Sananvapaus Suomessa

[Perttu Ahonen]

Teemalta tulee parasta-aikaa mielenkiintoinen teema.

Ainakin Flemmeing Rosen (Jyllands-Postenin ulkomaantoimituksen päälikkö) alustuspuhe sananvapauden merkityksestä oli järkevintä, mitä mediassa on kuulunut pitkiin aikoihin.  Kukaan Suomalainen median edustaja ei ole aikoihin puhunut yhtä järkevästi.

http://yle.fi/aihe/yle-forum

[Marko L.]

Joo, samaa mieltä. Veikkaanpa, ettei ohjelmassa tule mitään lähellekään vastaavan tasoista seuraavan kahden tunnin aikana. Toivottavasti Yle yllättää.

Sinänsä Rosen pointit oli itselle tuttuja angloamerikkalaisesta keskustelusta jo yli kymmenen vuoden ajalta.

[Yhteisöjäävi]

Komppailen teitä molempia, enkä usko, että tässä enää tulee mitään, mikä mitenkään vetäisi vertoja tanskalaisen loistavalle puheenvuorolle. Menen nyt nukkumaan hyvillä mielin sen johdosta, että kerrankin YLE avasi portin tasapainoisen järjen äänen päästä läpi, ilman että puhetta jatkuvasti katkotaan ja häiritään taikka keskustelua kuljetetaan sivuraiteille puhuvien savukoneiden pölläytellessä paksuja pilviä näkyvyyden sumentamiseksi. Hyvää (t)yötä!

[oinas]

Rosen puheenvuoro oli erittäin hyvä!
Suomalainen sananvapaus on mitattu maailman parhaaksi, sanoi Kirsi Heikel alustaessaan seuraavaa paneelikeskustelua. Kyllä se taitaa olla aika köykäinen, kun kuunteli Rosen puhetta. 

[Marko L.]

Olipa ihme sekoilua tuo Alin ja Husun "paneeli". En kestänyt sitä kuin 5 minuuttia. Tuliko lähetyksessä tuon jälkeen enää mitään katsomisen arvoista?

Itse asiassa edellinenkin paneeli taisi keskittyä enimmäkseen muihin aiheisiin. Ei siinä mielestäni juurikaan puhuttu sananvapaudesta ja sen tilasta Suomessa. Eli aika köykäiseksi jäi Forumin anti keynote puheen jälkeen. Vai päästiinkö lopussa taas varsinaiseen asiaan?

[Roope]

Suomalainen sananvapaus on mitattu maailman parhaaksi, sanoi Kirsi Heikel alustaessaan seuraavaa paneelikeskustelua. Kyllä se taitaa olla aika köykäinen, kun kuunteli Rosen puhetta. 

Toimittaja Heikel ilmeisesti sekoitti sananvapauden lehdistönvapauteen. Kovasti eri asia. Täytyisikin olla aika erikoiset tai puutteelliset mittarit, että jumalanpilkkaoikeudenkäyntien, EIT:n lukuisten sananvapaustuomioiden ja vastuullisesta sananvapaudesta (vs. todellinen sananvapaus) touhottavien toimittajien ja poliitikkojen Suomesta saisi sananvapauden mallimaan.

[Marko L.]

Toimittaja Heikel ilmeisesti sekoitti sananvapauden lehdistönvapauteen. Kovasti eri asia. Täytyisikin olla aika erikoiset tai puutteelliset mittarit, että jumalanpilkkaoikeudenkäyntien, EIT:n lukuisten sananvapaustuomioiden ja vastuullisesta sananvapaudesta (vs. todellinen sananvapaus) touhottavien toimittajien ja poliitikkojen Suomesta saisi sananvapauden mallimaan.

Toimittajille nämä kaksi asiaa tuntuu olevan yksi ja sama.

[Maastamuuttaja]

Suomalaisen sananvapauden sijoittuminen kärkiryhmään tai vaikkapa ykköseksi, lähettää väärän signaalin. Jotkut ihmiset tulkitsevat tulokset siten, että Suomessa vallitsee nyt sitten tämä paljon puhuttu sananvapaus.

Asian voisi nähdä niinkin, että Suomessa ollaan sananvapauden tukahduttamispyrkimyksissä muuta maailmaa jäljessä. Ei kuitenkaan paljon, ja etumatkaa kurotaan kiinni koko ajan. Siitäkin huolimatta, että edellä menijät tekevät parhaansa minimoidakseen mielipidekenttää.   

[Marko L.]

Suomalaisen sananvapauden sijoittuminen kärkiryhmään tai vaikkapa ykköseksi, lähettää väärän signaalin. Jotkut ihmiset tulkitsevat tulokset siten, että Suomessa vallitsee nyt sitten tämä paljon puhuttu sananvapaus.

Asian voisi nähdä niinkin, että Suomessa ollaan sananvapauden tukahduttamispyrkimyksissä muuta maailmaa jäljessä. Ei kuitenkaan paljon, ja etumatkaa kurotaan kiinni koko ajan. Siitäkin huolimatta, että edellä menijät tekevät parhaansa minimoidakseen mielipidekenttää.

Voi olla. Huolestuttavaa kuitenkin on, että Suomessa ei edes tunnuta tajuavan koko sananvapauden käsitettä. Eli vaikka sitä rajoitettaisiin kuinka paljon, suurin osa ihmisistä ei sitä huomaisi tai välittäisi asiasta tuon taivaallista. Eikä se ole mikään ihme, koska täällä toimittajatkin ovat ajamassa kansalaisten sananvapauden kaventamista.

[Perttu Ahonen]

Ohjelman anti oli:

1. Rose oli loistava ja on suorastaan nautinto kuunnella järkevän miehen sujuvaa esiintymistä ja älyllisesti perusteltuja näkökulmia sananvapauteen.

2. Suomen mediakenttä keskittyi perustelemaan moderoinnin,so. sensuroinnin sananvapautta edistävää voimaa. Suomen median kärkiviesti oli, että sananvapaus on tasa-arvoista, toisten sananvapaus on vain tasa-arvoisempaa, kuin toisten.

3. Ali ja Husu.  Kyvyttömät johtivat haluttomia ja lopputulos oli = sitä saa mitä tilaa.

4. Sirpa Kähkösen (Suomen Pen) loppupuheenvuoro oli asiasisällöltään suhteellisen neutraali, mutta paatoksellinen.  Esiintyjäoli  hieman  takakireä, mikä jätti vähän sellaisen mielikuvan, että esiintyjälle oli hieman hapokasta puhua kaikkien ihmisten tasa-arvoisesta sananvapaudesta.

Viimeviikolla keskustelin muutamien tuntemieni ihmisten kanssa sananvapaudesta ja siitä, että alkava viikko on sananvapauden teemaviikko.   Ko. ihmisten reaktiot olivat järjestäen nuivia sananvapautta kohtaan: " ihan turha juttu, teemaviikko sitä ja tätä, ei noilla ole mitään merkitystä", " äärioikeisto taas koittaa ratsastaa sananvapaudella", " Mitä väliä on sananvapaudella, miten minä muka voisin vaikuttaa siihen mitä saa sanoa ja mitä ei. Minä olen syntynyt Suomeen ja sillä mennään, mikä on yleisesti hyväksyttyä". 

Eli ilmeisen hyvin on vallanmedia saanut ihmiset suhtautumaan nuivasti sananvapauteen ja siihen mitä sananvapaus yksilön vapaudelle ja länsimaiselle demokratialle merkitsee.   Oireellisinta oli se, että suvaitseviksi ja liberaaleiksi itsensä mieltävien mielestä sananvapaus on täysin joutava juttu ja ikään kuin haitallinen monikulttuuriselle unelmalle.   Heille Rosen osio olisi ollut suotavaa katseltavaa ja erityisesti kuunneltavaa.

Joka tapauksessa hyvä, että YLE on saanut aikaiseksi sananvapaus teemaviikon ja siihen Rosen kaltaisen järkimiehen pitämään esitelmää.

[roskajournalisti]

Flemmeing Rose oli loistava! Tästä tuli hyvä mieli. Median asiantuntijapaneelin keskustelu oli myös mielenkiintoinen.
 
Valitettavasti sen jälkeen epäkorrekti keskustelu Alin johdolla lässähti typeräksi naureskeluksi. Siinä nähtiin, ettei työkseen esiintyvillä vierailla ollut oikeaa halua loukata saatika koetella sananvapauden rajoja.

Viimeinen puhuja oli kai ihan hyvä, mutta katsoin sen vain sivusilmällä. Tanskalainen puhuja oli yliveto.

Lakikohta uskonrauhan rikkomisesta tulisi poistaa laista. Oikeastaan EU:ssa tulisi säätää Yhdysvaltain perustuslain tapainen asetus ehdottomasta sananvapaudesta. Turkkikin miettisi uudelleen halua Eurooppaan 

[Marko L.]

Viimeviikolla keskustelin muutamien tuntemieni ihmisten kanssa sananvapaudesta ja siitä, että alkava viikko on sananvapauden teemaviikko.   Ko. ihmisten reaktiot olivat järjestäen nuivia sananvapautta kohtaan: " ihan turha juttu, teemaviikko sitä ja tätä, ei noilla ole mitään merkitystä", " äärioikeisto taas koittaa ratsastaa sananvapaudella", " Mitä väliä on sananvapaudella, miten minä muka voisin vaikuttaa siihen mitä saa sanoa ja mitä ei. Minä olen syntynyt Suomeen ja sillä mennään, mikä on yleisesti hyväksyttyä". 

Eli ilmeisen hyvin on vallanmedia saanut ihmiset suhtautumaan nuivasti sananvapauteen ja siihen mitä sananvapaus yksilön vapaudelle ja länsimaiselle demokratialle merkitsee.   Oireellisinta oli se, että suvaitseviksi ja liberaaleiksi itsensä mieltävien mielestä sananvapaus on täysin joutava juttu ja ikään kuin haitallinen monikulttuuriselle unelmalle.   Heille Rosen osio olisi ollut suotavaa katseltavaa ja erityisesti kuunneltavaa.

Joka tapauksessa hyvä, että YLE on saanut aikaiseksi sananvapaus teemaviikon ja siihen Rosen kaltaisen järkimiehen pitämään esitelmää.

Vähän samanlaisia ovat omat kokemukset. Ei tätä aihepiiriä, ja sen tärkeyttä demokratian toteutumisen kannalta, oikein tunnuta täällä ymmärtävän. Mutta aina toki muistetaan muistuttaa "vastuusta". Hyvin ovat opit menneet perille.

[Marko L.]

Ilmeisesti pitää Areenasta katsoa myöhemmin vielä tuo Kähkösen puheenvuoro.

Muistelisin, että ironista kyllä Suomen Pen ei ole aina ollut kovinkaan vahvasti todellisen sananvapauden puolella. En ole kyllä ihan varma mistä tämä mielikuva on tullut, joten korjatkaa jos muistan väärin. Tai ehkä joku muistaa mistä tällainen käsitys on voinut syntyä.

[nollatoleranssi]

Suomalainen sananvapaus on mitattu maailman parhaaksi, sanoi Kirsi Heikel alustaessaan seuraavaa paneelikeskustelua. Kyllä se taitaa olla aika köykäinen, kun kuunteli Rosen puhetta. 

Toimittaja Heikel ilmeisesti sekoitti sananvapauden lehdistönvapauteen. Kovasti eri asia. Täytyisikin olla aika erikoiset tai puutteelliset mittarit, että jumalanpilkkaoikeudenkäyntien, EIT:n lukuisten sananvapaustuomioiden ja vastuullisesta sananvapaudesta (vs. todellinen sananvapaus) touhottavien toimittajien ja poliitikkojen Suomesta saisi sananvapauden mallimaan.

Sananvapauden arvioiminen on tietysti suhteellista verrattuna muihin maihin, sama juttu lehdistönvapaudessa.

Mutta onhan Suomessa isoja ongelmia kummassakin. Periaatteen tasolla lehdistönvapaus on olemassa, mutta käytännön tasolla harva toimittaja uskaltaa olla eri mieltä, joka näkyy sitten hyvin samantyyppisissä kommenteissa riippumatta siitä, että mistä päin Suomea lehteä painetaan.

Se on jopa täysin uskomatonta, että miten pienemmissä pitäjissä ja niiden lehdissä noudatetaan täysin samoja argumentaatiotasoja kuin esim. Helsingin Sanomissa. Eli arvostellaan/ollaan arvostelematta täysin samoja asioita. Jos HS ei haastattele jotakin henkilöä hänen "väärien mielipiteiden takia" (tai tee juttua esim. pahoinpitelystä), niin ei sitä tee mikään muukaan lehti.

Sama juttu päinvastoin, että jos HS:ssä otetaan kantaa johonkin asiaan (jonka ei pitäisi olla kovin merkityksellinen joissakin muissa pitäjissä, vaikkapa kuuluisaan pakkoruotsiin), niin eikös siitä samasta aiheesta jaariteta jossakin paikallislehdissäkin (alueella, jossa ruotsin kielellä ei tee yhtikäs mitään).

Johtuuko sitten siitä, että toimittajat koulutetaan yhdessä paikassa vai ovatko yhteydet niin tiiviit muihin toimittajiin, että on "pakko olla samaa mieltä?" vai sitten suojataanko samalla omaa selustaansa, koska ajatellaan hommia saavan muualta, jos ei jostakin paikallislehdestä?

---

Sananvapaudessakin tilanne on hyvin samankaltainen eli saa siellä olla eri mieltä asioista, mutta siitä voi tulla seurauksia. Juho Eerola kertoikin aiemmin, että monesti uhattiin potkuilla "väärien mielipiteiden takia". Eerola ei siitä huolimatta vaihtanut mielipiteitään ja pääsi myöhemmin kansanedustajaksi. Kaikilla ei vain saata olla yhtä paljon rohkeutta ja uskallusta olla eri mieltä yleisen totuuden kanssa.

[nollatoleranssi]

Suomalaisen sananvapauden sijoittuminen kärkiryhmään tai vaikkapa ykköseksi, lähettää väärän signaalin. Jotkut ihmiset tulkitsevat tulokset siten, että Suomessa vallitsee nyt sitten tämä paljon puhuttu sananvapaus.

Asian voisi nähdä niinkin, että Suomessa ollaan sananvapauden tukahduttamispyrkimyksissä muuta maailmaa jäljessä. Ei kuitenkaan paljon, ja etumatkaa kurotaan kiinni koko ajan. Siitäkin huolimatta, että edellä menijät tekevät parhaansa minimoidakseen mielipidekenttää.

Otat tosiaan mielenkiintoisen pointin huomioon. On aiemminkin sanottu tuosta, että Suomessa oltaisiin joissakin asioissa ns. "jäljessä" muuta maailmaa. Yksi tälläisistä asioista on tämä ylimääräinen monikulttuurisuus ja sen tuomat ongelmat. HS:n toimittajan vertaus Suomen maata "friikiksi" (sen takia, että Suomesta puuttuvat monet ongelmat) kuvaa hyvin tilannetta.

Jos on seurannut julkista keskustelua, niin on voinut hyvin huomata ne tahot, jotka puhuvat aktiivisemmin sananvapauden tukahduttamisesta. Samat tahot edustavat ns. vanhan liiton toimittajia, kirjailijoita, erilaisia johtajia jne. Nämä tahot ovat siis tottuneet siihen, että aiemmin heidän sanansa oli laki, jota ei kyseenalaistettu.

Ei ole sen takia mikään ihme, että monet YLE:n toimittajat ja erilaiset Uuden Suomen "Huuskot" ovat valmiita ensimmäisenä rajoittamaan sananvapautta ja antamaan banneja väärien mielipiteiden kirjoittajille omalta alustoiltaan ja "marginaalisoimaan" sananvapauden puolesta puhuvat henkilöt, koska heille se on ollut aina aivan normaalia toimintaa menneiltä vuosikymmeniltä.

[nollatoleranssi]

Koska Pohjois-Korea on aina hieno aihe, niin voidaan ottaa PK-korea kortti käyttöön.

Monissa diktaattorivaltioissa sananvapautta rajoitetaan sen takia, että sillä suojeltaisiin hallintoa sekä ennen kaikkea omia etuja. Ajatellaan että "Jos emme tee näin, niin koko järjestelmä tuhoutuu (ja sitä kautta oma hallinto)".

Länsimaissa sananvapauden tukahduttamisperiaatteet ovat hyvin samankaltaisia eli ajatellaan niin omaa etua kuin myös sitä, että jos "Annamme väärille mielipiteille vallan, niin ne tuhoavat koko yhteiskunnan ja nykyisen järjestelmän". Sen takia pyritään määrittelemään itse, että mitkä mielipiteet ja näkemykset ovat yhteiskunnassa sallittuja eli oikeita/vääriä.

Samalla ei kuitenkaan itsekkään tajuta sitä, että nuo mekanismit sananvapauden tukahduttamiseksi ovat aivan samanlaisia eli puhutaanko sitten autoritäärisistä diktaattorivaltioista tai länsimaisista demokratioista. Sen takia ei ole mitenkään ihme, jos sama tyyli johtaisi samanlaiseen lopputulokseen. Kaikki kun lähtee siitä oikeassa olemisen tunteesta ja ettei tämän perusteella muiden tahojen saisi antaa puhua ja kertoa vapaasti näkemyksiään.

[JR]

Kaksi huomiota: Tuomas Enbuske mainitsi feministit ryhmäksi, mistä hän saa vihapostia. Toinen oli Alin ja Husun sekoilussa mainiosti esiintynyt venäläisnainen, joka sanoi Suomen olevan "matriarkaalinen yhteiskunta, mutta feministit eivät itse ole tajunneet sitä."

[Roope]

2. Suomen mediakenttä keskittyi perustelemaan moderoinnin,so. sensuroinnin sananvapautta edistävää voimaa. Suomen median kärkiviesti oli, että sananvapaus on tasa-arvoista, toisten sananvapaus on vain tasa-arvoisempaa, kuin toisten.

Aiheeseen otettiin Enbuskea lukuun ottamatta näkökulma, että sananvapauden käyttäminen on uhka sananvapaudelle (vrt. väärin äänestäminen uhka demokratialle), joten se pitää estää. Melko kylmääviä kommentteja, että vapaa keskustelu on ollut arvotonta, koska se ei ole johtanut viestinten haluamiin tuloksiin. Suomalaisten toimittajien kritiikin- ja toisenlaisten mielipiteiden sieto onkin keskimäärin lähellä nollaa.

Kun Ruben Stiller haikaili insertissään vanhoja hyviä aikoja, jolloin toimittajat olivat kaikkivaltiaita portinvartijoita, siinä oli leikkiä vain puolet. Atte Jääskeläinen ja kumppanit tekivät selväksi, että jos asia heistä riippuu, vapaan keskustelun aika on ohi. Heillä on paljon valtaa, mutta ei onneksi niin paljon.

[julissi]

2. Suomen mediakenttä keskittyi perustelemaan moderoinnin,so. sensuroinnin sananvapautta edistävää voimaa. Suomen median kärkiviesti oli, että sananvapaus on tasa-arvoista, toisten sananvapaus on vain tasa-arvoisempaa, kuin toisten.

Näen tämän eri tavalla. Lehdet haluavat nettipuolen palvelevan koko yleisöään. Kun keskustelu ylikuumenee, kesy hiljainen enemmistö häipyy, vaikka juuri heille kannattaisi puhua järkeä. Mielipidesivuilla se on vaikeaa, koska journalistinen karsinta on tiukkaa ja juuri "väärät" mielipiteet karsiutuvat. En itse lue lehtien ylläpitämiä keskusteluja paljonkaan, koska olen pitänyt niitä "pelkkänä huutamisena", ja uskon monen ei-nuivan-eikä-suvakin ajattelevan samoin. Kohtelias moderoitu mutta ei sensuroitu keskustelu kiinnostaisi eniten.

Valitettavasti sen jälkeen epäkorrekti keskustelu Alin johdolla lässähti typeräksi naureskeluksi. Siinä nähtiin, ettei työkseen esiintyvillä vierailla ollut oikeaa halua loukata saatika koetella sananvapauden rajoja.

He ovat tehneet saman aikaisemmin radiossa ja onnistuneet paremmin. Juhlava ympäristö ehkä jäykisti. Ali Jahangirin kunniaksi on sanottava, että hän tosissaan kannattaa vapaata sanaa. Kun Docventuresin studiokeskustelussa piti juoda ironisesti malja sananvastuulle, hän kieltäytyi jyrkästi ja veti samaa linjaa läpi ohjelman.

Ruben Stiller taas on viihdepelle, joka ei halua näyttää puolueelliselta. Nytkin hän ivasi yhdessä insertissä persuja ja toisessa persujen haukkujia. Pressiklubissa Paavo Väyrynen on usein vieraana, koska hänellä on asiantuntemuksen lisäksi huumoriarvoa. Ohjelmassa syntyy usein ihan hyvää keskustelua. Janne Zareffin ajaksi voi ottaa äänen pois, jos ei kestä.

[Skeptikko]

Aiemmin vihreissä kansanedustajanakin ollut Jarkko Tontti on harmissaan sananvapauden heikosta jamasta Suomessa:

Itsesensuuri kuristaa Suomea
https://www.verkkouutiset.fi/itsesensuuri-kuristaa-suomea/

Ranskan ulkopuolella läheskään kaikki eivät asettuneet päättäväisesti puolustamaan sananvapautta ja liberaalia demokratiaa. Suomen punavihreän hallituksen riveistä kommentoitiin niin niukasti kuin mahdollista. Sananvapautta ei mainittu. Eräs vihervasemmistolainen politiikan kommentaattori totesi Suomen Kuvalehdessä, että ”Macronin jihad-jahti vieraannuttaa ja radikalisoi musliminuoria entisestään.”

Mitään uutta tässä ei ole. Vuonna 2005 tanskalaislehti Jyllands Postenin Muhammed-kuvista syntyi maailmanlaajuinen selkkaus. Islamilaiset maat vaativat Tanskan hallitukselta anteeksipyyntöä. Tanskalaiset kieltäytyivät. Kuvat julkaistiin pian useissa laatulehdissä ympäri Eurooppaa. Sillä tehtiin selväksi, että sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan keskeinen periaate, josta ei tingitä. Suomessa toimittiin toisin.
...
Kaikki merkittävät mediatalot kieltäytyivät julkaisemasta kuvia, ja kun pikkuinen äärioikeiston nettisivusto lopulta ne julkaisi, pääministeri Matti Vanhanen pyysi anteeksi, ainoana pääministerinä koko Euroopassa. Myös presidentti Tarja Halonen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja pahoittelivat julkaisemista. Eräs kokoomuksen kansanedustaja teki julkaisemisesta tutkintapyynnön poliisille. Saksalaislehti Frankfurter Allgemeine Zeitung kutsui Suomea maaksi, jossa ”on pelkurimaisuuden ja itsesensuurin perinne” – ja oli siinä täysin oikeassa.

Suomi on Pohjoismaista ainoa, jonka rikoslaista löytyy yhä arkaainen jumalanpilkkakriminalisointi. Islanti poisti sen rikoslaistaan vuonna 2015. Suomessa asiasta ei edes keskustella, ja sananvapauden puolustajat ovat kaikonneet olemattomiin muutenkin. Symbolisesti hyvä hetki dekriminalisointiin olisi ollut muutama vuosi sitten, kun kirjailija Hannu Salaman jumalanpilkkatuomiosta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Niin, muistatteko, joskus kauan sitten vasemmistolaiset puolustivat sananvapautta.

Kansalaisjärjestöjen ja journalistien pitkän kampanjoinnin tuloksena Britannian kunnianloukkauslainsäädäntöä lievennettiin merkittävästi vuoden 2014. Kanteen menestyminen edellyttää nykyään sitä, että kantaja on kärsinyt todellista, merkittävää haittaa (serious harm). Ero Suomeen on dramaattinen, meillä vastaava lainkohta on edelleen epämäärinen mielensäpahoittamispykälä.
...
Toimittajienkin enemmistö toistelee refleksinomaisesti termiä ”vihapuhe” käytännössä aina, kun sananvapaudesta keskustellaan. Ja mitään muuta ei sanotakaan.
...
Vihapuheen käsite on epämääräinen, eikä sitä löydy lainsäädännöstä. Valtioneuvoston tilaamassa vihapuheselvityksessä ”Viha vallassa” vihapuheeksi luokitellaan esimerkiksi kirosanat kuten ’paska’ ja ’saatana’, samoin ’kyttä’ ja ’reppana’. Tämän myötä vihapuhetta onkin sitten melkein koko suomenkielinen romaanikirjallisuus. Roviolle vaan. Vihapuheen tulkinnanvaraisuus ja epätietoisuus kielletyn ja sallitun rajasta johtaa itsesensuuriin, joka on sensuurin tehokkain muoto. Siitä hyötyvät ne, jotka ovat vallassa eivätkä pidä arvostelusta.

Kaikkein erikoisinta vihapuhehysteriassa on se, että viharikosten määrässä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Rikollisuus yleensäkin on Suomessa ollut laskussa vuosikymmeniä. Helsingin Sanomat uutisoi 4.11.2019 viharikoksista otsikolla ”Poliisille tuli viime vuonna yhä enemmän ilmoituksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuneista viharikoksista.” Jos uutiseen ja asiaan viitsi perehtyä, selvisi, että viharikosten määrä olikin kokonaisuudessaan laskenut merkittävästi, viidenneksellä edelliseen vuoteen verrattuna. Mutta tämäkään ei ole vihapuhehysteriaan vaikuttanut.
...
Täyssuomettuneessa Kekkosslovakiassa kaikki oppivat, mistä asioista oli syytä vaieta. Suomettumisen synkimpinä hetkinä ehdotettiin niin sanottujen rauhanlakien säätämistä. Ne olisivat käytännössä kieltäneet Neuvostoliiton arvostelun.
...
Rauhanlakien ilmentämä ajattelutapa vaikuttaa yhä keskuudessamme vihapuhehysteriana, kulttuurisen omimisen vastustamisena, ketään ei saa loukata -puuskahteluna ja identiteettipolitiikkaan liittyvänä yleisenä loukkaantumisen ilmapiirinä.
...
Surullista kyllä, tämä on täysi näyttö siitä, ettei Suomi ole Pohjoismaa eikä varsinkaan Länsi-Eurooppaa, vaan jonkinlainen Pohjolan Ukraina, epämääräinen kaistale idän ja lännen välissä.

Vaikka Suomi sijoittuu moniin länsimaihin verrattuna selväksi takapajulaksi tässä jumalanpilkka-asiassa, niin rehellisyyden nimissä Tontti olisi voinut tuoda esille sitä, että esimerkiksi Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Saksassa taantumuksellinen vasemmisto on muodostunut melkoiseksi sananvapauden vastaiseksi tulpaksi ainakin yliopistotasolla. Ja  osassa maissa myös lainsäädännön ja/tai sananvapautta rajoittavien tuomioiden tasollakin. Valitettavasti monet Suomen sananvapauden puutteet ovat nykypäivänä ongelmina myös monissa muissa länsimaissa ja tilanne vaikuttaa olevan pahenemassa.

[Roope]

Sanna Ukkola: Kolumni: Minua haukutaan netissä säännöllisesti lehmäksi ja huoraksi – mitä sitten?

Minua kutsutaan netissä säännöllisesti lehmäksi, huoraksi, äärioikeistolaiseksi, suvakkilesboksi. Kuolemallani fantasioidaan erilaisin, graafisin tavoin.

Saan postia vankiloista.

Eihän se kivaa ole, mutta entäs sitten?

Eipä tulisi mieleenkään jättäytyä pois keskustelusta ja lopettaa esimerkiksi kirjoittamasta kolumneja sen takia. Jos joku ääliö haluaa purkaa omaa pahaa oloaan minuun, niin en mahda sille mitään. Semmoista julkisuus nykyään on eikä ole mitään, mitä voin tehdä estääkseni törkykirjoittelua.

Vihapuhehysteria on mennyt viime vuosina täysin överiksi. Me olemme päivitelleet netin vihapuhetta nyt vuosikausia, mutta ei se siitä muutu. Tai muuttuu se, pahemmaksi.

[...]

Nyt Yleisradio pyrkii taas, ties kuinka monennetta kertaa, suitsimaan huonoa keskustelukulttuuria Hyvin sanottu – Bra sagt -hankkeella, jonka tarkoitus on parantaa suomalaisten keskustelutaitoja.

Siinähän pyrkii, mutta luuleeko Yle tosiaan, että hyväntahtoisella holhoamisella on minkäänlaista vaikutusta siihen syrjäytyneeseen reppanaan, joka piripäissään suoltaa sekavaa tajunnanvirtaa nettifoorumeille yön pimeinä tunteina?

[...]

Olen tullut siihen tulokseen, että jos me haluamme elää yhteiskunnassa, jossa sana on suhteellisen vapaa, meidän on kerta kaikkiaan pakko hyväksyä, että vihainen puhe on tullut jäädäkseen. Me emme mahda sille mitään, meidän on opittava elämään sen kanssa.

Netin törkypuheeseen pitäisi alkaa suhtautua kuin känniseen ördääjään Kauppatorilla: jättää se täysin huomiotta. Mitä enemmän sitä päivittelemme, sitä enemmän valtaa me sille annamme.

[...]

Vihainen puhe on suoraa seurausta pahasta olosta. Niin kauan kuin ihmiset voivat pahoin, tulee olemaan myös törkypuhetta, eikä sitä voi lainsäädännöllä tai sormenheristyksellä poistaa.

En usko lainsäädännön kiristyksiin, sillä laki kattaa jo nyt tappouhkaukset ja esimerkiksi kiihottamisen kansanryhmää vastaan. En usko myöskään hyväntahtoiseen holhoamiseen, koska olen vuosia törkypuheesta kirjoittaneena ja sitä kohdanneena nähnyt läheltä, että siitä ei ole minkään valtakunnan apua. Hyväntahtoinen höösääminen auttaa törkypuheeseen yhtä paljon kuin vichyvesi koronaan.

[...]

Ylen teettämän tutkimuksen mukaan 60 prosenttia suomalaisista kokee keskustelukulttuurin kehittyneen negatiiviseen suuntaan ja neljännes kokee, ettei uskalla kertoa ajatuksiaan yhteiskunnallisista asioista muiden reaktioiden pelossa.

Törmään tähän jatkuvasti. Kolumnisti ei uskalla kirjoittaa, julkisuuden henkilö ei uskalla puhua täysin tolkullisesta ajatuksestaan somekohun jälkeen, tutkija ei uskalla mennä haastatteluun aiheesta, jota tutkii.

Tämä on aivan käsittämätöntä pelkuruutta, anteeksi nyt vaan.

Ihmisillä ei ole koskaan ollut niin helppoa kuin nyt puhua siitä, mikä esimerkiksi yhteiskunnassa on vialla. Me emme elä totalitaristisessa maassa, jossa toisinajattelijoita lynkataan, me elämme yhdessä maailman demokraattisimmista maista, jossa ainoa asia mitä vaaditaan on se, että avaat suusi.

Mutta ei. Kun joku voi sanoa netissä vähän pahasti. No voi voi.

Kasva aikuiseksi ja karaise itsesi. Jos et puhu epäkohdista nyt, et puhu niistä koskaan. Voit ihan hyvin elää elämäsi peläten sitä, että joku sanoo pahasti netissä, kyyristellä kuolemaasi asti ja antaa muiden määritellä se, mitä mieltä sinä saat olla.

[...]

Me emme elä aikaa, jolloin naisia poltettiin roviolla, koska he olivat puhuneet tai käyttäytyneet paheksuttavalla tavalla. Emme elä myöskään 1930–40-luvun Neuvostoliitossa, jossa toisinajattelijat teloitettiin tai lähetettiin vankileireille pakkotöihin. Emmekä 1970-luvun Kambodzassa, jossa punakhmerit tuhosivat koko maan sivistyneistön, koska sillä oli vääriä ajatuksia.

Me elämme Suomessa, joka killuu joka vuosi sananvapauden kärkimaana ja jossa hallitusta voi arvostella ilman pelkoa siitä, että teepannuun livautetaan tuhti annos poloniumia.

Pahinta mitä voi tapahtua on se, että joku sanoo pahasti netissä. Tässä ajassa on hyvin helppo olla jotakin mieltä ja sanoa ääneen omat näkemyksensä, joten lopeta se ruikuttaminen, vihapuheen päivittely, avaa suusi ja sano asiasi.

Iltalehti 26.11.2020

Onhan tuossa hyvin ihan asiaakin, mutta ei se niin mene, että "vihapuheen" takana on "syrjäytynyt reppana, joka piripäissään suoltaa sekavaa tajunnanvirtaa nettifoorumeille yön pimeinä tunteina". Tavallisimmin kun esimerkiksi Twitterissä viitataan vihapuheeseen, kyseessä on yksinkertaisesti joku, joka kyseenalaistaa ja väittää vastaan, eikä vaikene komentamalla.

Ukkola sortuu myös toimittajien helmasyntiin väittämällä, että "elämme Suomessa, joka killuu joka vuosi sananvapauden kärkimaana". Ei tosiaankaan killu, vaan muihin EU-maihin vertailtaessa Suomi on yksi eniten kansalaisten sananvapautta rajoittavia maita ellei jopa ykkönen. Viime vuosina Suomessa jaeltuja sananvapaustuomioita ei välttämättä olisi annettu missään muussa EU-maassa ja muuallakin vain muslimimaissa sekä mahdollisesti yhtä lailla hullun PC-kulttuurin Kanadassa.

On täysin toinen asia, että Suomi pärjää hyvin yhdessä varsin kyseenalaisessa lehdistönvapautta mittaavassa RSF-indeksissä ja siinäkin kriteereillä, jotka eivät ole julkisia, objektiivisia tai vertailukelpoisia.

Aiemmin vihreissä kansanedustajanakin ollut Jarkko Tontti on harmissaan sananvapauden heikosta jamasta Suomessa:

Itsesensuuri kuristaa Suomea
https://www.verkkouutiset.fi/itsesensuuri-kuristaa-suomea/

Kaikkein erikoisinta vihapuhehysteriassa on se, että viharikosten määrässä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Rikollisuus yleensäkin on Suomessa ollut laskussa vuosikymmeniä. Helsingin Sanomat uutisoi 4.11.2019 viharikoksista otsikolla ”Poliisille tuli viime vuonna yhä enemmän ilmoituksia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuneista viharikoksista.” Jos uutiseen ja asiaan viitsi perehtyä, selvisi, että viharikosten määrä olikin kokonaisuudessaan laskenut merkittävästi, viidenneksellä edelliseen vuoteen verrattuna. Mutta tämäkään ei ole vihapuhehysteriaan vaikuttanut.

Jos uutiseen ja asiaan viitsii perehtyä, selviää, että nuo joka syksy uutisoidut tilastoluvut ovat suurimmaksi osaksi tutkijoiden ns. vihasanalistan perusteella tilastoimia rikosilmoituksia eli rikosepäilyjä, joissa on ollut viharikoksen piirteitä, eivät viharikoksia tai edes poliisille tehtyjä viharikosilmoituksia. Varsinaisia oikeudessa vahvistettuja viharikoksia on luokkaa pari prosenttia (parikymmentä vuodessa?) tuosta uutisoidusta määrästä, mutta niistä ei julkaista edes tilastoja.

Tontti ei ole ollut kansanedustaja, vaikka on muuten toiminut näkyvästi vihreissä esimerkiksi eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerinä.

[Roope]

Ukkola sortuu myös toimittajien helmasyntiin väittämällä, että "elämme Suomessa, joka killuu joka vuosi sananvapauden kärkimaana". Ei tosiaankaan killu, vaan muihin EU-maihin vertailtaessa Suomi on yksi eniten kansalaisten sananvapautta rajoittavia maita ellei jopa ykkönen. Viime vuosina Suomessa jaeltuja sananvapaustuomioita ei välttämättä olisi annettu missään muussa EU-maassa ja muuallakin vain muslimimaissa sekä mahdollisesti yhtä lailla hullun PC-kulttuurin Kanadassa.

On täysin toinen asia, että Suomi pärjää hyvin yhdessä varsin kyseenalaisessa lehdistönvapautta mittaavassa RSF-indeksissä ja siinäkin kriteereillä, jotka eivät ole julkisia, objektiivisia tai vertailukelpoisia.

Sanna Ukkola oli vieraana keskustelemassa sananvapaudesta TV7-kanavan Marttyyrien ääni -ohjelmassa.

Heti alkuun Ukkola täräytti, että sananvapaus on Suomessa "hyvällä kuosilla", koska Suomi on ollut vuosia peräkkäin lehdistönvapauden ykkösmaa, mikä on yhtä hölmö toteamus kuin hokema, että Suomessa ei ole korruptiota.

Ukkola sanoi kannattavansa "aika laajaa sananvapautta" minkä voi tulkita epäluottamuslauseeksi ns. laajalle sananvapaudelle, etenkin kun Ukkola myöhemmin korosti ja moitti muun muassa Päivi Räsästä, että puheen ei pidä olla loukkaavaa ja epäkunnioittavaa.

Puolen tunnin keskustelu jäi aneemiseksi ja fiilispohjaiseksi.

[Roope]

Jukka Holmberg: Kansakunnan vihollinen?

Presidentti Donald Trumpin kannattajien tunkeutuminen Washingtonissa kongressiin, Yhdysvaltain demokratian ytimeen, konkretisoi pitkän ja vaarallisen kehityskulun koko maailman nähtäville.

Kun demokraattisesti valittu johtaja perustaa toimensa ja puheensa valheille, on jälki lopulta näin rumaa.

Selväksi on käynyt, että toimiva demokratia tarvitsee tuekseen vapaan median, jonka tehtävänä on kertoa asiat niin kuin ne oikeasti ovat. Tosiasiat merkitsevät. Vaihtoehtoisten faktojen aika alkaa olla ohi.

[...]

Sananvapauteen kuuluu aina vastuu. Sananvapaudella on myös rajansa. Siihen ei kuulu oikeus sanoa laittomuuksia, kuten presidentti Sauli Niinistö muistutti maailman vanhimman suomenkielisen sanomalehden Keskisuomalaisen 150-vuotisjuhlanumerossa.

Yhdysvaltain demokratia kestää nämäkin tapahtumat, kun opiksi otetaan. Silmien olisi syytä aueta muissakin demokratioissa. Demokratiaa, lehdistönvapautta ja sivistystä tulee alati puolustaa.

Medialiitto 7.1.2021

Ensinnäkin kansalaisilla on Yhdysvalloissa huomattavasti laajempi sananvapaus kuin Suomessa. Kun lisäksi valtamedia ei halua Suomeen länsimaista sananvapautta vaan päinvastoin lisää sananvapauden rajoituksia "vastuun" nimissä, on aivan turha jeesustella sananvapauden puolustamisella. Lehdistönvapaus on vain osa sananvapautta, eikä paraskaan lehdistönvapausindeksin sijoitus korvaa muita sananvapauden puutteita.

Toiseksi, presidentti Niinistö ei vain muistuttanut sananvapauden laillisuuden rajoista vaan halusi käyttää puheenvuoron siirtääkseen niitä. Niinistö lähetti terveisiä oikeuslaitokselle, että kunnianloukkaussyytteitä pitäisi nostaa herkemmin, jotta saadaan "varoittavia esimerkkejä", ja medialle, että sen on toimittava keskusteluissa "esimerkkinä". Sen sijaan, että presidentti olisi esittänyt lakimuutoksia tai edes konkretisoinut epäkohtia, hän esitti asemastaan käsin vaatimuksia oikeuslaitokselle (vallan kolmijako) ja medialle (lehdistönvapaus).

Ei näyttänyt ollenkaan hyvältä, mutta yksikään toimittaja ei puuttunut presidentin puheisiin. Voin kuvitella toimittajien raivon, jos esimerkiksi Unkarin pääministeri Orbán olisi laukonut vastaavaa.

Ilta-Sanomat: Presidentti Niinistö KSML:lle: Kunnian­loukkaus­oikeudenkäyntejä voisi olla enemmän – ”Muutama varoittava esimerkki olisi paikallaan” 6.1.2020

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö pitää suomalaisen sananvapauden tilaa vahvana ja vakaana.

On kahdellakin tavalla harhaanjohtavaa puhua suomalaisen sananvapauden tilasta vahvana ja vakaana, kun se oikeasti on vuosi vuodelta heikompaa ja rajoitetumpaa. Yhä uudestaan etenkin kiihottamissyytteiden ja -tutkintojen perusteluissa ylitetään uusia rajoja kuten puuttumalla vuosia sitten julkaistuihin teksteihin, jopa raamatunlauseisiin, ja arvioimalla kirjoittajien päänsisäisten motiivien hyväksyttävyyttä.

Presidentti arvioi Keskisuomalaisen haastattelussa sananvapauden rajoja. Hänen mukaansa kunnianloukkausoikeudenkäyntejä voisi perustellusti syntyä paljon enemmän ja hänen mielestään olisi myös hyvä, jos syntyisi.

– Sanotaan näin, että muutama varoittava esimerkki olisi paikallaan. Ennaltaehkäisevästi olisi hyvä, jos näitä (kunnianloukkaustapauksia) tulisi julkisuuteen, Niinistö pohtii Keskisuomalaiselle.

Eikä yhdellekään toimittajalle tule edes mieleen kysyä, miksi, saati sitten tuomita tuollaisia puheita ja vaikuttamisyrityksiä asiattomina. Banaanivaltiomeininkiä.

Niinistö muistuttaa, että rikoslaissa laittomaksi säädetyillä teoilla tai ilmauksilla, kuten kunnianloukkauksilla, laittomilla uhkauksilla tai kiihottamisella kansanryhmää vastaan, ei ole mitään tekemistä sananvapauden kanssa. Sananvapauteen kuuluu vastuu sanomisista. Siihen ei kuulu oikeus sanoa laittomuuksia.

Kuin neuvostoviranomaisen suusta.

Totta kai sananvapauden rajoituksilla on tekemistä sananvapauden kanssa. Juuri nehän määrittelevät sananvapauden asteen. Paitsi ehkä ei sitten Suomessa ja Neuvostoliitossa.

– Meillä on myös tekemisen vapaus. Kun lähdet ulos kadulle, kukaan ei ole heti rajoittamassa sitä, mitä teet. Mutta jos teet jotain laitonta, silloin väärinkäytät tekemisen vapautta tavalla, johon sinulla ei ole oikeutta, Niinistö konkretisoi.

Tekemisen vapauden väärinkäyttö vertautuu sananvapaudessa siihen, että uhkailee toista tai yllyttää jotakuta rikokseen.

Nykyiset sananvapaustuomiot vertautuvat tekemisen vapaudessa siihen, että saat sakkoja, koska viranomainen ei pidä pukeutumisestasi tai kävelytavastasi.

Presidentti kokee suomalaisen keskustelukulttuurin kärjistyneen viime vuosina etenkin sosiaalisessa mediassa, jossa mielipiteenvaihto on pahimmillaan ”aikamoista änkyröintiä”.

Ja siksikö sananvapautta pitäisi rajoittaa? Ei keskusteluja ole pakko seurata, jos tekee noin kipeää.

[Roope]

Leikolaakin tullut joskus arvostettua. Oi niitä aikoja.

Markus Leikolan kolumni: Internet on sananvapaudelle hyvä renki, mutta huono isäntä

[...]

Tuo virstanpylväs vahvisti sananvapautta eräänä keskeisenä länsimaisena perusarvona. Samalla se osoitti, kuinka rajankäyntiä on käyty, käydään ja tullaan aina käymään. Siitä voidaan lähteä, että oikeusvaltiossa on rauhan aikana kynnys ennakkosensuuriin korkealla.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että sananvapauden käytön perustelut ovat vaihtuneet hyvin tiuhaan viime vuosikymmeninä.

Silloin kun media vielä oli portinvartijana, niin juuri kansalaisten oikeus tietää oli pääperustelu. Maanalaiset radioasemat ja vallanpitäjiä uhmaavat sanomalehdet ovat kaikki rakentaneet idealistisen toimintansa tämän periaatteen varaan, riippumatta siitä, kuinka vapaa niiden toimintaympäristö on ollut. Ja vielä 1980-luvulla suurin osa maapallon väestöstä eli maissa, joissa ihmisillä ei ollut lakiin kirjattua oikeutta sananvapauteen.

Oikeus sanoa

Sitten tuli internet ja uusi perustelu: ihmisten oikeus sanoa. Ensin keskustelupalstoissa ja kommenteissa, sitten jokaisen muodostaa itse oma mediansa kenenkään sitä ennalta estämättä ja mikä parasta, täysin ilmaiseksi. Televisio- ja radiotoiminnankin lupajärjestelmää on koko ajan liberalisoitu ilmoitusvelvollisuuden suuntaan tai vieläkin pitemmälle. Suomessa tuli vuoden alussa voimaan jälleen uusi laki sähköisen viestinnän palveluista, joiden käynnistämiskynnys on varsin matala.

Tiktok-sukupolven voi olla vaikea ymmärtää, että vielä Larry Flyntin oikeusjutun aikaan Suomen kaikki kolme tv-kanavaa toimivat yhdellä Yleisradion toimiluvalla, jolta MTV ja Kolmostelevisio vuokrasivat ohjelma-aikaa.

Oikeus tulla kuulluksi

Viimeistään #metoon ja Black Lives Matterin myötä valtavirtaan on noussut myös oikeus tulla kuulluksi. Kaikki saavat puhua, mutta keskusteluun on otettava mukaan ja annettava ääni niille, joilla ei ole sitä ollut. Ja heitä on paljon ja kaikkialla.

Perustelut eivät ole uusia, mutta ne vaikuttavat nyt enemmän yhä useampaan keskusteluun kuin aikaisemmin. Koko ”mitä sitten oikein saa sanoa” asettuu eri asentoon, jos kysymys kuuluukin: miltä sinusta tuntuisi, jos sinusta puhuttaisiin näin – ei yksilönä, vaan sen vuoksi, että kuulut johonkin ryhmään?

Niin saamelaissketsien uudelleen arvioimisessa kuin monessa muussakin päivittämisoperaatiossa ei ole kyse päivittelystä, vaan ihan vain tästä, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Yksilöillä ja ryhmillä on oikeus määritellä itsensä ja nämä määrittelyt käyvät koko ajan keskustelua ulkopuolisten tekemien määrittelyjen kanssa. Ja jokainen meistä kuuluu johonkin.

Tämä dialogi on jo paljon vaikeampaa kuin Larry Flintin tapaus ja niinpä ollaan tilanteessa, jossa suomeksikin on ilmestynyt uusi kirja, englantilaisen mustan toimittajan Reni Eddo-Lodgen Miksi en enää puhu valkoisille rasismista. Kirja on selkeä eikä suinkaan pursu vihaa; suosittelen kaikille.

[...]

Sananvapauden näkökulmasta internet on vain hyvä renki, mutta huono isäntä. Mutta tavattoman tehokas se on sekä renkinä että isäntänä.

MTV 6.2.2021

Tuo Leikolan sananvapauden käytön perusteluksi esittämä kolmas kohta, "oikeus tulla kuulluksi", tarkoittaa käytännössä "oikeus loukkaantua ja vaientaa loukkaajat". Edellisistä poiketen se on perustelu sananvapauden rajoittamiselle, ei laajentamiselle.

Sen ytimessä ei ole sananvapauden vaatiminen sellaisille, joilla sitä ei ole ollut, vaan sananvapauden vieminen ja rajoittaminen muilta puhujan ryhmäidentiteetin ja 60-lukulaisen sortohierarkian perusteella. Se on paluuta vuosikymmeniä taaksepäin toisinajattelijoiden vainoihin ja sananvapauden siirtämiseen portinvartijoille.

[jetsku]

Juu. Niin kuin BLM ja metoo toivat äänen niille, joilla sitä ei ollut ollut (lievästi sanoen liioiteltu ilmaus), niin myös jytkyt ympäri Eurooppaa ja Yhdysvalloissakin ovat tuoneet äänen niille, joilla sitä ei ollut (jälleen liioittelua).

Paitsi että ei hirveästi ole. Ne ovat tuoneet kanavan. Siinä missä BLM ja metoo ovat olleet selviä signaaleja, että jotain pitää muuttua, niin kansallismielisten nousua on pyritty lähinnä selittämään eikä kuuntelemaan. Esimerkiksi BLM ja jytky ovat täysin sama asia. Molemmissa yhteiskunnalliseen paitsioon jääneet protestoivat sitä, että heidän ongelmiaan ei huomioida.

En ihan ymmärrä, mitä Leikola ajaa takaa isäntä-renki-vertailullaan. Kiinan sensuuria? Ennen nettiä sensuuria oli paljon enemmän ja se oli paljon konkreettisempaa. Netti ei missään olosuhteissa kavenna sananvapautta, vaan lisää sitä. Ihmiset voivat edelleenkin jutella keskenään ja painaa kellarissa samizdateja (ja näin tietokoneiden aikakaudella se on myös paljon helpompaa ja halvempaa ihan tulostimella), mutta sen lisäksi yksittäinen aktivisti voi nappia painamalla toimittaa paljastusjuttunsa vaikkapa tuhansien julkaisujen tietoon ja myös avata asian julkisesti niin, ettei edes Kiina pysty asialle välttämättä mitään.

Lauseet, kuten "netti on huono renki, mutta hyvä isäntä" ovat sisällöllisesti täysin tyhjiä, mutta varmaankin vetoavat lukijoihin. Eihän kukaan edes ajattele, mitä tuo tarkoittaa. Helppo on toki nyökytellä, koska juuri kukaan ei ajattele mistään asiasta, että se olisi "hyvä isäntä".

[Roope]

Ylioppilaslehden päätoimittajan kolumni vaikutti pikavilkaisulla hyvältä. Oikein yllätyin, kun Siltamäki on aiemmin kirjoitellut ja sanonut kaikenlaista vähemmän järkevää.

Tajusin jutun juonen vasta luettuani tarkemmin ja klikattuani kolumnin linkkejä. Sananvapauden rajoittamisesta kirjoittaessaan Siltakoski ei puolustakaan sananvapautta vaan Ylen asemaa. Suomalaista journalismia kritisoidessaan hän paheksuu ilmastohysterian kritisointia.

Tuija Siltamäen kolumni: Pyydän, lakataan lässyttämästä sananvapaudesta ja aletaan vaahdota mediakritiikistä

Suomalaisessa journalismissa on jokunen hauska erityispiirre. Yksi niistä on moraalinen omahyväisyys. Sananvapauden mallimaa, sanotaan.

Sananvapauden mallimaassa on viime vuosina irtisanottu hirvittävä määrä journalisteja, lobattu sananvapautta rajoittavaa lakia ja harjoitettu mielikuvituksellisen henkilöstövihamielistä henkilöstöpolitiikkaa.

Myhäilyn lakipiste saavutettiin ehkä jo kesällä 2018, kun Helsingin kaduilla hehkuivat Helsingin Sanomien Welcome to the land of free press -kyltit. Ne palkittiin myöhemmin vuoden journalistisena tekona, mikä oli sinänsä hauskaa, että ne olivat mainoksia.

Viihdyttävää viestintäteon makua on myös Journalistiliiton Vastuullista journalismia -merkissä. Se näyttää erityisen komealta esimerkiksi Verkkouutisten "ilmastohysteriaa" käsittelevien juttujen vieressä. Yle puolestaan haluaa parantaa "suomalaisten tapaa keskustella".

[...]

Mitä vähemmän on lehtiä ja toimittajia, sitä vähemmän on moniäänisyyttä ja erilaisia näkökulmia. Mitä useampaa lehteä yhä pienempi porukka väsää, sitä vähemmän on persoonallisia näkökulmia ja luovuutta.

Pakkoyrittäjä-freelancereiden taas ei kannata nähdä "sisältöjen" eteen yhtään enemmän vaivaa kuin on pakko, koska palkkio ei kuitenkaan kompensoi vaivannäköä.

Lopputuloksena syntyy huonoja juttuja. Ketään ei kiinnosta lukea huonoja juttuja, joten tilaajamäärät laskevat, talous menee kuralle ja taas on aika vahvistaa toimintaa leikkaamalla.

[...]

Monet näistä ongelmista ovat niin isoja ja niin itse aiheutettuja, ettei niiden korjaamiseen missään tapauksessa riitä uusi Yle-laki, jota kaupallinen media on hatarista perusteista huolimatta reippaasti lobannut. On järkeilty, että Ylen tekstimuotoisten sisältöjen rajoittaminen tuo lisää lukijoita lamaantuneiksi leikatuille lehdille.

Ajatus on järjetön jo siksi, että osa Ylen tekstimuotoisista sisällöistä on sellaista kamaa, etteivät ne voi viedä lukijoita edes maitopurkeilta.

Ehkä surkeinta koko kuviossa on se, että sananvapauden tukemiseen ja Yleisradion turvaamiseen sitoutunut Sanna Marinin hallitus aikoo silti rajoittaa sananvapautta ja heikentää Yleä Medialiiton esityksen mukaan.

Se on tosin sikäli linjakasta, että hallituskumppani vihreät lakkautti vuonna 2019 journalistisen julkaisunsa Vihreän Langan.

Sekin tuli liian kalliiksi.

Tuija Siltamäki

Kirjoittaja on Ylioppilaslehden päätoimittaja, jota hävettää olla töissä näin typerällä alalla.

Yle 16.1.2021

Valtamedian moraalisesta omahyväisyydestä sinänsä samaa mieltä.

Siitä eri mieltä, että lehtien ja toimittajien suurempi määrä olisi pitkiin aikoihin tuonut moniäänisyyttä ja erilaisia näkökulmia. Suomalaisen valtamedian toimittajat ja toimitukset ovat herttaisen samanmielisiä ainoista oikeista mielipiteistä etenkin EU-politiikassa, ilmastopolitiikassa ja maahanmuuttopolitiikassa.

Sanna Marinin hallitus ei ole koskaan sitoutunut sananvapauden tukemiseen vaan on leimallisesti sananvapausvastainen, mutta Siltämäki viittaakin sananvapauden rajoittamisella kaavailtuun Yle-lakiin, jolla on aika kaukaa haetusti tekemistä sananvapauden kanssa.

[DuPont]

Mediamme keskittyminen on selkeä ilmiö Suomessa. Meillä on enää pari valtatekijää mediakentällämme.
Kaikki muu (vaihtoehtoinen) on pitkälti somea.

[Supernuiva]

Mediamme keskittyminen on selkeä ilmiö Suomessa. Meillä on enää pari valtatekijää mediakentällämme.
Kaikki muu (vaihtoehtoinen) on pitkälti somea.

Isot mediatalot ovat: Yle, Sanoma, Alma ja Keskisuomalainen. (Hyvin harva taitaa tietää Keskisuomalaisen painoarvoa mediassa. Se on huomaamaton, koska eri brändeissä ei ole tuotu kovinkaan näkyvästi esiin emon nimeä.)

Puuttuuko listalta jokin media?

[jetsku]

Luen juuri parhaillaan Juhana Torkin erinomaista Tarinan valtaa, jossa kaiken muun ohella esitetään äärimmäisen selkeää analyysiä mediasta. Tämä tuli mieleen tästä:

Lopputuloksena syntyy huonoja juttuja. Ketään ei kiinnosta lukea huonoja juttuja, joten tilaajamäärät laskevat, talous menee kuralle ja taas on aika vahvistaa toimintaa leikkaamalla.

Nyt on jokin väärinkäsitys nimittäin. Esimerkiksi Hesarin jutut eivät ole huonoja. Hesarin tilaajamäärät ovat korkeammalla kuin vuosiin. Eivät ne tietenkään objektiivisia, faktapitoisia tai tutkivaa journalismia edustavia yleensä ole. Mutta eivät ne huonoja ole. Ne ovat hyviä tarinoita. Poliittisesti niiden tasapaino ei ole yksipuolinen, vaan sellainen, että täkyjä tulee riittävästi keskustavasemmiston ja keskustaoikeiston suuntaan.

Journalistien tehtävä ei siis nykymaailmassa ole pääasiassa etsiä totuutta, vaan kirjoittaa hyviä tarinoita. Sivujuonteena on myös sidosryhmien huomioiminen. Toimituksen tehtävä puolestaan on pitää juttujen näkökulma sopivassa tasapainossa, jotta tarinat koskettavat ja miellyttävät yleisöä sopivasti. Hesarin poliittinen agenda on aika vaatimaton alaviite kyseisen aviisin toiminnassa. Lehti ei yksinkertaisesti voi olla kovinkaan sitoutunut yhteen näkökulmaan, tai se menettää lukijansa. Vitsi onkin juuri siinä: lehdistön tavoite on myydä lehtiä, ei jahdata totuutta tai heilutella jonkin poliittisen osaston lippua. Siksi lehdistö keskittyy. Näkökulmista tulee epäolennaisia, olennaista on vain se, kuka osaa kirjoittaa parhaat tarinat, kenen toimitus osaa pitää kokonaisuuden parhaiten hanskassa, kenen data-analytiikkaosasto tuottaa parasta analyysiä siitä, mikä myy ja mikä ei.

[Roope]

Kansalaispaneeli esittää suosituksia vihapuheen ja maalittamisen vastaiseen työhön

Sananvapautta käsitellyt kansalaispaneeli oli osa OECD:n arviointia, joka tarkastelee kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja kansalaisten mahdollisuuksista osallistua julkiseen päätöksentekoon Suomessa. Åbo Akademin Yhteiskuntatieteen tutkimuslaitos järjesti kansalaispaneelin 11.–14.2. valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön toimeksiannosta.

”Kiitän kansalaispaneelia, siihen osallistuneita ja sen järjestäjiä ansiokkaasta työstä sekä monipuolisista ehdotuksista vihapuheeseen puuttumiseksi. Kansalaispaneeli osoitti toimivuutensa kansalaisten osallistumisessa päätöksentekoon. Näin muun muassa vihapuhetta voidaan ehkäistä ottamalla kansalaisia mukaan asioiden valmisteluun jo varhaisessa vaiheessa”, sanoo kuntaministeri Sirpa Paatero.

Kansalaispaneelin tuottamat tavoitteet ja suositukset vihapuheen ja maalittamisen vastaisessa työssä ovat nyt julki.

Kansalaispaneelin suosituksien keskeisiä teemoja ovat 

-    määritelmien selkeys ja määritelmistä viestiminen 
-    ennaltaehkäisy
-    verkkoalustojen sääntely
-    vihapuheen näkyväksi tekeminen ja tuomittavuus, sekä vihapuheesta irtisanoutuminen julkisuudessa

Kansalaispaneeliin valittiin Suomen väestöä mahdollisimman hyvin edustava noin 35 henkilön ryhmä vapaaehtoiseksi ilmoittautuneiden joukosta. Åbo Akademi lähetti vuoden 2020-2021 vaihteessa kutsun väestörekisterin pohjalta satunnaisotannalla valikoituneille 3 000 täysi-ikäiselle suomalaiselle.

Kansalaispaneelin johtopäätökset ja suositukset julkaistaan raportissa, joka luovutetaan kuntaministeri Sirpa Paaterolle keväällä 2021. Kansalaispaneelin tuloksia hyödynnetään ministeriöiden valmis-telutyössä sekä OECD:n maa-arvioinnissa kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytysten vahvistami-sesta (Civic Space Scan Finland). Hankkeen loppuraportti julkistetaan touko-kesäkuun vaihteessa.

Kansalaispaneeli sananvapaudesta: Suosituksia toimista (pdf)

Åbo Akademi: Kansalaispaneeli sananvapaudesta Suomessa

Valtiovarainministeriön tiedote 18.2.2021

Onpa meillä somaa neuvostomeininkiä vielä kolme vuosikymmentä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

"Kansalaispaneeli sananvapaudesta" ei käsitellyt sananvapautta kuin otsikossaan, eikä sen tavoitteeksi asetettu sananvapauden edistämistä tai analyysiä sananvapauden toteutumisesta vaan "vihapuheen ja maalittamisen vastainen työ". 35 hengen paneeli epäilemättä täysin toimeksiantajasta ja keskustelua ohjailleista moderaattoreista riippumattomasti ehdottaa Suomen jo ennestään suppean sananvapauden rajoittamista muun muassa ilmiantoihin yllyttämällä, anonyymiys poistamalla, sananvapausrangaistuksia koventamalla ja perustamalla "antitrolliarmeija" (vrt. silakat) keskustelupalstojen vyörytykseen. Esimerkiksi Hommaforumin moderaattorit olisivat suositusten mukaan juridisessa vastuussa kaikista tänne kirjoitetuista viesteistä.

Toimenpidesuositukset nyt julkaistun materiaalin perusteella ilman minkäänlaista punnintaa hyödyistä ja haitoista juuri sellaisina kuin "kuullut aiheen asiantuntijat" ovat jo käytettyjen termienkin perusteella ne paneelille syöttäneet.

Kansalaispaneelin työskentelyyn kuuluu huolellinen perehtyminen sananvapauden tilaan ja haasteisiin nyky-Suomessa. Kansalaispaneelin osallistujille jaetaan puolueetonta kirjallista ennakkomateriaalia aiheesta, ja kansalaispaneelin kokoontumisissa he kuulevat aiheen asiantuntijoita sekä esittävät näille kysymyksiä.

Kansalaispaneelille jaettu sananvapautta taustoittava puolueeton kirjallinen ennakkomateriaali (tietopaketti, selvitykset ja raportit) oli tietysti kaikkea muuta kuin puolueetonta ja vielä vähemmän puolueettomia olivat kuullut aiheen asiantuntijat kuten Ylen Jessikka Aro, sisäministeriön Tarja Mankkinen ja vähemmistövaltuutetun toimiston Robin Harms.

Suositukset toimenpiteiksi

Resursointi ja koordinointi
1. Perustetaan Trusted flagger -tyyppinen organisaatio, joka voisi ilmiantaa
vihapuhetta sen esiintyessä.
Tämä varmistaisi, että valvonta olisi jatkuvaa ja säännöllistä, täten torjuen
vihapuhetta tehokkaammin. Julkisen sanan neuvosto on tähän liian kankea ja
etäinen organisaatio.

2. Virallistetaan ja jalkautetaan vihapuheen ja maalittamisen määritelmä.
Kun ilmiön eri muodot on määritelty selkeästi, työ vihapuhetta vastaan voi
edetä paremmin koulutuksessa ja kansalaistiedotuksessa.

3. Vastuutetaan vihapuheen ja maalittamisen vastainen työ selkeästi
valtionhallinnossa yksittäiselle henkilölle (esim. tasa-arvoministeri) tai
organisaatiolle.
Selkeän vastuuhenkilön olemassaolo aina korkeammalta tasolta paikallistason
viranomaisiin auttaa sitoutumaan tavoitteiden saavuttamisessa ja helpottaa
asian eteenpäin viemistä.

4. Lisätään resursseja ja tiettyjä valtaoikeuksia muun muassa poliisille,
tuomioistuimille ja medialle.
Tämä madaltaisi esimerkiksi poliisilla kynnystä tutkinnan aloittamiselle;
rangaistusprosessit nopeutuisivat, kun epäilyjä lähdetään tutkimaan
aikaisessa vaiheessa; medialle suunnatut resurssit auttaisivat ongelman
nostamista julkiseen keskusteluun.

Lainsäädäntö
5. Käydään läpi viharikoksista annettuja rangaistuksia, tarkennetaan niitä
lainsäädännössä ja määritellään kovemmat alarajat rangaistuksille.
Lainsäädäntöön lisätään, että sukupuoleen, etnisyyteen tai
vähemmistöryhmään kohdistunutta vihapuhetta kohdellaan rankemmalla
kädellä.
Riittävän tuntuvilla rangaistuksilla ohjataan kansalaisten käyttäytymistä
oikeaan suuntaan ja nostetaan kynnystä tehdä rikoksia

6. Tarkastellaan yhdyskuntapalvelua mahdollisena rangaistuksena
viharikoksista.

7. Vihapuheeseen liittyvät rikosnimikkeet tehdään selkeämmiksi.
Kun on rikokseksi tuomittava toiminta on määritelty selkeästi, voi sillä olla
ehkäisevä vaikutus vihapuheeseen ja maalittamiseen.
Työnantajien ja julkisissa ammateissa toimivien ohjeistus

8. Velvoitetaan työnantajia laatimaan selkeät toimintaohjeet vihapuheen tai
häirinnän varalle sekä tilanteeseen puuttumista että uhrin tukemista
varten. Nämä toimintaohjeet on laadittava kuhunkin työympäristöön
sopiviksi ja niiden on varmistettava työpaikoilla prosessin tukiverkon
sujuvuus.
Nykyisellään vihapuheeseen puuttuminen jää helposti muun työsuojelun
varjoon. Vaikka tämä sisältyy nykyiseen tasa-arvolakiin ja työnantajan
velvoitteisiin, sitä ei nykyään korosteta riittävästi työnantajan ohjeistuksissa.
Tarkoituksena myös ottaa huomioon, minkälaisia erilaisia tilanteita eri
ympäristöissä on. Tällöin kukaan ei jäisi yksin ja puuttumisprosessi olisi
sujuva.

9. Laaditaan erityiset toimintaohjeet päättäjille ja maalittamiselle alttiille
virkahenkilöstölle, jos he itse joutuvat vihapuheen ja/tai häirinnän
uhriksi. Tuotetaan etukäteistietopaketti julkisissa viroissa toimiville
henkilöille maalittamisen ja vihapuheen varalta.
Tämä lisää turvallisuuden tunnetta ja varmuutta siitä, miten toimia vihapuheen
tai maalittamisen uhriksi jouduttaessa.

10. Huolehditaan, että jokaisessa organisaatiossa epäillyn vihapuheen
kohteeksi joutuneella olisi mahdollisuus välittää viesti jollekin taholle
(esim. työsuojeluvaltuutettu), joka arvioi, onko kyse vihapuheesta ja
antaa suosituksen jatkotoimista. Huolehditaan, että tämä toteutuu myös
päättäjien kohdalla ja että siihen on riittävät resurssit.
Tämä takaa, että työntekijöillä on tiedossa tukiverkko, eri näkökulmat tulevat
huomioiduksi ja tilannetta arvioidaan aktiivisesti työympäristöissä.
Moderaattorit voivat myös olla vahtimassa päättäjille tulevia viestejä ja
noukkivat vihapuheen pois. Tällöin on oltava selkeät säännöt siitä, kuka
määrittelee, mitä vihapuhe on, ettei asiallinen kritiikki jää moderointiin.
Uhrien oikeussuoja

11. Luodaan ”Track my case” -järjestelmä, jossa uhri voi itse seurata oman
rikosjuttunsa etenemistä oikeudellisessa prosessissa ja saada tietoa
siitä, milloin päätöksiä on odotettavissa.
Oikeusprosessit ovat pitkän kestonsa takia raskaita vihapuheen uhreille.

12. Perustetaan viranomaisen tarjoama sivusto kaikista vihapuheen ja
maalittamisen uhrien tukipalveluista, sisältäen tukiverkoston ja
vertaistukea maalittamisen ja vihapuheen uhreille. Viranomainen
tarvittaessa ohjaa uhrin nettisivuille.
Tiedon täytyy olla helposti löydettävissä ja avun hakemiselle täytyy olla matala
kynnys.

Tiedotus ja koulutus
13. Lisätään tehokasta kansalaistiedottamista aiheesta. Toteutetaan riittävän
pitkä tiedotuskampanja vihapuheesta ja maalittamisesta sekä niiden
rikosoikeudellisista seuraamuksista kansalaisille hyödyntäen hyviä
kokemuksia esimerkiksi koronatiedottamisesta.
Monilla ihmisillä on puutteelliset tiedot aiheesta. Kansalaisten tietouden
lisääminen voisi lisätä poliittista tahtoa tarttua asioihin tehokkaammin,
ennaltaehkäistä vihapuheeseen liittyviä rikoksia ja lisätä kriittistä
medialukutaitoa sekä keskustelutaitoa. Vihapuheen tunnetuksi tekeminen
vähentäisi siten ilmiön haittoja yhteiskunnassa ja lisäisi turvallisuuden
tunnetta. Tiedotuksessa tulisi vedota myös empatian tunteeseen tuomalla
esiin, miten vihapuhe vaikuttaa yksilöihin. Viha on voimakas sana, joten
tiedottamisessa tulisi pohtia myös positiivisempien termien käyttämistä. Koska
aihe on vakavasti otettava ongelma, se ansaitsee samanlaista huomiota kuin
esim. ilmastonmuutos ja korona julkisessa keskustelussa.

14. Lisätään koulutusta eri ammattiryhmille ja viranomaisille vihapuheen
tunnistamiseksi (tuomarit, poliisit, syyttäjät). Tarjotaan vihapuheen
vastaista ja ennaltaehkäisevää koulutusta laajemmalle yleisölle,
esimerkiksi peruskoulun, armeijan, siviilipalveluskoulutuksen ja
maanpuolustuskurssien kautta.

15. Kehitetään keskustelukulttuuria ja vähemmistöjen osallistamista
julkiseen keskusteluun.
Vähemmistöjä koskevissa asioissa kuullaan heitä, ja annetaan vähemmistöjen
ääni vähemmistöjen edustajille. Tavoitteena eriarvoistumisen ja
ennakkoluulojen vähentäminen, yleinen hyvinvoinnin lisääminen
yhteiskunnassa, erilaisuuden hyväksyminen ja vihapuheen syihin kuten
katkeruuteen puuttuminen. Vapaaehtoisyhdistykset, esim. Lähellä ihmistä -
kasvuryhmät on hyvä ottaa mukaan.

Yhteiskunnallisten toimijoiden asenteet
16. Laaditaan päättäjille ja virkamiehille käyttäytymissäännöt ministeriöiden
toimesta. Vihapuheesta ja syrjinnästä irtisanoutuminen nostetaan jo
vaaleissa ehdolle asettumisen kriteeriksi. Reagoidaan aikaisessa
vaiheessa vaalivaikuttamiseen tai yrityksiin vaikuttaa vaaleihin
vihapuheen ja maalittamisen avulla.
Poliitikkojen on toimittava julkisuudessa esikuvina. Päättäjien on selkeästi
irtisanouduttava vihapuheesta ja maalittamisesta, mm. vaalitenttien ja
vaalikoneiden kautta, koska se kuuluu heidän asemaansa.
Kansalaisosallistuminen

17. Kehitetään tapoja, joilla kansalaiset voivat vaikuttaa päätöksentekoon jo
ennakkoon. Laaditaan ohjeistus, protokolla tai toimintatapa, jolla
lähdetään pyytämään ennakkokommentteja. Muutetaan tapaa tehdä
päätöksiä niin, että kansalaisilla on mahdollisuus osallistua
päätöksentekoon ennen varsinaista päätöstä ja päätöksenteon jälkeen.
Vahvistetaan kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia ennakkoon. Ennakkoon
vaikuttaminen lisää osallisuuden tunnetta ja tarjoaa kanavan ilmaista
tyytymättömyyttä. Tämä ennaltaehkäisee vihapuhetta, kun saadaan ihmisten
ääni kuuluviin ilman, että täytyy tukeutua solvaamiseen tai loukkaamiseen.

18. Kuullaan kansalaisia paremmin päätöksenteossa järjestämällä
kansalaispaneeleja ajankohtaisista aiheista kuntatasolla ja valtiotasolla.
Kansalaispaneelit lisäävät vaikuttamismahdollisuuksia ja kuulluksi tulemisen
tunnetta, ehkäisevät eriarvoistumista ja syrjäytymistä ja toimivat myös
tiedonjakamisalustoina. Kansalaispaneeleissa huomioidaan erityisesti
vähemmistöt, ja niiden järjestämiseen voisivat osallistua yliopistot.

Tutkimus
19. Lisätään säännöllistä ja jatkuvaa tutkimusta ja kartoittamista
vihapuheesta. Tutkimuksessa tarkennetaan vihapuheen määritelmää.
Lisätään resursseja uusien ilmiöiden ja haasteiden tutkimiseen.
Tutkimuksen kautta päästään kiinni ilmiön syihin ja laajuuteen. Onko
kotimaisia trollitehtaita, miten vihapuheen tunnistaa? Tutkimuksella selvitetään
myös järjestäytyneemmän ja ei-järjestäytyneen maalittamisen ja vihapuheen
tilaa, mitkä tahot niitä tekevät, missä ja miten? Tämä tuo lisää työkaluja tiedon
pohjalta ongelmaan puuttumiseen.

Verkkoalustojen vastuu ja sääntely
20. Saatetaan Suomen lain piirissä toimivien verkkoalustojen moderaattorit
tai vähintään yksi henkilö henkilökohtaiseen juridiseen vastuuseen
alustalla julkaistusta materiaalista (vrt. lehtien päätoimittajat).
Velvoitetaan tuomaan keskustelusäännöt ilmi alustalla.
Tämä lisää internet-alustojen vastuuta vihapuheen kitkemisessä.

21. Laaditaan verkossa toimiville keskustelualustoille yleiset, harkitut ja
läpinäkyvät säännöt ja suositukset ihmisoikeuksiin pohjautuen.
Hyväksytetään ne eri keskustelualustoilla. Luodaan sertifikaatti hyviä
käytäntöjä noudattaville toimijoille (vrt. ravintoloiden hymynaama).
Tämä luo luottamusta ja uskallusta käydä keskustelua verkossa ja tarjoaa
yrityksille selkärangan ja ohjeet omalle toiminnalleen.

22. Luodaan vastavoima internet-trolleille. Tuodaan eri verkkoalustoille
koulutettuja, vihapuhetta ja trollausta vastustavia vaikuttajia (nk. "some-
agentit" tai "anti-trolli armeija"), jotka kohtaavat vihapuheen ja
vihapuhujat sekä sanovat suoraan, että viestintä on vihapuhetta, jota ei
sallita.
Tavoitteena on keskustelukulttuurin tervehdyttäminen ja osallistavan ja
rakentavan keskustelukulttuurin tukeminen. Nämä vaikuttajat voivat olla
järjestön tai viranomaisen ylläpitämiä ja kouluttamia, esimerkiksi
Kyberturvallisuusvirasto voisi olla mukana tässä. Jos paljon vihapuhetta
tuottavat alustat tuodaan täyteen rakentavia mielipiteitä, into vihapuheen
ylläpitämiseen hiipuu.

23. Korostetaan yritysvastuuta ja luodaan kannustimia sosiaalisen median
yrityksille. Kehitetään esimerkiksi algoritmi, joka estäisi filtterikuplia.
Kannustetaan myös puuttumaan anonyymiin verkkokeskusteluun,
vahvistamaan esimoderointia ja kouluttamaan moderaattoreita.
Filtterikuplat sosiaalisessa mediassa edistävät vihapuhetta kun mielipiteet
tiivistyvät, mikä johtaa polarisoitumiseen. Filtterikuplien estäminen ehkäisee
eriarvoistumista. Yhteisiin sääntöihin sitoutuminen tukee rakentavaa
keskustelua ja omalla nimellä kirjoittaminen nostaa kynnystä suoltaa mitä vain
ja pakottaa seisomaan omien sanojensa takana. Internetin valvonta ja
moderointi tulee kuitenkin tehdä muita perusoikeuksia ja tietosuojaa
loukkaamatta.

24. Kannustetaan kansalaisia internetsisältöjen moderointiin ja
kannustetaan yrityksiä käyttäjämoderoinnin kehittämiseen.
Tämä vähentää kannustimia vääränlaiseen viestintään ja toimii
verkkoalustojen itsesäätelynä, auttaa yrityksiä sensuroimaan vihapuhetta.

25. Vaikutetaan EU-lainsäädäntöön ja EU:n neuvotteluihin "digijättien"
kanssa.
Digijättien vastuut ja velvollisuudet liittyen vihapuheen ehkäisyyn ovat tärkeitä
Suomen toimien kannalta. Europarlamentaarikkojen ja ministerien aktiivisuus
on välttämätöntä asian eteenpäin viemiseksi.

e: Minkkinen => Mankkinen