. European tour on ohi.

Toisaalta, tieto tapahtuneesta perustuu ET:n kirjoitukseen. Voihan olla että mitään ei tapahtunut eikä ketään lähtenyt pois. Mistä näitä tietää. Hupaisia tarinoita silti.

[Leijona78]

Eikö tämä ole törkeää rasismia Migrant Talesin kohdalla mainita ääneen että tekijät/"vaatijat" ovat palestiinalaisia ja kurdeja? Ei päästä edes syyllistämään pottunokkia!

One of the big issues at Luona’s reception centers isn’t poor management but too many foreign employees, particular those with Palestinian and Kurdish backgrounds, treat the asylum seekers like kapos at concentration camps.

“Asylum seekers are forced and threatened to work and clean at Luona’s reception center [in Espoo],” a source said in an earlier story. “If they don’t comply they are threatened by the employees [with foreign backgrounds] that they will be sent to another reception center in Hyvinkää, which they call ‘the camp with pigs.'”

[Uuno Nuivanen]

Kyllä se on itsemurhan paikka, jos työllä uhataan.

[Tapza]

Afgaani viilsi ranteensa ja irakilainen hyppäsi ikkunasta tappaakseen itsensä. Tai molempien yritys jäi kai uhkaukseksi, koska "onneksi molemmat pysäytettiin ajoissa".

Miten jo ikkunasta hypännyt pysäytettiin ajoissa? 

Keksin: SPR-kana ojentaa tumput, huutaa "STOP" ja Ibrahim pysähtyy ilmaan.

[Uuno Nuivanen]

Afgaani viilsi ranteensa ja irakilainen hyppäsi ikkunasta tappaakseen itsensä. Tai molempien yritys jäi kai uhkaukseksi, koska "onneksi molemmat pysäytettiin ajoissa".

Miten jo ikkunasta hypännyt pysäytettiin ajoissa? 

Multikultissa kaikki on mahdollista, tai ainakin mahdollisuudet tuplataan, näinhän meille on opetettu.

[Kulttuurirealisti]

Eikö tämä ole törkeää rasismia Migrant Talesin kohdalla mainita ääneen että tekijät/"vaatijat" ovat palestiinalaisia ja kurdeja? Ei päästä edes syyllistämään pottunokkia!

“Asylum seekers are forced and threatened to work and clean at Luona’s reception center [in Espoo],” a source said in an earlier story. “If they don’t comply they are threatened by the employees [with foreign backgrounds] that they will be sent to another reception center in Hyvinkää, which they call ‘the camp with pigs.'”

Tosiaan yllättävä rehellisyydenpuuska. Olisiko suomalainen hyysäysmagasiini vaivautunut kertomaan, että työntekijät eivät ole suomalaisia? Enpä löisi vetoa sen puolesta.

[Spesialisti]

Miten niin "onneksi" pysäytettiin ajoissa?

[Uuno Nuivanen]

Vientiteollisuus olisi menettänyt kaksi ässäluokan vientimyyjää.

[Toni R Jyväskylästä]

Tulee jotenkin mieleen afgaanien "nälkälakko".

[Shemeikka]

Jos Suomessa olisi toimiva eutanasialaki, kärsivät pakolaiset pääsisivät piinastaan.

[Tiskirätti]

Koskelan sairaalan lähellähän on Käpylä ja Kumpula.

Ja Koskelasta päin kun kulkee diskoilemaan stadiin pääsee kulkemaan Vallilan ja Kallion läpi. Koskelan sijaintihan on lottovoitto kaikille. Punavihreät saavat rikkautta ja kehonrakentajat saavat faneja.

Lisää jengiä vaan Koskelaan, onhan siellä ruokailu-, treffi- ja kuntoutuspalvelutkin samalla tontilla. Satoja hoitsuja jeesaamassa.

Jorma puhuu asiaa, turvapaikanhakijoille tervetuloa vaan Koskelaan. Tosin Jorman hoitsufantasioita latistanee se, että sairaalatoiminta taitaa alueelta olla lakkautettu.

Puoli vuotta tässä ollaan oltu teinityttärien kanssa tuon matuterrorin piirittämänä (Koskelaan 800m, Metsälään 1,5km ja Sturenkadulle 2km). Odottelen edelleen mielenkiinnolla koska ne Hommassa ennustetut väistämättömät hakkaamiset, raiskaukset, varkaudet, karvaperseily, surina ja värinä alkavat?

Käpylän hippi kuvailee pysäyttävästi kauhuja, joita joudumme Koskelan vokin takia joka päivä kokemaan:

Päivitystä positiivisissa merkeissä. Naapurusto vaikuttaa säästyneen hävitykseltä. Hipin humamu-tutka on bongannut koko vokin aukioloaikana noin kaksikymmentä jonnekin päin kävelymatkalla olevaa veikkoa, neljäsosa tästä tummempaa osastoa, loput lähi-itä -akselia. Kirjoitan veikoista, sillä 100% havainnoista olivat 20-30v. miehiä. Älykännyköitä kourassa noin kolmanneksella. Trendinä vaikuttaisi olevan liikkuminen kahden tai kolmen henkilön ryhmissä. (3x3hlö, 2x2hlö)

Epävarmoina erillisinä havaintoina mainittakoon kaksi yksittäistä vanhoilla naisten polkupyörillä liikkuvaa eksoottista mieshahmoa.

Ei kuitenkaan palavia autoja, ei sormia napsuttelevia ja stilettejä väläytteleviä nuorisorikollisia kadunkulmissa. urheilulliset naisihmiset lenkkeilevät itsekseen kuten ennenkin. Uutisia lukemattomat eivät välttämättä tietäisi koko vastaanottokeskuksen olemassaolosta mitään, sen verran mainiosti paikan asukkaat vaikuttavat katoavan "kohinaan". Sairaala-alueelle jätetyistä nazi-lappusista näin pikku uutisen netissä, eikä siitäkään saatu nousemaan minkäänlaista internetin paskamyrskyä.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Ei kai kukaan ole kuvitellut, että Helsingin Kallio olisi vielä riittävän monikulttuurinen?

Akustinen ruokapiha | 21.5.2016, Helsinki

Valtimonteatterin taiteilijat ja Kaarlenkadun turvapaikanhakijat kohtaavat Ravintolapäivänä Akustisella ruokapihalla

Herkkuja maailmalta! Akustisella ruokapihalla iranilainen, kurdilainen, kiinalainen ja välimerellinen ruokakulttuuri kohtaavat suolaisten ja makeiden herkkujen muodossa.  Ruoat kokkaavat Kaarlenkadun vastaanottokeskuksen turvapaikanhakija-asukkaat.

Kulttuuria akustisesti! Akustisella ruokapihalla kuullaan ja nähdään kulttuuriesityksiä eri alojen taiteilijoiden esittäminä. Esitykset toteutetaan ”open stage” –tyylisesti piha-alueella.

Valtimonteatteri, Kaarlenkadun vastaanottokeskus ja Teatterin tiedotuskeskus TINFO järjestävät yhteistyössä Akustinen ruokapiha –tapahtuman ravintolapäivänä lauantaina 21.5.2016 klo 12.00 – 16.00 Valtimonteatterin pihalla, Aleksis Kiven katu 22.

Tapahtuman tavoitteena on lähialueyhteistyön kehittäminen eri asukasryhmien kesken, vastaanottokeskuksen turvapaikanhakija-asukkaiden kotoutumisen ja osallisuuden edistäminen yhteisen tapahtuman kautta sekä monikulttuurisuuden lisääminen Kallion Harjun osakaupunginosassa ja kulttuuri-ilmapiirissä. Tapahtumasta saadut myyntituotot kohdennetaan pääosin tapahtumaan osallistuneiden turvapaikanhakijoiden vapaa-ajan virkistykseen ja aktiviteetteihin.

Lisätietoja:
Kati Hynninen, yhteistyöhankkeen koordinaattori
Valtimonteatteri yhdistys ry
[---]

Tinfo

Mitähän aktiviteetteja myyntituotoilla kustannetaan?

[Alaric]

Jos ruokamyrkytys kiinnostaa, niin tässäpä oivallinen tapahtuma sellaisen hankkimiseen ihanan monikulttuurisessa ympäristössä.

[UgriProPatria]

Olen kuullut huhun, että isosta Herttoniemen sairaalasta tehtäisiin vokki.

Tietenkin kaikki lähikaupunginosien sairaat saavat vastedes ajaa esim. labrakokeisiin Vuosaareen, tai Myllypuroon asti. Minne joutuu röntgen, ym. palvelut?

Hertsikan sairaalassa on ollut musliminaisia töissä. Hekö keksivät, että paikka sopisi hyvinkin heidän kavereilleen ilmaishotelliksi?

Täytyyhän Rkp:n lempilasten saada komea sairaala omaan käyttöönsä, oma kahvio alakerrassa, ym. hotellipalvelut, ilmaisturistimatkalla Suomessa, Suomenkansan kustannuksella.

Sitten kotiin Irakiin ja selfiet lentokoneen portailla.

Mutta hyväksikäytetty Suomenkansa ei unohda.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Miehet matsissa

Vaikka Suomessa on yli 30 000 turvapaikanhakijaa, he harvoin kohtaavat tavallisia suomalaisia. Maailman Kuvalehti vei kolme irakilaista ja kolme helsinkiläistä miestä lätkämatsiin. Mitä siitä seurasi?

Sireeni ulvoo ja huutomyrsky pyyhkäisee yli Helsingin IFK:n kotihallin. Jos henkisen selkärangan taittumisesta kuuluisi ääni, tältä se kuulostaisi. Ei napsahdukselta vaan räjähdykseltä. Pelikello on käynyt vasta 26 minuuttia ja 14 sekuntia, mutta vierasjoukkue JYP on nujerrettu.

[---]

Nour, 22, sai todistaa Ramstedtin once in a lifetime -maalin C-katsomosta suoraan nokkansa alla. Erätauolla hän hihkuu englanniksi niin, että silmät loistavat kuin maalilamput.

”Näittekö sen maalin? Miten ihmeessä hän teki sen? Mitä oikein tapahtui?”

Marwan, 30, ja Safaa, 40, hymyilevät. Silmäkulmissa on veljellisen vinoilun pilke. Ennen ottelua kaikki valitsivat, kumpaa joukkuetta he kannattavat. Marwan ja Safaa valitsivat punaisen, kotijoukkueen. Nour asetti panoksensa valkoisille, vierasjoukkueelle.

”Jonkun pitää muuttaa tilannetta. Se olen minä. Aina altavastaajan puolella!” Nour sanoo ja nauraa.

Masi, 46, todistaa, että Nour on ikuinen kapinallinen.

”Aina kun pelataan El Clásico, sinä olet Real Madridin puolella, vaikka muut kannattavat Barcelonaa.”

Nour nauraa. ”Totta!”

Tässä miesremmin kokoonpanossa Masi edustaa kotijoukkuetta. Penkkiurheiluketjun laitahyökkääjinä vierestä katsovat Aleksi, 29, ja Niko, 44. Jälkimmäinen on ehtinyt hakea oluen ja kippistää suomalaiskansallista lörppötuoppia Marwanin kanssa.

Vierasjoukkue on ensimmäistä kertaa jääkiekko-ottelussa. He edustavat helsinkiläistä Metsälän vastaanottokeskusta, mutta heidän oikea kotikenttänsä on Irak. Nour on kotoisin pohjoisen öljyseuduilta Kirkukista, Marwan niin ikään pohjoisesta, maan toiseksi suurimmasta kaupungista Mosulista, ja Safaa tulee kaakkoisosan satamakaupungista Basrasta.

Nour, Marwan ja Safaa ovat vannoutuneita jalkapallomiehiä, joten joukkuepelien säännöt maaleineen ja paitsioineen ovat toki selvät. Oikeasti peli aukeaa kuitenkin vasta yksityiskohtien kautta.

Selitystä vaativat ainakin yli- ja alivoimapelaamisen juonikuviot. Kun jäähyn ottanut joukkue pelaa vajaalla miehityksellä, he yrittävät haaskata mahdollisimman paljon sekunteja pelikellosta. Taktiikka on harvinaisen helppo ymmärtää. Nour sanoo, että sehän kuulostaa ihan vastaanottokeskuksen arjelta. Hän nauraa ja kertoo ensimmäisen opettelemansa suomenkielisen fraasin.

”Aina kun joku kysyy, millaista arki Metsälässä on, vastaan näin: ’Samaa paskaa joka päivä.’”

Marwan ja Safaa jäävät välillä keskustelussa paitsioon, koska he eivät puhu yhtä sujuvaa englantia kuin Nour. Joukkuehenki kuitenkin toimii. Kun yhteinen kieli katkeaa, Nour tulkkaa. Toinen vaihtoehto on naputella repliikit kotikielellä puhelimen käännössovellukseen ja antaa keinoälyn kääntää.

Marwan ja Safaa sanovat samaa kuin Nour. Arki Metsälässä toistaa samaa rataa: aamulla herätään, syödään, räplätään puhelinta, syödään lounas, räplätään taas puhelinta, kunnes tajutaan, että oho, nyt onkin jo illallisaika. Sitten taas puhelimen kimppuun ja nukkumaan. Nour lisää, että kun sitä rataa jatkaa yli puoli vuotta, voi vain kuvitella, mitä se tekee ihmismielelle.

”Välillä tuntuu, että olisin muuttumassa robotiksi.”

Iloisessa playoff-nosteessa teutaroiva IFK-fani kaappaa yhtäkkiä Marwanin kainaloonsa. Hän näkee kameran ja tuulettaa niin että hodarin nakki tutisee. Seitsemän–yksi! Ei riitä! IFK voittaa kymmenen–yksi! Vai mitä, jätkät?

Maanantai-illan huumaa Nordenskiöldinkadulla. Marwan ei tajua sanaakaan, mutta nauraa vedet silmissä.


Mikä nämä miehet on tuonut yhteen? Vastaus löytyy seitsemän kuukauden takaa.

Syyskuun puolivälissä Maunulan kirkkoon hätämajoitettiin 75 turvapaikanhakijaa, joista valtaosa oli nuoria miehiä. Masin vaimo Johanna teki vapaaehtoistöitä turvapaikanhakijoiden parissa. Hänen ystävänsä sai idean, että heille voisi järjestää jotain tekemistä. Pelkkä passiivinen odottelu päivien täytteenä lamauttaa nopeasti aktiivisenkin mielen.

Johanna vinkkasi, että hänen miehensä pelaa Helsingin Palloseuran miesten harrastejoukkue Knightsissa. Porukka koostui juniorijalkapalloilijoiden isistä, joita oli aktiivisessa pelaajaringissä reilut parikymmentä.

Knights kutsui Maunulan hätämajoituksessa olleet miehet mukaan pelaamaan kenttävuorolleen. Jalkapallo on esimerkiksi jääkiekkoon verrattuna siitä demokraattinen laji, ettei se ole kovin kummoista välineurheilua. Facebookissa laitettiin sana kiertämään, että kaverit tarvitsevat varusteita. Nappulakenkiä, sukkia ja säärisuojia kertyi nopeasti koko joukkueen tarpeisiin.

Ensimmäisillä kerroilla miehet menivät Maunulan kirkolle viidellä autolla ja hakivat pelaajat kentälle. Aluksi ei ollut yhteistä kieltä, joten käytännön sählääminen oli välillä koomista. Saatettiin sopia, että treeneihin tulisi kymmenen miestä, mutta paikalle pärähtikin lähemmäs kolmekymmentä intoa puhkuvaa pelaajaa.

Lokakuussa miehet siirrettiin hätämajoituksesta Metsälään ja muihin vastaanottokeskuksiin. Metsälä on niin sanottu transit-keskus: sinne sijoitetaan ihmiset, jotka odottavat poliisin ja Maahanmuuttoviraston puhuttelua. Kun se on tehty, ihmiset pyritään siirtämään muualle maahan toisiin vastaanottokeskuksiin odottamaan päätöstä turvapaikkahakemuksiinsa.

Metsälän turvapaikanhakijat perustivat omankin joukkueensa. Ensin he kutsuivat itseään FC Babyloniksi, mutta muutamien pelitreenien jälkeen nimeksi vaihtui FC Sumerene.

Futisjengin kannalta jokainen puhuttelu tarkoitti sitä, että heti kun kokoonpano oli loksahtanut kohdalleen, yhtäkkiä joku olikin lähetetty jonnekin Lieksaan ja seuraavissa treeneissä kentälle jäi aukko. Taso oli ollut parhaimmillaan kova: mukana oli jopa nuorten maajoukkuetason pelaajia.

Leppoisaan höntsäilyyn tottuneet junnufutarien isät olivat välillä helisemässä, kun nuoret irakilaiset antoivat nelikymppisille amatööreille kyytiä.


Kentällä yhdet puhuivat äidinkielenään arabiaa, toiset suomea ja kolmannet kurdin kieltä, mutta se ei haitannut. Yhteinen kieli oli jalkapallo. Pelissä eletään tunteella, jonka välittämiseen ei kaivata sanoja. Sitä paitsi jalkapallon kieltäkin värittävät eri kulttuurit: kukin pelaa omalla tyylillään ja temperamentillaan.

Kun Masilta ja Nourilta kysyy, mistä he peli-iltoina miesten kesken juttelevat, vastaus on, että he eivät juttele. He pelaavat.

Sen näkee jäähallissakin. Erätauoilla Nour on porukan moottoriturpa, mutta muut viihtyvät vaiteliaampina sivussa. Vaikka nämä miehet tapaavat vähintään kerran viikossa, saattaa mennä pitkä tovi ilman että jotkut suomalaiset ja irakilaiset sanovat toisilleen sanaakaan.

Silti yhdessäolo on luontevaa. Yhteisen kielen ei tarvitse tarkoittaa, että yhdessä on helppo puhua. Se voi myös tarkoittaa, että yhdessä on helppo olla hiljaa.

[---]

Nour sanoi ensimmäisellä erätauolla, että heistä turvapaikanhakijoistakin on tullut oma joukkueensa. Heidän yhteishenkensä on syntynyt yhteisistä kokemuksista. Kaikki Metsälän asukkaat ovat jättäneet kotinsa ja tehneet raskaan ja vaarallisen matkan Suomeen. Nyt he ovat kelluneet yhdessä yli puoli vuotta vastaanottokeskuksessa unenomaisessa välitilassa.

Ajatusta voi laajentaa koko yhteiskuntaan: haluammeko me olla joukko yksilöurheilijoita, jotka kilpailevat keskenään? Paistatella aina kulloisenkin menestyjän gloriassa ja kääntää selät häviäjille? Vai yhteinen joukkue, joka tukee toisiaan ja näkee tilapäisen alamäen vain vauhdinottona uuteen nousuun?

[---]

Summeri soi ja yleisö valuu betonisen jäähallin käytäville. Nouria huvittaa, kun sanon hänelle, että jäähalli on ainoita paikkoja, joissa suomalaiset miehet voivat näyttää oikeat tunteensa. Täällä on lupa raivota, nauraa, itkeä ja jopa halata.

”Totta! On outoa, miten suomalaiset näyttävät aina niin surullisilta. Aivan kuin heillä olisi koko ajan ongelmia. Kun suomalaiset puhuvat, heidän suunsa hädin tuskin aukeavat”, Nour sanoo.

Niin. Suomalaisen miehen stereotypia. Ei puhu eikä pussaa. Pojat eivät itke. Suomalaisen miehen sanaan voi luottaa. Jokaisessa muussakin kulttuurissa on varmasti omat kliseiset miehen mallinsa. Millaiseen rooliin Nour on miehenä istutettu? Mitä häneltä odotetaan, millaisena hän miehen roolin näkee?

Nour naurahtaa, että irakilaiset miehet ovat tunteellisia, mutta eivät liian tunteellisia. Mies ei vollota kaiken aikaa, mutta jos kokee surua, ei ole mikään häpeä itkeä. Aina kyyneleet eivät tule vaikka haluaisi, mutta tunteiden näyttäminen ei ole missään nimessä heikkouden merkki. Kunniakysymyksistä hänelle suurin on lojaalius. Kaveria ei jätetä.

Entä muut kliseet? Miehen pitää tehdä, mitä miehen pitää tehdä? Mies on perheen pää?

”Miehen täytyy olla mies, mutta vaikka isäni olisi  perheen pää, ei hän tee päätöksiä ennen kuin hän kysyy niistä äidiltäni. Se on sama kuin jos minä kysyn vaatekaupassa kaveriltani, minkä värisen paidan ostaisin.”

[---]

Kaikki muut pöydän ympärillä ovat perheenisiä. Safaa sai mukaansa Suomeen vaimonsa ja kymmenkuukautisen poikansa. Kun puhutaan perheistä, Marwan istuu hiljaa. Myöhemmin ymmärrän syyn.

Marwanin kotikaupunki Mosul on Isisin hallussa. Koska hän on sunni, heidän perheensä jäi kahden tulen väliin. Kimpussa olivat myös radikaalit šiiajärjestöt.

Isis on tappanut kaupungissa tuhansia siviilejä. Myös seitsemän Marwanin sukulaista. Hän olisi itse ollut listassa seuraavana, mutta onnistui pakenemaan. Autokauppiaana toimineelta Marwanilta tuhottiin koti ja vietiin koko omaisuus. Vaimonsa ja lapsensa hän joutui jättämään Mosuliin.

Ystävä, joka saapui Suomeen samaan aikaan kuin Marwan, on jo saanut hyväksytyn turvapaikkapäätöksen. Marwan ei itse vielä tiedä kohtalostaan. Hänen lakimiehensä on vain käskenyt odottaa. Kävi miten kävi, paluu kotimaahan ei ole vaihtoehto. Marwan sanoo, ettei hän pysyisi Mosulissa hengissä tuntia pidempään.


Kaikilla pöydässä on omat tarinansa. Nourin perheellä oli Kirkukissa menestyvä kodinelektroniikkaliike, mutta heidän oli pakko jättää kaikki taakseen. Yhdeksänhenkinen perhe pakkasi reppuihinsa sen omaisuuden, jota saattoivat mukanaan kantaa, ja lähtivät 34 vuorokautta kestäneelle pakomatkalle. Matkaa tehtiin autolla, bussilla, junalla, vesillä ja kävellen.

Turkista Kreikkaan Nourin perhe matkasi vellovassa meressä neljä tuntia. Kumiveneeseen oli sullottu 52 ihmistä. Moottori olisi voinut pysähtyä milloin tahansa tai rannikkovartijat puhkoa veneen. Matka oli niin traumaattinen, että sen jälkeen Nour on vihannut vettä. Ennen hän harrasti uintia, mutta nyt vedestä tulee heti mieleen kuolemanpelko ja veneen pohjalla itkevä pikkuveli.

”Jäätävä tilanne”, Aleksi tokaisee suomeksi.

Masi toteaa itsestäänselvyyden: tuollaiselle reissulle kukaan ei lähde huvikseen. Nour sanoo, että heidän kaikkien matkoistaan Suomeen voisi kirjoittaa romaanin. Tai jos niistä tekisi elokuvia, ne olisivat vähintään viiden tunnin mittaisia.

”Meillä oli kaikki niin hyvin. Isä teki töitä ja äiti oli pikkuisten kanssa kotona. Minulla oli opiskelupaikka, tyttöystävä, auto, kiva koti, kaikki. En olisi ikinä uskonut, mihin elämä minut potkaisi. Viidentuhannen kilometrin päähän kotoa.”


Viimeisetkin suupalat katoavat lautasilta. Kello on jo yli iltakymmenen, mutta kellään ei ole kiire. Jokainen hetki pois vastaanottokeskuksesta vie ajatukset pois epävarmuudesta.

Kukaan irakilaismiehistä ei ole päässyt vielä Maahanmuuttoviraston puhutteluun. Senkin jälkeen voi kestää vielä kuukausia ennen kuin he saavat päätöksen, hyväksytäänkö turvapaikkahakemusta vai ei. Sillä välin ei voi kuin odottaa.

Nour kertoo, että heidän perheensä pääsee pian muuttamaan pois vastaanottokeskuksesta. Oulunkylästä löytyi heille 76 neliön asunto. He ovat jo varovasti aloitelleet valmistelemaan uutta elämäänsä: opettelevat suomea, suunnittelevat yrityksen perustamista, miettivät opiskelumahdollisuuksia.

Mitään pysyvää kukaan turvapaikanhakijoista ei voi tehdä ennen kuin he saavat oikeuden jäädä Suomeen. Siksi arkea motivoivat tavoitteet täytyy rakennella pienistä palasista. Seuraavana viikonloppuna on futismatsi kutosdivarin joukkuetta vastaan. Toukokuussa tulee taas Ravintolapäivä.

[---]

Nourin perhe haaveileekin nyt catering-firman tai ravintolan perustamisesta. Nour itse haluaisi käydä koulunsa loppuun. Pikkuveljistään hän ei ole huolissaan. Heillä on koko elämä edessä ja kaikki mahdollisuudet auki. Marwan sanoo, että hänkin haluaisi ravintolaan töihin. Sillä pääsisi hyvin alkuun.

Safaalla on maisterintutkinto johtamisesta ja taloushallinnosta. Hän on työskennellyt seitsemän vuotta IT-alalla. Koulutuksesta huolimatta hän pelkää, ettei töitä ihan heti löydy. Ensin pitäisi opetella suomea ja englantia.

”Haluaisin vain hyvän työn, jolla pystyn elättämään perheeni. Nyt voin vain odottaa turvapaikkapäätöstä. Ennen sitä en voi suunnitella mitään.”

Hyvästelemme jalkakäytävällä. Kaikki kiittelevät hauskasta illasta. Kun Marwan sanoo sen, hän vie kätensä sydämelleen. Masi lupaa heittää kundit taksilla Metsälään. Halausten päälle vaihdamme vielä Facebook-kutsut. Nour nauraa, että kun on kerran päästy alkuun, ei uusi tuttavuutemme jää yhteen iltaan.

[---]

Maailman Kuvalehti

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Mitä ihmettä tämäkin on?

Sosiaaliohjaaja, hanketyöntekijä, määräaikainen, 4 työpaikkaa

Työavain 46-494-16 Määräaikainen työsuhde alkaen 15.06.2016 (päättyy 31.12.2016) Hakuaika päättyy 03.06.2016 kello 16:00 Varhaiskasvatusvirasto/Leikkipuistotoiminta , Santakatu 2 00180 Helsinki Varhaiskasvatusvirasto, Leikkipuistotoiminta Sosiaaliala
Tehtävän kuvaus: Tervetuloa toimimaan hankkeeseen Aina on aikaa leikille - leikki on kansainvälinen kieli. Turvapaikanhakijan integroituminen Helsinkiin kotikaupunkina käynnistyy. Kehitämme kotoutumisen toiminnallisia menetelmiä yhdessä lapsiperheitten kanssa. Tule sosiaaliohjaajien hanketiimiin edistämään lapsiperheiden vertaissuhteita, verkostoitumista ja kielenoppimista mm. Ota Koppi-menetelmää hyödyntäen. Tule kanssamme tarjoamaan osallisuuden ja kotoutumisen mahdollisuuksia leikkipuistoissa ja perhetaloissa. Tarjoamme liikkuvan ja mielenkiintoisen työn kaupunkilaisten parissa. Kehitämme myös ruotsinkielistä kotoutumistoimintaa. Ruotsinkielisen kotoutumistoiminnan kehittämiseen tarvitsemme 1 sosiaaliohjaajan, jolla on hyvä ruotsinkielen osaaminen.

Kelpoisuusehto: Tehtävään soveltuva sosiaalialalle suuntautuva sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, esimerkiksi sosionomi(AMK) (laki 272/2005 6 §).

Suomen kielen hyvä suullinen ja tyydyttävä kirjallinen taito.

Laki lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä Lisäksi edellytämme: Aiempaa kokemusta maahanmuuttajatyöstä, hyviä verkostotaitoja ja menetelmäosaamista erilaisten ryhmien ohjaamisessa.
Yhdeltä sosiaaliohjaajista edellytämme hyvää ruotsinkielen osaamista. Luemme eduksi: Hyvät vuorovaikutustaidot tiimityöhön ja moniammatilliseen yhteistyöhön sekä hankekokemusta sosiaalialalta tai varhaiskasvatuksesta.

Helsingin kaupunki edistää henkilöstön yhdenvertaisuutta ja laaja-alaista tasa-arvoa.

[---]

Duunitori

[Maija Poppanen]

Kyllähän Ruotsissa aika turvatonta jo on, joten hankitaanpa uusimmat monikulttuurisensitiiviset Astrid Lindgrenit valmiiksi Majaa ja Emiliä varten.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

Tutustu turvapaikanhakijoihin naapurustossasi

Vastaanottokeskuksen asukkaita tapaavat yleensä vain keskuksissa toimivat työntekijät ja vapaaehtoiset. Nyt siihen on mahdollisuus muillakin.

Pakolaisavun vapaaehtoiset järjestävät yhdessä Helsingin kaupungin ja Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n kanssa kohtaamiskahviloita, joissa paikalliset voivat matalalla kynnyksellä tavata läheisen vastaanottokeskuksen asukkaita. Tavoitteena on vähentää ennakkoluuloja ja tarjota tila kohtaamisille. Myös Fazer on lähtenyt mukaan tarjoamalla kahvit ja syötävää.

Vastaanottokeskuksesta Maunulan Saunabaarin kohtaamiskahvilaan on tullut enimmäkseen nuoria miehiä ja alueen asukkaista vanhempia naisia. Lisäksi paikalla on vapaaehtoisia niin järjestöistä kuin vastaanottokeskuksesta. Toivottavasti tulevaisuudessa väkeä uskaltautuu paikalle laajemminkin. Sanavalmiiden ja huumorintajuisten ihmisten kanssa jutustelu on vallan hauskaa!

Keskustelin enimmäkseen kahden nuoren turvapaikanhakijan kanssa. Väkisinkin keskustelut ovat osittain ennalta arvattavissa: Mitä teet työksesi? Mitä harrastat? Mitä kieliä puhut? Mistä olet kotoisin? Mitä pidät Suomesta?

Jos miehet olivat aiheisiin kyllästyneitä, sitä ei heistä huomannut. He kertoivat avoimesti elämästään ja mielenkiinnonkohteistaan. Oli innostavaa kuulla heidän tarinoitaan. Yksi näytti minulle kuvia entisestä kodistaan, autostaan ja lemmikkilinnustaan. Toinen kertoi toimineensa tulkkina amerikkalaissotilaille.

Molemmat odottivat tuloksia turvapaikkahakemukseensa lähiaikoina. Päivänsä he täyttivät vapaaehtoistyöllä, sillä leskelu vastaanottokeskuksessa ei ollut kummallekaan mieluisin ajanviettotapa. He kävivät siellä vain peseytymässä ja nukkumassa ja olivat olleet mukana järjestämässä myös kohtaamiskahvilaa.

[---]

Pakolaisapu

Kuva

[Gunnar Hymén]

miten ihmeessä joku kysyy VOKkiloiselta että

Mitä teet työksesi?

ei paljon järjen valo loista. noh, toisaalta tukee teoriaa, että ei se alunperinkään ole kovin kirkas voinut olla, kun on VOKkiloiseen mennyt. kysyköhän siellä kukaan rohkeasti, että oletko terroristi?

[Faidros.]

Kuva

Tuo mustan kaljun takana oleva heebo ei taatusti ole tältä planeetalta, on vain vetänyt teleskooppituntosarvet sisään!

[Sydämistynyt]

Vokkitäti vasemmalla hehkuu ylimaallista valoa.  On se kumma, kuinka silmä välkkyy ja huulet kiiltää, kun kolme matumiestä on kumartuneena puoleen...  Vrt. mihin tahansa kuvaan, jossa hoitaja istuu kolmen vanhuksen kanssa hoitokodin pöydässä.  Kyllä on ilme harmaa, vaikka työ olisi kuinka arvokasta.

[Chew Bacca]

Vastaanottokeskuksesta Maunulan Saunabaarin kohtaamiskahvilaan on tullut enimmäkseen nuoria miehiä ja alueen asukkaista vanhempia naisia.

Aahhahahah ei jumalauta. No, Fazer tarjoaa kakkua uusille fazereille. Milläs saataisiin paikalle kohderyhmää eli vähän nuorempia naaraita? Nyt olisi kermaiset kahvit tarjolla.

Tosiasiassa matujen pakkosyöttäminen ihmisille vituttaa enemmän kuin jaksan kirjoittaa. Joudutte kuvittelemaan itse.

[Afrikan kirjeenvaihtaja]

miten ihmeessä joku kysyy VOKkiloiselta että

Mitä teet työksesi?

ei paljon järjen valo loista. noh, toisaalta tukee teoriaa, että ei se alunperinkään ole kovin kirkas voinut olla, kun on VOKkiloiseen mennyt. kysyköhän siellä kukaan rohkeasti, että oletko terroristi?

Ehkä taustojen kyseleminen ei ollut sallittua. Muuten valveutunut kansalainen olisi kysynyt ainakin, mitä kauheaa turvapaikanhakija on joutunut kokemaan, koska on joutunut pakenemaan maan ääriin. Sen rinnalla matun viihtymisellä Suomessa ei edes pitäisi olla niin väliä.

[MacGyver]

Yksi vastaanottokeskus Helsingissä kiinni ja Espoossa paikat puoleen – katso uusin lista

Maahanmuuttovirasto aikoo sulkea Pitäjänmäen Kornetintiellä sijaitsevan turvapaikanhakijoiden vastaanottoyksikön helmikuun loppuun mennessä. Yksikön toiminnasta vastaa Luona Oy ja siinä on yhteensä 160 paikkaa.
(...)

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/362475-yksi-vastaanottokeskus-helsingissa-kiinni-ja-espoossa-paikat-puoleen-katso-uusin

Toivottavasti Kuona ottaa tästä persnettoa.

Saman konsernin nimissä remontin jälkeen Hostellina jatkaa aikaisemmin vokkina toiminut rakennus.

Forenom Hostel Helsinki Pitäjänmäki. Kornetintie 10, Helsinki
https://fi.hotels.com/hotel/details.html?tab=description&hotel-id=617877&ZSX=0&SYE=3&q-room-0-children=0&q-room-0-adults=2

Hotels.com mukaan ei yhtään vapaita huoneita saatavilla. Väkisin tulee mieleen että onko tämä osa kotousputkea jota Luona tarjoaa. Laukkautettavista vokeista läpsyttelijät tähän Hostelliin...

[MacGyver]

^Helsinginuutisetkin heräsin tähän: "Tähänkö on tultu? Helsingissä tehdään vastaanottokeskuksista "opiskelijahostelleja""

"Majoituspalveluyritys Forenom avasi elokuun ensimmäisenä päivänä Pitäjänmäkeen uuden hostellin vastatakseen Helsingin hostellipulaan.

Hostellia markkinoidaan myös opiskelija-asuntoina niille, jotka eivät syystä tai toisesta onnistuneet hankkimaan kotia pääkaupunkiseudulta opiskelua varten. Forenom tarjoaa hostellihuoneita opiskelijoille 130 eurolla viikossa. ....."

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/421226-tahanko-on-tultu-helsingissa-tehdaan-vastaanottokeskuksista-opiskelijahostelleja