Nuori somalimies yrittää pysyä kaidalla tiellä, mutta menneisyyden aaveet ovat hetkessä kintereillä.
Warsamen vastapuoli elokuvassa on lapsuudenkaveri Loyan (Abdirahman Bile), joka tekee uraa poliisina Helsingissä.
On positiivista, että tarinassa on erilaisia elämänpolkuja, mutta "yrittää pysyä kaidalla tiellä" kuulostaa siltä kuin rikokseen syyllistyminen olisi
oletusarvo, ja rehellisen elämän eteen pitäisi nähdä
enemmän vaivaa kuin rikollisen elämän. Tosin toisaalta, vankilaan ei tässä maassa ihan helposti päädy, joten ehkä rehellinen elämä on tuollaiselle henkilölle poikkeuksellisen vaikeaa, en tiedä.
– Ajattelin, että olen niin etuoikeutettu, että mun olisi ehkä mahdollista tehdä elokuva.
Ja sitten kuitenkin päädyit tekemään leffan jossa mustalla henkilöllä on vaikeuksia olla rikkomatta lakia?
Warsamen vastapuoli elokuvassa on lapsuudenkaveri Loyan (Abdirahman Bile), joka tekee uraa poliisina Helsingissä. Se sakkaa. Syitä ei lausuta ääneen, mutta rivien välistä voi lukea, että valkoisella miehellä olisi helpompaa.
Suomessahan on päinvastoin jo ainakin vuosikymmenen ajan haluttu
maahanmuuttajia poliisikouluun, siis monikulttuurifanaatikot ovat halunneet ja kukaan muu ei, mutta huono lähtötaso on edelleen ongelma. Jos joku olisi oikeasti pätevä ja ihonväri tumma, hänellä olisi päinvastoin vaarana joutua työnnetyksi "keulakuvatehtäviin", sen sijaan että päätyisi sinne missä on pätevä ja tykkää tehdä työtään. Mustalla poliisilla olisi hankalaa, ei siksi että järjestelmä painaisi tummaa alaspäin, vaan päinvastoin siksi että tummasta poliisista yritettäisiin saada jotakin mitä hän itse ei halua olla.
Tänä syksynä korkein hallinto-oikeus tuomitsi helsinkiläispoliisit sakkorangaistukseen etnisestä profiloinnista. Poliisit pysäyttivät räppäri Mustan Barbaarin sukulaisnaiset kadulla vuonna 2016.
Poliisi profiloi mustat naiset kadulla
mahdollisiksi orjakaupan ja seksiorjuuden uhreiksi. Eikö sekään kelpaa? Eikö saa auttaa? Ei kai sitten.
Tämänkin elokuvan olisi voinut toteuttaa niin, että tehdään siitä samanlainen aikuisten rotusatu kuin esimerkiksi modernit "1800-luvun" tarinat ovat, eli noin kolmasosa hahmoista mustia ja lisäksi pari aasialaista, vaikka tapahtumapaikkana olisi pieni englantilainen kylä. Samalla tavalla olisi voinut toteuttaa "pienen mittakaavan draamaa" kaupunkilaisaikuisten elämästä, ja sitten vain muuttaa kaikki hahmot mustiksi, ja katsoo että rotumuunnoksesta ei aiheudu mitään "rosoa", kuten muslimioletettu syömässä porsaanlihamakkaraa. Mutta tällaiseen "mustia normalisoivaan" aikuisten satuun ei olisi saatu mukaan rasismiulinaa, ja sehän tässä oli se tavoite eikä mustien normalisointi.
Lisäys: aloin miettimään nyt tuollaista tarinaa. Tässä vähän luonnostelua:
Helsingissä asuvan Ahmedin pesukone hajoaa. Ahmed löytää Torista käytetyn halvalla, mutta hän ja myyjä eivät puhu samaa kieltä. Ahmed onnistuu sopimaan kaupat internetin käännösohjelman avulla, mutta hänen täytyy hakea kone myyjältä. Ahmed ryhtyy käymään läpi kaveripiiriään, saadakseen lainaksi auton jolla pesukone voidaan kuljettaa, ja saadakseen kantoapuun jonkun joka puhuu samaa kieltä kuin myyjä, ja voi tarvittaessa toimia tulkkina. Ahmedilla on X päivää aikaa järjestellä asiat, sillä myyjä on nyt ulkomailla, ja palaa kotiin X päivän kuluttua. Myyjä on ilmoittanut että jos nouto ei onnistu sinä päivänä, kauppaa ei tule.
Tuohon sitten vielä jotain pienempää normaalia "slice-of-life" jokapäiväisen elämän kuvausta. Elokuva täyteen montaa erilaista pintakulttuuria, kuten käytöstapoja ja ruokareseptejä. Voidaan vierailla monen eri henkilön kotona, kysymässä kasvotusten voitko auttaa. Kaikki hahmot etnisiä vähemmistöjä ja elokuvassa puhutaan montaa eri kieltä, mutta vain vähän suomea. Suomen kieltä voidaan vielä erikseen etäännyttää jos halutaan, siten että sitä puhuvat eivät näy kamerassa, vaan nämä henkilöt ovat kuvan ulkopuolella. Haluttaessa elokuvasta voidaan myös julkaista erikseen leikattu versio, josta on leikattu pois kaikki suomen kieli, niin eksoottisuus ja sen normalisointi voidaan maksimoida. DVD:t ja Bluerayt voivat sisältää interaktiivista sisältöä, joten fyysisellä tallennusvälineellä voi olla molemmat versiot, ja valita niistä napin painalluksella.
Etnisten vähemmistöjen elämästä Suomessa voidaan keksiä myös tarinoita ilman syrjintää.
Aihe: Monikulttuuri-elokuvia käsittelevä monipropagandaketju (Luettu 399997 kertaa)