Kirjoittaja Aihe: Mitä nationalismi/kansallismielisyys/etnonationalismi on (1 viesti/jäsen/vuorokausi)  (Luettu 29856 kertaa)

nollatoleranssi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 13 776
  • Liked: 7606
  • Puhekin on teko
Yleinen ratkaisu on oma valtio tai itsehallinto. Nationalismissa ei siis ole mitään syrjivää, koska kaikille kansoille pyritään tarjoamaan samat oikeudet.

Valtion sisäisesti nuo oikeudet pätevät. Toisaalta jokainen maa päättää itse oman maansa oikeuksista ja velvollisuuksista.

Mielestäni merkittävä tekijä on siinäkin, että nationalismiin kuuluu myös ulkopuolisten uhkien torjuminen. Ilman nationalistista kansallishenkeä ei olisi mitään syytä puolustaa yhdessä minkään valtion sisäisiä rajoja, koska silloin maat ja alueet voisi yhtä hyvin omistaa kuka tahansa valtion rajoista piittaamatta. Jokainen puolustaisikin itse alueitaan, jos näkisi sen tarpeelliseksi.
Kirjoitukset jatkossa täällä:

Kriitikon varjo -blogi
http://kriitikonvarjo.blogspot.fi/

Maija Poppanen

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 6 676
  • Liked: 7479
  • white trash

nollatoleranssi

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 13 776
  • Liked: 7606
  • Puhekin on teko
Nationalismi on uuden ajan aate. Etnistä identifioitumista, tietoisuutta, ryhmähenkeä ja kotiseuturakkautta on ollut aina.

Nationalismia vihataan ns. tiedostavien piireissä. Ajatellaan että siitä syystä maailmassa on tapahtunut sotia ja kaikkia kauheuksia.

Väittäisin päinvastaista. Nationalismin perusteet elävät oman valtion ihannoinnissa, mutta siinä ei haluta ottaa kantaa muihin valtioihin. Menneisyyden diktaattorit halusivat hallita maailmaa, eivät omaa kansaa.

Sama idea on periaatteen tasolla nykyisin isoilla liitoilla ja järjestöillä. EU:kin haluaa hallita mielin määrin Euroopan jäsenvaltioita ja ottaa koko ajan valtaa pois niiltä. Yhdessä ollaan voimakkaampia, samalla kun valtiot katoavat ja hajoavat.

Lopulta ollaan yhdessä eurooppalaisia ja ensimmäisen uhan tullessa esiin, niin jokainen alkaa ajattelemaan vain omaa etua (kaikki maat, olivatpa ne hyötyjiä/kärsijöitä). Eurooppalaisuus kun ei ole yhdistänyt kansalaisia ennenkään ja tuskin se yhdistää ketään tulevaisuudessakaan.

Keinotekoiset rakenteet murtuvat, koska ihmiset eivät lopulta itsekkään usko niihin. Mutta omaan valtioon ja sen kansalaisiin on ainakin pienet mahdollisuudet uskoa, koska siihen on totuttu pienestä pitäen ja se tarjoaa lähimmän kiinnekohdan useimpien elämään.
Kirjoitukset jatkossa täällä:

Kriitikon varjo -blogi
http://kriitikonvarjo.blogspot.fi/

Totti

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 885
  • Liked: 9083
Ihan poliittisesti katsottuna nationalismi, eli kansallisvaltioiden syntyminen, on ollut suurin rauhanprojekti koskaan.

Kansallisvaltiot alkoivat kehittymään olennaisesti napoleonilaisten sotien jälkeen 1800-luvun alkupuolella. Ne olivat vastareaktio imperiumeille, eli kuninkaiden tai keisarien johtamien, hyvin laajojen monietnisten alueiden maille.

Imperiumit olivat käytännössä olleet jatkuvassa sodassa syntymästään saakka joskus tuhansia vuosia sitten. Syy on se, että itsehallitsijat olivat vallanhimoisia ja hakeutuivat sotiin laajentaakseen vaikutusvaltansa. Henkilökohtaiset ambitiot menivät kansan hyvinvoinnin edelle.

Kansallisvaltio pilkkoi imperiumit pienempiin osiin. Keisari vaihtui kvasi-kansanvallaksi paikallisella hallitsijalla, myöhemmin demokratiaksi. Kansallisvaltioiden rajat vedettiin suunnilleen etnisten rajojen mukaan, joka myös vähensi etnisyyteen perustuvia kiistoja. Nyt kansakunnilla oli oma hiekkalaatikko eikä sotiminen enää ollut houkuttelevaa, raja erotti riitapukarit.

Kun sitten I maailmansota syttyi, syynä oli nouseva uusimperialismi, missä erityisesti Britannia ja Saksa taisteli maailmanherruudesta. Osansa halusi myös Itävalta, Venäjä, Ranska ja Ottomaanit, jotka kaikki näkivät etuja sodassa. Saksa hävisi mutta imperialistinen kaipuu jäi. Kun Hitler astui kuvaan, saksalainen imperialismi leimahti jälleen tuleen ja alettiin valloittamaan alueita toisilta. Saksan hävisi jälleen ja palattiin kansallisvaltioajatukseen.

Eli tilanne on itse asiassa se, että imperiumit luovat tuhoa ja kaaosta ihmisten elämään.
Kansallisvaltio taas on rauhan tekijä, joka antaa jokaiselle kansakunnalle oman tilan elää ja vaikuttaa omiin asioihinsa.

EU ei siis ole se rauhan projekti minä se on eurooppalaisille kaupattu. Se on imperialistinen projekti, joka jo nyt on johtamassa koko Euroopan tuhoon, taas kerran.
"Where have all the good men gone and where are all the gods? Where's the streetwise Hercules to fight the rising odds?"

- Bonnie Tyler

stefani

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 650
  • Liked: 636
Nationalistisessa maailmankuvassa on kyse lähinnä "oman yhteisön" hahmottamisen suuruusluokasta. On olemassa monenlaisia ihmisyhteisöjä, jotkut suurempia ja jotkut pienempiä, ja valtiot edustavat erästä suuruusluokkaa niiden seassa.

Mielestäni Suomi on niin surkea maa, että en koe itseäni enää miksikään nationalistiksi, ja haluaisin jopa ehdottaa erästä uutta ideologiaa tilalle. Oma ideologiani pyörisi manipuloinninvastaisuuden ympärillä. Tilanne ihmiskunnan kanssa on se, että yhä suurempi osa ihmisistä erikoistuu entistä tehokkaammin vain muiden ihmisten hyväksikäyttöön, ja vanhanaikaisempien tavallisempien ihmisten pitäisi oppia tunnistamaan ilmiö, ja oppia jotenkin pitämään yhtä. Manipuloinninvastaisten ihmisten kannattaisi yrittää pitää yhtä muista eroavaisuuksista välittämättä.

JKN93

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 057
  • Liked: 631
  • Yhteiskunta Tutkija
EU yrittää nyt rakentaa esim.USA:n tapaan tällaista "liberaalinationalismia" tai "patriotismia" myös Eurooppaan mitä syvemmälle liittovaltio kehitykseen mennään.Että eri kansat saadaan yhdistettyä "saman lipun alle" vaikkapa ulkoisia uhkia vastaan.Kansallisvaltiot ja ns.etnonationalismi halutaan hävittää.

Jopa vasemmistolaisena tunnettu Jaakko Hämeen-Anttila nyt tällaista mainostaa.
Valtiollisuuteen tai yhteiseen ideologiaan perustuvaa monikulttuurisuuden ja isänmaallisuuden yhdistelmää;
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005065894.html
Lainaus
Olen nationalisti ja rakastan maatani ja maailmaa – isänmaallisuudella ei ole mitään tekemistä vihan kanssa
Oman elämäni kautta en ymmärrä, miksi kyky liikkua kansainvälisessä kulttuurissa olisi ristiriidassa sen kanssa, että Suomi on kaikesta huolimatta jotain erityistä, kirjoittaa kolumnissaan Jaakko Hämeen-Anttila.
https://sarastuslehti.com/2017/02/01/nationalismia-ilman-kansakuntaa/
Lainaus
Nationalismia ilman kansakuntaa?
TUUKKA KURU

“Olen nationalisti ja rakastan maatani”, kirjoitti islamintutkija Jaakko Hämeen-Anttila provosoivasti otsikoidussa kolumnissaan. Kyseinen sana, nationalismi, esiintyy hyvin harvoin HS:n kaltaisten lehtien otsikoissa, ja silloinkin sitä käytetään pääosin pejoratiivisesti. Nationalismi on ideologia, jonka mukaan jokaisella kansakunnalla tulisi olla oikeus päättää itsenäisesti omista asioistaan. Kyseinen ideologia nostaa kaiken poliittisen toiminnan keskipisteeksi kansakunnan, joka tarkoittaa samalla alueella asuvaa ja yhtenäisen hallinnon alaisuudessa elävää ihmisjoukkoa, joka kokee keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhteenkuuluvuuden tunne voi pohjautua esimerkiksi yhteiseen kieleen, historiaan tai arvojärjestelmään. Mikäli kansakunta perustuu yhtenäisen hallinnon, lakien ja asuinalueen lisäksi myös syntyperälle ja rotuidentiteetille, puhutaan etnonationalismista. Nationalismi voi tarkoittaa joko julkisen hallinnon ajamaa politiikkaa tai sitten eri ihmisryhmien heimoidentiteettiä yleisesti.

Nationalismilla on kaksi pääsuuntausta, joista käytetään termejä liberaalinationalismi ja etnonationalismi. Liberaalinationalismi ei ota ainakaan julkisesti kantaa ihmisen rotuun ja syntyperään, minkä vuoksi sitä on usein sovellettu etnisesti hajanaisissa valtioissa, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Etnisyyteen ankkuroimaton kansallisuusaate perustuu ainakin teoriassa yhtenäisiin poliittisiin ihanteisiin, kuten tasavaltalaisuuteen, yksilönvapauksiin tai demokratiaan. Liberaalinationalismin näkökulmasta kuka tahansa voi olla liberaalin kansakunnan jäsen, kunhan vain jakaa kyseisen valtion yhteiset arvot. Nämä arvot pyritään usein peittelemään maalaisjärjen tai kohtuuden kaapuun, vaikka todellisuudessa ne yleensä heijastelevat valtion suurimman etnisen ryhmän arvomaailmaa.

Etnonationalismi perustuu etnisesti yhtenäiselle kansakunnalle, jota yhdistää syntyperä, kieli ja historia. Etnonationalismi on toiminut nationalismin synonyymina niissä maissa, jotka ovat etnisesti homogeenisiä ja joissa yhdellä kulttuurilla tai uskonnolla on hegemonia. Etnonationalismin näkökulmasta kansakunta edustaa laajennettua perhettä, jonka jäseniä ovat kaikki samaan etniseen ryhmään kuuluvat. Etnonationalismi korostaa ihmisen ryhmäidentiteetin orgaanisuutta, eli yhteenkuuluvuuden tunteen luonnollista syntymistä samannäköisten, samaa kieltä puhuvien ja samalla tavalla käyttäytyvien ihmisten välillä. Tunteen luonnollisuutta voidaan mitata esimerkiksi sillä, kuinka suuren osan käyttäytymisestään ja koko olemuksestaan ihminen näkee juontuvan suoraan hänen etnisestä taustastaan. Suomalaisen yhteiskunnan lähes ainutlaatuisen homogeenisyyden takia nationalismi on käsitteenä mielletty lähes poikkeuksetta etnonationalismiksi, jota ei ihan ensimmäisenä yhdistäisi osaksi Hämeen-Anttilan identiteettiä. Tutkija kommentoikin arvomaailmaansa seuraavasti:

    Olen Buffonin tavoin kansallismielinen. Minulle Suomi merkitsee jotain erityistä, ja kun Kulttuurirahaston vuosijuhlassa lauletaan Maamme-laulu, osallistun siihen mielelläni, vaikkakin aika hiljaa, koska häpeilen enemmän laulutaidottomuuttani. Kritisoin myös kärkkäästi epäkohtia Suomessa, kun olen sellaisia havaitsevinani, sillä synnyinmaa on minulle tärkeä.

Kansallismielisyys on selvästi muuttunut viimeisen vuoden aikana niin kuumaksi aiheeksi, etteivät trendikkäät älymystön edustajat kehtaa jättää kyseistä termiä pelkästään ilkeiden rasistien käytettäväksi. Tälläkin kertaa kansallismielisyyteen tosin yhdistetään vain sen ulkoiset kuoret, kuten tietyt kappalevalinnat ja symbolit. Maamme-laulun arvostaminen ei vielä kerro, miten Hämeen-Anttila määrittelisi suomalaisen kansakunnan.

    En myöskään tunne tarvetta vähätellä muita kulttuureja, vaikka luenkin mielelläni Kalevalaa. Suomen kulttuuri ei ehkä ole maailman johtava, mutta se on oma, äidinkieltäni käyttävä kulttuuri.

Kansallismielisyys ei tarkoita muiden kulttuureiden vähättelyä, vaan oman ryhmäidentiteetin vahvistamista ja puolustamista ulkoisia uhkia vastaan. Nationalistin näkökulmasta suomalainen kulttuuri on suomalaiselle luontevin arvoyhteisö, sillä se ottaa parhaiten huomioon suomalaisen kansanluonteen ja siihen liittyvät käytöstavat. Kun olet Roomassa, tee kuten roomalaiset tekevät, mutta jos muutat Sarmatiaan, älä käyttäydy kuten roomalainen.

    ARVOSTAN sotiemme veteraaneja, kuten myös arvostan niitä koulun keittäjiä, jotka ruokkivat minua kansakoulussa, terveyssisaria, jotka pistelivät minua neuloillaan kuin voodoo-nukkea, ja bussikuskeja, jotka ovat vuosikausia kuljettaneet minua kotoa töihin ja töistä kotiin.

Hieno homma. Kansallismielisyyden ei tulisikaan olla räiskyvää ja makaaberia karnevaalia, vaan osa arkielämää. Jokainen suomalainen muodostaa yksilötasolla oman tarinansa, joka nivoutuu osaksi suurempaa kansallista jatkumoa. Niin pientä tekoa ei olekaan, joka ei jollain tavoin voisi hyödyttää koko suomalaista yhteisöä.

    MIKSI meidän pitäisi jättää isänmaallisuus niille, joiden mielestä se tarkoittaa muukalaisvihaa tai kiihkokansallisuutta?

Hämeen-Anttilan “nationalismi” tarkoittaa selvästi jotain muuta kuin perinteistä nationalismia. Hämeenanttilalaisessa maailmankatsomuksessa on kahdenlaista kansallismielisyyttä; hyvää ja inklusiivista sekä pahaa ja poissulkevaa “kiihkokansallisuutta”. Kiihkokansallisuus pitää sisällään ajatuksen etnisestä ryhmäidentiteetistä, joka on mahdollista saavuttaa vain oikean syntyperän avulla. Tämän ajattelun perusteella suomalainen voi olla vain sellainen, jonka vanhemmat ovat myös suomalaisia, eli hän on osa samaa jatkumoa Suomessa aiemmin eläneiden sukupolvien kanssa. Suomalaiseksi ei muututa pelkällä viranomaispäätöksellä, eikä kenestäkään ulkopuolisesta voi vain kasvattaa suomalaista. Tässä näkökulmassa ei pitäisi olla mitään radikaalia, sillä kyseisen jaottelun omiin ja ulkopuolisiin tekevät kaikki ei-valkoiset kansat länsimaiden ulkopuolella. Tästä faktasta myös Hämeen-Anttila itse on tietoinen.

    Somalitaustainen kunnallispoliitikko Suldaan Said Ahmed on usein esiintynyt leijonapaidassa, ehkä käyttänyt leijonariipustakin, en tiedä. Minusta on hienoa, että hän liputtaa suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan arvojen puolesta. Vähiten isänmaallisia ovat minusta ne, jotka ajavat häikäilemättömästi ja yhteisestä hyvästä piittaamatta omia etujaan.

Suldaan Ahmed toki pukeutuu usein kyseiseen paitaan, mutta se ei tee hänestä yhtään sen suomalaisempaa. Suldaan on somali, jonka ainoa side suomalaisuuteen löytyy hänen tämänhetkisestä sijainnistaan. Hän on kaikilla mittareilla yhtä suomalainen kuin minä olen afrikkalainen. Suomalainen yhteiskunta soveltaa Suldaniin, kuten monen muuhunkin eksoottiseen mutta kovaääniseen vähemmistön edustajaan, eräänlaista valikoivaa kaksoisstandardia, jossa kyseiset henkilöt voivat olla yhtä aikaa suomalaisia ja somaleja. Suomalaisuus on ikään kuin julkisen vallan lanseeraama yläkäsite, joka hyväksyy piiriinsä kaikki ihmiset rodusta, kielestä, synnyinmaasta ja kulttuurista riippumatta, samalla kun nämä ovat oikeutettuja muodostamaan poissulkevia etnisiä alakulttuureja. Samaa kahden tason mallia sovelletaan myös saamelaisiin, jotka voivat halutessaan olla joko suomalaisia tai saamelaisia, riippuen siitä kumpi identiteetti tarjoaa heille sillä hetkellä eniten henkilökohtaista hyötyä. Kantasuomalaisten asema on tältä osin hankala, sillä vaikka he toki kuuluvat “suomalaisuuden” määritelmän alle, he ovat sitä yhtä paljon kuin etniset vähemmistöt. Suomalaisten pitäisi siis leikkiä, että leijonariipusta kantava ja suomea välttävästi mongertava somali on yhtä suomalainen kuin he itse, samaan aikaan kun hänen kutsumisensa somaliksi (ja täten ei-suomalaiseksi) on tiedostavissa piireissä valtava loukkaus.

Toisin kuin Hämeen-Anttila väittää, oikea nationalisti rakastaa ensisijaisesti omaa maataan ja omaa kansaansa. Omasta kansasta ja traditiosta irrotettu kansallismielisyys on joukko symboleja, joilla ei ole enää todellista merkitystä. Pelkät symbolit ja hurskaat julistukset eivät riitä luomaan populaatiolle niin tukevaa yhteistä perustaa, että se kykenisi itsenäisesti ratkaisemaan yhteiskunnan sisällä ilmeneviä ristiriitoja. Yhdysvaltojen viime vuosien rotumellakat ja ilmapiirin yleinen kiristyminen osoittavat, kuinka hauras ideaali esimerkiksi “amerikkalaisuus” käytännössä on. Tähtilipun, McDonald’sin, suihkuhävittäjien ja televisioviihteen ulkopuolella jylläävät samat vanhat heimoaatteet, jotka ovat jo vuosisatojen ajan rikkoneet ja yhdistäneet valtakuntia.

Jos suomalaisuus halutaan tietoisesti erottaa kielestä, kansasta ja kulttuurista, se taantuu leijonapaidaksi ja hopeariipukseksi. Yksinkertaiseksi tuotteeksi, joka annetaan ilmaiseksi jokaiselle maahan saapuneelle seikkailijalle. Se suomalaisuus, joka tarkoitti ennen kansan unelmien, arkipäivän tekojen ja sanojen sinivalkoista mosaiikkia, korvautuu kosmopoliittisella elämysmatkalla, jota voisi verrata turistien ostamaan matkamuistokrääsään. Suomalaisuuden määritelmän vesittäminen ei tosin poistaisi niitä alitajunnassa vaikuttavia esihistoriallisia piirteitä, jotka saavat meidät tuntemaan yhteenkuuluvuutta samannäköisten, samaa kieltä puhuvien ja samalla tavalla käyttäytyvien ihmisten kanssa. Täysin monikulttuurisessa Suomessa suomalaisuus olisi todennäköisesti niin merkityksetön termi, ettei yksikään Suomessa asuva enää kuvaisi sillä identiteettiään. Ne, jotka kutsuvat itseään tällä hetkellä suomalaisiksi, kutsuisivat itseään luultavasti joko valkoisiksi tai eurooppalaisiksi.



Vaniljaihminen

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 4 781
  • Liked: 3939
  • Dar al-Nuivuus
Hämeen-Anttila luultavasti pitää sellaista nationalismia hyvänä, että ainoastaan ulkomaalaiset saavat olla suomalaisia. Samantapaistahan on Ruotsissa ollut jo kauan. Mitään EU-nationalismiakaan ei arvostella, eikä sen puolesta puhujille suositella mitään keskitysleirivierailuja.
Soy Boy! SoyBoy! Soyboy! SOYBOY! Soy boy! sOy BoY! SoY bOy!

Emo

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 30 031
  • Liked: 17146
Nationalismia kutsutaan halveksivasti populismiksi, joten lukeepa mitä nationalismi saanee pian aikaiseksi.
Alkuperäinen lähde on niinkin arvovaltainen kuin The Telegraph-lehti.

http://mvlehti.net/2017/02/23/the-telegraph-eu-hajoaa-ennakoitua-nopeammin/

Lainaus
EU pyyhkäistään pois katastrofaalisessa populistisessa kapinassa

The Telegraphin artikkeli sanoo avoimesti julki sen, minkä ilmeisesti useat hysteeriset suomalaiset poliitikot myös tietävät, mutta pinnistelevät epätoivoisesti ja paniikissa kaikkia vähäisiäkin kriittisiä narahduksia vastaan:


”EU on heikoimmillaan, haavoittuvaisempi kuin koskaan sen perustamisensa jälkeen. Epäselvää on, että selviääkö EU vuoden 2017 jälkeen vai pyyhkäistäänkö se pois katastrofaalisessa populistisessa kapinassa”.

The Telegraphin mukaan EU on hyvin heikko, joka vain teeskentelee olevansa erittäin vahva. EU yrittää bluffata. Todellisuudessa EU voi olla pian kerjäämässä Iso-Britannian kanssa kauppasopimusta, eikä toisinpäin.

Lainaus
EU:n tilinteonpäivä yhä lähempänä

Brexitin avulla Iso-Britannia voi näyttää maailmalle, että suvereenilla valtiolla on parempi ja kestävämpi tapa todellisessa globalisaatiossa, kuin joutua luovuttamaan valtansa korruptoituneelle, ei vaaleilla valituille teknokraateille.

Näyttää todennäköiseltä, että EU horjahtelee vakavasti seuraan muutaman vuoden aikana. EU selvisi aiemmissa kriiseissä, mutta tilinteonpäivä on tulossa yhä lähemmäksi.

”Meidän täytyy lähteä pikaisesti, suojautua parhaalla tavalla itsemme tuhoutumista ennen. Britannian ylähuoneen olisi keskusteltava Ranskan tilanteen vakavuuden johdosta, miten voidaan nopeuttaa vetäytymistä EU:sta.”

”Hallituksen pitäisi toivoa parasta, mutta suunnitella yhä vaikeampaa pahinta varten.”

Lähde: The Telegraph

Sopisi Brexit-ketjuunkin, mutta on tästä visiosta ammentaa vähän useampaankin ketjuun :)


duc

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 2 292
  • Liked: 4848
  • Tecumseh
Tässä ketjussa on luontevaa jatkaa keskustelua nationalismin luonteesta ja etnisyyden piirteistä. Pohjustukseksi käy keskustelu Awakening-ketjusta tai filosofi Jukka Hankamäen blogikirjoitus Mitä on nationalismi? tai vaikka Nenad Miscevicin artikkeli Stanfordin yliopiston nettisivulla: https://plato.stanford.edu/entries/nationalism/. Wikipedian nationalismiartikkelissa mainitaan lukuisi eri tyyppisiä nationalismin suuntauksia/muotoja:
  • Poliittinen nationalismi
  • Kulttuurinen nationalismi
  • Etninen nationalismi
  • Liberaalinationalismi
  • Konservatiivinen nationalismi
  • Laajenemishaluinen nationalismi
  • Kolonialisminvastainen nationalismi

Awakening-ketjussa asetettiin useassa puheenvuorossa vastakkain nk. kulttuurinen nationalismi ja etninen tai etnonationalismi. Tämä erottelu voi olla harhaanjohtavaa, koska kulttuuri voidaan lukea osaksi etnisyyttä tai etnisen ryhmän määrittelyä. Jos näin tehdään, miten kulttuurinen nationalismi erotetaan etnonationalismista? Etnonationalismista todetaan Wikipediassa Jerry Z. Mullerin artikkeliin viitaten:
Lainaus
Etnonationalismi eli etninen nationalismi on nationalismin muoto, missä kansakunnat määritellään yhteisen perinnön perusteella, mikä yleensä tarkoittaa yhteistä kieltä, yhteistä uskontoa ja yhteistä etnistä perimää.
Minä olen yleensä erottanut etnisyyden ja kulttuurin toisistaan. Etnisyydellä olen viitannut geneettiseen perimään, joka ei ole muutettavissa yksilön synnyttyä. Yksilön omaksuma kulttuuri sen sijaan on muutettavissa, ja yksilö voi integroitua toiseen kulttuuriin, kuin minkä omaksui syntymänsä jälkeen. Toisin sanoen geenejään ei voi vaihtaa, kulttuurin (uskonnon, kielen jne.) voi.

Etnisyys ei kuitenkaan liene paras termi viittaamaan geneettiseen perimään erotuksena kulttuurisesta perimästä, koska sanan etymologinen lähtökohta on sama kuin nationalismin, joka on kattotermi. Molemmat tarkoittavat kansaa, edellinen tulee kreikasta jälkimmäinen latinasta aiheuttaen tautologian, kun ne liitetään yhteen etnonationalismiksi. Sitä kuitenkin käytetään yleisesti erotuksena kulttuurinationalismista, joka taas selkeästi rajaa kansan sen harjoittaman kulttuurin mukaan, ei geneettisen syntyperän mukaan. Terminologinen sekavuus ja epäjohdonmukaisuus on rasittavaa. Siksi lanseerattu termi valkonationalismi (engl. white nationalism) on johdonmukaisempi termi kuin etnonationalismi tarkoittamaan geneettisen perimän perusteella tehtyä nationalistista erottelua valkoihoisten kansojen ja muiden välillä. Se on selkeästi rotuopillinen ja jos siihen liittyy arvottamista myös rasistinen. Minä luen itseni kulttuurinationalistiksi, en valkonationalistiksi. Kulttuuri on mielestäni paras kriteeri kansan nationalistisessa määrittelyssä. Kieli, uskonto, historia yms. voidaan luontevasta sisällyttää siihen, mutta ne voidaan jättää pois. Kulttuurin perusta ovat moraalinormit. En pidä rotuopeista ja genetiikan jätän sivuosaan, vaikka toisaalla olen kirjoittanut, että tutkijana minua kiinnostaa pohtia myös genetiikan merkitystä ihmisyksilöille ja -yhteisöille. Sen suhteen kehotan kuitenkin suureen kriittisyyteen rotuoppeja kohtaan.
ὁ βίος βραχύς, ἡ δὲ τέχνη μακρή / vita brevis ars longa / learning one's craft takes so long that a lifetime may not be adequate (käännös Merriam-Webster)

DuPont

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 3 461
  • Liked: 1978
Kansallismielisyys on idea,  jonka mukaan kaikilla kansoilla (ja roduilla) tulisi olla oikeus olemassaoloon, elintilaan ja itsemääräämisoikeuteensa.

...eikä ajatus ole koskaan täysin yksiselitteisesti määriteltävissä, vaan riippuu aina tilanteesta. Lähtökohtaisesti positiivinen ajatusmalli, koska kansakunta on luonteva lähtökohta yhteisölle.
« Viimeksi muokattu: 15.02.2018, 10:26:41 kirjoittanut Alaric »

Hamsteri

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 4 615
  • Liked: 2964
  • hamsteri-nationalisti hamsteri
Nationalismi on valtiomuotoon säädetty geneettinen heimotoiminta. Kakkossukupolven kurdimatutkin on edelleen sidoksissa siihen lähtöheimoonsa, vaikka eivät olisi niitä koskaan tavanneet.
-Naiset loivat julkisesta sektorista helvetinkoneen, jonka tarkoitus on tappaa sinut monikultturismilla. -Älä luota mihinkään, mikä vuotaa kerran kuussa ja ei kuole. -Kaaos ja Kontrolli.

starsailor

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 240
  • Liked: 1665
Sanoisin, että osa ihmisistä pystyy unohtamaan juurensa, mutta osa ei ja heillä genetiikka ja kasvatus vaikuttavat niin voimakkaasti, että se on mahdotonta. Kyllä länsimaissa on esimerkkeja esim. arabeista, jotka ovat länsimaistuneet eivätkä kaipaa takaisin omiensa pariin. Tältä pohjalta nationalismin ajaminen voisi hyötyä vähän perinteistä laajemmasta käsitteestä, että kuka sopii joukkoon.
"Suomalaisen ihmisen geeneissä on orja-, setä Tuomo- ja pelkurigeeni. Ja se on tyhmä kuin aasi. Aasin järki ja cuckold-sielu." Jorma M.

duc

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 2 292
  • Liked: 4848
  • Tecumseh
Muutamia ajatuksia vielä kulttuurinationalismista. Vastaan tässä Tuonen Joutsenen, ja sitä kautta muidenkin, puheenvuoroon, jonka hän kirjoitti Awakenin-ketjuun:

- - Kulttuurinationalisti uskoo, että jostain voitaisiin löytää maaginen kombo kehitysmaalaisia, jotka tulevine jälkeläisineen ovat vain niitä "hyviä maahanmuuttajia" ja täysin Suomeen integroituvia, ja että Suomi pysyisi aivan yhtä suomalaisena, vaikka tänne sijoittaisi miljoona afrikkalaista, kunhan ne eivät ole muslimeja.
- -

Kulttuurinationalistiselta kannalta ideaalitilanne toki on, että jokainen ulkomaalainen, joka Suomeen tahtoo jäädä omaksuisi suomalaisen tapakulttuurin täysin ja hylkäisi sen kanssa ristiriidassa olevat tavat. Koska reaalitodellisuus harvoin vastaa ihanteita, eikä varsinkaan vastaa kykyinen suomalainen kotouttamispolitiikka, jossa tahdotaan sekä säilyttää ulkomaalaisten kulttuuritavat että vaatia heitä noudattamaan Suomen lakia, on syytä pitää Suomeen jäävien ulkomaalaisten määrä pienenä ja muslimien määrä erityisen pienenä. Kelloseppä hahmotteli mielestäni hyvin, mitä tämä suunnilleen tarkoittaa, vaikka hän kutsui sitä etnonationalismiksi, mitä se ei minun näkemykseni mukaan ainakaan välttämättä ole.

Osa ei koskaan suostu luopumaan tavoistaan ja siksi heille on osoitettava, että heidän paikkansa on joko rajojen ulkopuolella tai suomalaisessa vankilassa. Ulkomaalaisten on alistuttava suomalaiseen kulttuuriin, jonka selkein ilmentymä on Suomen laki, jotta he voivat olla suomalaisia. Tämä on muslimeille erityisen vaikeaa, koska he itse toimivat ja ovat puolitoistatuhatta vuotta toimineet muutettavat muuttaen näin. Eli valloitettuaan, he pakottivat kaikki noudattamaan omaa uskonnollista lakiaan shariaa. Nyt he eivät tietenkään tahdo alistua minkään muun lain alle. En tahdo tehdä ihmisen kyvystä mukautua rotukysymystä, vaan lähtökohtani on, että geneettisestä perimästä huolimatta tai juuri sen tähden, jokainen ihminen kykenee omaksumaan, jos muuta vaihtoehtoa ei anneta, millaisen moraalin tahansa. Minä tahdon Suomessa noudatettavan Suomen lain määrittelemää moraalia.
ὁ βίος βραχύς, ἡ δὲ τέχνη μακρή / vita brevis ars longa / learning one's craft takes so long that a lifetime may not be adequate (käännös Merriam-Webster)

kelloseppä

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 781
  • Liked: 2081
...

Kulttuurinationalistiselta kannalta ideaalitilanne toki on, että jokainen ulkomaalainen, joka Suomeen tahtoo jäädä omaksuisi suomalaisen tapakulttuurin täysin ja hylkäisi sen kanssa ristiriidassa olevat tavat. Koska reaalitodellisuus harvoin vastaa ihanteita, eikä varsinkaan vastaa kykyinen suomalainen kotouttamispolitiikka, jossa tahdotaan sekä säilyttää ulkomaalaisten kulttuuritavat että vaatia heitä noudattamaan Suomen lakia, on syytä pitää Suomeen jäävien ulkomaalaisten määrä pienenä ja muslimien määrä erityisen pienenä. Kelloseppä hahmotteli mielestäni hyvin, mitä tämä suunnilleen tarkoittaa, vaikka hän kutsui sitä etnonationalismiksi, mitä se ei minun näkemykseni mukaan ainakaan välttämättä ole.

Osa ei koskaan suostu luopumaan tavoistaan ja siksi heille on osoitettava, että heidän paikkansa on joko rajojen ulkopuolella tai suomalaisessa vankilassa. Ulkomaalaisten on alistuttava suomalaiseen kulttuuriin, jonka selkein ilmentymä on Suomen laki, jotta he voivat olla suomalaisia. Tämä on muslimeille erityisen vaikeaa, koska he itse toimivat ja ovat puolitoistatuhatta vuotta toimineet muutettavat muuttaen näin. Eli valloitettuaan, he pakottivat kaikki noudattamaan omaa uskonnollista lakiaan shariaa. Nyt he eivät tietenkään tahdo alistua minkään muun lain alle. En tahdo tehdä ihmisen kyvystä mukautua rotukysymystä, vaan lähtökohtani on, että geneettisestä perimästä huolimatta tai juuri sen tähden, jokainen ihminen kykenee omaksumaan, jos muuta vaihtoehtoa ei anneta, millaisen moraalin tahansa. Minä tahdon Suomessa noudatettavan Suomen lain määrittelemää moraalia.

Nim. duc:n yllä suorittamaa määrittelyn hyllyvää suota haluan minäkin sotkea entistä pettävämmäksi.

Teoreettinen lähestymistapa: Vaikka luulen ymmärtäväni nim. duc:n tarkoituksen etnonationalismi -termin kritisoinnissa, en oikein pysty hyväksymään esim. valkonationalismi -termiä koskien esim. ugandalaisten nationalistien mahdollista näkemystä vain heimon x:n jäseniä käsittävästä mustien hallitsemasta Ugandan etnisesti puhtaasta valtiosta. Pidän sellaisen sisällön antamista valkonationalismi -termille yhtä vaikeana hyväksyä muillakin kuin henkilökohtaisilla mielipide-tyyppisilla perusteilla kuin sellaista Suomea, jossa väestön yleisin ihonväri olisi musta. Miten sellainen Suomi voisi välttyä esim. negrospirituualien tyyppisen musiikin soinnuttamasta rytmikkään kehon liikennehdinnän sävyttämästä virrenveisuusta esim. luterilaista äärilinjaa noudattavissa seuroissa tai jopa vielä enemmän: sotilasvalan vannomistilaisuudessa?

Käytännön lähestymistapa: Yksilön kyky ja halu omaksua uusi tapakulttuuri ja arvomaailma poikkeaa monesti yksilöiden muodostamasta joukon kyvystä ja halusta omaksua uusi tapakulttuuri ja arvomaailma. Etenkin silloin, jos joukko on riittävän suuri; riittävän suuri joukko muuttamaan paikassa x vallitseva tapakulttuuri ja arvomaailma.

Eli ts. käytin etnonationalismi -termiä paremman termin puutteessa.

PS. Negrospirituualit ovat usein sangen hienoa musiikkia ja kukin palvokoon jumalaansa sopiviksi katsomillaan laillisilla taikamenoilla yksityisyyden suojassa.

duc

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 2 292
  • Liked: 4848
  • Tecumseh
Suolla tarpominen on raskasta verrattuna kuivalla maalla kävelyyn. Jälkimmäisellä tarkoitan tässä selkeiden käsitteiden avulla käytävää keskustelua. Kaikentyyppinen nationalismista keskustelu tapahtuu valitettavasti Euroopassa kansallissosialistisen Saksan pitkän varjon alla. Se vääristää keskustelun jo lähtökohtaisesti.

Olen pyrkinyt "pelaamaan" avoimin kortein kertomalla lähtökohtani olevan kulttuurien tutkijan lähtökohta. Roduista ja genetiikasta en tiedä kovin syvällisesti. Moni mielenkiintoinen asia jää ajanpuutteen vuoksi selvittämättä. Näin ollen minulle on luontevaa suhtautua nationalismiin kulttuurisena ei geneettisenä ideana. En näe niitä näkökulmia kuitenkaan toisia poissulkevana. Geneettinen tutkimus on nationalismin suhteen yhtä tärkeää kuin kulttuurien tutkimus ja kaikkein tärkeintä on tieteen vapaus poliittisesta ohjauksesta.

Valkonationalismi, siinä missä musta nationalismi, rajaa tietyn geneettisen piirteen kansan ulkopuolelle. Tässä tapauksessa ihonvärin. Joku ugandalainen heimo, kellosepän esimerkkiin vastatakseni, joka käyttää muista ugandalaisista heimoista poikkeavaa kieltä, rajannee muut ulos kieliperustella, kielinationalismilla. Fennomaanit rajasivat ruotsinkieliset ulos siinä missä svekomaanit suomenkieliset. Jos siirrytään omalle erityisosaamiseni alueelle, uskontoon, on useita uskontoja, joissa nationalistinen rajaus uskonnon perusteella on helposti nähtävissä, kuten juutalaisuus ja islam. Myös ainakin kristinusko, hindulaisuus ja shintolaisuus voidaan nähdä tietystä näkökulmasta nationalistisina, kun kriteerinä on uskonto. Buddhalaisuus näin äkkiseltään vaikuttaa ns. maailmanuskonnoista kaikkein vähiten uskonnon perusteella sisälle ja ulos rajaavalta. Se lienee uskonnon filosofisesta luonteesta johtuvaa eikä ajatus kansasta liene tuossa uskonnossa tai se on vain marginaalinen. Pitääpä tarkistaa.

Pidän debatista, jossa pyritään rakentamaan. Turhan usein keskustelu on valtataistelua totuudesta. Jatketaan yhä, sillä yhdessä pääsemme pidemmälle kuin yksin.
ὁ βίος βραχύς, ἡ δὲ τέχνη μακρή / vita brevis ars longa / learning one's craft takes so long that a lifetime may not be adequate (käännös Merriam-Webster)

Perttu Ahonen

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 3 411
  • Liked: 3054
  • Difficile est satiram non scribere.
Kansallismielisyys on terveen kansallisen identiteetin ilmentymä.  Sen vastakohta on kansallismielettömyys, joka on kulttuuri-identiteetin vajaatoiminnan ilmentymä.

Lahti-Saloranta

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 11 487
  • Liked: 14680
  • Monikulttuurisuutta vastaan rokotettu
Minusta kansallismielisyys on samaa sukua kuin sitoutuminen työpaikkaan. Työnantajan tulee ajatella myös työntekijöiden viihtyvyyttä. Työntekijät taasen tekevät hommat niin hyvin kuin osaavat. Sellaisella yrityksellä on menestymisen mahdollisuudet ja kaikki viihtyvä työssään.
Vaikka tarkoitusperät olisivat maailman parhaat, niin monien, täysin erilaisten kulttuuritaustojen omaavien ihmisten kotouttaminen onnistuneesti ei ole mahdollista

kelloseppä

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 781
  • Liked: 2081
Suolla tarpominen on raskasta verrattuna kuivalla maalla kävelyyn. Jälkimmäisellä tarkoitan tässä selkeiden käsitteiden avulla käytävää keskustelua. Kaikentyyppinen nationalismista keskustelu tapahtuu valitettavasti Euroopassa kansallissosialistisen Saksan pitkän varjon alla. Se vääristää keskustelun jo lähtökohtaisesti.

...

Pidän debatista, jossa pyritään rakentamaan. Turhan usein keskustelu on valtataistelua totuudesta. Jatketaan yhä, sillä yhdessä pääsemme pidemmälle kuin yksin.

Mielestäni jo siitä keskustelu, että minkälainen "nationalismi" on tai ei ole, taikka minkälaista se saattaa olla tai mahdollisesti ei ole, rasismia tai rasismiksi jonkun mokuttajan luonnehtimana, on jo alistumista täysin moraalittomien tahallisen vääristelyn ja loppumattomien valheiden pulushakin ammattilaisten tahtoon. Ostettujen valehtelimisen ammattilaisten, jotka näkevät rasismia jo siinä, että lausutaan ääneen se kiistaton totuus, että joidenkin ihmisyksilöiden naama on valkoinen ja toisten musta.

Ehkä suomalaisten kansallismielisten olisi syytä käyttää nationalismi -termiä vain siten, että sille annettaisiin oma, vain suomalainen merkitys. Suomalaisen nationalismin merkitys.

Ehkä tälläinen pragmaattinen paikallisen adaptaation tie olisi vaikeampi pala poliittisille vastustajillemme kuin lähtökohtaisesti hyvin vaikea teoreettinen lähestymistapa tavattoman sotkuiseen filosofiseen yleiskehykseen. Myönnän toki, että tällaisella suhtaumisella lyhyellä aikajänteellä saatetaan antaa argumentteja poliittisen vastustajan käsiin, mutta miksi vaivautua edes väitellä sellaisen poliittisen vastustajan kanssa, joka ei pyri totuuteen eikä käytä logiikkaa aseenaan? Miksi loputtomiin alistua muiden asettamiin "keskustelun" ennakkoehtoihin, jotka vieläpä muuttuvat koko ajan.

Bordercollide

  • Vieras
Mielestäni wikipedian määritelmä nationalismista on aivan pätevä:

Nationalismi eli kansallisuusaate on aate, joka korostaa kansojen ja kansakuntien merkitystä kulttuurissa tai politiikassa. Johonkin kansaan kuuluvat ihmiset ilmentävät nationalistista ajattelutapaa, mikäli he välittävät kansallisesta identiteetistään tai pyrkivät saavuttamaan (tai säilyttämään) itsemääräämisoikeuden.

Sitä mikä tässä on olevinaan pahaa tai väärää on vaikea ymmärtää. Nationalismihan on sitä mikä vielä 80- luvun alussa kun itse olin lapsi, oli normaalia: Suomi on Suomi, Ruotsi on Ruotsi, Italia on Italia, Intia on Intia... jne. Suomessa asuu suomalaisia jotka elävät Suomen sääntöjen lakien arvojen ja tapojen mukaan, samoin Italiassa asuu italialaisia jota elävät Italian sääntöjen lakien arvojen ja tapojen mukaan jne. Ja silloin kun ollaan vieraassa maassa ymmärretään että eletään sikäläisten tapojen ja sääntöjen mukaan. Se että valtiolla on rajat joita valvotaan eikä kuka tahansa voi lampsia sisään oli vielä 80- luvulla niin normaalia ettei sitä ollut edes tarpeen nimetä nationalismiksi. Tällainen käsitys oli normi. Joku olisi kyseenalaistanut rajavalvonnan tarpeellisuuden ja sen onko kenellä tahansa oikeus dallailla rajan yli ja asettua taloksi olisi häntä pidetty idioottina. 

Se että tällainen ennen niin normaali tapa ajatella siitä miten maailma toimii, on nyt ollut tarpeen demonisoida, on oireellista. Ja se että ihmisillä, jotka ajattelevat kuten vielä parikymmentä vuotta sitten oli normaalia ajatella, on nyt tarve alleviivata tätä ajattelua ja nimetä itsensä tällä perusteella nationalistiksi on aika traagista.  :roll:
« Viimeksi muokattu: 19.02.2018, 21:12:03 kirjoittanut Bordercollide »

duc

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 2 292
  • Liked: 4848
  • Tecumseh
Roturealisteiksi itseään kutsuville tuo määritelmä ei riitä. He tarvitsevat välttämättä genetiikan tai verenperinnön tuohon määritelmään.

- -
Mielestäni etnonationalismi on vähän tautologinen käsite, koska nationalismi itsessään pitää sisällään olennaisesti juuri verenperinnön.

Myös etymologisesti, Latin nationem (nominative natio) "birth, origin; breed, stock, kind, species; race of people, tribe," literally "that which has been born

Yllä lainattu on oivaltava huomio. Kansallismielinen henkilö, jonka mielestä geneettinen perimä merkitsee erityispiirteitä siinä missä kulttuurikin, voi mainiosti jättää itseään kuvaillessaan "etno"-etuliitteen pois ja kutsua itseään lyhyesti ja ytimekkäästi nationalistiksi.
- -
Suomi on tältä osin vielä jälkijunassa, sillä maahanmuuttajien vähäisen lukumäärän vuoksi näemme sosiaaliset ongelmat enemmänkin kulttuurillisina, kuin väestöryhmien olemukseen  liittyvinä kysymyksinä. - - Suomalaisen yhteiskunnan hyvät ominaisuudet johtuvat siitä, että suomalaiset ovat väestölaadullisesti hyvä kansa.
- -
Minulla ei ole sinänsä ongelmaa hyväksyä ihmisten jakamista geneettisiin ryhmiin tai rotuihin. Minä vain tarvitsen pätevät kausaaliset perustelut, että genetiikka määrää, mihin ko. ryhmän tai rodun edustajat kykenevät esim. moraalisella tai yhteiskunnallisella tasolla. Korrelaatio ei minulle riitä. Minulle riittävää syy-seuraus-argumenttia en ole tavannut. Minä pystyn perustelemaan ainakin itselleni että kulttuuri toimii tuollaisena kausaalisena perusteena, selittäjänä, miksi erilaisten kulttuurien ja eritoten uskontojen edustajat ovat saaneet aikaan toisistaan poikkeavia valtioita lakeineen.
ὁ βίος βραχύς, ἡ δὲ τέχνη μακρή / vita brevis ars longa / learning one's craft takes so long that a lifetime may not be adequate (käännös Merriam-Webster)

Bordercollide

  • Vieras
Roturealisteiksi itseään kutsuville tuo määritelmä ei riitä. He tarvitsevat välttämättä genetiikan tai verenperinnön tuohon määritelmään.


Juuri siksi he kutsuvatkin itseään etnonationalisteiksi, koska pelkkä nationalismi ei määritelmänä riitä.


Minulla ei ole sinänsä ongelmaa hyväksyä ihmisten jakamista geneettisiin ryhmiin tai rotuihin. Minä vain tarvitsen pätevät kausaaliset perustelut, että genetiikka määrää, mihin ko. ryhmän tai rodun edustajat kykenevät esim. moraalisella tai yhteiskunnallisella tasolla. Korrelaatio ei minulle riitä. Minulle riittävää syy-seuraus-argumenttia en ole tavannut. Minä pystyn perustelemaan ainakin itselleni että kulttuuri toimii tuollaisena kausaalisena perusteena, selittäjänä, miksi erilaisten kulttuurien ja eritoten uskontojen edustajat ovat saaneet aikaan toisistaan poikkeavia valtioita lakeineen.

Mutta kulttuurihan on yleensä jonkun rodun aikaansaannosta. Se millainen kulttuuri on syntynyt korreloi monella tavalla sen kanssa mistä rodusta puhutaan. Ymmärtääkseni tämä on etnonationalistien pointti että ensin oli rotu, ja siitä seurasi rodun ominaisuuksien mukaan kehittynyt kulttuuri (ja kenties uskontokin). Tähän viitataan siinä kun puhutaan tuosta "väestölaadusta". Itse en pidä "laatu"- sanasta kun puhutaan ihmisroduista (yksittäisistä ihmisistä puhuttaessa voi helposti käyttää laatu- termiä  :roll:). Etnonationalistit pitävät nimenomaan rotua kaikista perustavanlaatuisimpana tekijänä joka määrittää sekä sen millainen kulttuuri on kehittynyt ja tätä kautta sen millä tavoin valtiot eroavat toisistaan. Kaiken perusta on genetiikka kun puhutaan olemassaolemisen tavasta.


Etnonationalistit - jos oikein olen ymmärtänyt - näkevät uhkana myös valkoisen rodun valkoisuus- geenin joka on väistyvä. Jos ei- valkoisia geenejä sekoittuu tarpeeksi valkoisiin se on vaikoinen rotu joka katoaa lopulta.
« Viimeksi muokattu: 19.02.2018, 23:43:14 kirjoittanut Bordercollide »

Tuomas Tähti

  • Asiantuntija
  • Jäsen^^
  • *****
  • Viestejä: 448
  • Liked: 535
  • Nationalisti
    • Verkkosivusto
Ketjun otsikon kysymys "Mitä nationalismi/kansallismielisyys on?" on vaikea, koska eri henkilöt viittaavat nationalismi-sanalla eri asioihin. Sama vaikeus koskee nykyään monia muitakin sanoja, kuten humanismia ja feminismiä. Niinkin uusi sana kuin nettitrolli on jo ehtinyt saada erilaisia merkityksiä. Kaikki tämä tietysti vaikeuttaa dialogia.

Yksi sininen loikkaripetturi, joka tänään viettää tuhannetta päiväänsä ulkoministerinä, on jopa väittänyt nationalismin ja kansallismielisyyden olevan eri asioita.

Ongelmaa suurentaa se, että eri tietosanakirjat kertovat nationalismille erilaisia määritelmiä. Suomenkielisen Wikipedian artikkeli nationalismista on omasta mielestäni aika hyvä, mutta taidan olla väärä henkilö arvioimaan sitä, koska kyseinen artikkeli on osittain minun kirjoittamani.

Termin "lopullinen määrittely" saattaa tässä vaiheessa olla toivoton tavoite. Parasta ehkä olisi, että aina kun nationalismista käydään jossakin tapahtumassa tai viestiketjussa keskustelua, tehtäisiin heti keskustelun alussa selväksi, missä merkityksessä keskustelijat käyttävät sanaa.

Mieleeni on jäänyt, kun heinäkuussa 2015 vierailin erään perussuomalaisen puoluetoverin kodissa keskustelemassa politiikasta. Hän kutsuu itseään patriootiksi ja minä kutsun itseäni nationalistiksi. Keskustellessamme kävi ilmi, että meillä on erittäin monia yhteisiä poliittisia tavoitteita ja ihanteita, mutta käytämme eri termejä.

Jos poliitikko tai poliitikoksi pyrkivä henkilö kirjoittaa paljon nationalismista, hänen lienee järkevää julkaista vaikkapa blogikirjoitus selventääkseen, mitä juuri hän tarkoittaa tuolla sanalla.

Omalta osaltani olen sellaisen blogikirjoituksen tehnyt:

http://tuomastahti.wordpress.com/2012/02/10/nationalismi-ja-patriotismi/ (2012)

Täydentävä jatko-osa:

http://tuomastahti.wordpress.com/2015/07/22/nationalistit-patriootit-ja-aarioikeistolaiset/ (2015)

duc

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 2 292
  • Liked: 4848
  • Tecumseh
- -
Minulla ei ole sinänsä ongelmaa hyväksyä ihmisten jakamista geneettisiin ryhmiin tai rotuihin. Minä vain tarvitsen pätevät kausaaliset perustelut, että genetiikka määrää, mihin ko. ryhmän tai rodun edustajat kykenevät esim. moraalisella tai yhteiskunnallisella tasolla. Korrelaatio ei minulle riitä. Minulle riittävää syy-seuraus-argumenttia en ole tavannut. Minä pystyn perustelemaan ainakin itselleni että kulttuuri toimii tuollaisena kausaalisena perusteena, selittäjänä, miksi erilaisten kulttuurien ja eritoten uskontojen edustajat ovat saaneet aikaan toisistaan poikkeavia valtioita lakeineen.

Mutta kulttuurihan on yleensä jonkun rodun aikaansaannosta. Se millainen kulttuuri on syntynyt korreloi monella tavalla sen kanssa mistä rodusta puhutaan. Ymmärtääkseni tämä on etnonationalistien pointti että ensin oli rotu, ja siitä seurasi rodun ominaisuuksien mukaan kehittynyt kulttuuri (ja kenties uskontokin). Tähän viitataan siinä kun puhutaan tuosta "väestölaadusta". Itse en pidä "laatu"- sanasta kun puhutaan ihmisroduista (yksittäisistä ihmisistä puhuttaessa voi helposti käyttää laatu- termiä  :roll:). Etnonationalistit pitävät nimenomaan rotua kaikista perustavanlaatuisimpana tekijänä joka määrittää sekä sen millainen kulttuuri on kehittynyt ja tätä kautta sen millä tavoin valtiot eroavat toisistaan. Kaiken perusta on genetiikka kun puhutaan olemassaolemisen tavasta.
- -

Kuten yllä totesin, mielestäni ei ole riittävää näyttöä, että ihmisryhmien geneettiset erot selittävät ko. ryhmien kulttuuriset, kuten uskonnolliset, erot. Uskonto on tässä näkökulmassa osa kulttuuria. Toki esim. kristinuskoa tulkitaan eri puolilla maailmaa tyypillisesti eri tavoin, mutta geneettiset erot sen selityksenä on mielestäni täysin riittämätön. Esim. Pohjois-Amerikan intiaanien parissa alkuperäiset uskonnot sekottuivat kristinuskoon tehden siitä lähes synkretististä monin paikoin. Kristinuskoa myös tarkoituksella muokattiin lähetystyössä kohdehenkilöille helpommin omaksuttavaan muotoon. Ks. esim. Riku Hämäläinen (toim.) Pohjois-Amerikan intiaanuskonnot: kirjoituksia perinteistä, muutoksesta ja jatkuvuudesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2004.

Jos genetiikka selvästi määräisi ihmisyksilön ja -ryhmän kulttuurisen tavan toimia, niin kulttuuriset erot noudattaisivat selvästi geneettisten ryhmien jakolinjoa. Näin ei kuitenkaan ole mielestäni osoitettu, päinvastoin esim. Franz Boas argumentoi tätä vastaan: https://rationalwiki.org/wiki/Franz_Boas
Lainaus
Combined with Darwinian models of evolution, this led Boas to the conclusion that there was a "psychic unity of mankind." All people had the same intellectual capacity, and the reason why non-European cultures and languages did not conform to European norms was not because they were intellectually inferior or because their cultures or languages were less "developed," but because of the surrounding physical environment. The native tribes in British Columbia and the Arctic, for instance, did not develop agriculture because they had no need for it — there were more than enough fish in the sea to feed them, and in the case of the Inuit it was too cold to even try growing food.
Wikipedian artikkeli ihmisrodusta kuvastaa mielestäni hyvin tiedeyhteisön taistelua tämän kysymyksen äärellä.

Kulttuurieroja yksilöiden ja yhteisöjen välillä voidaan selittää uskottavasti muilla kuin geneettisillä tekijöillä kuten ympäristötekijöillä ja kulttuurin sisäisillä ja ulkoisilla eroilla. Esimerkkeinä kulttuurieroista ovat esim. samalta maantieteelliseltä alueelta lähteneet eriluonteiset uskonnot, kuten kristinusko ja islam, mutta myös ko. uskontojen sisällä yksilöiden ja ryhmien erilainen uskonnon tulkinta: konservatiivinen perhe kasvattaa lapsensa erilailla kuin liberaali. Tämän kulttuurin ja genetiikan suhde on monimutkainen, enkä mielelläni näkisi radikaaleja yksinkertaistuksia, joissa mutkat vedetään suoriksi ilman raskasta empiiristä todistusaineistoa.
ὁ βίος βραχύς, ἡ δὲ τέχνη μακρή / vita brevis ars longa / learning one's craft takes so long that a lifetime may not be adequate (käännös Merriam-Webster)

Bordercollide

  • Vieras
^duc

En puhunut tuossa omista käsityksistäni vaan siitä miten olen ymmärtänyt etnonationalistien käsitykset. En tiedä miten tyhjentävästi etnonationalistit uskovat rodun määrittelevän kulttuurit ja tavan hahmottaa maailmaa mutta uskoisin ettei suurin osa heistäkään kiellä ympäristötekijöidenkin vaikutusta näihin asioihin.
 He vain pistävät erityisen suuren painoarvon rodulle.

Minä en laske itseäni varsinaisesti etnonationalistiksi. Se on liian mustavalkoista koska mielestäni nämä asiat ovat monimutkaisempia. Genetiikka määrää paljon mutta se ei määrää läheskään kaikkea. Itse pistän ympäristötekijöille suuremman merkityksen.

Täähän on ihan empiirisesti todistettu esim. eläimillä. Jos kissa kasvaa koirien kanssa se voi alkaa luulla olevansa koira ja päinvastoin  ;D:

https://www.youtube.com/watch?v=8ZuCT4PmurY
https://www.youtube.com/watch?v=LXxOiacFpCc

Mutta rotuasia on kuitenkin siksi tärkeä koska tämän asian käsittelyssä vallitsee suuri epätasapaino. Vain ei- valkoisilla on oikeus puhua rodusta, valkoisilla ei. Jo pelkästään sanan "valkoinen" ääneen lausuminen aiheuttaa fiiliksen että valkoisuudessa piilee jotakin pahuutta. Ei- valkoisilla on taipumus rodullistaa itse itseään ja monet vaikuttavat olevan suorastaan pakkomielteisiä omasta rodullisuudestaan. Mutta aina kun näin tapahtuu ei- valkoisilla on tapana syyttää tästä nimenomaan valkoisia. Hortto Kaalo sai vapaasti laulaa "miksi ovet ei aukene meille onko rotumme syytä tää" eikä kukaan syyttänyt häntä rodullistamisesta. Ja siinäkin hän pistää rotuajattelun nimenomaan valkoisen valtaväestön suuhun vaikka hän on itse se joka itseään rodullistaa. Aivan samaa näkee jatkuvasti ei- valkoisten rotuelämöinnissä. Perjantai- ohjelman juontaja Sean Ricks on pakkomielteinen omista hiuksistaan ja rodullistaa valkoisia uskomalla että kaikki valkoiset tykkävät hiihtämisestä. Vain ei- valkoiset saavat olla kiinnostuneita juuristaan ja rotunsa erityispiirteistä. Se on ärsyttävää. Jos valkoinen suomalainen on kiiinnostunut valkoisesta rodustaan ja sen ominaispiirteistä ja omista valkoisista juuristaan hän on välittömästi natsi ja haluaa pistää ei- valkoiset keskityleireille. Kun Koko Hubarat ja Michaela Mouat ovat luoneet itsensä roullistamisesta oikein uran itselleen jonka avulla elättävät itsensä, kukaan ei syytä heitä rasismista. He änkeävät itsensä aina uhrin asemaan ja huutelevat sitten sieltä uhrin asemasta ties mitä rasistista valkoisia päin ilman että kukaan heitä tuomitsee.

Farnesius

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 67
  • Liked: 176
Tässä on hieman muokattuna minun aiempi kirjoitus, jossa selitän, miksi mielestäni etninen nationalismi ja valkoinen nationalismi ovat legitiimimpiä kuin "liberaalinationalismi" tai muut ei-etnisen nationalismin muodot:

Etnonationalismi on ”nationalismin muoto, missä kansakunnat määritellään yhteisen perinnön perusteella, mikä yleensä tarkoittaa yhteistä kieltä, yhteistä uskontoa ja yhteistä etnistä perimää”. Liberaalinationalismi taas on ”nimitys ei-ksenofobiselle nationalismille, johon kuuluvat vapaus, suvaitsevaisuus ja yksilön vapaudet”.

Täytyy ensin tarttua tuohon liberaalinationalismin sanakirjamääritelmään, koska se on ilmeisessä etnisen nationalismin vastaisuudessaan asenteellinen, mikä taas luo väärää vastakkainasettelua etnisen ja ei-etnisen nationalismin välille, sillä etnonationalistisessa yhteiskunnassa voi aivan hyvin olla keskeisinä arvoina vapaus ja yksilön vapaudet.

Tämä kysymys yksilönvapaudesta on tullut viime aikoina usein esille, kun monet libertaarit vastustavat valkoista nationalismia vedoten siihen, että se on ”kollektivismia”. Mutta nämä libertaarit ovat idealismissaan sokeita sille tosiasialle, että libertarismi ja individualismi, johon se pohjautuu, ovat lähinnä vain valkoisten ihmisten vaalimia ideologioita. Eli jos joskus johonkin syntyy libertaariseen järjestelmään perustuva maa, se tulee varmasti olemaan väestöltään hyvin homogeenisesti valkoinen. Moni libertaarisia arvoja lähtökohtaisesti kannattava, kuten allekirjoittanut, on kuitenkin havahtunut tähän ja suhtautuu asiaan pragmaattisesti ja rotujen väliseen kanssakäymiseen liittyvät realiteetit huomioon ottaen.

”Ksenofobinen” on myös jokseenkin asenteellinen määre, koska ei etnonationalismissa ole niinkään kyse siitä, että erityisesti pelätään tai vihataan muukalaisia, vaan siitä, että rakastetaan omaa etnistä perimää, halutaan vaalia sitä ja säilyttää se. Tämä on myötäsyntyistä ja pitkälti biologista, kuten monet oman rodun suosimiseen liittyvät tutkimuksetkin osoittavat. Etnisyys on tietyllä tavalla perheen ja suvun jatke; sama vietti, joka ajaa jatkamaan sukua, ajaa meitä myös ylläpitämään omaa kansaamme ja laajemmassa mittakaavassa myös rotuamme.

Tästä kumpuaa valkoinen nationalismi ja sen tämänhetkinen nousu on pitkälti reaktio demograafiseen trendiin kaikkialla länsimaissa, jossa valkoinen väestö korvautuu vähitellen ei-valkoisilla. Väitteet että valkoiset nationalistit olisivat ”valkoisen ylivallan kannattajia”, ovat ihan tietoista demonisointia eivätkä perustu millään tavalla todellisuuteen. Eivät valkoiset nationalistit halua hallita muita, vaan että heidät yksinkertaisesti vain jätetään rauhaan ja ettei heille pakkosyötetä rodullista monimuotoisuutta.

Moni kansallismielinen painottaa sitä, että ei itse ole etnonationalisti ja ettei sillä ole mitään väliä, mistä maahanmuuttaja tulee, kunhan tämä sopeutuu hyvin. Mutta tässä on taustalla taas tietty sokeus sille, että esimerkiksi Suomi on sellainen maa, kuin se on, siksi että me suomalaiset ja meidän esi-isämme olemme sen sellaiseksi tehneet. Eli se otetaan pitkälti itsestäänselvyytenä, että Suomi on suomalainen, koska sitä se vielä on johtuen siitä, että se on etnisesti ja rodullisesti vielä hyvin homogeeninen, länsimaista ilmeisesti Islannin ohella homogeenisin.

Sillä on rajansa, kuinka paljon etnistä ja rodullista vähemmistöä voi maassa olla, ja kun se raja ylittyy, maalle ominainen kulttuuri alkaa pikkuhiljaa väistämättä muuttua vähemmän sen perinteisen valtaväestön näköiseksi. On nimittäin ratkaisevan tärkeää ymmärtää se, että kulttuuri ei synny tyhjästä, vaan se on siihen kuuluvien ihmisten ja niiden esi-isien luomus ja heijastelee näiden henkisiä ominaisuuksia, tai kansanluonnetta. Tai kun joukko eurooppalaisia suuntaa kaukaiselle mantereelle ja perustaa sinne uuden maan, minkälainen siitä tulee? No esimerkiksi sellainen kuin Australiasta, jonka kulttuuri on todella lähellä Länsi-Euroopan maiden kulttuuria. Erot näiden välillä ovat hyvin triviaaleja.

On syytä vielä tähdentää, että ei juuri kukaan valkoinen nationalisti halua tai vaadi 100-prosenttisesti valkoisia maita, vaan sellaisia, joissa valkoiset ovat riittävän suuri enemmistö, jotta ei jouduta kohtaamaan näitä ongelmia ja uhkakuvia, jotka viimeaikaisen valkoisen nationalismin nousun juuri ovat aiheuttaneet. Mikä sitten on riittävä enemmistö? Jotkut sanovat 90%, toiset 95%, ja jos valkoisten paon ilmiöstä voi jotain päätellä, niin ehkä 96-97% on ideaalinen. Siis koska valkoiset alkavat yleensä muuttamaan pois alueilta, joissa erirotuisten määrä kasvaa 3-4 prosenttiin. Japani ja sen maahanmuuttopolitiikka mainitaan usein hyvänä mallikuvana: siellä etniset japanilaiset ovat yli 98 prosentin enemmistö ja muita kuin itäaasialaisia on mitättömän pieni vähemmistö.

duc

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 2 292
  • Liked: 4848
  • Tecumseh
Tässä keskustelussa on vaikea välttyä olkinukeilta, koska ennakkoluuloja on paljon puolin ja toisin. Siksi lienee parasta myös minun selittää, mitä kulttuurinationalismi minun kohdallani tarkoittaa.

Lyhyesti ilmaistuna määrittelen kansan sen ylläpitämän kulttuurin kautta. Kulttuurin keskeisimpänä piirteenä näen kansan enemmistön hyväksymät arvot ja normit, joita yleinen tapakulttuuri ja valtion laki sekä sen tulkinta heijastavat.

Tietysti tässä joutuu määrittelemään myös ihmiskuvansa ainakin osittain. Pidän siis kaikkia ihmisiä kykenevinä noudattamaan suomalaista tapakulttuuria ja Suomen lakia. Mikään ihmisen ja ihmisryhmän tai rodun geneettinen ominaisuus ei ole mielestäni tuon esteenä. Moni kulttuurinen ominaisuus sen sijaan on, koska osalle ulkomaalaisista, jotka tahtovat suomalaisiksi, alistuminen on helpompaa kuin toisille. Mitä lähempänä mamujen kulttuuri on suomalaista sitä helpompaa heidän on muuttua suomalaisiksi. Vaikeinta, oikeastaan mahdotonta, se nähdäkseni on tiukasti sharialakia noudattavalle muslimille.

Maahanmuuttopolitiikan kannalta tämä tarkoittaa, että jokainen joka alistuu Suomen lain ja suomalaisen kulttuurin alle kelpaa minulle ja on silmissäni suomalainen. Ne mamut jotka tahtovat pysyä Suomessa vain rajoitetun ajan ulkomaalaisina, kunnioittakoot suomalaista kulttuuria täällä ollessaan, älköötkä vaatiko omalle kulttuurilleen mitään erityistä Suomessa.

Suomessa on jo "kansanryhmiä", joiden halua ja kykyä olla suomalaisia voi syystä epäillä. En tarkoita tataareja, jotka käytännössä ovat sharialain alistaneet Suomen lain alle, en Suomen juutalaisia, jotka mieluummin ostavat ulkomailta lihansa, kuin rituaaliteurastavat Suomessa. He kunnioittavat suomalaista tapakulttuuria ja Suomen lakia ja ovat silmissäni suomalaisia. Enkä tietenkään tarkoita suomenruotsalaisia, paitsi niitä jotka yhä määrittelevät Axel Olof Freudenthalin kirjoitusten pohjalta suomalaisuuden.

Ongelmallisia ovat sen sijaan romanikansa, joka kaikkialla maailmassa yleensä tahtoo erottaa itsensä muista ihmisistä ja kasvattaa lapsensa ennemmin oman kulttuurinsa arvojen ja normien noudattajiksi verikostoineen kuin suomalaisten tai minkään muunkaan valtion. Siksi heitä syrjitään kaikkialla, minne he ovat menneet. Toinen ongelmaryhmä ovat tunturisaamelaiset, jotka poroineen vaelsivat Norjasta 1850-luvulla Käsivarteen tai Teno-joen yli Päälaelle. He väittävät olevansa Suomen alkuperäiskansa, mutta hyljeksivät ja halveksivat niitä Suomessa vuosisatoja ennen heitä asuneita saamelaisia, jotka ovat ottaneet perheeseensä muita kuin saamelaisia ja käyttävät muuta kieltä kuin saamea. Siinä teille rotupuhtautta korostava kansa Suomessa, mutta milloin olet kuullut mediassa moitittavan tunturisaamelaisia rasismista toisia saamelaisia, joita he väittävät suomalaisiksi, kohtaan?

Nykyään on tietysti monikulttuuri-ideologian ja maahanmuuton mukanaantuomia "kansanryhmiä", kuten Suomen somalit, jotka identifioituvat somaleiksi eivätkä suomalaisiksi. Kutsu heitä sitten suomalaisiksi tai Suomen kansan osaksi, kun muutamia poikkeuksia lukuunottamatta somalit eivät tahdo olla suomalaisia. Husu lienee näitä harvoja poikkeuksia.

Edit. Typot
« Viimeksi muokattu: 03.03.2018, 21:18:56 kirjoittanut duc »
ὁ βίος βραχύς, ἡ δὲ τέχνη μακρή / vita brevis ars longa / learning one's craft takes so long that a lifetime may not be adequate (käännös Merriam-Webster)

Tavan

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 980
  • Liked: 4996
^Tavallaan ihailen optimismiasi, mutta lopulta pidän sitä katteettomana ja naiivina. Rotu ja etnisyys on jotain ylitsepääsemätöntä ja repii alitajunnastamme esiin kamalia voimia. Case in point seuraava kuva, jota ei tavallisesti voi edes katsoa aiheuttamatta mielenrauhaansa vähintäänkin säröä.
This was my father's belief and this is also mine:
  Let the corn be all one sheaf--
And the grapes be all one vine,
  Ere our children's teeth are set on edge
By bitter bread and wine.

Bordercollide

  • Vieras
Olen ymmärtänyt että etnonationalisteilla ei ole ongelmaa sen kanssa että maassa asuu valtaväestöstä poikkeavia kansoja joilla on jossain määrin valtakulttuurista poikkeava kulttuuri. Ongelmana nähdään jos he muodostavat liian suuren osan väestöstä tai uhkaavat jopa valtaväesön asemaa valtaväestönä. Tämä nähdäkseni on se pointti nyt näillä nykyisillä etnonationalisteilla. Kyse on ensisijaisesti eri kansojen lukumääristä kunkin valtion sisällä. Siihen ei tarvitse sisänsä sisältyä mitään vihamielisyyttä tai halventavaa asennetta yhtään mitään väestönosaa kohtaan. Aika monen kohdalla toki sisältyy mutta se ei käsittääkseni ole itse ajatuksen idea.

Ongelmallisia ovat sen sijaan romanikansa, joka kaikkialla maailmassa yleensä tahtoo erottaa itsensä muista ihmisistä ja kasvattaa lapsensa ennemmin oman kulttuurinsa arvojen ja normien noudattajiksi verikostoineen kuin suomalaisten tai minkään muunkaan valtion. Siksi heitä syrjitään kaikkialla, minne he ovat menneet. Toinen ongelmaryhmä ovat tunturisaamelaiset, jotka poroineen vaelsivat Norjasta 1850-luvulla Käsivarteen tai Teno-joen yli Päälaelle. He väittävät olevansa Suomen alkuperäiskansa, mutta hyljeksivät ja halveksivat niitä Suomessa vuosisatoja ennen heitä asuneita saamelaisia, jotka ovat ottaneet perheeseensä muita kuin saamelaisia ja käyttävät muuta kieltä kuin saamea. Siinä teille rotupuhtautta korostava kansa Suomessa, mutta milloin olet kuullut mediassa moitittavan tunturisaamelaisia rasismista toisia saamelaisia, joita he väittävät suomalaisiksi, kohtaan?

No on se nyt kumma kun eivät edes saamelaiset osaa elää sovussa keskenään.  :facepalm: Ikinä en oo kuullut tuostakaan selkkauksesta.

Mutta tämän maahanmuuttoasian tiimoilta romaniasia on mietityttänyt paljon viime aikoina lähinnä oman taustani vuoksi. Minä kasvoin pienessä uskonyhteisössä pienellä suomalaisella paikkakunnalla ja Suomen kaalit kuuluivat normaalina osana elämäämme. Opin tuntemaan romanit hyvin käyttäytyvinä, huumorintajuisina, luotettavina, tunteellisina, sosiaalisesti älykkäinä ihmisinä enkä muista pientäkään ristiriitaa tai epäluottamusta valkolaisten ja romanien välillä olleen koko tuona aikana. Meillä oli paljon romaniystäviä ja tuttavia ja kylässäkin käytiin puolin ja toisin. Oli kesäleirit, telttakokoukset, teetuvat ja herätyskokoukset ynnä muut jotka järjestettiin aivan normaalisti yhdessä "siskojen ja veljien" kanssa joita olivat kaikki uskonyhteisöön kuuluvat siitä riippumatta olivatko he valkolaisia romaneita vaiko mitä etnoryhmittymää tai sosiaalista statusta edustavaa. Romaneilla oli aivan samoin erilaisia seurakunnan luottamustehtäviä kuin muillakin eikä itselleni olisi edes pälkähtänyt päähän että joku voisi kuvitella romanin olevan epäluotettava siksi koska on romani. En edes tiennyt tällaisia käsityksiä olevan olemassakaan ennekuin muutin pois noista ympyröistä. Ilmapiiri oli niin luottamuksellinen ja kunnioittava että se kesti jopa sellaista läpänheittoa jota ei kovin usein kuule muussa yhteiskunnassa. Romani saattoi valittaa kuinka "isoäidillä on jäänyt toi kiertäminen veriin" kun koko ajan pitää muuttaa ja kuinka ärsyttävää on että romanin oletetaan olevan aina musikaalinen "jos ei osaa laulaa niin ei osaa laulaa". Valkolainen saattoi valitella kuinka olen tällainen "ujo piimä" tai "viilipytty" tarkoittaen introverttiä luonteenlaatuaan. Merkityksellistä oli se että ihmiset kokivat turvalliseksi heittää läppää sen oman viiteryhmänsä, romaniuden tai valkolaisuuden erilaisten stereotypioiden kustannuksella. Kukaan ei kieltänyt sitä että olemme erilaisia. Siis eri "rotua" vaikka rotu- sanaa ei käytettykään koska siinä on vähän niinkuin eläimellinen fiba.  :roll: Romaneilla oli normaalien kokousten lisäksi omat romanikokouksensa ja tapansa kuten se etteivät romaninaiset ja miehet istu vierekkäin seurakunnassa kuten valkolaiset yms. Mutta en usko että idealisoin tuota elämää jos väitän että nämä eroavaisuudet eivät aiheuttaneet ikinä minkäänlaisia ongelmia. Romanit olivat yksittäisiä henkilöitä joilla on nimet ja omat persoonallisuudet kuten valkolaisillakin toisin kuin tuon kuplan ulkopuolella usein ihmisiin suhtaudutaan ryhmittäin. Onnistuin kasvamaan pitkälti toiselle vuosikymenelle kun vasta toiselle paikkakunnalle opiskelemaan lähdön jälkeen aloin hahmottaa miten eri tavalla tuon uskonyhteisön kuplan ulkopuolella nämä asiat toimivat. Tai siis ovat toimimatta.

Onkin mielenkiintoista miten nyt kuulee samanlaisia kokemuksia toisista uskonyhteisöistä. Vaikuttaa siltä että yhteisellä ideologialla/Jumalalla/uskonyhteisöllä on sellainen vaikutus että normaalin yhteiskunnan ihmisryhmiä erottelevat tekijät kuten sosiaaliset hierarkiat ja statukset sekä etnisyydet lakkaavat vaikuttamasta kun mennään uskonyhteisön sisälle. Hesarissa oli joskus juttu jehovantodistajien konventista jossa mainittiin tämä sama kokemus. Samoin islaminuskoisista yhteisöistä kuulee usein samaa; siellä ei ole väliä mitä rotua olet tai mikä on ns. maallinen statuksesi. Hierarkia muodostuu erilaisilla perusteilla ja rotuasiat ovat täysin toisarvoisia sillä tavalla etteiät ne aiheuta mitään erityisiä jännitteitä. (Tosin epäilen vahvasti ettei tämä päde esim. Saudi- Arabiassa  :P)

Eniveis tämähän kuvastaa myöskin eräänlaista "nationalismia". Uskonyhteisöt muodostavat myöskin eräänlaisen oman "kansallisuutensa" joka erottautuu muista oman ideologiansa perusteella. Samoin erilaiset diasporaryhmät kuten romanit muodostavat oman selkeästi nationalistisen ryhmänsä vaikka he ovat nationalisteja ilman omaa valtiota. Minä ymmärrän monia etnonationalistien näkemyksiä ja allekirjointankin niistä monet. Suomi ei olisi Suomi jos esim. Suomen Kaaleet muodostaisivat valtaväestön ja valkolaiset vähemmistön. Elämä Suomessa olisi aika erilaista. Minusta vain tähän nykyiseen etnonationalismiin sisältyy vähän liikaa hyväksyntää valtaväestöstä poikkeaviin ryhmiin kohdistuvia halventavia asenteita kohtaan. Minusta olisi hyvä jos ihmiset kokisivat ilmapiirin tarpeeksi turvalliseksi kyetäkseen kritisoimaan sitä omaa viiteryhmäänsä jonka tuntevat parhaiten. Nykyisin kaikkien nokka on koko ajan toisten tunkioilla kun sen pitäisi olla sitä omaa tunkiota siivoamassa. Maailmanparannus lähtee omasta pesästä joten sen kriittisen katseen pitäisi ensisijaisesti kohdistua aina siihen viiteryhmään mitä itse edustaa. On kuitenkin niin että jos yhteiskunnan ilmapiiri on sellainen että aina mässäillään niiden toisten vioilla, ei ole turvallista alkaa kritisoimaan sitä omaa viiteryhmää. Siinä joutuu helposti sekä oman viiteryhmänsä että ulkopuolisen maailman diskriminaation kohteeksi ja ajautuu lopulta kaikkien ulkopuolelle kaikkien hyljeksimäksi. Se on yksilötasolla kova kohtalo.
« Viimeksi muokattu: 04.03.2018, 12:20:07 kirjoittanut Bordercollide »

duc

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 2 292
  • Liked: 4848
  • Tecumseh
^^Kuva aiheuttanee särön tumma- ja vaaleaihoisten segregaatiota luonnollisena pitävien henkisessä tilassa. Mutta entä jos sukupuolet olisivat kuvassa toisinpäin: musta nainen ja valkoinen mies?  :) Aiheuttaisiko se samanlaisen särön? Minä en koe säröä, vaikket uskone sitä.

Toki minun kulttuurinationalismia voi Tavan pitää katteettomana ja naivina, tai sokeutena, kuten Farnesius sitä kutsuu. Tahtoisin vain sen osoittamiseksi selkeämpää näyttöä kuin yksi kuva tai ao. kappale:
- -
Moni kansallismielinen painottaa sitä, että ei itse ole etnonationalisti ja ettei sillä ole mitään väliä, mistä maahanmuuttaja tulee, kunhan tämä sopeutuu hyvin. Mutta tässä on taustalla taas tietty sokeus sille, että esimerkiksi Suomi on sellainen maa, kuin se on, siksi että me suomalaiset ja meidän esi-isämme olemme sen sellaiseksi tehneet. Eli se otetaan pitkälti itsestäänselvyytenä, että Suomi on suomalainen, koska sitä se vielä on johtuen siitä, että se on etnisesti ja rodullisesti vielä hyvin homogeeninen, länsimaista ilmeisesti Islannin ohella homogeenisin.
- -

Nationalismikeskustelussa viljellään valitettavan pinnallisia, jopa suoraan virheellisiä käsityksiä osapuolista. Olkinukke on virheargumentti, joka vie keskustelun alhaiselle tasolle riitoineen ja loukkauksineen. Siksi otin sen yllä esille ja jatkan samasta asiasta keskittyen Tiina Wiikin alias Tuonen Joutsenen toisessa ketjussa kirjoittamaan puheenvuoroon, jossa hän laajemmin käsittelee mamupolitiikan ja nationalismin suhdetta. Edellistä hänen puheenvuoroaan olin jo kritisoinut tässä ketjussa aiemmin.

Jos mamupolitiikka toimisi, eli siirtolaiset otettaisiin Suomeen vain heidän tuoman taloudellisen hyödyn perusteella eikä pakolaisille annettaisi rahaa, vaan pelkkä ruoka, katto pään päälle, porukka töihin ja pysyvän oleskeluluvan ja kansalaisuuden ehdoksi kulttuurisen assimilaatio-ohjelman suorittaminen nykyisen kotoutuspelleilyn sijaan, Tiina Wiikin olisi turha maalailla täysin epärealistisia kuvia miljoonasta afrikkalaisesta ei-muslimiläpsyttelijästä sen enempää kuin kiinalaisesta tai japanilaisesta työperäisestä siirtolaisesta pyrkimässä Suomeen. Ei tänne olisi tulossa edes 50 000 kiinalaista IT-opiskelijaa vuosittain, joten Jari Leinokin voisi huokaista siinä mielessä. Nyt mamupolitiikka on päinvastoin lähes holtitonta, joka suosii humanitaarista elintasoturismia ja valehtelua. Siksi erityisesti Wiikin teoreettiset olkiukkoargumentit kulttuurinationalismista ja sen varaan lasketusta mamupolitiikasta eivät minua vakuuta. Eivät ne loukkaakaan. Lähinnä harmittavat.

Wiik ei näe mamukritiikillä itsessään mitään merkitystä, koska hänen mielestään:
länsimaissa mokutus ja massamaahanmuuton tukeminen ovat enemmänkin oireilua laajemmasta ongelmasta, ja oireen hoito ei paranna sairautta. Muita saa[ma]n sairauden oireita ovat yhteisistä arvoista luopuminen, moraalinen relativismi, perheyksikön hajoaminen ja perheen ja äitiyden arvonlasku, äärimmilleen viety individualismi ja ihmisten vieraantuminen yhteisöstä irrallisiksi yksilöiksi, jotka eivät koe mitään yhteyttä sukuun, kansaan, menneisyyteen tai tulevaisuuteen. - - On parempi katsoa sitä varsinaista tavoitetta eli hyvinvoivaa, toimivaa, itseään ylläpitävää ja oman jatkuvuutensa turvaavaa yhteiskuntaa. Sitä varten olen etnonationalisti ja traditionalisti.
kursivointi minun.
Hänen mielestään siis suomalainen yhteiskunta on sairas yllämainittuine oireineen, ja yhteiskunta tervehtyy, ei mamupolitiikan tai muiden oireiden hoitamisella, vaan etnonalionalismin ohjatessa yhteiskuntaa. Kuitenkin käytännön ratkaisuksi näihin moraalisiin ja ideologisiin ongelmiin hän ehdottaa ensimmäiseksi mamupolittisia (!) toimia, toiseksi oman kulttuurin vaalimista (!) ja kolmanneksi lastentekoa:
Meitä edeltäneet sukupolvet ovat hoitaneet hommansa suomalaisuuden jatkuvuuden ja kehityksen puolesta, ja nykyisten sukupolvien on vain hoidettava sama homma töpeksimättä, jotta suomalaiset sukupolvet voivat joskus hamassa tulevaisuudessa ylipäänsä olla muistamassa meitä ja heitä, jotka ovat meidän yhteisiä esi-isiämme. Tämä homma ei edes ole vaikea, ja välineet ja voima sen toteuttamiseen meillä on jo. Tarvitsee vain estää väestönvaihto, ylläpitää suomalaista kulttuuria ja lisääntyä. Kaikki muut polvet ennen meitä onnistuivat siinä paljon vähäisemmin resurssein.
kursivointi minun.

Kun tämä lienee Wiikin mielestä etnonationalismia ja traditionalismia käytännössä, olen ymmälläni, koska se eroaa mielestäni hyvin vähän, lähinnä verenperinnön/rodun osalta ts. Wiik valinnee mamut rodun perusteella, jos ollenkaan, minun edustamasta kulttuurinationalismista, jossa edellytetään mamujen omaksuvan suomalaisen tapakulttuurin ja lain. Silti kulttuurinationalismi on hänen mielestään lähes samanlaista fantasiaa kuin monikulttuuri-ideologia. Mielestäni Wiikin ja myös monen muun (etno)nationalistin olisi syytä katsoa peiliin, ja miettiä, onko tullut tehtyä eri mieltä olevasta nationalistista ja nuivasta olkinukke, jota hakataan. Tätä ei ratkaista toteamalla:
Etnonationalismi on kokemukseni mukaan sitä, mitä lähes kaikki maahanmuuttokriitikot muutenkin edustavat - tunnustivat he sitä tai eivät.
Minun näkökulmastani Wiik on enemmän kulttuurinationalisti kuin suostuu myöntämään.  :)

Väitän, ettei Wiik ja moni muukaan etnonationalistiksi itseään kutsuva ole kovin vankalla pohjalla oman nationalistisen identiteettinsä kanssa. Hirveä on taistelu kulttuurinationalismia vastaan yhdessä lauseessa mutta toisessa lauseessa vannotaan suomalaisen kulttuurin nimeen, jopa enemmän kuin syntyperän. Jari Leino esim. juuri toisessa ketjussa tunnustautuu etnonationalistiksi ja viittaa perusteluina esim. kirjoitukseensa Suomen sisun nettisivuilla, josta lainaus:
Lainaus
Itse olen valmis antamaan kaikenvärisille maahanmuuttajille reilun mahdollisuuden tulla sukupolvien mittaan suomalaisiksi. En kuitenkaan usko sen tapahtuvan kovin nopeasti. Saamelaisnaisen tavoin painottaisin juurien ja maaperän merkitystä. Kukaan, joka pelkää talvea ja metsiä ei voi olla aidosti suomalainen. Ja kukaan, joka ei edes itse koe olevansa suomalainen, ei ole suomalainen.

Oma määritelmäni suomalaisuudelle kuuluu näin: suomalainen on henkilö, joka on syntynyt ja kasvanut suomalaisen kulttuurin piirissä, puhuu äidinkielenään suomea, kokee itse olevansa suomalainen ja jonka useimmat muut suomalaiset hyväksyvät suomalaiseksi.

Jari Leino
ὁ βίος βραχύς, ἡ δὲ τέχνη μακρή / vita brevis ars longa / learning one's craft takes so long that a lifetime may not be adequate (käännös Merriam-Webster)

Tavan

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 980
  • Liked: 4996
Länsimaisen sivistyksen välttämätön, muttei yksinään riittävä ehto on valkoinen rotu. Länsimainen sivistys vaatii elinvoimaiset Euroopan kansat. Aasialaiset voivat luoda ja ylläpitää aasialaisia yhteiskuntia ja aasialaista sivistystä, mutteivat läntistä.

Japanilaiset pyrkivät 1800-luvun lopulta alkaen pikkutarkasti kopioimaan länsimaista kulttuuria kaikessa mahdollisessa, mutta tuloksena ei silti ollut minkäänlainen länsimaa, vaan moderni Japani.

Länsimainen sivistys ei kuitenkaan typisty rotuun. Esimerkiksi viikingit eivät edustaneet läntistä sivistystä vaikka rotu olikin läntinen. Tarvittiin kristinuskoon käännyttäminen ja sitäkautta kristikunnan kulttuuripiiriin saattaminen, jotta skandinaaveista tuli osa länttä.

Läntinen sivilisaatio on siis valkoiset kansat + jaettu kulttuuriperintö + elävä kristinusko. Kaikki komponentit tarvitaan.
This was my father's belief and this is also mine:
  Let the corn be all one sheaf--
And the grapes be all one vine,
  Ere our children's teeth are set on edge
By bitter bread and wine.