Martin Scheinin: Valmiuslain ja rajavartiolain muutokset eli kuinka oikeusvaltio meni pesuveden mukana – osa 2: rajavartiolaki 27.07.2022
Nyt tulee melkoista kamaa. Eikö siellä ole ketään, joka jarruttelisi, kun Scheininin mopo lähtee kierroksille?
Tarinan ensimmäisessä osassa kerrottiin hallituksen asettumisesta opposition panttivangiksi, kun se päätti toteuttaa ns. hybridiuhkiin varautumisen valmiuslakia muuttamalla. Tässä toisessa osassa keskityn vaadittuihin ja maksettuihin lunnaisiin, perussuomalaisten rajavartiolakiin ajamiin muutoksiin. Myös tämä lainmuutos tuli voimaan 15. heinäkuuta 2022.
Selvemmin kuin valmiuslain muutos, ”rajojen sulkemisena” kansalaisille myyty rajavartiolain muutos on ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Se on myös ristiriidassa perustuslain 9.4 §:n kanssa. Perustuslain säännös sisältää ehdottoman palauttamiskiellon:
”Ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.”
Rajavartiolaki ei muutosten jälkeenkään ole sen kummemmin ristiriidassa minkään velvoitteiden kanssa, ei edes Scheininin kuvittelemien. Valitettavasti.
Tapahtumien kronologian avainkohtana pidän 8.6.2022 järjestettyä hallituksen ja opposition neuvottelutilaisuutta, jossa sovittiin valmiuslain muutoksen viemisestä läpi kiireellisenä perussuomalaisten ja kokoomuksen tuella – siis 5/6:n eduskuntaenemmistöllä – ja rajavartiolain muutoksista, joilla Suomi voisi sulkea itärajan. Neuvottelun kutsui koolle pääministeri Sanna Marin, ja sen kautta kaksi lainsäädäntöhanketta kytkettiin poliittisesti toisiinsa.
Puoluejohtajat ja eduskuntaryhmien johtajat astuivat heille kuulumattomaan rooliin perustuslain tulkintakysymysten ratkaisijoina, ja lainsäädäntöhankkeiden sisältö annettiin oppositiopuolueiden käsiin. Valmiuslaki saisi lopullisen sisältönsä kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpon johtamassa puolustusvaliokunnassa, ja rajavartiolaki vastaavasti perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran johtamassa hallintovaliokunnassa.
Sittemmin nähtiin, kuinka ryhmäkurin voimalla erityisesti pääministeripuolue sosialidemokraatit estivät näiden valiokuntien tuottamien lopullisten lakitekstien uuden arvioinnin perustuslakivaliokunnassa. Tarina on lyhyt ja ruma, ja se jättää pitkän varjon eduskuntakeskeisen perustuslakikontrollijärjestelmän ylle.
Kuulostaa vallankaappaukselta. Onko Trumpkin mukana?
Systemaattisen analyysin sijasta alleviivaan joitakin ydinkohtia. Pykälän suurin ongelma, ja populistien onnistunut silmänkääntötemppu, on 2 momentin kahden alakohdan välinen tai-sana. Vaikka rajalaki myytiin osana Suomen suojautumista Venäjän taholta tuleviin hybridiuhkiin ja muuttoliikevirtojen välineellistämiseen tässä tarkoituksessa, lakiin tuli yleinen ”rajat kiinni” -säännös. Hallintovaliokunnan mietinnössä muotoillussa muodossa laki edellyttää joko maahantulijoiden poikkeuksellisen suurta määrää, mihin riittävät vaikkapa urheilukisat Suomessa, tai tietoa tai epäilyä, että (pientäkin) maahantuloa tapahtuu vieraan valtion tai muun toimijan ”vaikutuksesta”. Jälkimmäinen vaihtoehtoinen edellytys ei edellytä välineellistämistä tai hybridiuhkaa vaan pelkkää ”vaikutusta” tai vain epäilyä sellaisesta. Säännöksessä ei myöskään edellytetä, että kyseessä olisivat kolmannen valtion kansalaiset, jotka kulkevat Venäjän kautta. Ympäristö- tai ihmisoikeuskatastrofi, vaikkapa kansanmurha Venäjällä on itsessään peruste panna raja kiinni.
Jos pieni sana ”tai” on pykälän pahin kohta, toisena tulee saman momentin lukusana ”yksi”: maahantulo ja myös turvapaikkahakemusten vastaanotto voidaan keskittää ”yhteen tai useampaan” rajanylityspaikkaan, kun raja pannaan kiinni muualta. Vaikka pykälässä asiaa ei sanota, sen arkkitehdit moneen kertaan avoimesti kertoivat eduskunnan keskustelussa, että maahantulo ja turvapaikkahakemukset on tarkoitus keskittää Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Suomeen olisi siis mahdollista tulla, ainakin mitä tulee EU:n ulkorajoihin, ainoastaan lentokoneella ja ainoastaan Helsinkiin. On selvää, että näin pysäytettäisiin paitsi muuttoliikevirtoja myös mahdollisuus hakea Suomesta turvapaikkaa.
Miten hölmö voi fundis olla?
”Tai”- tai ”yksi”-sanoilla ei ole käytännössä mitään merkitystä. Laissa kun ei missään kohdassa ilmaista, että rajavartijat estäisivät ketään ylittämästä rajaa ja hakemasta Suomesta turvapaikkaa. Rajavartijoille ei anneta oikeutta Valko-Venäjän tai Kreikan rajan kaltaisiin pushbackeihin, eikä poliisille oikeutta kieltäytyä turvapaikkahakemusten vastaanotosta.
Sen sijaan Scheininin hieman aiemmin lainaamassa kohdassa yksiselitteisesti määrätään, että
"Tässä pykälässä tarkoitetuilla toimenpiteillä ei saa estää (..) kenenkään oikeutta kansainvälisen suojelun saamiseen." Tarkoittaa juuri sitä, mitä siinä sanotaan. Kaikki otetaan sisään, vaikka
rajanylityspaikka olisi kiinni.
Kolmas momentti antaa mahdollisuuden yksilöllisiin humanitaarisiin poikkeuksiin. Suomen suljettua itärajan, sen metsiä partioivat rajavartijat tai sotilaat voisivat harkintansa mukaan poimia mukaansa yksittäisiä lapsia, vammaisia tai muutoin erityisen haavoittuvassa asemassa olevia. Kyseessä on tehottomaksi tiedetty korulause tahallisen epäinhimillisessä pykälässä – ”lipstick on a pig”, sanottaisiin englanniksi.
Korulause kyllä, mutta se ei tarkoita mitään, eikä etenkään sitä, mitä Scheinin tuossa kuvaa. Maininta poikkeuksista vain korostaa sitä, että vammaisuuden tai vastaavan ominaisuuden toteamiseksi rajavartijoiden on päästettävä
kaikki Suomen puolelle tarkempaan syyniin. Pikapalautuksista laissa ei puhuta mitään, joten sellaisia ei tule.
Vastaavaa huonon rakennelman merkityksetöntä koristelua edustavat pykälän eri momentteihin sirotellut ”välttämätön” -sanat. Niihin ei liity oikeasuhtaisuuden vaatimusta eikä oikeussuojakeinoja. Välttämätöntä olisi se mitä soveltaja, kulloinenkin hallitus, sanoo välttämättömäksi. Valtioneuvoston abstraktilla tasolla tekemistä päätöksistä rajanylityspaikkojen sulkemisesta ja turvapaikkahakemusten käsittelyn ”keskittämisestä” ei olisi mahdollista valittaa (ks. laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa, 7-8 §)
Momentteihin sirotellut ”välttämätön” -sanat ovat massamaahanmuuttoa haluavan hallituksen varokeinoja. Aina voi väittää, ettei tulijoiden määrälle voi laittaa sellaista ylärajaa, joka tekisi edes rajanylityspaikkojen sulkemisesta
välttämätöntä.
Pykälän paras kohta on 5 momentin viimeinen lauseke, jonka mukaan pykälää sovellettaessa ei saa estää ”kenenkään oikeutta kansainvälisen suojelun saamiseen”. Lain kirjoittajat ovat tarkoittaneet tämänkin kohdan merkityksettömäksi korulauseeksi, ajatellen että kun kukaan ei tosiasiassa pysty hakemaan turvapaikkaa kiertämällä Itä-Karjalan metsistä Helsinki-Vantaan lentoasemalle hakemusta esittämään, keneltäkään ei tarvitse enää kieltää oikeutta saada suojelua.
Miten hölmö voi fundis olla?
Edelleenkään ei olisi pushbackejä, eikä laittomia rajanylityksiä estettäisi voimakeinoin. Rajan yli voisi tulla mistä tahansa, vaikka rajanylityspaikka olisi muodollisesti suljettu, eikä siellä periaatteessa otettaisi vastaan ihan kaikkien turvapaikkahakemuksia. Sen sijaan esimerkiksi poliisilaitoksilla otettaisiin.
On ilmeistä rivien välistä, että vaikka rajanylityspaikat suljettaisiinkin, laittomat tulijat yksinkertaisesti kuskattaisiin rajalta johonkin Tornion malliseen järjestelykeskukseen hakemaan turvapaikkaa, kuten EU on esittänyt.
Onneksi pykälän kirjoittajat erehtyvät. Juuri tämän lausekkeen kautta rajavartiolakia kokonaisuutena ja kaikesta huonosta huolimatta, on sovellettava perustuslain 9 §:n 4 momentin ja Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti. Jälkimmäisiin kuuluvat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artikla ja 4. pöytäkirjan 4 artikla, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7 ja 13 artikla, YK:n pakolaissopimus sekä EU:n perusoikeuskirja ja turvapaikkanormisto. Siksi 5 momentti ei koske vain Helsinki-Vantaan lentoasemalle saapuneita tai Itä-Karjalan metsistä käsin poimittuja harvoja yksilöitä. Koko pykälää on sovellettava turvaten oikeus saada kansainvälistä suojelua. Suomen 1340 kilometrin mittaista rajaa Venäjän kanssa ei saa sulkea vaan siellä on pidettävä avoinna sellainen määrä rajanylityspaikkoja, että mahdollisuus esittää hakemus kansainvälisen suojelun saamiseksi säilyy todellisena ja tehokkaana. Valtioneuvoston oikeuskansleri tulee olemaan avainasemassa, ja jos hänen selkärankansa ei riitä, suomalainen oikeusvaltio pettää, mikäli kevään 2023 eduskuntavaalien jälkeen maassa on oikeistopopulistinen tai kleptokraattinen hallitus.
Totta kai Suomi voisi sulkea kaikki rajanylityspaikat, mutta siitä ei vain ole mitään iloa, jos rajan yli pääsee silti hakemaan turvapaikkaa, eikä laittomasti tulleita heitetä takaisin.
Ei sen puoleen, laki on rakennettu tarkoituksella eikä suinkaan vahingossa Scheininin kuvaamalla tavalla juuri siten, että hallitus voi vedota "kansainvälisiin velvoitteisiin" niin, ettei edes rajanylityspaikkoja tultaisi sulkemaan.
On odotettavissa, että perussuomalaiset lähtevät noihin vaaleihin toitottaen suurena saavutuksena nyt toteutettua rajalain muutosta ja iskulauseella ”Me rakennamme muurin itärajalle, ja EU saa maksaa sen”. Ilmoitan kuitenkin jo tässä vaiheessa, että minulla on tekijänoikeudet tuohon iskulauseeseen, joten sitä ei kukaan muu saa käyttää ilman minun lupaani.
Jos perussuomalaiset lähtevät vaaleihin esittäen rajalain muutoksen sellaisena suurena saavutuksena kuin Scheinin tuossa vauhkoilee, niin tulen valitettavasti vetämään maton alta. Laki on yhtä tyhjän kanssa.
Samana päivänä, kun hallintovaliokunta sai valmiiksi onnettoman mietintönsä rajalaista, molemmat tärkeät eurooppalaiset tuomioistuimet ratkaisivat vastaavia kansallisia lakeja koskevia tapauksia selkeästi osoittaen, että kansainväliset normit oikeudesta hakea kansainvälistä suojelua ovat voimassa myös silloin kun maa kohtaa kovia paineita ulkoisten tapahtumien johdosta. Kyse oli Puolan ja Liettuan toimista Valko-Venäjän vastaisen rajan ”sulkemiseksi”. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 30.6.2022 tuomionsa tapauksissa A.I. and Others v. Poland ja A.B. and Others v. Poland, selventäen aiemmassa ratkaisussa N.D. and N.T. v. Spain tehtyjä linjauksia ja todeten Puolan loukanneen EIS 3 ja 13 artikloja sekä 4. pöytäkirjan 4 artiklaa. EU-tuomioistuin julkisti samana päivänä ennakkoratkaisunsa asiassa C‑72/22 todeten EU-oikeuden vastaisiksi Liettuan toimet mm. kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten rajoittamiseksi joukkomittaisen maahantulon tilanteessa. Liettuan toimet olivat sekä turvapaikkamenettelydirektiivin 2013/32/EU että EU:n perusoikeuskirjan 18 artiklan vastaisia.
Tieto eurooppalaisten tuomioistuinten uusista ratkaisuista ei saanut eduskuntaa perääntymään hallituksen ja opposition solmiman paketin läpiviemisestä hallintovaliokunnan sinetöimässä muodossa, vaan asia vietiin nopeasti päätökseen, lähettämättä sitä enää perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi.
Tietääkseni eurooppalaisten tuomioistuimien uudet ratkaisut tai mikään muukaan ei ole muuttanut minkään muun EU:n itärajan maan pushback-politiikkaa. Myöskään EU ei ole tietääkseni vaatinut niitä tekemään niin. Latvia ilmoitti juuri aikovansa jatkaa rajalla hätätilaa ja pushbackejä.
Sen sijaan Suomen rajalailla ei ole muista EU:n itärajamaista poiketen mitään tekemistä pushbackien kanssa. Kaikki päästetään sisään, eikä ketään pikakäännytetä, koska sellaiseen ei ole annettu keinoja.
Koko tarinan suurin paradoksi on tässä: Riski siitä, että Venäjä kyynisesti välineellistäisi hädänalaisten ihmisten muuttoliikevirtoja ohjaamalla heidät Suomen rajalle, johti siihen, että perussuomalaiset kyynisesti välineellisti kuvitellut siirtolaisvirrat, saaden Suomen lakiin mahdollisuuden ”sulkea rajat” ihmisoikeuksia loukaten. Heidän hybridioperaationsa onnistui – ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kustannuksella.
Tämähän on hysteerinen. Rautalangasta: rajavartijoille ei annettu lupaa sulkea rajaa. Pelkkä
rajanylityspaikkojen sulkeminen (sekin epätodennäköistä, koska hallituksen mielivallan takana) ei estä laitonta tulemista ja turvapaikanhakua.
Jääkö rajalaki pelkäksi populistiseksi pullisteluksi, vai johtaako se todella rajan sulkemiseen ja ihmisoikeusloukkauksiin, sitä emme vielä tiedä. Toivon pelkojeni osoittautuvan turhiksi. Juuri siksi toivon, että eurooppalainen ihmisoikeus- ja oikeusvaltiovalvonta tulee kohdistumaan Suomeen vähintään samalla tarmolla kuin olemme nähneet Unkarin ja Puolan tapauksissa. Suomen tulee tietää, että sen tekemisiä seurataan ja että Euroopalla on keinoja ilmaista huolenaiheita ja rakentavia ehdotuksia, joiden kautta Suomea autetaan pysymään niiden maiden joukossa, jotka kunnioittavat perustuslakia, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia.
Mikä Eurooppa? Miksi ihmeessä muut rajansa ihan oikeasti sulkeneet EU-maat haluaisivat, että porukkaa lappaa Eurooppaan vapaasti Suomen Venäjän rajan yli?
NATO-jäsenyysprosessin aikana Suomelta tulee kysyä, miten se aikoo varmistaa kunnioittavansa NATOn perussopimuksen johdannon muotoiluja NATOn arvoperustasta.
Ne pushbackejä tekevät maat ovat kaikki NATO-maita...
EU:n komission tulee valvoa EU-oikeuden noudattamista suhteessa turvapaikkaoikeuteen ja turvapaikkamenettelyyn, esimerkiksi jos se saa käsiteltäväkseen kanteluja Suomen syyllistymisestä EU-oikeuden loukkauksiin.
EU:n komissio on ollut ihan hiljaa muiden maiden EU-oikeusloukkauksista viime syksystä asti ja jo aiemmin muun muassa Kreikan suhteen. EU:n komissio ei ole sanonut mitään Suomenkaan tilanteesta, vaan hallitus ja ministeriöt ovat tilanneet sieltä näkemyksiään väitetysti tukevia kommentteja, joita ei muuten ole vieläkään julkistettu.
EU:n perusoikeusvirasto on alkanut tuottaa erillisiä raportteja (Bulletin) Ukrainan sodan perusoikeusvaikutuksista EU-alueella. Nämä raportit mahdollistavat sen seuraamisen, miten Euroopan muuttuva turvallisuustilanne mahdollisesti johtaa ulkorajojen sulkemiseen tai muihin toimiin, jotka loukkaavat oikeusvaltion periaatteita tai ihmisoikeuksia.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tai EU-tuomioistuimen ei tule suhtautua Suomeen tai muihin totuttuihin mallioppilaisiin antamalla niille erityiskohtelu silkkihansikkain. Suomeen on sovellettava samoja normeja ja samalla tavoin kuin vaikkapa Puolan ja Liettuan tapauksissa.
Vai silkkihansikkain, kun ero noihin muihin maihin on tosiaan se, että niissä on tehty pitkään valtioiden lakien mukaisia pushbackejä, kun taas Suomi ei tee, eikä laki sellaisia mahdollista.
Paha vahinko on jo tapahtunut. Mutta pahin voi olla vielä edessä.
Paha vahinko on nähtävästi tapahtunut Scheinin päässä. Hysteerinen ja pitelemätön.
