Mikä olisi oikea sana käytettäväksi kuvaamaan kansatonta tasavaltaisuutta?
Kelpaisiko
tasavalta?
Suomikin on muuten perustuslain mukaan ainoastaan tasavalta eikä demokratia; Suomen presidenttikin on tasavallan presidentti. Se ei tarkoita tasavallan tarkoittavan samaa kuin demokratian eli kansanvallan. Minun tietääkseni se tarkoittaa ainoastaan sitä, ettei Suomessa ole enää säätyjakoa. Säätyjako oli oman aikansa luokkayhteiskunta. Sosialismi lähti vastustamaan sitä, koska siinä ei ollut sijaa "työväensäädylle". Sosialismin päästyä valtaan se ei enää vastustanut säätyjakoa. Se tosin kutsui sitä luokkajaoksi, ja oli oikein tyytyväinen "työväenluokan" diktatuuriin.
Tosin työväenluokan diktatuuri on sekin järjetön sana, koska yksikään vallanpitäjä ei ole työläinen, vaan on vallanpitäjä, ja vallanpitäminen ei ole työtä. Valtaa pitävä työväenluokaksi itseään nimittävä ryhmä on siten oman aikansa aateli, ja aateli halveksuu aina työtä. Lauri Ihalainen, joka viime vaalikaudella oli todellinen työväenluokan työmies, on viimeksi työtä tehnyt joskus 1960-luvulla -- ja silloinkin vain poikasena harjoitusluontoisesti --. Sen jälkeen hän on istunut virastoissa ja pönöttänyt. Sellaisten miesten ollessa vallassa työmiehellä ei ole lupa edes mielipidettään ääneen sanoa. Eiväthän he sitä itse niin hyvin tiedä kuin heitä edustavat työnväenliikkeen virkamiehet.
Samalla tavalla aateli ja papisto kohteli talonpoikia omina valta-aikoinaan. Talonpoika tyytyi kohtaloonsa niinkauan kun oli leipää, lämpöä, työtä ja uskoa tulevaisuuteen. Sääty-yhteiskunta oli tietenkin myös "demokraattinen". Se tarkoittaa suurimman osan kannattaneen sitä menoa; suurinta osaa ei kiinnosta, kuka maata johtaa, vaan onko leipää. Demokratia ei tarkoita vaaleja, ja vaalejakin on ollut jo todella kauan: Suomalaiset ovat saaneet tiettävästi äänestää kuninkaan vaaleissa jopa Mauno Ladonlukon ajoista alkaen. Säätyvallan aikaan ei ollut minkäänlaista protestiliikettä niin kauan kun oli yltäkylläisyyttä ja tulevaisuuden toivoa. Vaan ei ollut protestiliikettä -- ei downshiftaajia, ei anarkokapitalisteja, eikä edes persuja -- tälläkään kertaa ennenkuin yltäkylläisyyden ylle tuli harmaita pilviä. Ja yltäkylläisyydessä elää yhä suuri osa suomalaisista. Tosin valtion rahoittamana kymmeniä miljardeja euroja vuodessa ylivarojen. Se ei haittaa heitä, jotka sen rahan saavat.
Minun mielestäni Bill Milton Hicks Friedman ja muut anarkokapitalisteiksi itseään kutsuvat ovat enemmän huolissaan siitä, että valtio lopettaa vastikkeettoman rahanjakamisen ja ylivarojen elämisen -- ja nimenomaan heille kohdistuvan rahaosuuden jakamisen -- kuin mistään muusta. Minä en siksi heidän aatteitaan jaa. Minusta ongelma on se, että ylivarojen voi elää loputtomiin, ja kun se loppuu, tapahtuu hirveitä. Velaksi elämistä minä en vastusta, koska luonto ei anna velkaa, ja jos joku on niin tyhmä, että rahaa lainaa sosialisteille saa hän kirjata sen luottotappiokseen. Mutta kerrytetyn varallisuuden ja maan vaurauden tuhoaminen -- "kehitysmaalaistuminen" -- on se ongelma. En halua elää kehitysmaassa.
Jos Suomesta hävitetään teollinen pohja, Suomi ei enää ole teollinen yhteiskunta, ja jos hävityksen jälkeen kyetä siirtymään korkeammalle asteelle -- kuten nyt näyttää --, siirrytään matalammalle asteelle. Se tarkoittaa Suomen muuttumista jälleen maatalousyhteiskunnaksi. Maatalousyhteiskunta on ensinnäkin materialistisesti huomattavasti köyhempi, ei tee mahdolliseksi laajamittaista kaupunkiasumista ja kykenee ylläpitämään pienempää väestömäärää. Siihen siirtyminen tarkoittaa siksi materialistista köyhtymistä, maaseudulle muuttamista ja väestön vähentymistä. Jos näiden annetaan tapahtua hallitsemattomasti, syntyy oikein iso itku. Sosialistien pitäessä valtaa, mutta ollessa kyvyttömiä hallitsemaan, asiat eivät uhkaa ainoastaan mennä väärään suuntaan, vaan uhkaavat mennä väärään suuntaan hallitsemattomasti. Se on äärimmäisen ikävää.
