Demokratia on kansanvaltaa ja esimerkiksi sveitsiläiset eivät ole kansa; Sveitsissä asuu pääasiassa saksalaisia, ranskalaisia ja italialaisia eli näiden maiden kieliä puhuvia, ja sveitsiläisiä ei ole olemassakaan. Koska ei ole kansaa, ei voi olla kansanvaltaa eli Sveitsissä ei ole demokratiaa. Siellä on ainoastaan hyvin toimiva hallintojärjestelmä, jossa päätökset tehdään suorien kansanäänestysten avulla eli välittämättä tippaakaan poliitikkojen urapoluista, kansainvälisistä sopimuksista ja muista korruptoituneista lehmänkaupoista.
Joku jo kyseli, miten "sveitsiläiset" aikoinaan päätyivät Suoraan Demokratiaan. Yritin muutama vuosi sitten itse sitä selvitellä lukemalla kirjoja. Muistaakseni se oli seurausta katolisten ja protestanttien -- kalvinistien -- välisistä pitkistä ja verisistä sisällissodista. Kaikkien alueen ihmisten kyllästyttyä sotimaan ja sodan tuhoihin he päättivät yhdessä muodostaa oman erikoisen valtiomuotonsa, jossa on kantoneita ja Suoraa Demokratiaa. Se syntyi ihmisten halusta ja vallanpitäjien korruptoituneisuudesta ja oman eduntavoittelusta, ja se onnistui luomaan näitä ehkäiseviä piirteitä. Siksi se on kestänyt hyvin aikaa ja kaikkiin yhteiskuntajärjestelmiin luontaisesti kuuluvaa korruptoitumista.
Mielestäni koko demokratia käsite on jo pitkään ollut pelkkä propagandasana vailla sisällöllistä merkitystä. Suomi, kuten muut sosialistiset maat, on muodollisesti demokratia tai suorastaan kansandemokratia, mutta käytännössä valta on sosialistisilla virastoilla ja koneistolla eli kyseessä on harvainvalta eli aristokratia. Minä en näe mitään syytä kannattaa sellaista "demokratiaa". Mutta en halua demokratian lakkauttamista sinänsä vaan päinvastoin: Haluan demokratiaa. Haluan valtaa kansalle ja ihmisille pois koneistolta. Haluan kutsua sitä demokratiaksi, koska vaikka demokratia ei ole paras sana, on se paras tunnetuista sanoista.
Vallan rakenteellinen puolikaan ei minua niin paljon kiinnostaisi; keisari ja puoluekoneistokin -- ja oksymoron "anarkokapitalismi" -- minulle vallanpitäjiksi kelpaisivat, jos ne vain toimisivat eli kykenisivät ylläpitämään turvallisuutta, vakautta ja taloudellisen ja tieteellisen kehityksen edistymistä. Aina välillä ne pystyvätkin paremmin kuin yksilöistä lähtöisin oleva järjestelmä. Tietyn yhteiskuntajärjestelmän korruptoituessa pahoin, se korruptoi kaikki kyseiseen yhteiskuntajärjestelmään perustuvat järjestelmät piinaamalla niitä vanhoilla luomillaan käytönnöillä vielä kuoltuaan. Siksi yhteiskuntajärjestelmän romahdus ei ikinä suoraan siirry samanlaisesta korruptoituneesta järjestelmästä samanlaiseen vailla korruptiota olevaan; välissä on aina oltava joku muu järjestelmä.
Suomalaisen sosialistisen kansandemokratian kaatuminen tarkoittaa siis ainoastaan sitä, ettei tuleva järjestelmä voi olla kansandemokratia eli puoluediktatuuri eli harvainvalta -- "aristokratia" --. Sen on oltava joko kansanvalta -- "demokratia" -- tai yksinvalta -- "monarkia" --. Muistetaan vielä, että itsenäinen Suomi syntyi tasavaltana, mutta monarkistisena tasavaltana -- samankaltaisena kuin esimerkiksi silloinen Ruotsi tai nykyinen Iso-Britannia --. Vasta Saksan keisarikunnan romahdus pakotti muuttamaan erittäin lyhyen monarkisen aikakauden puhtaasti parlamentaariseen muotoon -- joka senkin jälkeen koki monta aikakautta kansanvallasta, yksinvaltaisen Kekkosen kautta nykyiseen sosialistiseen kansandemokratiaan --.