Terävällä kynällä
– Toiset haluavat päästä määrittelemään, millä tavalla ja millä sanoilla ihmisistä ja asioista saa puhua, toiset taas yrittävät estää tasa-arvon edistämisen ja keskustelun seksuaalisuudesta.
Kuinka ne "toiset" yrittävät rajoittaa sananvapautta ja estää keskustelun? Ketkäs sitä netin sensuuria ja kontrollia oikein ajavatkaan?
Tuo "yrittävät estää tasa-arvon edistämisen" kylläkin tarkoittaa, että käsitteestä ei olla yksimielisiä. Tasa-arvon edistäjät ajavat omaa näkemystä tasa-arvosta. 1980-luvulla puhuttiin solidaarisuudesta. Se kuulosti hyvältä. Mutta kuten nyt tasa-arvon kanssa, niin silloin solidaarisuutta vaadittiin itseään ylempänä olevien kanssa.
Tasa-arvoa ei voida saavuttaa. Se toimi silloin kun ihmisillä oli vielä ymmärrystä. Nyt se on muuttunut fanaattiseksi uhriajatteluksi, että itsellä menee huonosti, kun minua ei kohdella tasa-arvoisesti noiden ylempänä olevien kanssa.
Oikeastaan tuo ajattelu on mennyt tuosta vielä typerämpään suuntaan, kun ei vaadita itselle parempaa vaan kaikille huonompaa. Lihansyönnissä tämä tulee ilmi. Ei vaadita itselle tasa-arvoista oikeutta syödä enemmän lihaa vaan muidenkin on lopetettava se. Ilmastomuutoksen varjolla muitakin samanlaisia huononnuksia on.
Tasa-arvo on määrittelyä. Yksinollessa sitä ei voi olla. Se vaatii aina ryhmän tai toisen yksilön. Jos on ymmärrystä, niin tasa-arvo ihmisten kesken ei ole ongelma. Eikä tällaiset ihmiset ota tasa-arvoa puheeksi jos joku asia on pielessä. Käytännössä kun tasa-arvosta aletaan puhua, ollaan jo ongelmissa, sillä käsite on muuttunut fanaattiseksi ja irti todellisuudesta olevaksi. Tasa-arvosta puhuvat yleensä samat ihmiset, jotka haluavat rajoittaa eri mieltä olevien sananvapautta. Näkevät tasa-arvon ristiriidoista puhuvat tasa-arvon vastaiseksi.
Sananvapaudessa tuo vapaus-sana on jotenkin ristiriitainen. Lapsesta saakka sitä puhutaan jatkuvasti. Puhuminen on siten jollain tavalla ihmiseen kuuluva ominaisuus. Samalla tavalla kuin ruuan syöminen. Vähemmälläkin elää, mutta rajoittunutta elämää. Siksi sananvapaus pitäisi olla sanankontrolli, jotta se olisi tarkoituksen mukaista. Ei minun tarvitse perustella oikeutta sanomiseeni vaan toisten pitäisi tarvittaessa kontrolloida sitä voimalla, jos on tarve. Tällöin tämä olisi selkeämpää. Että toinen sanoisi, että kontrolloin puhettasi sanankontrollioikeudellani, hierarkia olisi silloin selvä kuten sekin ettei oltaisi tasa-arvoisia. Vapaus-sanasta tulee jotenkin ristiriitainen, kun sitä korostetaan toisella sanalla, koska täsmennys on kontrollia ja siten vapauden vastaista. Ja kun puhe on ihmisen perusominaisuuksia, niin sen kieltäminen on jotenkin luonnonvastaista.