...
Miten siis on mahdollista, että tyttöjen pahoinvointi korostuu nk. tasa-arvoisissa maissa - asianhan piti olla päin vastoin?
Oma arvaukseni on nopeasti ilmaisten seuraava:
...
Arvauksessasi on hyviä pointteja. Päättelyssäsi on kuitenkin virhe perusajatuksessa, jonka vuoksi johtopäätöksiisi tulee virheitä.
Virheesi johtuu siitä, että et pysty pääsemään ajattelussasi kuplasi ulkopuolelle. Olet siis liiaksi kuplaihminen, joka kieltää todellisuuden. Sama ongelma tosin on n. 100 %:lla aikuisista. Ettei tule edes mieleen että omassa perusajattelurakenteessa olisi virhe, sillä se tarkoittaisi että itse ja suunnilleen koko ihmiskunta onkin savijaloilla seisova jättiläinen.
Mutta tekstisi on hyvä, siinä on konkretiaa ja (todellisuudentajuista) logiikkaa, mikä tarkoittaa että mahdollisesti pystyt laajentamaan ajatteluasi kuplasi ulkopuolelle. Tätä ei voi ennustaa, kuka tajuaa ja pääsee kupla-ajattelunsa ulkopuolelle koska ei tiedetä kuinka kovat rajat yksilön ajattelun kuplassa on.
Käsittelen tekstisi ja kerron mitä virheitä ajattelussasi on. Sitten on Sinun asia pääsetkö kuplasi ulkopuolelle punk-tilaan eli saatko lisättyä vapaus-heikkous-epärehellisyys -tasoasi vai oletko liiaksi jämähtänyt kuplasi sisällä olevaan kontrolli-voima-rehellisyys -tasoon.
Tasa-arvo ei ole sitä, että olemme kaikki samanlaisia. Tasa-arvo on sitä, että meillä on yhtäläiset mahdollisuudet olla erilaisia.
Virhe on määrittelyssä. Määrittelyt toimivat aina kuplan sisässä. Lauseesi ovat myös ristiriitaisia. Jotta olisi "yhtäläiset mahdollisuudet", niin se tarkoittaisi ettei kukaan pystyisi ajattelemaan erilailla kuin muut eli olisimme "kaikki samanlaisia."
Tarkoitukseni on ensisijaisesti lisätä omaa ymmärrystäni. Siksi analysoin ja kirjoitan. Mietin mitä en ymmärrä. Mietin miten voin päästä käsiksi mielessäni niihin asioihin, joiden ajattelu ei tule edes mieleeni. Tiedän pystyväni jonkin verran laajentamaan ajatteluani ja olla erilainen. Samaa mahdollisuutta ei suurimmalla osalla ihmisillä ole, siten heillä ei ole samaa mahdollisuutta tältä osin olla erilaisia. Ja kun ajattelu on perusrakenteemme asioiden ymmärtämiseen, niin emme voi olla tasa-arvoisiakaan.
Tytöt ja pojat, naiset ja miehet ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä. Mutta he ovat erilaisia. Kun yhteiskunnassa ja sen arvoissa halutaan nihilisoida kaikki ja tehdä kaikesta samaa, tärkeät psykologiset, henkiset, biologiset, yhteiskunnalliset, filosofiset ja funktionaaliset voimat ja arvot katoavat eivätkä enää voi tukea yksilöitä, tässä tapauksessa juuri tyttöjä, jos kohta pojatkin kärsivät tässä.
Kukaan ei ole toisen kanssa yhtä arvokas ja tärkeä. Koska näissä tilanteen, ajan ja ympäristön mukaan painotetaan eri asioita, niin arvottaminen on mahdotonta. Nämä arvo-määritykset edellyttäisivät stabiilia kuplaa jossa kaikki asiat olisi arvotettu ja vieläpä arvotettu kaikkien muiden asioiden kanssa keskenään.
Jos tarvitsen taksia, niin silloin taksikuski on tärkeä. Kun en tarvitse, niin taksikuski arvo vähenee.
Jos tarvitsen lääkäriä, niin sen arvo nousee. Vaikka oikeastaan hoitokuplan arvo nousee eikä lääkärillä itsessään ole arvoa. Sairaalaan mennessä arvo on sairaalassa. En ajattele sen rakentajia, en sitä jatkumoa pyramidien ajalta, joka mahdollistaa suuret rakennukset. Jotta joku sairaalan rakennusmies olisi yhtä arvokas kuin toinen sillan rakentajamies, niin silloin niiden pitäisi olla ihmisinä minulle merkityksettömiä. Jos ajattelen niitä ihmisinä, niin sairaalassa ollessani sairaalan rakennusmies on arvokkaampi kuin sillanrakentajamies. Ja toisinpäin, siltaa käyttäessäni sillanrakentajamies on tärkeämpi.
Erilaisten asioiden arvottaminen keskenään on aina politiikkaa, mielipiteitä, sanelua, voiman käyttöä, heikkouden käyttöä ja ties mitä, mutta aina sitä että ne ovat keksittyjä arvoja. Eivätkä ne voi olla tasa-arvoisia kuin kloonien kesken. Tai laboratorio-oloissa.
Tuosta "arvot katoavat". Alunperin arvot ovat lähtöisin biologiasta (tai jumalalta jos niin haluaa ajatella), mutta alkavat sitten elää omaa elämäänsä. Ja kun kiinnike alkuperäiseen ajatukseen irtautuu, niin vauhti vain kiihtyy. Siten paradoksaalisesti arvojen tiivistyminen heikentääkin niitä. Tai paremminkin muuttaa niitä. Eli kun arvoista tulee puhdasoppisempia, niin niistä aina poistetaan asioita. Poistettavat asiat ovat niitä, joita tarvittaisiin ymmärryksessä eli vapaus-heikkous-epärehellisyys.
Tuossa alussa sanoin, että "Tarkoitukseni on ensisijaisesti lisätä omaa ymmärrystäni. " Edellisestä kappaleesta minä tajusin uuden aspektin. Minä tajusin. Tai kaksi asiaa, ed. lause oli toinen. Toki asioita olen sivunnut aikaisemminkin, mutta joskus palaset loksahtavat paikalleen. Minua auttaa tämä kirjoittaminen. Keskustelu ja väittely ovat hyväksi. Avartavat.
Minä-keskeistä ihmistä ajatellaan itsekkääksi. Mutta mitä muuta minä sisimmässäni olisin kuin minä. Tasa-arvo ja vastaavat käsitteet yrittävät riistää minuuttani. Ne rajaavat minua johonkin määriteltyyn kuplaan. Kun ihminen on yksilö, niin minä-sanaa ei tarvitse käyttää, koska on sisäistänyt ja ymmärtänyt sen. Minä-sanaa käyttävä ei saanut lapsuudessa olla yksilö vaan vain yhteisön jäsen, ja hän yrittää vapautua kuplasta ja saada minuutensa takaisin. Ulkopuoliset sitten pitävät tällaista itsekeskeisenä. Vaikka se on vain hänen alitajuntansa yritys jatkaa siitä, mihin hänet lapsena tukahdutettiin. Minä-sanaa ei kuitenkaan käytä kuplaihmiset, siten ne toimivat samoin kuin yksilö. Mutta kyse on kuitenkin päinvastaisesta asiasta eli yhteisö on minä ja minä olen yhteisö. He eivät tee eroa yhteisön ja yksilön välillä, he eivät kuitenkaan edes ymmärrä tätä, koska omasta mielestä he ovat yksilöitä.
Maailmankaikkeus laajenee kiihtyvällä nopeudella. Aikaisemmin ajateltiin sen hidastuvan. Tuohon ei tiedetä syytä. Arvokuplathan tiivistyvät kontrolli-voima-rehellisyys -muotoon yhä nopeammin. Näinhän esim. feminismissä on käynyt. Mutta tuli siis mieleen, että jos nuo toimivatkin kuin maailmankaikkeuden laajeneminen. Ainakin tasa-arvon vaatimukset vain tuntuvat kiihtyvän. En tiedä onko järkeä verrata maailmankaikkeuden laajenemista tasa-arvo kuplan tiivistymiseen. Tuntuuhan se järjettömältä, että kyseessä olisi sama mekanismi. Kuitenkin molemmissa vauhti ja hajaannus lisääntyy.
Kuten sanoin ylempänä, kirjoituksen ensisijainen tarkoitus on päästä ajattelussa kuplani ulkopuolelle. Tässä pystyn samalla havainnoimaan reagoiko todellisuus tai kuplatodellisuudet mihinkään. Joten jos et pysty ymmärtämään tätä, niin en kyllä minäkään. Mutta yritän ymmärtää etten ymmärrä.
Jos arvot tukevat yksilöä, niin silloin ne myös määrittelevät eli vähentävät yksilöllisyyttä. Jos tyttöjen ja poikien erot voimistuvat tasa-arvossa, niin mikä tässä on ongelma? Yhdenvertaisuuden tasa-arvon kannalta ryhmittely tyttöihin ja poikiin on virheellinen, koska siitä tulee luokittelua. Intersektionaalinen feminismihän on ihmisten luokittelua. Se siis on ristiriidassa tasa-arvon kanssa. Nämä kuitenkin elävät omassa kuplassa, jossa ristiriitaa ei ole. Tämä arvojen fanaattinen määrittely on saanut aikaan vain lisää määrittelyä. Ne ihmiset kärsivät, jotka ajattelevat loogisesti. Rauhan saavat ne, jotka luopuvat yksilöllisestä ajattelusta.
Pyrkimykset nk. tasa-arvoon tuovat yhteiskuntaa kokonaisuudessaan maskuliinisempaan suuntaan, koska yhteiskunnan käytännön arvot korostavat maskuliinisiksi koettuja arvoja, kuten kulutusta, kilpailua, kasvua, konfliktia, taloutta, matematiikkaa ja muita kovia tieteitä, sotaretoriikkaa, vahvimman 'eloonjäämistä', kamppailua resursseista ja yksilön voimaa ja etuoikeuksia.
Nuo ovat perinteisesti kodin ja kyläyhteisön ulkopuolella tarvittavia asioita. Kuplan sisällä noita ei käytetty. Eli oli kuplan ulkopuolinen miesten hallinnoima maailma ja kuplan sisäinen naisten hallinnoima maailma. Jos pärjää kuplan ulkopuolella, niin silloin tietysti oppii myös kuplan sisällä olevat tavat. Toisinpäin ei voi samaa päättelyä tehdä. Mutta jos kuplan sisällä ollaan tasa-arvoisia, niin vääjäämättä miehet hallitsevat kokonaisuuden paremmin. Koska miehet ovat historiassa toimineet kuplan ulkopuolella, niin tämä on aiheuttanut geenivalintaa. Ei tätä todellisuutta pystytä edes feminismikuplassa käytännössä poistamaan. Siten ongelman syy on nimenomaan tasa-arvo ja yhdenvertaisuus. Kuulosti hyvältä, mutta johti katastrofiin.
Pojillakin on vaikeaa nykyisessä maskuliinisessa menestystä, voimaa, rahaa, kilpailua, tehokkuutta, valtaa, matemaattisuutta, kylmää logiikkaa ja yksilön voimaa korostavassa ajan hengessä, mutta heille tämä Zeitgeist on paljon helpompi kuin tytöille, joiden Yin-prinsiippi korostaa huolenpitoa, yhteistyötä, välittämistä, kommunikaatiota, rakkautta, anteeksiantoa, hellyyttä, kotia, herkkyyttä, kuuntelua, lempeyttä, sisäistä viisautta, intuitiota, henkisyyttä, sisäistä kehitystä ulkoisen sijaan.
Eikä. Tuohan on nimenomaan se vanha tapa, joka toimi. Että pojat ovat poikia ja tytöt ovat tyttöjä. Pojilla on vaikeaa nimenomaan sen vuoksi että tuosta on luovuttu. Tai siitä ristiriidasta, että pojat ei saa olla poikia. Sitten taas vaaditaan poikien ominaisuuksia. Tämä ristiriita, että olet kummassakin tapauksessa väärässä, on se mikä vaikeudet aiheuttavat. Siinä tuhotaan ihmisen oma tahto. 50-vuotta sitten ihmiset ehkä pakotettiin tiettyyn muottiin, ja se aiheutti joillekin ristiriitoja. Mutta nyt ihmiset pakotetaan tiettyyn muottiin ja sitten vuoden kuluttua päinvastaiseen muottiin. Tämä aiheuttaa ongelmat ja tekee ihmisistä sekopäitä.
Luulen myös, että tässä ajanhengen tendenssissä on eräs vahva siemen sille, että moni tyttö ja poika tänään haluaa vaihtaa sukupuoltaan: herkät pojat alkavat ajatella, että ovat tyttöjä, koska heistä yhä raakalaismaisempaa kilpailua, väkivaltaa ja kaduillakin näkyvää vahvemman oikeutta kohti kulkeva yhteisö on heille vieras samalla, kun jotkut tytöt turvautuvat tiedostamatta ajatukseen olla poika turvatakseen itsensä yhä raivomaskuliinisemmaksi käyvässä maailmassa.
Ei. Syy on tuo edellä mainitsemani ristiriita. Ihmisestä tulee sekopää kun todellisuus määrittyy jatkuvasti uudestaan. He eivät tiedä mitä tehdä. He eivät saaneet lapsena käydä eri vaiheita läpi ja käyttää mielikuvitusta. Heidät tukahdutettiin. He ovat aivopestyjä. Se että joku haluaa vaihtaa sukupuoltaan, johtuu siitä että lapsena hänen vanhemmat ei olleet tyytyväisiä. Kontroloija (kodin hengetär tai huolehtiva isä) ei siedä vapautta, joten lapsen vapaus ja oma ajattelu tukahdutettiin. Lapsen piti ajatella kuin äiti/isä eikä saanut olla oma itsensä. Eli oma minuus tuhottiin niin pahasti, että haluaa vaihtaa sukupuoltaan. Joistakin tulee autisteja tai muita sekopäitä. Ja mitä muuta kuplaihmiset ovat kuin autisteja, jotka toistavat samoja sloganeita ilmastomuutoksesta, tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista. Kuin pompottaisivat samaa palloa seinää vastaan ja se pomppaa samoin takaisin. Haluavat aina saman reaktion, ihan sama onko hyvä vai paha, kunhan reaktio pysyy samana.
Viesti tämän kaiken keskellä on: tukekaamme molempia sukupuolia ja nähkäämme paitsi molempien sukupuolien erilaisuus, myös niiden korvaamaton arvo ja arvokkuus: me tarvitsemme toisiamme sen sijaan, että yritämme tehdä tytöistä poikia ja pojista tyttöjä päästäksemme johonkin adrogyyniseen keskiarvoon tai sukupuolettomaan olioon, joka voi olla mitä tahansa, mitä se harhoissaan dystopian hypnotisoijien ajamana vain luulee.
Tuossa haluat tukea sitä mitä maailma ja ihmiset ovat luonnostaan. Eli jotenkin kontrollilla ja kasvatuksella. Tämän tapahtuisi kuitenkin automaattisesti, kun antaisimme lasten olla lapsia. Eli että vähennettäisiin tukea ja puuttumista, jotta saisivat muokkautua oman biologian vauhdin mukaan. Kiinnostua vähitellen asioista. Nyt ongelma on se, että jos lapsen tahto ja yhteisön hyväksymä tahto on ristiriidassa, valitaan yhteisön tahto. Tämä siis tehdään parivuotiaalle lapselle. Kun tällä on saatu lapsen oma tahto tuhottua, niin sitten se sekoaa ja luulee jopa olevansa toista sukupuolta. Tässä vaiheessa lapsella ei siis enää ole omaa tahtoa. Kaikkien tällaisten lasten äiti tai isä (yleensä äiti, koska hoitaa varhaislapsuuden) on samalla tavalla lapsena oman tahtonsa menettänyt. Siksi tämä jatkuu sukupolvesta toiseen yhä kiihtyvällä vauhdilla.
Sukupuolten erilaisuus on voimaa, sen kieltäminen sairautta ja rappiota. Olkaamme jokainen ylpeitä siitä, mitä olemme, millaisia olemme ja mitä teemme niin kauan kuin emme vahingoita muita.
Tuo muiden vahingoittaminen on ongelmallista, kun sitä ei pysty määrittämään. En tiedä vahingoittaako tämä tekstini muita tai edes sitä vahingoittaako tämä itseäni. Kuten kaikki puheeni tai vaikka kävelyni jalkakäytävällä. Varmaan jonkun mielestä pelkkä olemassaoloni vahingoittaa muita.
Rauhaa ja Rakkautta Kaikille Olennoille.
Sanoit kirjoittavasti oman ajatuksesi nopeasti eli tajunnanvirtana. Ihan hyvää virtausta. Analyysini loppukaneetista viittaisi siihen, että mielesi on ristiriitaisessa tilanteessa, yrittää vapautua kuplasta. Ja että halusit osoittaa loppukaneetin itsellesi, mutta koska täytyy olla epäitsekäs, niin osoitit sen (vain) muille etkä itsellesi.
Tässä kirjoittelin osin kuplani ulkopuolelta, joten ollaan epärehellisyys-alueella eli tuntemattomilla teillä.
