Sananvapaus ei ole Hesarin lehdistönvapautta käsittelevässä pääkirjoituksessa esillä kuin lopussa tagina.
Helsingin Sanomat: Pääkirjoitus: Lehdistönvapautta on puolustettava kotona ja maailmalla 3.5.2023
Keskiviikkona vietetään kansainvälisen lehdistönvapauden päivää.
Kansainvälisesti juhlan aihetta on vähemmän kuin 1990-luvun alun optimistisina vuosina, jolloin teemapäivää alettiin viettää. Kylmä sota oli juuri päättynyt ja monet maat demokratisoituneet, kun YK:n yleiskokous vuonna 1993 julisti kansainvälisen lehdistönvapauden päivän opetus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon aloitteesta.
Nyt ollaan puolustuskannalla, mikä näkyy erityisen hyvin kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittaisista lehdistönvapautta mittaavista listauksista. Listauksessa on mukana 180 maata, joista lehdistövapauden tila oli viime vuonna hyvä vain kahdeksassa. Maita, joissa se oli hyvin huono, oli ennätysmäärä.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittaisista lehdistönvapautta mittaavista listauksista ei voi päätellä kovin paljon lehdistönvapauden tilasta, koska arviointi ei ole julkista ja läpinäkyvää, eikä pyri olemaan objektiivistakaan, kuten esimerkiksi Suomen kohdalla voi päätellä.
Niinpä Suomessakaan ei voida lepäillä laakereilla, vaikka Suomi kuuluukin lehdistönvapauden kärkimaihin. Suomessakin poliittinen polarisaatio on luonut tilanteen, jossa joillain on halua kyseenalaistaa riippumattoman median asema sekä painostaa mediaa eri keinoin, muun muassa oikeusjuttuja nostamalla.
Ketkä tekevät Suomessa
mitä lehdistönvapauden kaventamiseksi ja miten se liittyy
poliittiseen polarisaatioon? Mahdoton sanoa, koska pääkirjoitus tyytyy vihjailemaan, eikä myöskään Toimittajat ilman rajoja -järjestön yhteenvedoista saa juuri tolkkua.
Jos tuossa viitataan Helsingin Sanomien toimittajien oikeusjuttuun, niin mitkä tahot halusivat "painostaa mediaa" sen kautta ja miten? Poliittisen polarisaation mainitseminen viittaa yleensä perussuomalaisiin, mutta PS:llä ei ylipäätään ole valtaa vaikuttaa median asemaan, painostaa sitä tai nostaa oikeusjuttuja.
Lehdistönvapautta rajoittamaan pyrkivät voimat esittävät sen usein toimittajien ja viestinten itselleen vaatimana erityisvapautena. Viestinten virheitä ja vääriä ratkaisuja esitellään merkkeinä vastuuttomuudesta.
Muutama esimerkki olisi kiva, niin oltaisiin enemmän samalla sivulla. Jos tässä viitataan Helsingin Sanomien oikeudenkäyntiin, niin Toimittajat ilman rajoja -järjestö esittää kritiikkinsä kautta juuri sitä, että toimittajilla pitäisi olla erivapaus rikkoa lakia ja/tai julkaista mitä tahansa seurauksista välittämättä. Suomen tämän ja viime vuoden heikommat sijoitukset lehdistönvapausindeksissä on selitetty sillä, että toimittajia vastaan nostettu oikeusjuttu on väärin riippumatta siitä, syyllistyivätkö toimittajat rikokseen vai eivät.
Lehdistönvapaudessa on kuitenkin kyse demokratian suojelusta ja ylläpidosta. Demokratian kannalta on tärkeää, että toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta kuuluvat eri elimille, mutta myös se, että vallan vaihtuminen vaaleilla turvataan. Tämä edellyttää oikeusvaltiota ja vähemmistöjen oikeuksien turvaamista, mutta myös mahdollisuutta kritisoida päättäjiä ja saada tietoa vallan käyttämisestä.
Siinä media on isossa roolissa. Jos media ei voi toimia vapaasti, kansalaisten oikeus ja mahdollisuudet saada tietoa sekä muodostaa kantoja ja mielipiteitä ovat vaarassa kaventua.
Tehtävänsä merkittävyyden vuoksi viestimien on tärkeää toimia vastuullisesti. Se tarkoittaa muun muassa tietojen tarkistamista, virheiden korjaamista ja vastuunkantoa tehdyistä ratkaisuista.
Siitä vaan tarkastamaan tiedot, korjaamaan virheet ja kantamaan ylpeästi vastuu tehdyistä ratkaisuista kuten ilmastohysterian lietsomisesta. Sinne on vielä matkaa.
Ja mitenkäs se demokratian muodostavien
kansalaisten sananvapaus, jota valtamedia vastustaa sekä suoraan että vaatimalla somealustojen sensuuria?
On ironista, että STT julkaisi
jutun Brasiliasta, jossa uusi hallinto yrittää pakottaa Googlea itsesensuuriin muun muassa raskailla uhkasakoilla siitä, että se on julkisesti kritisoinut sananvapautta heikentävää lakiesitystä, jota perustellaan "valeuutisten" ja "vihapuheen" rajoittamisella. Samaan aikaan Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä Brasilia nousi peräti 18 sijaa.
Helsingin Sanomat: Suomi romahti kymmenen sijaa toimittajien turvallisuutta mittaavassa vertailussa 3.5.2023
SUOMI on romahtanut toimittajien turvallisuutta mittaavassa vertailussa.
Viime vuonna Suomi oli kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön (RSF) lehdistönvapausvertailun toimittajien turvallisuutta koskevassa mittarissa sijalla 13, mutta tänä vuonna sijoitus romahti kymmenellä. Lopullinen sijoitus on 23.
Romahduksen syynä ovat Helsingin Sanomien toimittajien saamat tuomiot Viestikoekeskuksesta julkaistun lehtijutun vuoksi.
Järjestö kyseenalaistaa ei vain Suomen oikeuslaitoksen vaan yhteiskuntajärjestyksen.
TOIMITTAJAT ilman rajoja ry:n puheenjohtaja Yrsa Grüne-Luoma sanoo tiedotteessa, että Suomen säilyminen viidentenä kokonaisindeksissä on jopa pieni ihme. Putoaminen toimittajien turvallisuutta mittaavassa vertailussa on hänestä hälyttävää.
”Tämä on seurausta oikeusjutusta Helsingin Sanomien toimittajia vastaan. Kun toimittajat joutuvat nyt pelkäämään jopa langettavia tuomioita työnsä tekemisestä, journalismin elintila kutistuu. Valeuutistehtaat tuhoavat lehdistönvapautta maailmalla, Suomi sahaa omaa oksaansa ihan itse”, Grüne-Luoma sanoo.
Yrsa Grüne-Luoma ei perustele, miksi tuomio olisi ollut väärä. Itse asiassa järjestö on aiemmin antanut ymmärtää, että on
samantekevää, oliko syytteelle tai tuomiolle perusteita. Toimittajia ei saa syyttää eikä tuomita.
Deloiren mukaan huonon kehityksen taustalla on myös valeuutisointi, josta on kasvanut suuri teollisuus.
Yksi ilmiötä kiihdyttävistä tekijöistä on RSF:n mukaan somealusta Twitter. RSF pitää erittäin huolestuttavana Twitterin uuden omistajan Elon Muskin linjausta, joka suosii enemmän maksupohjaista sisältöä kuin sisällön paikkansapitävyyttä.
Toimittajat ilman rajoja -järjestö hyökkää Muskia ja laajaa sananvapautta vastaan muka lehdistönvapautta puolustaakseen. Ei mene läpi.
Suomen osuus raportissa:
FINLAND
The media are free in Finland, where the world’s first law prohibiting censorship was passed in 1766, when Finland was under Swedish rule. However, state secrecy lawsuits against Finland's leading newspaper have created a climate of uncertainty in the profession.
Media landscape
A small population with a distinct dominant language, Finnish, sustains a relatively small market and a fairly concentrated media system. But the news media are diverse, with a strong public broadcaster (Yle) that has almost half of both TV and radio audiences, some privately owned domestic broadcasters, an increasing number of online news outlets, and many regional and local newspapers. Media content in the Swedish and Sámi language minorities is also available.
Political context
Most media outlets are totally independent of political parties and politicians. The only exception is the Finnish national broadcaster Yle, which is owned by the parliament. However, politicians play no role in appointing or dismissing its journalists. Attempts by politicians to influence media content are rare and not tolerated.
Legal framework
Press freedom enjoys strong constitutional guarantees in the country where the world’s first censorship ban was adopted under Swedish rule in 1766. Limited legal sanctions can be ordered by courts in cases of defamation, extreme hate speech or high treason. The confidentiality of sources is protected by law and can be suspended only by courts under limited conditions. But the January 2023 conviction of two reporters with the Helsingin Sanomat newspaper on charges of revealing state secrets had a chilling effect on journalists covering national security issues.
Economic context
The media are mostly privately owned and the number of media outlets relative to population size is one of highest in the world. Social media are undermining the business model of the mainstream media with the result that media ownership, which is not specifically regulated, is increasingly concentrated. The authorities are not allowed to favour any particular media. No case of corruption of a journalist or editor has been reported.
Sociocultural context
Despite relative gender parity in society, female journalists are most at risk of online harassment and intimidation. While journalists are rarely subjected to physical violence, the threats they sometimes receive increase the risk of self-censorship. Ethnic minorities are under-represented among journalists, which impacts journalistic work and content diversity.
Safety
Journalists can suffer psychological stress as a result of harassment on social media and lawsuits known as SLAPPs (Strategic Lawsuits Against Public Participation), which are designed to intimidate, and to which the legal system has yet to respond appropriately. Freelance journalists are especially vulnerable. Finland’s journalists’ union has created a support fund to cover loss of income, therapy and other expenses that can result from stress of this kind.
Toimittajia vastaan nostetuilla SLAPP-oikeudenkäynneillä viitataan luultavasti Vehkoo vs. Lokka -kunnianloukkausoikeudenkäyntiin, joka ei ollut SLAPP-tapaus kuin Vehkoon propagandassa. Strateginen käräjöinti on ollut
ihan toisten porukoiden agendalla.