Irakilaismies aiotaan yllättäen pakkopalauttaa, vaikka hän ei ole tehnyt rikosta – Ministeriössä ei tietoa linjanmuutoksesta
Kansalaistensa pakkopalautuksia vastustava Irak on suostunut tähän asti ottamaan vastaan vain rikoksista tuomittuja. Monet Suomessa oleskelevat irakilaiset pelkäävät nyt, että linja muuttuu.
Helsingin Sanomat 3.7.2023
Suomessa
laittomasti oleskelevat irakilaiset pelkäävät...
”N.N. ei ole poistunut Suomesta vapaaehtoisesti, vaikka hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus”, lukee poliisin päätöksessä ulkomaalaisen säilöönotosta.
Suomessa kahdeksan vuotta asunut nuori irakilaismies odottaa paraikaa palauttamista Irakiin. Hän on saanut kielteisen oleskelulupapäätöksen.
Kielteisen oleskelupäätöksen saaneiden palautukset Irakiin ovat olleet pitkään jäissä, sillä Irak ei ole suostunut kirjoittamaan matkustusasiakirjoja kansalaisilleen, jotka eivät halua itse palata. Mies vastustaa palautusta.
Poikkeuksen ovat tehneet rikoksesta tuomitut Irakin kansalaiset. Heitä Irak on ottanut koko ajan vastaan.
Tämä mies ei kuitenkaan ole tehnyt rikosta.
Miestä ollaan palauttamassa ulkomaalaisrikkomuksen perusteella. Se selviää poliisin päätöksestä, jonka HS on nähnyt. Rikkomuksia on useampi, mutta ne ovat kaikki ovat samasta syystä: paperittomuudesta.
"Paperittomuutta" tuskin mainitaan poliisin päätöksessä. Eiköhän siinä todeta miehen oleskelevan Suomessa
laittomasti ilman oleskelulupaa.
Sekä Suomi että EU ovat käyneet jo pitkään Irakin kanssa neuvotteluja palautussopimuksesta. Keskustelua palautusten tehostamisesta on käyty myös EU:n jäsenmaiden kesken, ja tehokkaat palautukset mainitaan myös Suomen uudessa hallitusohjelmassa.
Siitä mitä tehostaminen käytännössä voi tarkoittaa, ei ole ollut varmaa tietoa, kerrotaan Turvapaikanhakijoiden Tuki ry:stä.
”Paljon on ollut huhuja liikkeellä, mutta paljon vähemmän mitään konkreettista. Tuntuma kuitenkin on, että palautuksia on viime aikoina tehty yhä lievempien rikosten perusteella”, asiantuntija Veera Kaleva sanoo.
Palautusten tehostamisesta on puhuttu jo ainakin toistakymmentä vuotta. Tilanne on muuttunut aina vain pahemmaksi. Hallitusohjelmassa mainitaan lupaavasti mahdollisuus sitoa palautussopimukset kehitysapurahoitukseen, mutta uskon vasta, kun näen.
Yksi paperittomien irakilaisten peloista on ollut juuri se, että palautuksen syyksi voisi alkaa riittää jo pelkkä paperittomuus – eli ulkomaalaisrikkomus – tai jokin muu yhtä lievä asia. Tai ihan vain jo pelkkä rikosepäily.
Onhan se hurjaa, ettei laittomasti maassa oleskelevan palautukseen riitä Suomessa se, että oleskelee maassa laittomasti.
Irakilaiset paperittomat ovat merkittävä ryhmä Suomessa. Maahan saapui vuosina 2015–2016 tuolloin yli 20 000 turvapaikanhakijaa pelkästään Irakista.
Osa heistä on sittemmin saanut oleskeluluvan, osa palannut Irakiin vapaaehtoisesti, osa jatkanut matkaansa jonnekin muualle.
Jäljelle jääneiden tarkkaa määrää on vaikea arvioida, mutta paperittomia arvioidaan selvitysten mukaan olevan Suomessa kaiken kaikkiaan joitakin tuhansia.
Heistä noin 3 000 on vuosina 2015–2016 turvapaikanhakijoina tulleita, ja he ovat pääosin irakilaisia.
Jäljelle jäänyt joukko on taustaltaan moninainen, mutta heitä yhdistää se, että he kokevat, etteivät voi palata Irakiin.
Kokevat, etteivät
halua palata Irakiin. Kaikkien kohdalla on moneen kertaan todettu, että palaamiselle ei ole estettä.
Veera Kalevan mukaan valitusvaiheet voivat olla hyvin pitkiä, ja se osaltaan selittää sitä, miten monet irakilaiset ovat pystyneet elämään Suomessa niin pitkään.
”Monet ovat kouluttautuneita, töitä tekeviä ihmisiä, jotka ovat jo monella tavalla kotoutuneet tänne, mutta eivät saa silti laillistettua oleskeluaan. Heidän palauttamisensa yhtäkkiä Irakiin olisi julmaa.”
Palautuksissa ei ole mitään julmaa, kun jokainen heistä on todettu Suomen liberaalia turvapaikkajärjestelmää hyväksikäyttäneeksi huijariksi, eikä se tosiaankaan tapahtuisi yhtäkkiä vaan jo vuosia myöhässä. Heillä olisi ollut velvolisuus lähteä vapaaehtoisesti, mutta valitsivat haistattaa suomalaisille jättäytymällä tänne laittomasti.
Maahanmuuttoa ja turvapaikkaprosesseja tutkinut Erna Bodström Helsingin yliopistosta kuvailee pitkään Suomessa ilman oleskeluoikeutta eläneiden irakilaisten tilannetta ”limboksi”.
”Nämä ihmiset ovat jääneet elämään eräänlaiseen välitilaan. He ovat väsyneitä, ja monilla on masennusta ja muita mielenterveysongelmia”, Bodström sanoo.
Kuten
aktivisti Bodström tietää, välitila on heidän oma valintansa, kun olisivat voineet palata vapaaehtoisen paluun ohjelmassa pesämunan kanssa Irakiin.
Asiantuntija Outi Popp Turvapaikanhakijoiden Tuki ry:stä on ollut yhteydessä säilössä käännytystä odottavaan mieheen.
Hän kertoo, että mies on tullut Suomeen 2015 turvapaikanhakijana. Mies on ollut silloin vielä alaikäinen. Mies on hakenut turvapaikkaa useita kertoja.
Poppin mukaan mies on ahdistunut, eikä ymmärrä, miksi hänet on otettu kiinni tai miksi häntä ollaan käännyttämässä.
Aktivisti Popp voisi kertoa miehelle, että hänet ollaan käännyttämässä, koska on moneen kertaan vahvistettu, että hänellä ei ole perusteita turvapaikkaan tai muutenkaan oleskelulupaan.
Paperittomien määrä lähti nousuun Suomessa vuoden 2015 jälkeen. Ennen sitä heitä arvioitiin olevan Suomessa vain joitakin satoja.
Ongelma ei ole tulosta vain Irakin haluttomuudesta ottaa vastahakoisia kansalaisiaan vastaan, vaan myös toimista, joita Suomessa tehtiin vuosien 2015–2016 pakolaiskriisin seurauksena.
Kun turvapaikkahakemuksia tuli yhtäkkiä valtavasti, laadun sijasta painotettiin nopeutta, Bodström sanoo. Sipilän hallitus heikensi turvapaikanhakijoiden oikeusturvaa, kavensi oikeusapua ja lyhensi valitusaikoja.
Roskaa. Tällaisesta yhteydestä ei ole näyttöä. Laatu ei tilastojen mukaan koskaan notkahtanut asetetun laaturajan alle, eikä myöskään oikeusavun tai valitusaikojen vähäisillä muutoksilla ole havaittu siihen yhteyttä.
Bodström antaa ymmärtää, että nämä tuhannet ihmiset olisivat oikeasti oikeutettuja turvapaikkaan, mutta mikään ei viittaa tällaiseen valtavaan systemaattiseen virheeseen, etenkin kun Suomen hyväksymisprosentit ovat olleet jopa moninkertaisia muun muassa Ruotsiin ja Tanskaan verrattuina.
Bodströmin mukaan turvapaikkamenettelyissä tehtiin myös suoranaisia virheitä. Päätöksiä tehtiin puutteellisin tiedoin, eikä perusteita tutkittu kunnolla.
Vaikka osa virheistä korjattiin oikeusasteissa, kaikissa tapauksissa näin ei ollut.
”Kielteisen päätöksen saaneiden joukossa oli paljon henkilöitä, jotka vielä vähän aiemmin olisivat oleskeluluvan saaneet.
Tietysti oli, koska tuolloin Suomessa maailman ainoana maana oleskelulupia myönnettiin jopa
kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille. Suomen ääriliberaaleilla käytännöillä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä kansainvälisten sopimusten velvoitteiden kanssa. Oleskelulupia jaettiin vaikka ilman todettua suojeluntarvetta, kunnes käytäntöjä viimein järkeistettiin edes hieman. Suomen hyväksymisprosentit ovat edelleen maailman kärkeä.
Tämä liittyy Bodströmin mukaan paitsi kiristyneisiin käytäntöihin myös erityisesti humanitaarisen suojelun kategorian poistamiseen laista.
Kyseistä maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin luomaa kategoriaa ei ollut missään muussa maassa, kun se vuonna 2016 poistettiin. Vuonna 2015 sen perusteella myönnettiin oleskelulupa muistaakseni noin 40 irakilaiselle, joten merkitys oli sitä kautta pieni mutta poikkeuksellisena vetotekijänä suuri.
Vaikka turvapaikkahakemuksen voi uusia, käytännössä sitä ei tutkita enää uudelleen, ellei henkilöllä ole esittää uusia perusteita, Bodström sanoo.
Jotkut ovat kuitenkin voineet saada myönteisen päätöksen vasta 4. tai 5. hakemuksen jälkeen. Se on kuitenkin yleensä vaatinut sen, että henkilö on viimeinkin saanut jostakin ammattimaista apua hakemuksen laatimiseen.
Uudet kierrokset lisäävät myönteisen päätöksen todennäköisyyttä, koska myönteiseen päätökseen riittää yhden henkilön mielipide, kun kielteiseen tarvitaan kaksi, eikä myönteisestä päätöksestä valiteta. Hakemuksen käsittelijäksi voi sattua vaikka Migrissä työskentelevä pakolaisaktivisti.
Marinin hallitus teetti sisäministeriöllä selvityksen, miten pitkään ilman oleskelulupaa maassa oleskelleiden tilanne voitaisiin ratkaista, sillä nykyisellä lainsäädännöllä siihen ei voi vaikuttaa.
Keväällä 2022 valmistuneessa selvityksessä esitettiin toimenpiteeksi, että kaikkien viimeistään ennen vuoden 2016 loppua turvapaikkahakemuksensa jättäneiden oleskelu laillistettaisiin erillislailla.
Marinin teettämässä selvityksessä ei tutkittu sellaisia vaihtoehtoja, joissa laittomat siirtolaiset olisi saatu pois Suomesta. Lopputulos laittoman oleskelun laillistamista oli pääteltävissä jo tehtävänannosta.
Selvityksessä kuitenkin todettiin, että varsinaisista ratkaisuista asiassa päätetään erikseen.
”Poliittista tahtoa asian edistämiseen ei lopulta löytynyt tarpeeksi”, Bodström toteaa.
Vielä vähemmän tahtoa ratkoa paperittomien irakilaisten ongelmaa voi odottaa uudelta hallitukselta, jonka tavoitteena on kiristää maahanmuuttoa.
Bodström on tutustunut uuteen hallitusohjelmaan, ja hänestä on selvä, että myös paperittomien asema heikentyy entisestään.
”Ihmisiä estetään yhä tehokkaammin laillistamasta oleskeluaan. Se tarkoittaa lisää toivottomuutta ja yhä vähemmän vaihtoehtoja ihmisille, joilla niitä on jo valmiiksi vähän.”
Nämä Suomea hyväksikäyttävät ihmiset eivät selvästikään tarvitse vaihtoehtoja vaan vaihtoehdottomuutta ja keppiä.
Hallitusohjelmassa mainitaan kehitysavun ehdollistaminen palautussopimuksiin. Jos vapaaehtoinen paluu ei kiinnosta, niin tervemenoa sitten vaikka Ruandaan.
