Kirjoittaja Aihe: Monikulttuuri-elokuvia käsittelevä monipropagandaketju  (Luettu 222003 kertaa)

newspeak

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 6 350
  • Liked: 5247
Vs: Monikulttuuri-elokuvia käsittelevä monipropagandaketju
« Vastaus #1110 : 22.07.2019, 03:58:16 »
Feministiketjusta:

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006180336.html

Lainaus käyttäjältä: HS
Natalie Portmanista tulee naispuolinen Thor uudessa Marvel-elokuvassa

Natalie Portman palaa Marvelin Thor-elokuvasarjan seuraavaan osaan, kirjoittaa Variety. Eikä missä tahansa roolissa, vaan itse Thorina.

Taika Waititin ohjaamassa Thor: Love and Thunder -elokuvassa Portman tulee näyttelemään naispuolista Thoria. Paljastus tehtiin San Diegon Comic-Conissa lauantaina 20. heinäkuuta, kun ohjaaja Taika Waititi ojensi Portmanille lavalla Thorin kuuluisan vasaran.

Elokuva saa ensi-iltansa marraskuussa 2021.

San Diegossa kerrottiin myös, että Mahershala Alista tulee seuraava Blade. Vampyyrintappajaa näytteli aiemmin Wesley Snipes.

Naispuolinen Thor on tietenkin sarjakuvista tuttu vuodelta 2014 eli uusi rooli Jane Fosterin hahmolle. Sarjakuvissa syöpäsairas Foster joutui kamppailemaan supervoimiensa käytön kanssa, sillä Thorin voimat mitätöivät hänen syöpälääkityksensä tehon, jolloin sankaritekojen hinta oli aina askel lähemmäs kuolemaa. Tämä voisi olla ihan mielenkiintoinen lähtökohta tarinalle, mutta tiedostaminen on aina aikaisemminkin ollut merkki heikommasta laadusta MCU:n kohdalla.

Mahershala Ali muuten näytteli jo aikaisemmin sivupahista Netflixin Luke Cagessa. Sarjoilla ei siis liene erityisemmin merkitystä. Seuraavaksi Marvelin Disney+-sarjat tietenkin floppaavat. Supersankarisarjojen kulta-aika televisiossa näyttäisikin olevan pian onneksi ohi.

newspeak

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 6 350
  • Liked: 5247
Vs: Monikulttuuri-elokuvia käsittelevä monipropagandaketju
« Vastaus #1111 : 12.08.2019, 21:43:32 »
Sarjakuvamaailman kehitys hämmästyttää välillä. Taannoin kaupassa käydessä lehtihyllystä "eksyi jollain mystisellä tavalla" supersankarisarjakuva ostoskärryihin ja sitä kautta kotiin. Lehteä lueskessa sen sisältö osoittautui koostuvan kolmesta USA:ssa julkaistusta numerosta. Kokonaisuudessaan luettavaa oli kuitenkin vähemmän kuin yhdessä tavallisessa Asterixissa niin kuvattujen tapahtumien kuin sivumääränkin osalta. Oletan alkuperäisten sarjakuvien koostuvan enemmän mainossivuista, joten tämä varmaan selittää osaltaan painotuotteen sisältöä.

Hyvesignalointia en yhtä ruutua lukuunottamatta kuitenkaan sarjakuvasta löytänyt, vaikka netin viisaat tästä jaksavat muistuttaa. SJW:t eivät kuitenkaan lue sarjakuvia, joten ilmiö vaivannee lukijakuntaa enemmänkin Atlantin toisella puolella. Suomeen asti tullessaan supersankarin seikkailut ovat jo käyneet useamman seulan läpi. Keskiaukeaman jälkeen Hämähäkkimies teleportautuu New Yorkista San Franciscoon potkaistakseen pahista yhdessä ruudussa ja palaa tämän jälkeen heti New Yorkiin. Lukijan ei tarvitse vaivata päätään sillä, mitä muuta San Franciscossa tapahtui.

Sarjakuvien leikkely edustavampaan muotoon ei ole mitään uutta. 80-90-luvun sarjakuvabuumin aikoihin  markkinoille ilmestyi sarjakuvia valtavaa tahtia, eikä kukaan selväjärkinen olisi edes pyrkinyt lukemaan niitä kaikkia. Joku oli tuolloin saanut päähänsä, että sarjakuvilla saattaisi olla jotain keräilyarvoa, joten keräilijät ostivat niitä varastoon. Tämä johti tilanteeseen, jossa sarjakuvia tuotettiin valtaisia määriä juuri laadusta välittämättä. Suurinta osaa ei luonnollisesti koskaan julkaistu Suomessa ja varmaankin parempi niin. Pienet laatikot sarjakuvaruutujen alareunoissa kertoivat jotain tapahtuneen jossain mystisessä numerossa, mikä genreen kuuluvana tapana kertoo myös toisenlaisia tarinoita.

Jos SJW:t eivät lue sarjakuvia, miksi heitä varten kuitenkin tehdään sarjakuvia? Olisiko mahdollista, että tarkoituksena ei olekaan taaskaan tehdä sarjakuvia luettavaksi? Suuryritykset käyttävät valtaisia summia rahaa markkinointiin, joten voidaan olettaa täysin perustellusti, että SJW-sarjakuvien ei ole tarkoituskaan olla "oikeita sarjakuvia". Ne ovatkin monille suuryrityksille tyypillistä eettistä markkinointia. SJW-sarjakuvien elinkaari on yleensä lyhyt ja päättyy muutaman numeron jälkeen. Tärkeimmät lukijat ovat Buzzfeedin, New York Timesin ja Mrs. Gay American toimittajat, joiden tehtävä on kertoa suurelle yleisölle Marvel Comicsin ja Detective Comics Comicsin eettisyydestä. Nuo kolme toimittajaa ovat tärkeämpiä kuin ne 300-3000 idioottia, jotka ostivat ja lukivat lehdet.

Digitalisaatio on nykyään kiinteä osa kuvataidetta. Sarjakuvia ei nykyään enää piirretä. Kun ennen jokaisella piirtäjällä oli oma ainutlaatuinen tyylinsä, kehittynyt kuvankäsittely mahdollistaa sarjakuvien tuottamisen nopeasti. Kuvapankeista on nopeasti haettavissa kuhunkin tilanteeseen sopiva pohja. Kun ennen taiteilija saattoi käyttää kuvan hahmottelussa apunaan valokuvaa, nyt sarjakuvaruutu voi hyvinkin olla photoshopattu valokuva. Jos joku jotain sattuukin piirtämään, sama kuva on toistettavissa helposti yhä uudelleen ja uudelleen.

https://garfield.com/games/comic-creator

Digitalisaatioon liittyen itseäni pohdituttaa kuitenkin printtimedian kuoleminen. Myös sarjakuvat halutaan verkkoon, missä niistä koituu tekijöille yhä vähemmän vaivaa ja kustannuksia. Kun ennen sarjakuva piti ostaa paperille painettuna, nyt "keräilyharvinaisuudet" ovatkin helposti saatavilla omaan älylaitteeseen ihmeteltäviksi. Samalla julkaisijat voivat hieman päivittää vuosikymmeniä vanhoja tuotoksiaan. Vanha neliväripainatus pisteineen saa väistyä uuden värityksen alta. Lähikaupasta pakoon juokseva voro vaihtaa näppärästi ihoonväriä uudelle vuosituhannelle tullessaan. Puhekuplien sisältöä voidaan muuttaa "ajalle sopiviksi". Ja tästä ilosta saa vielä halutessaan maksaakin.

Kohdeyleisöihin palaten totean vielä sen ehkä tärkeimmän. Sarjakuvalehti sopii unilukemistoksi paremmin kuin koko huoneen valaiseva tabletti. Sarjakuvat ovat kuitenkin ensisijaisesti lasten ja nuorten lukemistoa ja säteilevien sähkölaitteiden tunkeminen tähän yhtälöön ei sovi lainkaan. Jos pitää lampun ympärillä pörrätä yöllä, olisi kannattanut syntyä kärpäseksi.

Ehkä printtimedia ei olekaan kuolemassa, kuten ajateltiin.

DuPont

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 3 785
  • Liked: 2560
Vs: Monikulttuuri-elokuvia käsittelevä monipropagandaketju
« Vastaus #1112 : 12.08.2019, 22:55:10 »
Supersankareistakin voi valita. Kaikkia ei tarvitse hyväksyä.