Paperittomien lasten suuri määrä juontaa juurensa vuoden 2015–16 pakolaiskriisiin. Silloin ulkomaalaislain kansainvälisen suojelun kohdasta poistettin oleskelulupaan oikeuttavat humanitääriset perusteet.
– Kun väliaikaisen oleskeluluvan haltijat hakivat jatkolupaa, kyseistä perustetta ei laissa enää ollut ja isojakin perheitä jäi paperittomaksi. Suuri osa heistä on somalitaustaisia ja irakilaisia. Perheisiin on syntynyt paljon lapsia, joilla ei ole tietoa muusta maailmasta.
Tilanteesta voi syyttää maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia, jonka kuningasidea oli ryhtyä jakelemaan Suomesta oleskelulupia niillekin, jotka eivät täytä kansainvälisten pakolaissopimusten kriteerejä (turvapaikka tai toissijaisen suojelun tarve) edes nimellisesti. Suomen silloista "humanitaarisen suojelun" kategoriaa ei ole missään maailman maassa, eikä olisi pitänyt koskaan olla Suomessakaan.
Laittomien siirtolaisten määrän rajusta lisääntymisestä voi myös päätellä, että kerran Suomeen päässeistä on lähes mahdoton päästä eroon, vaikka lain mukaan turvapaikanhakijan on palattava lähtömaahansa, kun sen olosuhteet katsotaan turvallisiksi. Siksi on pyrittävä siihen, että Suomeen ja Eurooppaan ei yksinkertaisesti pääse tulemaan luvatta.
Paperiton lapsi jää Hammadin mukaan koulussa usein ulkopuoliseksi myös vähävaraisuuden vuoksi tai joutuu kiusatuksi.
– Vaatteet ovat heikkolaatuisia tai loppuun kuluneita, eikä heillä ole varaa harrastaa samoja asioita kuin muilla lapsilla. Ulkoiset merkit ovat sellaiset, että pienemmätkin lapset jättävät heidät ulkopuolisiksi.
Eletään absurdia aikaa, kun
laittomien siirtolaisten vaatteet ja harrastusmahdollisuudet ovat Diakonissalaitoksen ongelmalistan kärjessä. Todellinen ongelmahan on, miksei Suomessa ole käytössä prosesseja, joilla laittomista siirtolaisista päästään eroon.
Näissä tapauksissa ei voida vedota edes kansainvälisiin pakolaissopimuksiin. Laittomien siirtolaisten oikeus Suomeen jäämiseen on kuitenkin paremmin taattu kuin useimmissa muissa maissa pakolaisten oikeudet.
