Olen pikkuhiljaa muuttanut kantaani pilapiirtäjä Rannan suhteen.
Aikoinaan inhosin hänen töitään, koska ne nähdäkseni olivat poliittisesti hyvin asenteellisia, sokeita ja ahdasmielisiä. Lisäksi piirrosjälki oli karmeaa. Näin hänet lahjattomana vasemmistolaisena, joka on saanut julkaisutilansa vain siksi, että hänellä on poliittinen tilaus.
Mutta vuosien kuluessa Ranta on mielestäni noussut ideoineen noista alkuajoista. Näen hänen ilmaisussaan nykyään monimuotoisuutta ja jopa kykeneväisyyttä kritisoida vasemmistolaisia puolueita. Lisäksi Ranta on ottanut kantaa ihmisten perusoikeuksien puolesta vaikkapa corona-hullutusta vastaan. Ranta saattaa edelleen nähdä esimerkiksi Jussi Halla-ahon 'hitlerinä', mutta se hänelle sallittakoon, koska sananvapaus ja koska hän mätkii myös toiseen suuntaan - jokaisella on sokea pisteensä eikä kaikkien tarvitse olla samaa mieltä.
Ja piirrosjälki? Se on edelleen 'karmeaa'. Mutta uskon, että hänen viivansa ja groteski ilmaisunsa on karmeaa tahallisesti ja tarkoituksellisesti, että kyseessä on tyylikeino: vähän kuin muusikko M.A. Numminen, joka varmasti osaa laulaa kauniilla äänellä, mutta laulaa hämmentävällä äänellä, koska se on paitsi tyylikeino, myös keino kapinoida, saada huomiota ja leikitellä vapaammin asioilla.
Näen, että Ranta myös tavallaan symbolisoi maailman absurdiutta ja 'rikkiolemista' rikkonaisella piirtämistavallaan. Lisäksi näen hänet kiitoksen arvoiseksi siksi, että hänellä on usein ideoita ja hän osaa piirtää niistä. Harva meistä pystyisi tekemään edes paria pilakuvaa vuodessa. Ranta pystyy siihen moninverroin ja vaikka laatu vaihtelee, seassa on todellisia helmiäkin. Esimerkiksi eräs viimeisimmistä, jossa Italian vaalivoittajat, joita Ranta kai pitää 'natseina', kohottavat kätensä eräänlaiseen roomalaiseen tervehdykseen, paitsi että kädet ovat kämmen ylöspäin kuin rahaa pyytäen. Tämä oli mielestäni hauskaa ja nerokasta, vaikken itse sanomaan yhdykään: asioille voi nauraa myös vaikka olisi eri mieltä. Tähän ei tosin äärivasemmisto kykene, mutta nautitaan me tavalliset ihmiset sitten siitä
Joka tapauksessa olen nykyisin Ville Rannan fani olematta kuitenkaan kommari, sillä eihän Villekään ole nähdäkseni täyskommari, jos hänen töitään katsoo. Enemmän hän tuntuu olevan jonkinlainen 'ihmisoikeusfani', joskin vähän naiivisti. Mutta kukapa tässä aina kaikkea hoksaisi
