Täälläkin puhutaan sekaisin siitä, mikä perinteisesti ymmärretään kasvissyönniksi eli vegetarismiksi, missä yleensä maito ja/tai muna kuuluvat ruokavalioon, ja veganismista, missä mitään eläimestä tulevaa ei käytetä.
Vegetarismi on halutessa helposti toteutettavissa ilman puutostiloja, vegaanit tarvitsevat lisäravinteita.
Mielestäni vegaanit ovat myös useammin niitä tuomitsevia hihhuleita, toisin kuin vegetaristit, jotka eläinperäisiä tuotteita käyttäessään eivät ehkä sisällytä eettisiä arvoja ruokavalioonsa siinä määrin. Saattaa kyllä olla epäoikeudenmukaista mutuiluani.
Monipuolinen vegaaninen ruokavalio vaatii hiukan perehtyneisyyttä (lapseni valisti, että nykyään tunnetaan käsitteenä myös sipsikaljaveganismi, jota noudattavat saattavat elää hyvinkin yksipuolisella einespitoisella ruokavaliolla), siinä missä vegetaristista ruokaa on helppo amatöörinkin vääntää, koska eihän siinä mitään kummallista ole. Se on aina kuulunut suomalaiseen ruokavalioon.
Anopille tuli hiukan vaikeuksia kehittää juhliin ruokaisaa salaattia myös vegaani-vieraille. Se oli koostumassa lähinnä tomaatista ja kurkusta. Mistäpä vanhempi väki näistä nykyajan kotkotuksista tietää... Onneksi mä pystyin olemaan kerrankin hyödyksi jonkun juhlan järjestelyissä, ja vähän rikkaampi salaatti pöytään saatiin.