Kun puhutaan maahanmuutossa ja sen vaikutuksissa, kysymys älykkyydestä on merkittävin. Kulttuurin voi vaihtaa, ja uskonnon voi vaihtaa, mutta geenejä ei. Ne leviävät ihmisten mukana kuin tauti ja tartuttavat uusia alueita.
Alhaisimman keskimääräisen älykkyystason maissa on käynnissä ennennäkemätön väestöräjähdys - kiitos ihmiskunnan älykkäämmän osan antaman teknisen, lääketieteellisen ja humanitaarisen avun.
Korkeamman keskimääräisen älykkyystason maita vaivaa syntyvyyden aleneminen. Näiden maiden asukasluvut laskisivat ilman muuttoliikettä alhaisemman keskimääräisen älykkyystason maista.
Lopputulos on se, että kehittyneiden korkean älykkyystason maiden maiden alkuperäiset asukkaat korvautuvat keskimäärin vähemmän älykkäillä ihmisillä, minkä lisäksi tapahtuu geneettistä sekoittumista. Maiden keskimääräinen älykkyystaso laskee, ja tällä tulee olemaan dramaattisia seurauksia.
Maissa, joiden asukkaiden keskimääräinen älykkyystaso on alhainen, on toki älykkäitä yksilöitä, koska älykkyysjakauma noudattaa gaussin käyrää. On matemaatikkoja, teknikkoja ja fyysikkoja. Muutama älykäs ihminen ei kuitenkaan riitä nostamaan maata kehittyneeksi ja teknistyneeksi valtioksi. Keskiarvo ratkaisee. Jotta modernin yhteiskunnan perustana oleva tutkimus ja teknologia ja tiede menestyisivät, maassa on oltava riittävän paljon riittävän älykkäitä ihmisiä, joista valikoituvat eri alojen asiantuntijat. Lisäksi tarvitaan riittävän paljon ihmisiä, joiden älylliset ominaisuudet riittävät kouluttautumiseen keskitason ammattityöntekijöiksi.
Professori J. P. Roos on ilmaissut asian seuraavasti:
“Yksilöistä lasketun keskiarvon merkitys yhteisölle on seuraava: jo viiden pisteen keskiarvoero merkitsee että huippuälykkäitä on korkeamman keskiarvon ryhmässä dramaattisesti enemmän. Kaikki puhe huippuyliopistoista, huippututkimuksesta jne on olennaisesti puhetta valikoitujen huippuälykkäiden ihmisten muodostamista ryhmistä, jotka tuottavat merkittävää tietoa.”
Jos maan älykkyyskeskiarvo on alhainen, korkeaan älykkyyssegmenttiin kuuluvia on vähän, eivätkä he yksin saa käännettyä maan suuntaa kohti parempaa vaikka haluaisivatkin. Huomattuaan tämän he ennen pitkää alkavat välittää vain itsestään. Tästä syystä korruptio ja nepotismi ja yksinvaltaiset hallitukset kukoistavat kehitysmaissa.
Ulkoa päin tulevaan apuun taas pätee vanha sääntö, että ei kannettu vesi kaivossa pysy.
Sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos tunnetaan Halla-ahon vastustajana ja “antirasistina”. Hänen kirjoituksiaan (sama pätee osittain myös Soininvaaraan) lukiessa ei voi olla huomaamatta moraalis-tieteellistä dilemmaa, joka ilmenee mm. käsityksissä älykkyydestä.
Koska J. P. Roos (ja myös Osmo Soininvaara) on tiedemies, hänellä on luontainen taipumus tarkastella asioita tieteellisen puolueettomasti empiirisiin havaintoihin nojautuen. Keskustelussa älykkyydestä tämä ei ole kuitenkaan sallittua, koska tieteelliset johtopäätökset johtavat ei-toivottuihin “rasistisiin” tuloksiin. Ideologia ohjaa sitä, millaisia johtopäätöksiä tieteessä saa tehdä. Tämä ei ole ongelma puhtaasti marxilaiselle tiedemiehelle, koska hänen koko ajattelunsa pohja on toteuttamiskelvoton sosialistinen utopia, ja tieteen tarkoituksena on ainoastaan tukea tätä utopiaa. Mutta vanhan ajan klassiselle tiedemiehelle tulosten poliittinen ohjailu on kiusallista. Hän haluaisi sanoa objektiivisen totuuden, mutta ei voi sanoa sitä, koska se olisi poliittisesti epäkorrektia. Totuuden sanojat leimataan pahoiksi ihmisiksi ja suljetaan pois tiedeyhteisöstä.
Vallitseva ideologia ratkaisee, mikä on “totta”, ja mikä ei. Tilanne muistuttaa Galileo Galilein aikaa 1600-luvun alussa, jolloin voimissaan ollut katolinen kirkko määräsi, mitä saa sanoa ja mitä. Kirkon oppeihin kuului väite, että maapallo on kaikkeuden keskipiste. Väitteitä, että näin ei olisi, pidettiin harhaoppisina. Nykyisin tällainen tietysti tuntuu käsittämättömältä, mutta sen ei pitäisi olla, koska tilanne on edelleen sama. Tällä hetkellä virallinen doktriini on se, että ihmisrotuja ei ole, eikä näin ollen myöskään ole geneettisesti selitettäviä eroja ihmisryhmien keskimääräisessä älykkyydessä.
Galileo Galilein kaukoputki todisti, että maa kiertää aurinkoa eikä päinvastoin. Se ei kuitenkaan riittänyt kirkolle. Tiedemiehen oli peruttava puheensa ja kaduttava niitä.
Tällä hetkellä älykkyystestit todistavat, että tietyissä kansanryhmissä saadaan korkeampia pisteitä kuin toisissa. Perinnöllisyystutkimus puolestaan osoittaa, että älykkyys on periytyvää. Näitä kahta tieteellisesti kiistatonta tosiasiaa ei kuitenkaan saa yhdistää ja sanoa, että kokonaisen ihmisryhmän keskuudessa esiintyvä älykkyystaso olisi geneettisesti periytyvä, vaikka se sitä tosiasiassa on. Ei ole nimittäin osoitettu, että kun geneettisesti periytyvää ominaisuutta esiintyy tarpeeksi monella ihmisellä, se yhtäkkiä salaperäisesti häviää, ja tämän jälkeen ominaisuuden periytyminen johtuukin ympäristöstä - vaikka ympäristössä ei olisi mitään selittävää tekijää - tai jostakin salaperäisestä tekijästä, jota ei vielä tiedetä.
Nykymaailmassa “harhaoppeja” esittävää tiedemiestä ei määrätä kotiarestiin (paitsi historian tutkijoita silloin tällöin vankilaan) kuten 1600-luvulla. Nykyisin pelkästään hyljeksitään ja suljetaan tiedeyhteisön ulkopuolelle. Sekin on kova rangaistus, ja sen kohteeksi voi joutua, vaikka olisi kuinka arvostettu tiedemies tahansa. Totuutta ei saa sanoa ääneen. Edes Nobel-palkinto ei takaa suojaa hyljeksinnältä.
http://www.theguardian.com/commentisfree/2014/dec/01/dna-james-watson-scientist-selling-nobel-prize-medal Jos nykyinen kehitys jatkuu, edessä häämöttää kehittyneiden kulttuurien ja tieteen ja teknologian rappeutuminen ja ihmiskunnan paluu takaisin viidakkoon. Nähtäväksi jää, kuka sammuttaa viimeisen sähkölampun.
Afrikasta erkautuneen ihmiskunnan osan (kaukasialaiset, aasialaiset) kehittyminen nykyiselle älylliselle tasolle kesti kymmeniä tuhansia vuosia. Voi olla, että tämä luonnon hidas kehitystyö mitätöidään muutamassa sadassa vuodessa, kun afrikkalaiset geenit leviävät ja sekoittuvat muuhun ihmiskuntaan. Menee muutamia kymmeniä tuhansia vuosia, ennen kuin vahinko on korjattu, jos se yleensä on korjautuakseen. Eihän evoluutiolla ole päämäärää. Voihan tulevaisuuden ihminen kiipeillä puissa ja muistuttaa nykyisiä ihmisapinoita. Se, mikä ennen tunnettiin nimellä älykkyys, on tuossa vaiheessa jäänyt tarpeettomana pois. Eihän korkea älykkyys ole selviytymisen kannalta välttämätön, minkä monet vuosimiljoonia eläneet eläinlajitkin todistavat. Ihmiskuntakin sen todistaa siten, että tyhmimmät lisääntyvät eniten.
Ehkä älykkyyden kehittyminen on ollut pelkästään tilapäinen häiriö, jonka luonto vähitellen korjaa. Onhan koko planeetan asujamiston kannalta sen yhdelle lajille kehittynyt liiallinen äly ollut pelkästään haitallista. Se on tappanut tuhansia lajeja sukupuuttoon aina mammuteista alkaen pieniin hyönteisiin.
J. P. Roos pyörittelee vaikeaa kysymystä...
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/lynnvanhanen.htmhttp://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/AikalainenYlikoski.htm
