Luin uudestaan. Ensimmäisen kerran luin kirjan joskus 90-luvulla, jolloin se oli täyttä fiktiota, mutta nyt siihen voi suhtautua jo eri tavalla ja miettiä, miten vuonna 1995 luultiin islam-invaasion tapahtuvan.
Bruun esittää, että Euroopan islamisoituminen tapahtuu niin, että kristityt kääntyvät muslimeiksi, eikä niin, että muslimit tulevat Eurooppaan. Sinänsä ymmärrettävää, koska vuonna 1995 nykyinen kehitys olisi ollut liian epäuskottavaa jopa fiktiiviselle kirjalle.
Kirjassa pahiten islamiin höyrähtäneet ovat jostain syystä keskustapuolueen poliitikoita (jopa sieltä maaseutusiivestä), ja täyspäisenä poliisikomentajana on Thomas Elfgren. Bruun on arvatenkin napannut Elfgrenin kunnolliseksi poliisiksi pelkästään ruotsinkielisyyden takia (ja kepulaiset pahiksiksi, koska suomenkielisyys ja oletettu juntteus), mutta nyt tiedämme paremmin. Tällaiset pienet yksityiskohdat tekevät kirjasta mielenkiintoisemman kuin se oli julkaisuvuonnaan.
Vaikka kyseessä onkin ns. hupikirja, niin siinä on paljon myös tahatonta huumoria, kuten kohtaus, jossa kaapuun pukeutunut Burt on moskeijassa niin ikään kaapuun pukeutuneen naisen takana, ja koska nainen, niin Burtille pukkaa välittömästi erektio ja sillä sitten tökitään naista.
Edellinen liittyy tietenkin siihen, kun Bruun haluaa esittää päähenkilönsä vimosen päälle alfa-uroksena: alkoholia nautitaan lähes tauotta, vaimon ystävätärtä nusastaan ja erektiota pukkaa. Kustannustoimittajan olisi pitänyt olla enemmän hereillä ja huomauttaa, että huumori ja tahaton huumori ei ole sama asia.
Ajatolla Veikko ei todellakaan ole mikään suurteos edes kioskikirjallisuuden saralla, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen, koska se taitaa olla Ari Paulowin Khilafa! Valtakunta -kirjan ohella ainoa teemaa käsittelevä kirja, mitä Suomessa on julkaistu.