Päätoimittajien kannanotto: Luotettavan median puolesta

[DuPont]

Miksi ylipäätään muuten pitäisi saavuttaa yksimielisyyttä mistään asioista (paitsi ehkä tieteellisistä faktoista)?

[ohkurin_narsi]

Miksi ylipäätään muuten pitäisi saavuttaa yksimielisyyttä mistään asioista (paitsi ehkä tieteellisistä faktoista)?

Tulihan se sieltä. Nimenomaan, tyyppi on oikeassa! Syleillään!

Demokratian tarkoitus ei ole yksimielisyys, vaan seikkaperäinen jatkuva väittely. Yksimielisyys on harvinainen ilmiö, jota tapahtuu kriisien aikana, kuten esim Suomen NATO hommassa tämmöinen hämmentävä tilanne tuli. Silloinkaan yksimielisyys ei ole 100% yksimielisyyttä.

Tiedekään ei ole riittävää yksimielisyyteen. Muistakaa että vasta 2018, kilogramma saatiin sovittua pohjaavan Planck:n vakioon. Toki tietyt alat, kuten matematiikka, ovat ehkä eksaktempia kuin toiset.
 

[Roope]

EU-komissio on huolissaan median toimintavapaudesta – laaja raportti käy läpi joka jäsenmaan oikeusvaltion tilan

EU:N komission kolmannen kerran julkistama raportti oikeusvaltion tilasta jäsenmaissa painottaa aiempaa enemmän median toimintavapautta.

Erityisenä huolenaiheena on julkisen palvelun media, esimerkiksi yleisradioyhtiöt, joiden itsenäisyyden ja riittävän rahoituksen komissio vaatii turvaamaan.

Kiitosta tulee siitä, että useissa jäsenmaissa on noudatettu komission toiveita parantaa toimittajien turvallisuutta ja mahdollisuutta tehdä työtään häiriöttä.

Arvoista ja avoimuudesta vastaavan komissaarin Věra Jourován mukaan useat jäsenmaat ovat myös lisänneet median omistuksen läpinäkyvyyttä, kuten komissio on toivonut.

[...]

OIKEUSVALTIORAPORTTI antaa ensi kertaa maakohtaiset suositukset jokaiselle jäsenmaalle. Suomen komissio toivoo vahvistavan korruptionvastaisia lakeja, erityisesti niin, että vaikutusvallan kauppaamisesta tulisi rangaistavaa.

Tätä on Suomessa selvitetty vuonna 2014, mutta kriminalisointiin ei lopulta päädytty.

Vaikutusvallan kauppaaminen tai väärinkäyttö lasketaan rakenteelliseksi korruptioksi. Suomessa lausunnolle lähetetyssä ehdotuksessa kauppaamisrikokseen olisi syyllistynyt, jos tarjoaa toiselle palkkion siitä, että tämä vaikuttaa epäasiallisesti virkamiehen tai kansanedustajan tai heihin rinnastettavien henkilöiden päätöksentekoon.

Rikokseen olisi syyllistynyt myös, jos pyytää palkkiota tällaisesta vaikuttamisesta.

Helsingin Sanomat 13.7.2022

Raportin tasoa kuvaa ja painotuksia selittää, että lähteinä on päätetty käyttää viranomaisten lisäksi Suomen osalta muun muassa Demlaa, Suomen Amnestyä ja valtamediaa edustavaa Julkisen sanan neuvostoa.

Euroopan komissio: Oikeusvaltiokertomus 2022: Komissio antaa EU-maille kohdennettuja suosituksia

2022 Rule of Law Report - Country Chapter Finland

The Government and law enforcement authorities are addressing further challenges to
the safety of journalists. Preparatory work on other initiatives addressing the harassment of
journalists online mentioned in the 2021 Rule of Law report is still ongoing. Since the
previous Rule of Law report, two new alerts have been published for Finland in the Council
of Europe’s platform to promote the protection of journalism and safety of journalists. The
first one concerns criminal charges brought against three journalists for allegedly revealing
and intending to reveal state secrets in their reporting. The case and its implications on the
limits of freedom of expression have been widely discussed in public. The second alert
concerns harassment of media workers during a protest held in Helsinki in February 2022 (*).

(*) At least five Finnish journalists and media workers were attacked during a ‘convoy’ protest held on 4
February 2022 against restrictions to mitigate the COVID-19 pandemic and the increase in energy prices.

"Häirintä" (harassment) lienee osuva ilmaus tapahtuneesta, mutta viitteen raflaavalle väitteelle, että Helsingin Convoy-mielenosoituksessa olisi "hyökätty" (attack) "vähintään viiden toimittajan ja mediatyöläisen kimppuun", ei esitetä lähteitä eikä perusteluja.

[Pentecost]

Erityisenä huolenaiheena on julkisen palvelun media, esimerkiksi yleisradioyhtiöt, joiden itsenäisyyden ja riittävän rahoituksen komissio vaatii turvaamaan.

Miksi en ole hämmästynyt siitä, että sosialismin äänitorvet ovat sosialistien erityissuojeluksessa? Halusi joku kuunnella YLEä tai ei, niin sinä maksat!

Pakollinen YLEn radiokanava jokaiseen kotiin paasaamaan 24/7!

Radio Jerevan:

Täällä Radio Jerevan. Meiltä on kysytty:
"Jos meillä on kaksi Puolueen sanomalehteä, Pravda (Totuus) ja Izvestija (Uutiset), niin miksei niitä voida yhdistää?"
Me vastaamme:
"Niillä on selkeä tarkoitus. Pravdassa ei kerrota virallisia uutisia eikä Izvestijassa virallista totuutta."

[Roope]

Journalistin ohjeet torjuvat huonosti rasismia. Tulkinnanvaraa jää paljon, sanoo Farhia Omer.

Journalismin itsesääntelyä ohjaavat Journalistin ohjeet käsittelevät vain niukasti rasismia. Kuuluuko vähemmistöjen ääni riittävästi journalismin itsesääntelyssä? Entä kuinka herkästi journalistit havaitsevat rakenteellista rasismia?

[...]

Journalistin ohjeissa rasismia käsitellään ainoastaan kohdassa 26. Se kuuluu näin:

”Jokaisen ihmisarvoa on kunnioitettava. Etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti.”

Kohta 26 ei kuitenkaan määrittele, mitä asiaankuulumattomalla tai halventavalla kohtelulla tarkoitetaan. Julkisen sanan neuvoston varajäsen Farhia Omer näkee, että Journalistin ohjeiden kohta 26 jättää paljon tulkinnan varaan. Hän muistuttaa, että tapamme nähdä ja kokea asioita on yksilöllistä.

”On vaikea tietää, mikä on kenellekin asiaankuulumatonta ja halventavaa”, hän huomauttaa.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen myöntää, etteivät Journalistin ohjeet kata rasismin kaikkia esiintymismuotoja, kuten rakenteellista rasismia. Ohjeet päivitetään syksyllä 2022 käyttäen apuna keväällä kerättyjä yleisökommentteja. Vielä ei ole tietoa, tuleeko kohtaan 26 muutoksia.

Hyvönen näkee kuitenkin, että Journalistin ohjeiden muuttaminen tuskin yksinään riittää. Hänen mielestään tärkeintä rakenteellisen rasismin torjunnassa olisi palkata toimituksiin ihmisiä erilaisista taustoista.

”Tämä monipuolistaa myös asiantuntijaverkostoja, kun toimitus tekee juttuja rakenteellisesta rasismista”, Hyvönen toteaa.

[...]

Rasismia journalismissa tutkineen Teun A. van Dijkin mukaan mediassa yhteiskunnallisista asioista pääsevät puhumaan lähinnä valkoiset ihmiset. Näin journalismi lisää epätasa-arvoa. Journalismiin on juurtunut rasistisia rakenteita, prosesseja ja työtapoja, esimerkiksi se, että asiantuntijoiksi valitaan usein kantasuomalaisia.

Rakenteellinen rasismi heijastuu Omerin mielestä myös Julkisen sanan neuvoston kokoonpanoon. Yhteiskunta on rakennettu siten, että huomattava määrä vähemmistötaustaisia ihmisiä jää usein yhteiskunnallisten instituutioiden ulkopuolelle.

Tulisiko journalismin olla antirasistista eli pitäisikö sen aktiivisesti ehkäistä rasismia? Eero Hyvönen ei osaa äkkiseltään vastata.

”Ei sen ainakaan rasistista pidä olla. Rasismin tunnistamisessa puolestaan on työsarkaa meillä kaikilla”, hän sanoo.

Hyvönen ei kuitenkaan näe, että neuvostolla olisi paljoa vaikutusvaltaa rakenteellisen rasismin torjunnassa.

Farhia Omer on eri mieltä.

”JSN:n päätökset ovat selkeitä kannanottoja, eli vastuu on suuri, niin hyvässä kuin pahassa.”

Omerin mielestä niin Julkisen sanan neuvoston toiminnan kuin journalisminkin pitäisi olla antirasistista. Se tarkoittaa, että pyritään tuomaan näkyviin ja purkamaan ajattelutapoja, toimintoja ja käytäntöjä, jotka ovat yhteiskunnassa aikaisemmin johtaneet epätasa-arvoon. Antirasismi pohjautuu siihen, että rasismin rakenteellisuus ja läsnäolo kulttuurissa ja käytännöissä tiedostetaan.

Antirasismista irtisanoutuminen ei ole neutraali näkemys vaan yhteiskunnan epätasa-arvoa lisäävä suhtautumistapa.

”Antirasismin ajatellaan olevan puolueellista, vaikka se päinvastoin pyrkii purkamaan ihmisten puolueellisuutta”, Omer sanoo.

[...]

Antirasistinen journalismi ei Omerin mielestä voi kuitenkaan jäädä vain yksittäisen toimittajan harteille. Sen tulisi olla tiimityöskentelyä, jossa kaikki rivitoimittajista kustantajiin pyrkisivät yhdessä antirasistiseen toimintaan.

Journalisti 16.6.2022

Journalistin ohjeiden antirasistisuusvaatimuksella päivittämistä voi vain kannattaa, sillä silloin toimittajakunnan ideologisuudesta ei jäisi kenellekään enää mitään epäselvyyttä. Aika ponnetonta tuo JSN:n puheenjohtajankin pyristely.

[Lalli IsoTalo]

JSN on yksityinen yhdistys, kuten esim. Kontulan Kovat Koirat Ry olisi, jos sellainen perustettaisiin.

Valtamedia eli JSN:n jäsenkunta kuitenkin esittää asian siten, kuin kyseessä olisi neljännen valtiomahdin rankaisuvaltainen tuomioistuin, Jumalasta seuraava.

Mutta se on vain yksi Suomen sadastatuhannesta yhdistyksesta.  Kaikki kunnia yhdistyksille kuitenkin, toki!

Kirjatkoon JSN sääntöihinsä niin paljon rasisminvastaisuutta kuin yhdistyslaki sallii, ei se ole minulta pois.

^^^

Kuka on mukana, jos perustetaan Suomen Sananvapauden Tuomioistuin Ry? Se vaatisi anonymiteetista luopumista, koska yhdistyspapereista näkyisi puuhaihmisten nimet. 

[tavallinen jantteri]

Sehän se vasta olisi rasistista jos tuo JSN:n ohje määrittelisi mikä olisi asiaankuulumatonta ja halveksuttavaa. Näkemys kun olisi parhaassakin tapauksessa vain pienen ryhmän kompromissi eikä ottaisi huomioon sitä että jokainen etninen ihminen kokee eri asiat rasismiksi jolloin ohjeeseen pitäisi sisällyttää jokseenkin kaikki asiat ja sitä pitäisi jatkuvasti laajentaa.
Joten nykyinen ohje on oikeastaan ainoa mahdollinen vaihtoehto. Joka toki vaatii sen, että sitä noudattaakseen medioille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin vaieta.

[Lalli IsoTalo]

Evan kysely: Luottamus poliitikkoihin nousi ennätyksellisen korkealle

Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Evan) arvo- ja asennetutkimus, 2000+ vastaajaa, Taloustutkimuksen internetpaneeli*.

Yli puolet suomalaisista katsoo, että poliitikkojen kansalaisille antama tieto on luotettavaa, selviää. 51 prosenttia vastaajista kertoi pitävänsä poliitikkojen antamaa tietoa luotettavana. Käsitys luotettavuudesta nousi viime syksystä 26 prosenttiyksikköä. Kyseessä on mittaushistorian korkein lukema.

Tutkimuksen mukaan 28 prosenttia eli alle kolmannes ei pidä poliitikkojen antamaa tietoa luotettavana.

Eli siis MITÄH! Poliitikkojen puheiden luotettavuus vuodessa tuplaantunut (26>51 prosenttia), kansalaisten mielestä! Outoa, koska vuodessa poliittikkojen valheet eivät ole vähentyneet, imho. Ilmeisesti kansa sitten tukee poliitikkojaan sodan uhatessa, tai sitten tutkimusmenetelmät ovat kyseenalaiset.  Eikä mitään linkkiä tutkimukseen uutisessa tietenkään ole ...

Ei sentään ole vielä päästy neuvostoaikojen Puolueen 99 prosentin kannatukseen NL-vaaleissa:ssa.

*Wiki: Internet-paneeli]Internet-paneeli muodostuu joukosta tutkimuskohteita, jotka ovat suostuneet antamaan tietoa itsestään ja mielipiteistään.

[Skeptikko]

Tuli vastaan tällainen palvelu missä voi vertailla sitä missä määrin eri asioista on uutisoitu mediakentän poliittisilla laidoilla:

Breaking News Headlines and Media Bias
https://ground.news/

Eräs kiinnostava osio on niiden aiheiden listaus, mitkä toisella poliittisella laidalla tuntuvat jäävän uutisoimatta:

See News Blindspots
https://ground.news/blindspot

Kannattaa seurata myös tämän Twitter-tiliä:

Ground News (@Ground_app) / Twitter
https://twitter.com/Ground_app

Tällä on myös selainlaajennus:

Bias Checker Extension | Ground News
https://ground.news/extension

Try out Ground News Bias Checker. Whenever you read a news article, our browser extension will show you who else is covering the same news story and compare how other sources from all across the political spectrum are reporting on it.

Tässä Ground Newsin perustajan haastattelu:

Ground News Founder Harleen Kaur on Addressing Media Bias | MediaVillage
https://www.mediavillage.com/article/ground-news-founder-harleen-kaur-on-addressing-media-bias/

Kaur recently made the transition to entrepreneurship in news; on January 15, she launched Ground News, a mobile app designed to make media biases transparent by providing a range of news sources from across the world and across the political spectrum.
...
Kaur: It's going to sound a bit silly, but we discovered this by accident. When we started mapping the sources to the biases, we were totally shocked by the absence of reporting on a lot of topics by either side — not even talking about charged topics like climate change. I'm looking at heavy rains in Rwanda, and most of the sources covering it lean left because the right doesn't want to be associated with the implications of the heavy floods happening.

Then, there are stories on the right, as well. Just popping up on my feed now, there is "Police shoot suspect stabber in Belgium," and that is mainly covered by the right and not the left. There is this "pick and choose" on what people decide to cover on each end of the spectrum…. If people rely on a single side of the spectrum, you don't see what's happening on the other side.
...
Prince: One of Ground News' most interesting and important features is the geographic aspect, where one can see how stories are covered in certain parts of the world versus other parts.
...
Another interesting one for me was in Russia when it came to the opposition leader Navalny. For some media outlets, it was that he fell ill suddenly, and in some parts of the world — for example, in Canada — it was covered as if he were poisoned. In parts of Europe, it was covered that he had an allergic reaction. It's interesting, and that shows you how very quickly these countries align in terms of their foreign policy with Russia.

Prince: What are the other big advantages of Ground News relative to other news aggregators, such as Read Across the Aisle, that aim to address media bias?

Kaur: When you go to Google and type in "movies," you see Rotten Tomatoes, Metacritic, IMDB, etcetera. We want to become a single destination for news. I'm pretty proud to say that we actually have more stories from across the world than Google News. So, one is the number of sources. The second is the variety of sources from the far-right to the far-left. We would like to show extreme perspectives.

[Roope]

Viestintä­kouluttaja Katleena Kortesuon mielestä toimittajat ovat tykästyneet niin paljon Sanna Mariniin, feminismiin ja uushenkisyyteen, että haastateltavat ovat jääneet haastamatta ja faktat tarkistamatta

Katleena Kortesuo kirjoittaa journalismikritiikissään, että tunneuutisointi vie yhteiskunnallista keskustelua väärään suuntaan.

[...]

Kortesuo on viestintä­kouluttaja ja tuottelias tietokirjailija, oman kuvauksensa mukaan uutisaddikti ja media­riippuvainen.

Omakohtaista kosketusta journalistiseen työhön hän on saanut kirjoittamalla kolumneja esimerkiksi Hämeen Sanomiin ja tekemällä taustatoimittajan työtä Alfa tv:n Koronalive-ohjelmaan ja Ylen Sannikka-ohjelmaan.

Kortesuo hahmottelee kotimaisten tutkimusten, toimittajahaastatteluiden ja omien havaintojensa pohjalta heikkouksia, jotka syövät yleisön luottamusta mediaan.

Yksi merkittävä ongelma hänestä on toimittajien halu parantaa maailmaa enemmän kuin etsiä totuutta.

Journalistien ammattieetokseen kuuluu yleisesti usko siihen, että tosiasioiden selvittäminen on itsessään maailman parantamista.

Kortesuo kuitenkin löysi toimittajia, joiden mielestä toimittaja voi olla myös aktivisti asiassa, josta hän tekee juttuja.

Kirjailija siteeraa Ilona Tikkasen Haaga-Heliaan tekemää opinnäytetyötä, jossa neljä aktivisti-toimittajaa pohti omaa rooliaan. Yksi heistä käyttää itse itsestään termiä kaksoisagentti.

”Mut mä oon itse asiassa toimittajana kirjoittanut Greenpeacesta sinne (paikallislehteen), ku meillä oli vapaaehtoisleiri muutama vuosi sitte ja se sattu olemaan just sen lehden levikkialueella. Niin sitte mä kirjotin sieltä leiriltä eli mä olin niin ku kaksoisagenttina.”

Riippumattomuuteen pyrkivässä journalismissa tällaista asetelmaa pidetään täysin kestämättömänä.

Eroa toimittaja-aktivismin hyväksymisessä Kortesuo ei löytänytkään mediatalojen väliltä vaan toimittajien ikäpolvien väliltä. Kirjailija vetää vapaalla kädellä suuren hypoteesin:

”Kokenut polvi havahtui postmoderniin maailmaan, jossa asioiden monimutkaisuus ja sadat näkökohdat ovat kirkkaasti ja kivuliaasti näkyvissä. Niinpä kokenut toimittaja on valmis kyseenalaistamaan oman näkökulmansa, koska se ei välttämättä ole totuus. Kokenut toimittajapolvi valitsee objektiivisuuden, jotta ei tarvitsisi valita yhtä totuutta.”

”Sen sijaan nuori polvi on kasvanut digiajalla, jossa jokaiselle asialle on ilman muuta sata näkökulmaa ja se on just fine. Niinpä riittää, kun pitää omasta kartastaan kiinni ja purjehtii kohti omaa tähteään. Sen ei tarvitse olla muiden tähti tai yhteinen tähti. Relativismi on niin pitkällä, että kun totuuksia on monia, voi vallan hyvin valita omansa ja toimia sen mukaan. Nuori toimittajapolvi valitsee yhden totuuden, jotta ei tarvitsisi valita objektiivisuutta.”

[...]

Kortesuon mielestä toimittajilla on viime vuosina ollut joitakin niin mieluisia henkilöitä ja aiheita, että haastateltavat ovat jääneet haastamatta ja faktat tarkistamatta.

Näin on hänestä käynyt jatkuvasti esimerkiksi Sanna Marinin, feminismin ja niin sanotun uushenkisyyden kohdalla. Kortesuon haaviin osui liuta juttuja noituuden ja horoskooppien harrastajista, joiden annettiin esittää uskomuksiaan niitä mitenkään kyseenalaistamatta.

Kortesuo sanoo olevansa feministi ja pitävänsä tasa-arvoa erittäin tärkeänä. Sitä pitää hänen mielestään ajaa pitävillä faktoilla. Normaali kriittisyys vahvistaisi feminismiä, Kortesuo sanoo.

Nykyjournalismin outouksia on myös se, että tunteista on tullut uutinen.

”Jostain syystä media kokee asiakseen kertoa, miltä jostakusta tuntui kun joku muu suhtautui häneen jotenkin.”

Tunteet ovat tärkeitä, koska ne ohjaavat meitä. Kortesuo pelkää kuitenkin tunneuutisoinnin vievän keskustelua täysin väärään suuntaan.

[...]

Kaikki tämä on Kortesuon kehystyksessä tärkeää, koska journalismi on välttämätöntä toimivalle demokratialle. Ammattitoimittajia tarvitaan hankkimaan maailman tapahtumista ja yhteiskunnallisesta päätöksenteosta totuudenmukaista tietoa, jonka avulla kansalaiset voivat muodostaa omat mielipiteensä ja moraaliset arvionsa.

Sen lukijat haluavat tehdä itse – eivät lukea lehdestä, miten heidän pitäisi asiaan suhtautua. Kortesuo korostaa, että ratkaisujen valinta on politiikan tehtävä, ei tiedotusvälineiden.

Jos lehti haluaa ajaa tiettyä poliittista suuntausta tai eturyhmän asiaa, sen pitäisi ilmoittaa sitoutumisestaan avoimesti. Maaseudun tulevaisuutta ei moitita siitä, että se kertoo maailmasta maa- ja metsätalouden näkökulmasta.

Kortesuo varoittaa, että ihmiset hylkäävät median, jossa heidän oma kokemuspiirinsä ja näkökulmansa ei lainkaan pääse esiin.

Hänestä on suuri onnettomuus, jos Suomessa käy kuten Yhdysvalloissa, jossa on ”CNN:n totuus ja Fox Newsin totuus” ja kummallakin erilliset yleisönsä.

”He eivät enää ymmärrä toistensa arvoja, tarpeita ja toiveita.”

Tällainen polarisaatio tekee entistä vaikeammaksi kaikkien yhteiskunnan ongelmien ratkaisemisen.

[...]

Kortesuo esittää myös käytännön ehdotuksia. Parhaita niistä on, että jokaisessa jutussa kerrottaisiin, millä perusteella haastateltavat valittiin.

”Haaveilen siitä, että oikeisto, vasemmisto, liberaali, konservatiivi, ateisti ja uskovainen voivat lukea samaa lehteä ja luottaa siihen”, Kortesuo kirjoittaa.

Se on erinomainen tavoite.

Katleena Kortesuo: Journalismin kuolema. Tammi. 304 s.

Helsingin Sanomat 16.8.2022

Nuori polvi ottaa aktivismijournalismin annettuna, ja toimitukset antavat heidän tehdä niin.

Katselin viikko sitten muutaman vuoden takaista Viimeinen sana -ohjelmaa, jossa Long Playn Anu Silfverberg ja taisi olla jonkin ylioppilaslehden nuorempi naispäätoimittaja nuijivat kilvan vaatimukset journalismin objektiivisuuden tavoittelusta maanrakoon.

[Peltipaita]

Olin kuin klapil päähän lyöty kun lopussa luki Helsingin Sanomat. Onko varmasti Helsingin Sanomissa lukenut tällaista v. 2022? Vaikea uskoa.

[Roope]

Huolto­varmuuskeskus ryhtyy jahtaamaan haitallisia trolli­kampanjoita – "Näillä asioilla on jo kiire"

Hankkeessa pyritään saamaan ajantasainen tilannekuva verkon informaatiovaikuttamisesta ja muualta johdetusta trollauksesta.

Suomessa alkaa syksyllä kokeilu, jossa tutkitaan mahdollisuuksia, miten valtiollinen toimija tuottaisi ajantasaista tietoa erilaisesta Suomeen ja suomalaisiin kohdistuvasta informaatiovaikuttamisesta.

Kyse on Huoltovarmuuskeskuksen pilottihankkeesta, joka jatkuu vuoteen 2024 asti, sanoo varautumispäällikkö Antti Sillanpää Huoltovarmuuskeskuksesta. Toistaiseksi hankkeesta on käytetty nimitystä Informaatioturvallisuuden osaamiskeskus.

Hankkeen tarkoitus olisi löytää sosiaalisesta mediasta, kommentti- ja keskustelupalstoilta ja ylipäänsä erilaisista digitaalisista alustoista esimerkiksi manipuloituja kampanjoita, joilla jokin toimija pyrkii hämmentämään tavalla tai toisella suomalaista yhteiskuntaa.

Sillanpään mukaan tarkoitus on tukea kansalaiskeskustelua sekä kriittisen infrastruktuurin toimijoita, joihin voi kohdistua haitallista informaatiovaikuttamista.

Keskus tuottaisi ajantasaista tilannekuvaa siitä, miten paljon tällaisia epäaitoja vaikutusyrityksiä on ja mihin ne kohdistuvat. Sen tehtävä ei kuitenkaan ole osoittaa, että jokin verkon ilmiö tai puheenvuoro on nimenomaisesti väärä tai manipuloitu, se olisi edelleen esimerkiksi median ja vapaan kansalaiskeskustelun asia, Sillanpää tähdentää.

Ja varsinkin median tehtävä olisi edelleen löytää motiivit ilmiöiden taustalla.

”Teemme omaa datalouhintaa, jossa koetetaan löytää epäaitoja kampanjoita, jotka ovat haitallisia. Keskitymme teknisten viitteiden löytämiseen ja se on sitten toimivaltaisen viranomaisen tai median tehtävä laittaa asia kontekstiin”, Sillanpää sanoo.

Keskus tiedottaisi havainnoista julkisuuteen ja pitäisi yllä koottua tietoa vaikutusyrityksistä verkossa.

Tällainen toiminto väärinymmärrettynä voi helposti johtaa ajatuksiin valtion ajatuspoliisista tai sensuuriviranomaisesta, mutta mistään tällaisesta ei Sillanpään mukaan ole kyse.

”Pyrimme suojelemaan ihmisten osallistumista, emme bottien”, hän tiivistää.

Tavoite olisi esimerkiksi ulkomailta johdettujen, maksettujen ja masinoitujen kampanjoiden löytäminen, oli niiden taustalla sitten poliittinen tai kaupallinen toimija.

[...]

”Kun Venäjä hyökkäsi, ajattelin, että meidän pitäisi olla tässä jo paljon pidemmällä. Näillä asioilla on jo kiire. Kiirettä lisää myös meidän omat tulevat vaalimme”, Sillanpää sanoo.

Tehtäviä ryhtyy hoitamaan useampi kokonaista päivää tekevä henkilö. Jos hankkeesta tulee pysyvää toimintaa, pitää myös ratkaista, minkä viraston osa se ehkä tulisi olemaan.

Ruotsissa vastaava toiminta on jo käynnistynyt. Noin 50 henkilöä työllistävän viraston nimi on Myndigheten för psykologiskt försvar eli psykologisen puolustuksen virasto.

Helsingin Sanomat 16.8.2022

Olen seurannut tätä kummallista disinformaatio- ja informaatiovaikuttamiskeskustelua muutaman vuoden. Uhka on väitetysti aina vain suurempi, mutta nämä eivät pysty kertomaan ainuttakaan suomalaista esimerkkiä muualta johdetusta trollikampanjasta.

Ehkä sitten vuonna 2024, kun pitää vakuuttaa tahot hankkeen tärkeydestä ja työpaikkojen säilyttämisen välttämättömyydestä.

[repo]

Onko huoltovarmuuskeskuksen trollijahdissa mukana Helsingin Sanomat ja YLE? Eikä tietenkään kommentoijat Helsingin Sanomien ja YLEn palveluissa vaan niiden toimittajat informaatiovaikuttajina. Katleena Kortesuo juuri todisteli aktivistitoimittajien olemassa oloa. Nämä pitäisi myös rekisteröidä ja laittaa niille vaikka jokin pakollinen aktivistitoimittaja-merkki niiden laatimien juttujen yhteyteen sekä otsikkoon.

No eihän valtamedian toimittajat, toimitukset, päätoimittajat ym. tietenkään ole trollijahdin kohteena. Meidän on ymmärrettävä trollijahdin tarkoitus: valtamedia on totuus - tai sama toisin - totuus on valtamedialla.

Näyttää taas olevan verovarat kyseenalaisessa käyttötarkoituksessa.

[ApuaHommmaan]

Huolto­varmuuskeskus ryhtyy jahtaamaan haitallisia trolli­kampanjoita – "Näillä asioilla on jo kiire"

Hankkeessa pyritään saamaan ajantasainen tilannekuva verkon informaatiovaikuttamisesta ja muualta johdetusta trollauksesta.

Suomessa alkaa syksyllä kokeilu, jossa tutkitaan mahdollisuuksia, miten valtiollinen toimija tuottaisi ajantasaista tietoa erilaisesta Suomeen ja suomalaisiin kohdistuvasta informaatiovaikuttamisesta.

Kyse on Huoltovarmuuskeskuksen pilottihankkeesta, joka jatkuu vuoteen 2024 asti, sanoo varautumispäällikkö Antti Sillanpää Huoltovarmuuskeskuksesta. Toistaiseksi hankkeesta on käytetty nimitystä Informaatioturvallisuuden osaamiskeskus.

Hankkeen tarkoitus olisi löytää sosiaalisesta mediasta, kommentti- ja keskustelupalstoilta ja ylipäänsä erilaisista digitaalisista alustoista esimerkiksi manipuloituja kampanjoita, joilla jokin toimija pyrkii hämmentämään tavalla tai toisella suomalaista yhteiskuntaa.

Sillanpään mukaan tarkoitus on tukea kansalaiskeskustelua sekä kriittisen infrastruktuurin toimijoita, joihin voi kohdistua haitallista informaatiovaikuttamista.

Keskus tuottaisi ajantasaista tilannekuvaa siitä, miten paljon tällaisia epäaitoja vaikutusyrityksiä on ja mihin ne kohdistuvat. Sen tehtävä ei kuitenkaan ole osoittaa, että jokin verkon ilmiö tai puheenvuoro on nimenomaisesti väärä tai manipuloitu, se olisi edelleen esimerkiksi median ja vapaan kansalaiskeskustelun asia, Sillanpää tähdentää.

Ja varsinkin median tehtävä olisi edelleen löytää motiivit ilmiöiden taustalla.

”Teemme omaa datalouhintaa, jossa koetetaan löytää epäaitoja kampanjoita, jotka ovat haitallisia. Keskitymme teknisten viitteiden löytämiseen ja se on sitten toimivaltaisen viranomaisen tai median tehtävä laittaa asia kontekstiin”, Sillanpää sanoo.

Keskus tiedottaisi havainnoista julkisuuteen ja pitäisi yllä koottua tietoa vaikutusyrityksistä verkossa.

Tällainen toiminto väärinymmärrettynä voi helposti johtaa ajatuksiin valtion ajatuspoliisista tai sensuuriviranomaisesta, mutta mistään tällaisesta ei Sillanpään mukaan ole kyse.

”Pyrimme suojelemaan ihmisten osallistumista, emme bottien”, hän tiivistää.

Tavoite olisi esimerkiksi ulkomailta johdettujen, maksettujen ja masinoitujen kampanjoiden löytäminen, oli niiden taustalla sitten poliittinen tai kaupallinen toimija.

[...]

”Kun Venäjä hyökkäsi, ajattelin, että meidän pitäisi olla tässä jo paljon pidemmällä. Näillä asioilla on jo kiire. Kiirettä lisää myös meidän omat tulevat vaalimme”, Sillanpää sanoo.

Tehtäviä ryhtyy hoitamaan useampi kokonaista päivää tekevä henkilö. Jos hankkeesta tulee pysyvää toimintaa, pitää myös ratkaista, minkä viraston osa se ehkä tulisi olemaan.

Ruotsissa vastaava toiminta on jo käynnistynyt. Noin 50 henkilöä työllistävän viraston nimi on Myndigheten för psykologiskt försvar eli psykologisen puolustuksen virasto.

Helsingin Sanomat 16.8.2022

Olen seurannut tätä kummallista disinformaatio- ja informaatiovaikuttamiskeskustelua muutaman vuoden. Uhka on väitetysti aina vain suurempi, mutta nämä eivät pysty kertomaan ainuttakaan suomalaista esimerkkiä muualta johdetusta trollikampanjasta.

Ehkä sitten vuonna 2024, kun pitää vakuuttaa tahot hankkeen tärkeydestä ja työpaikkojen säilyttämisen välttämättömyydestä.

Miten tuo suhtautuu lakiin huoltovarmuudesta, joka on viraston olemassaolon ainoa perusta?

Edit:

https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20181048

Löytyikin. Eli 5.4 media huoltovarmuuskeskus Jari Lindströmin ministeriäänellä velvoitetaan huolehtimaan siitä, jos jokin "vastuullisen" median ulkopuolella muodostaa huoltovarmuusuhkaa. Joka on kyllä äärimmäisen kuvottavaa. Kun oikea vastuualue luonnollisesti olisi se, että huoltovarmuuskeskus velvoitetaan tarvittavassa määrin hahmottamaan informaatoympäristöä, ja siitä mahdollisesti tulevia uhkia. Eikä niin, että lakitekstissä yksi yhteiskuntaan informaatiota tuottava puoli julistetaan hyvikseksi muiden ollessa potentiaalisia pahantekijöitä. Tuosta laintekstistä huutaa lobbareiden kädenjälki olemassaoloaan.

[Roope]

Huolto­varmuuskeskus ryhtyy jahtaamaan haitallisia trolli­kampanjoita – "Näillä asioilla on jo kiire"
...
Ruotsissa vastaava toiminta on jo käynnistynyt. Noin 50 henkilöä työllistävän viraston nimi on Myndigheten för psykologiskt försvar eli psykologisen puolustuksen virasto.

Helsingin Sanomat 16.8.2022

MItähän ne noin 50 henkilöä siellä tekevät? Kävin katsomassa sivujaan, enkä löytänyt ainuttakaan esimerkkiä ruotsalaisesta trollikampanjasta. Sen sijaan mainittiin Jessikka Aron tapaus, jossa luotettavana lähteenä oli Jessikka Aro itse.

Hiemanko huvitti, kun vastakohtana keinotekoisille ruohonjuuritason liikkeille (astroturfing) mainittiin ilmastoprotestit ja Fridays for Future, vaikka juuri se edustaa vain pientä osaa nuorista esiintyessään koko nuorison äänenä ja edustajana.

[Roope]

Viestintä­kouluttaja Katleena Kortesuon mielestä toimittajat ovat tykästyneet niin paljon Sanna Mariniin, feminismiin ja uushenkisyyteen, että haastateltavat ovat jääneet haastamatta ja faktat tarkistamatta

Katleena Kortesuo kirjoittaa journalismikritiikissään, että tunneuutisointi vie yhteiskunnallista keskustelua väärään suuntaan.
...
Katleena Kortesuo: Journalismin kuolema. Tammi. 304 s.

Helsingin Sanomat 16.8.2022

Nuori polvi ottaa aktivismijournalismin annettuna, ja toimitukset antavat heidän tehdä niin.

Katselin viikko sitten muutaman vuoden takaista Viimeinen sana -ohjelmaa, jossa Long Playn Anu Silfverberg ja taisi olla jonkin ylioppilaslehden nuorempi naispäätoimittaja nuijivat kilvan vaatimukset journalismin objektiivisuuden tavoittelusta maanrakoon.

Osui ja upposi:

Iisakki Kiemunki: ”Jauhojengi” järisyttää myös journalismia

Tietokirjailija ja viestintäkouluttaja Katleena Kortesuo julkaisi elokuussa mediakriittisen kirjan otsikolla Journalismin kuolema.

Oikeistokonservatiivisessa mediassa, kuten AlfaTV:llä (jolle Kortesuo itse tekee töitä) siitä nostettiin keskusteluun kohdat, joissa Kortesuo tulkitsee nuoremman polven toimittajat poliittiseen aktivismiin taipuvaisiksi ja väittää muutamien esimerkkien kautta median muuttuneen Sanna Marinin sylikoiraksi.

NÄIN yksioikoisesti Kortesuo ei ilmiötä kuvaile, mutta analyysi oli silti varsin ohutta, sillä se pohjautui ainoastaan uutisjuttujen yhteydessä tapahtuvaan ”fanittamiseen” sekä yhteen tutkimukseen toimittajien näkemyksistä ja opinnäytetyöhön.

Huomiotta jäi kokonaan toimittajien mielipidetekstit eli näkökulmat, kommentit, kolumnit ja pääkirjoitukset, jotka nykyisin muodostavat ehkä merkittävimmän osan poliittisesta journalismista. Sekä tietysti julkaisupäätöksiä tekevän mediaeliitin poliittiset näkemykset, joita esimerkiksi professori Ilkka Ruostetsaari on ansiokkaasti avannut tutkimuksessaan Vallan sisäpiirissä.

Kortesuon johtopäätös on, että vanhemman polven toimittajien ihanteena oli vielä objektiivinen journalismi ja nuorempi toimittajapolvi leimataan vihervasemmistolaisiksi aktivisteiksi, jotka puudelina fanittavat Marinia.

Ei nyt jumalauta.

[...]

Puolet mediaeliitistä kannatti Ruostetsaaren tutkimuksen mukaan jo vuonna 2014 kokoomusta ja siihen vielä muut oikeistopuolueet päälle. Ja osuus on ollut vahvasti nouseva. En keksi puoluelehtiä lukuun ottamatta ensimmäistäkään mediaa, jossa julkaisuvaltaa käyttäisi vasemmistolaista ajatusmaailmaa edustava päätoimittaja.

Iltapäivälehtien politiikan toimitukset ovat taas täpötäynnä oikeistolaisia ”setämiehiä”, jotka eivät enää jaksa edes teeskennellä objektiivisia journalisteja, vaan tutkimustenkin perusteella ovat jo poliittisia toimijoita, joiden sympatiat esimerkiksi Sipilän hallitusta kohtaan eivät ole jääneet epäselviksi. Lähes jenkkien Fox News -leveleillä mennään jo.

Demokraatti 22.8.2022

Iisakki Kiemunki (sdp) moittii Katleena Kortesuota liian suppeasta tausta-aineistosta, mutta ei esitä vastalauseidensa perusteluksi sitä ensimmäistäkään esimerkkiä vaan vain viittauksen professori Ilkka Ruostetsaaren yli kymmenen vuoden takaiseen kyselytutkimukseen.

Kortesuon kuvaamat ilmiöt eivät katoa Kiemungin olkiukkoilulla tai iltapäivälehtien politiikan toimitusten setämiehien väitetyllä oikeistolaisuudella. Valtamedia ei juttujen näkökulmissa ja aiheiden käsittelyssä tosiaankaan mene Fox News -levelillä vaan paremminkin CNN-levelillä.

Kortesuon pointti ja pelko ei kuitenkaan ollut Kiemungin otsaan kalahtanut vihervasemmistolaisuus vaan journalismin polarisoituminen ja politisoituminen, jota vihervasemmistolaiset aktivistitoimittajat tai vaikkapa avoin ja kritiikitön Sanna Marinin fanittaminen osaltaan edustavat.

Sekin vielä, että toisin kuin Kiemunki haluaa maalata, Kortesuo ei ole töissä AlfaTV:llä. Oli jonkin aikaa taustatoimittajana kanavan Koronalive-ohjelmassa mutta muuten keikkatöissä myös muun muassa Ylellä.

[Rauno Murju]

^ Katohan vaan kun Kiemuran hölmöilyt SCC keississä on jo unohdettu ja mies tunkee pienen jäähdyttelyn jälkeen sdp-auktoriteettinä takaisin julkisuuteen.

Tuskin se demarikaverien junailema viestintäpäällikön homma sairaalassa oli sen verran rahakas että 350 000 euron vahingonkorvaukset korkoineen on jo maksettu pois.

[Luotsi]

^ Katohan vaan kun Kiemuran hölmöilyt SCC keississä on jo unohdettu ja mies tunkee pienen jäähdyttelyn jälkeen sdp-auktoriteettinä takaisin julkisuuteen.

Tuskin se demarikaverien junailema viestintäpäällikön homma sairaalassa oli sen verran rahakas että 350 000 euron vahingonkorvaukset korkoineen on jo maksettu pois.

Onhan Iisakin osoitettava kuuliaisuutensa valtamedialle, miten sitä palstatilaa (kirjoituspalkkioineen) muuten muuten voisi herua?

[Titus]

yle tykittää laatua eetteriin:

Kuvasitko kotibileissä? Jo se voi olla rikos, mutta älä ainakaan lataa videota someen
Vaikka kuva tai video olisi otettu luvan kanssa ja täysin laillisesti, sitä ei välttämättä voi levittää sosiaalisessa mediassa syyllistymättä rikokseen, muistuttaa oikeusoppinut.

AAKKO MANNERMAA
12:50

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) juhlimisesta julkaistut kuvat ja videot ovat herättäneet viime päivinä kysymyksiä Marinin ja tämän lähipiirin käyttäytymisestä, mutta myös kuvaamisesta ja materiaalin julkaisemisesta. Mitä saa kuvata ja missä? Missä kuvia ja videoita saa julkaista?

Oikeusinformatiikan yliopistonlehtori Juhana Riekkinen Lapin yliopistosta selitti lainsäädäntöä Radio Suomen Päivässä tiistaina. Hän korostaa, että kuvaaminen ja levittäminen ovat kaksi erillistä asiaa.

Kuvaamisen osalta oleellisinta on kohdehenkilön paikka. Pääsääntöisesti kuvaaminen on sallittua yleisillä paikoilla, kuten kaduilla, toreilla ja kaupoissa. Yksityisasunnoissa, pukuhuoneissa, wc-tiloissa ja yleisöltä suljetuissa tiloissa kuvaamiseen tarvitaan lähtökohtaisesti kuvattavan henkilön lupa.

– Jos lupaa ei ole, kyse voi olla rikoslaissa tarkoitetusta salakatselusta, vaikka kuvia ei edes levitettäisi mihinkään, Riekkinen sanoo.

Levittämisen osalta Riekkinen muistuttaa, että kaikkea, mitä saa kuvata, ei välttämättä saa levittää esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Levittäjä voi syyllistyä yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen tai kunnianloukkaukseen.

https://yle.fi/uutiset/3-12590896

valehtelua? propagandaa? pelottelua? muiden syyttelyä ? yle toimittaa !

 

[DuPont]

^ Katohan vaan kun Kiemuran hölmöilyt SCC keississä on jo unohdettu ja mies tunkee pienen jäähdyttelyn jälkeen sdp-auktoriteettinä takaisin julkisuuteen.

Tuskin se demarikaverien junailema viestintäpäällikön homma sairaalassa oli sen verran rahakas että 350 000 euron vahingonkorvaukset korkoineen on jo maksettu pois.

Onhan Iisakin osoitettava kuuliaisuutensa valtamedialle, miten sitä palstatilaa (kirjoituspalkkioineen) muuten muuten voisi herua?

https://yle.fi/uutiset/3-10176517
Tuossa se Kiemunkin tuomio. Artikkelissa ei mainita, että oli Sdp:n jäsen..., ihan vaan huomiona.

[Roope]

Johanna Vuorelman kolumni: Median uutisointi voi näyttää vinoutuneelta, jos se ei vastaa poliittisia mieltymyksiäsi

Syytteitä median vinoutuneesta uutisoinnista on viime vuosina totuttu kuulemaan perussuomalaisten suusta. Uskomus median vihamielisyydestä on kuitenkin vanhempaa perua, kirjoittaa Vuorelma.

Stanfordin yliopiston tutkijat tekivät kiinnostavan havainnon 1980-luvulla. He halusivat selvittää, näyttääkö median uutisointi vinoutuneelta eri poliittisia mieltymyksiä edustaville mediankäyttäjille. Tutkijat valitsivat uutistapahtumaksi vuoden 1982 Beirutin verilöylyn ja havaitsivat, että katsojat pitivät tapausta koskevaa uutisointia vinoutuneena ja vihamielisenä juuri oman poliittisen ryhmänsä vastaisesti.

Havainto on poikinut valtavasti tutkimusta viimeisten vuosikymmenten aikana.

Sama tulos toistuu tutkimuksesta ja maasta toiseen: median uutisoinnin uskotaan olevan vihamielistä ja vinoutunutta juuri omia kohtaan.

Tämä asettaa journalistisen median vaikeaan tilanteeseen: jos objektiivinenkin uutisointi nähdään poliittisesti vinoutuneena, media joutuu jatkuvasti perusteettoman epäluottamuksen kohteeksi.

Yleisön mediakriittinen ote on median laadun ja läpinäkyvyyden kannalta tärkeää, mutta jos epäluottamus syvenee ja laajenee, se voi nakertaa journalistisen median toimintaedellytyksiä.

[...]

2010-luvulla syytteet median poliittisuudesta kuuluivat erityisesti suureksi puolueeksi nousseen perussuomalaisten retoriikkaan. Perussuomalaiset syyttivät ”punavihreää valtamediaa” tosiasioiden pimittämisestä ja vihamielisestä suhtautumisesta heihin. Väite vihamielisestä ja poliittisesti motivoituneesta mediasta kuuluu eurooppalaisen oikeistopopulismin ideologisiin kulmakiviin.

[...]

Mediassa etsitään jatkuvasti tapoja vastata kriittisiin väitteisiin ja vakuuttaa mediankäyttäjä uutisoinnin tasapuolisuudesta. Välillä journalistit pitävät eri poliittisista suunnista tulevia syytöksiä merkkinä onnistumisestaan: jos niin vasemmisto kuin oikeisto syyttää meitä vihamielisyydestä, uutisoinnin täytyy olla tasapainossa. Tällainen puolustus jää usein ohueksi, koska se ei ollenkaan erottele kritiikin sisältöä.

[...]

Puhe vihamielisestä mediasta on kuitenkin sellaista retoriikkaa, joka ei vahvista journalismin laatua vaan uhkaa tiedonvälitystä. Koska uskomus vihamielisestä mediasta on psykologinen ja eri aikakausina havaittava ilmiö eri maissa, sitä on syytä lähestyä ongelmana, johon ei ole olemassa pysyvää ratkaisua.

[...]

Mediankäyttäjänä pyrin puolestaan jatkuvasti havaitsemaan omia psykologisia vinoumiani. Jos uutisointi herättää minussa ärtymystä ja intuitiivisen epäilyn näkökulman tasapuolisuudesta, pysähdyn miettimään omaa reaktiotani.

Tarkka itsetutkiskelu saattaa hyvin paljastaa, että kysymys ei olekaan uutisoinnin vinoumasta vaan vahvan tunnepitoisesta suhtautumisestani aiheeseen.

Johanna Vuorelma

Kirjoittaja on Helsingin yliopistossa työskentelevä politiikan tutkija, joka puolustaa intohimoisesti vapaata mediaa.

Yle 1.11.2022

Vuorelman mukaan ihmisten käsitys median vinoutuneesta uutisoinnista voi olla tutkimusten mukaan myös psykologinen harha, joten sitä ei tarvitse ottaa vakavasti. Aivan erityisesti perussuomalaisten mediakritiikki on arvotonta, koska se on ideologista. Tästä hän päätyy niinkin pitkälle, että puhe vihamielisestä mediasta ei ole vain virheellistä vaan peräti uhkaa tiedonvälitystä.

Toisin sanoen valtamediaa ei saa arvostella, oli syytä tai ei. Tämä selvä.

Tuo Vuorelman ylitulkitsema Stanfordin tutkimus on sinänsä mielenkiintoinen, mutta tulokset kertovat mielestäni ennen kaikkea tutkimuksen "pro-arab"-puolen fanaattisuudesta verrattuna "pro-Israel"- ja "neutral"-ryhmiin.

[repo]

^Mitä uutta tuohon pläjäykseen voisi sanoa? Nämä on jo niiiin nähty ja monesti kuultu. Kaiken ylittävä totuus on valtamediassa... Olisi typerys jättänyt tekstistä pois edes tuon perussuomalaisten mainitsemisen suoraan ja jättänyt sen lukijan arvattavaksi, kuten oikeat ammattijuurnalistit rutiinilla tekevät, mutta kirjoittaja on...

Kirjoittaja on Helsingin yliopistossa työskentelevä politiikan tutkija, joka puolustaa intohimoisesti [vastuusta] vapaata [vale]mediaa.

Näin tämäkin lause on minusta lähempänä sitä, miltä se minusta näyttää ja on näyttänyt jo pitkään. Vaikka "politiikan tutkija" asiaa kuinka intohimoisesti (heh! "intohimoinen tutkija", mikä kielikuva) yrittää puolustaa.

Suoritukselle 10x  ja 10x  ja vakavat epäilys siitä, mikä on tutkijoiden, tai "tutkijoiden" taso - intohimoa. 

[Maastamuuttaja]

Some-keskustelu ja muukin nettikeskustelu muistuttaa usein kunnon kapakkakeskustelua.Poliittinen keskustelu ja päätöksenteko lähestyy uhkaavasti tilannetta, jossa kapakkakeskustelua tullaan valvomaan.

[F1nka]

Jos kerran erään mahakipua valittaneen ihmisen kohdalla syyksi on todettu stressi, niin kenenkään minkäänlaista mahakipua valittavan mahaa ei tarvitse tutkia?

[Roope]

Jos kerran erään mahakipua valittaneen ihmisen kohdalla syyksi on todettu stressi, niin kenenkään minkäänlaista mahakipua valittavan mahaa ei tarvitse tutkia?

Vuorelman esiin nostama psykologinen ilmiö koskee suunnilleen kaikkia elämänalueita.

Voidaan todeta Vuorelmaa mukaillen, että koska oikeudenkäynnin hävinneet ovat yleisesti tyytymättömiä tuomioihinsa, heidän pitäisi olla hiljaa ja tehdä itsetutkiskelua, koska valittaminen vähentää luottamusta tuomioistuimiin ja siten uhkaa yhteiskuntaa. Tämä koskee erityisesti perussuomalaisia ja muita valtakunnansyyttäjän silmätikuksi joutuneita, jotka ovat saaneet syytteitä perusteilla, joille naurettaisiin jopa Ruotsissa.

[Jorma M.]

Vuorelma on lukiolaistyttöanalyyseineen vanhaa perua. Orwell kuvasi hänet Eläinten Vallankumouksena koirana. Tarkemmin sanottuna dobermannina, joka toimi sikojen apuna.

Lukiolaiselle on annettu iso palkka ja kapteenin natsat & pääsy mediaan. Nyt hän uskoo jo melkein itseensä ja lausuu näitä orwellilaisia repliikkejä. Luulen ettei tajua kokea minkäänlaista pistoa sielussaan.

Lopun alun merkkejä ilmassa. Haisee vahvasti.

[Lyyti]

Vuorelma on lukiolaistyttöanalyyseineen vanhaa perua. Orwell kuvasi hänet Eläinten Vallankumouksena koirana. Tarkemmin sanottuna dobermannina, joka toimi sikojen apuna.

Lukiolaiselle on annettu iso palkka ja kapteenin natsat & pääsy mediaan. Nyt hän uskoo jo melkein itseensä ja lausuu näitä orwellilaisia repliikkejä. Luulen ettei tajua kokea minkäänlaista pistoa sielussaan.

Lopun alun merkkejä ilmassa. Haisee vahvasti.

Ei kuulosta kovinkaan hääppöiseltä tutkijalta, jos ei pysty edes piilottamaan mielipiteitään.

Ihan oikean tutkijan tulisi erkaannuttaa itsensä tunteellisesti tuloksistaan. Ei suosikkia ei inhokkia. Vain dataa.

[Roope]

Ministeri Timo Harakka (Vihreän Langan ex-päätoimittaja) puolustelee valtamedian miljoonatukijärjestelmän perustamista epätiedoksi nimittämiensä huhujen ja valeuutisten torjumisella.

Selvityshenkilö Elina Grundström (Vihreän Langan ex-päätoimittaja) menee vieläkin pitemmälle ja yhdistää tukijärjestelmän rakentamisen demokratiaan ja oikeusvaltioon. Grundström puolustelee valtamedialle jaettavia valtion tukia myös sananvapaudella, mikä kuulostaa lievästi sanottuna koomiselta, kun Grundström tunnetusti vihaa sananvapautta.

Journalistiliiton puheenjohtajakin kehtaa vedota sananvapauteen, vaikka on ollut vaatimassa sen rajoittamista.

Mediapolitiikkaa tarvitaan demokratian suojaamiseen

SANANVAPAUDEN kaventaminen ja vapaan median toiminnan estäminen ovat kaikkialla ensimmäiset toimet, kun demokratiaa aletaan murentaa. Silloin kun riippumattomilta tiedotusvälineiltä sammutetaan valot, voivat vallanpitäjät toimia pimeydessä vailla julkista valvontaa ja keskustelua.

Näemme, mitä Venäjällä juuri nyt tapahtuu. Vapaan kansalaiskeskustelun ja demokratian vallitessa ei päätettäisi hyökätä veljeskansan kimppuun valheellisin perustein ja sodan todellinen luonne salaten.

Suomi on maailman huippua lehdistönvapaudessa, luottamuksessa uutismediaan, medialukutaidossa ja korruption vähäisyydessä. Vapaan median tuottama luotettava tieto on demokratian happi, joka pitää yllä luottamusyhteiskuntaa.

Luottamus poliittiseen päätöksentekoon, virkamiehiin, oikeuslaitokseen ja muihin yhteiskunnan instituutioihin on ratkaisevan tärkeää resilienssille, jota mitataan erityisesti kriiseissä. Kansalaiset voivat luottaa poikkeustilanteita koskeviin uutisiin vain, jos heille on jo normaalioloissa syntynyt luottamus tiedotusvälineistä saamiinsa tietoihin.

INTERNETIN aikakaudella informaatiota on tarjolla ennennäkemätön määrä. Osa viesteistä on epäluotettavia, osa tahallisesti valheellisia. Väärää tietoa tuottavat myös vieraat valtiot, joiden tavoitteena on heikentää suomalaista yhteiskuntaa.

Kun valheellista tietoa ei voi verkosta poistaa, olennaista on huolehtia, että tarjolla on riittävästi oikeaa tietoa. Pitää myös varmistaa, että kansalaiset ovat riittävän valistuneita erottamaan toisistaan erilaiset tiedontuottajat, heidän motiivinsa ja toimintatapansa. Tarvitaan informaatiolukutaitoa.

Journalismissa kaiken ydin on pyrkimys asioiden ja tapahtumien kuvaamiseen totuudenmukaisesti. Uutismedian kuluttajilla on oikeus tietää faktat, joiden pohjalta he voivat muodostaa oman mielipiteensä. Journalismin erottaa monesta muusta viestinnästä sitoutuminen virheiden oikaisuun ja vastuun kantaminen sisällöstä.

[...]

Tehokkain keino tukea mediatarjontaa on alentaa sanomalehtien, aikakauslehtien ja kirjojen arvonlisävero kymmenestä prosentista nollaan. Suoran mediatuen tulisi puolestaan olla kilpailuneutraali ja kohdistua toimituksellisena tuotantotukena journalistien palkkakuluihin. Nyt tarvitaan päättäjiltä tukea sille, että suomalaisille on jatkossakin tarjolla monipuolinen ja luotettava media.

Hanne Aho ja Jukka Holmberg
Aho on Journalistiliiton puheenjohtaja. Holmberg on Medialiiton toimitusjohtaja.

Helsingin Sanomat 14.12.2022

[qwerty]

Journalismin edistämiseen myönnetään koronatukea 7,5 miljoonaa euroa

Luulitteko että tämä on kertaluontoinen voiteluraha?

Hieman pitää kiirettä mutta vielä ehtii tukea tovereita.

Mediatuki lausuntokierrokselle: Avustuksen tavoitteena tukea yhteiskunnallisesti tärkeää tiedonvälitystä ja monimuotoisia uutismedioita
liikenne- ja viestintäministeriö
8.2.2023 15.15

Valtioneuvoston asetuksella ehdotetaan myönnettäväksi kertaluonteisesti harkinnanvaraista valtionavustusta tiedonvälityksen ja uutismedioiden tukemiseen. Avustusta myöntäisi Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Vuoden 2023 ensimmäisessä lisätalousarvioesityksessä avustukselle on esitetty varattavaksi yhteensä 7 miljoonaa euroa.

- Vastuullinen, monimuotoinen ja riippumaton media on demokraattisen yhteiskunnan kivijalka, liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka sanoo.

Mielestäni median riippumattomuus on tässä virityksessä hieman vaakalaudalla.

Asetusluonnoksen lausuntoaika päättyy 3.3.2023. Lausuntoja voivat antaa kaikki organisaatiot ja kansalaiset osoitteessa www.lausuntopalvelu.fi

Asetuksen on tarkoitus tulla voimaan huhtikuussa 2023.

Mistä nää keksii näitä perusteluja (lausuntopalvelu linkistä)

...tiedon huoltovarmuus on erityisen tärkeää nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa

Vielä ei ole kuin tietosuojavaltuutetun lausunto, jossa todetaan ytimekkäästi että ei ole lausuttavaa.

[Jorma M.]

Jos Suomi-nimisestä pyramidihuijauksesta hakemalla hakee ällöttävintä ja röyhkeintä korruption muotoa, niin se on Uutismedia. Tämän näkee kaikesta. Vaikka kuinka saatanan hullu hanke (Natoon menon vastustaminen ilman Ruotsia, väestönvaihdot, katujengit, transideologia, rahojen heittäminen EU:hun ja Saksaan), niin jokainen lehti ja Yle & Maikkari kannattavat.