Kirjoittaja Aihe: Blogi: Tuonen Joutsen  (Luettu 149890 kertaa)

RSS robotti

  • Automaattiassistentti
  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 478
  • Liked: 155
  • Haen blogeista viestejä foorumille.
[BLOGI]Näin netin jättiläiset voivat manipuloida meitä
« Vastaus #210 : 30.06.2019, 23:15:03 »
Näin netin jättiläiset voivat manipuloida meitä

Ajattele kuin roisto, sanoo eräs nokkela periaate.

Tarkoitan tällä sääntöä, jonka mukaan jokaista järjestelmää luodessa tulisi ajatella, miten roisto voisi järjestelmää hyödyntää, koska siten voi paljastaa järjestelmän puutteita. Malliesimerkkinä tämän periaatteen tarpeellisuudesta käytetään usein kaupunkia, jossa rottaongelma paisui niin pahaksi, että rotista ryhdyttiin maksamaan tapporahaa. Ikävä kyllä roistot näkivät tilaisuuden, jota järjestelmän luojat eivät huomanneet, ja ryhtyivät kasvattamaan rottia tapporahoja saadakseen.

Tämä periaate unohdettiin myös kun internetin jättiläisten annettiin paisua nykyisiin mittoihinsa. Koko kammottavien väärinkäytösten kirjo, jota nettimonopolit voivat toteuttaa, alkaa vasta valjeta kansalle ja päättäjille. Mediassa suhtautuminen Googlen, Facebookin, Twitterin ja Youtuben toimiin on lapsekkaan hyväuskoista ja mielikuvituksetonta. Sinänsä on ymmärrettävää, miksi media ei halua nähdä väärinkäytösten todellista potentiaalia tai ainakaan puhua siitä, koska ainakin tällä erää nettijätit jakavat median agendan. Mikäli Google kärähtäisi Trumpin suosimisesta tai Twitter sensuroisi vihervasemmiston poliitikkoja, epäilen, että suhtautuminen mediassa olisi kriittisempää.

Keskustelu nettimonopolien ongelmista on vielä lapsenkengissään, minkä näkee eritoten mielikuvituksettomuudesta siinä, miten niiden poliittisesta vaikuttamisesta puhutaan. Oikeistolaisten piilottamisesta hakutuloksissa ja somessa puhutaan siihen tapaan, kuin se olisi ainoa poliittisen vaikuttamisen muoto, johon nettijätit pystyvät. Potentiaalia on paljon suurempiin kuvioihin kuin yksittäisiin vaaleihin vaikuttamiseen. Mietitäänpä hetki tätä asiaa roiston vinkkelistä.

1. Nettimonopolit voivat uudelleenkirjoittaa historiaa.
Historioitsijat voivat sanoa mitä tahansa, mutta se historia, joka vaikuttaa ihmisten mieliin, päätöksiin ja yhteiskuntiin, on kansan eikä historian ammattilaisten mielissä. Ja kansan käsitys historiasta syntyy enenevissä määrin netin kautta. Mitäpä jos ehdottomasti suosituimman hakukoneen omistaja haluaisi hieman värittää asioita? Entäpä, jos se ryhtyisi suosimaan hakutuloksia, jotka syyttäisivät vaikkapa jostain sisällissodasta väärää osapuolta tai väittäisivät, että jotain historiallista tapahtumaa ei olekaan tapahtunut? Entä jos kärkeen nostetaan tuloksia, joiden mukaan armenialaisten kansanmurha on myytti ja Holodomor oli vain epäonniseen saumaan sattunut nälänhätä?Menneisyytemme määrittää meitä ja tulevaisuuttamme, ja nyt nettimonopolit määrittävät menneisyyttä. Tällaisen väärinkäytön ja manipulaation potentiaalia hirvittää jo ajatella.

Eikä tässä edes ole mitään epärealistista. On valtava määrä myyttejä, jotka historioitsijat tietävät myyteiksi, mutta joista kansalle on tullut totta - tai niistä on väkisin tehty totta. Eikä todisteilla ole silloin mitään merkitystä. Otetaan vaikkapa Amerikan intiaanit. Heistä on viime aikoina luotu myytti, jonka mukaan he olivat hyvin rauhanomaisia ja väkivallattomia, kunnes eurooppalaiset saapuivat ja toivat väkivallan mukanaan. Kukaan vakavasti otettava antropologi tai historioitsija ei tällaista väitettä esittäisi, ja todisteita heimojen väkivaltaisuudesta on valtavasti, mutta media ja viihdeteollisuus ovat saaneet taivutettua toisiaan hurjissa määrin tappaneet ja kiduttaneet kansat Kevin Costner -elokuvan luonnonläheisiksi hipeiksi.

Entä jos et hallitsekaan vain yksittäisiä elokuvia tai kirjoja vaan hallussasi on avaimet kaikkeen internetin tietoon, ja sinä päätät, mitä tietoa ihmiset saavat nähdä?

2. Tiede on yhtä taipuisaa manipuloinnin edessä kuin historia.
Vaikka jokainen maailman tutkija olisi sitä mieltä, että maapallo on pyöreä, sillä ei olisi mitään merkitystä, mikäli maapallon miljardit muut asukkaat olisivat sitä mieltä, että se on litteä. Itse asiassa sellaisessa tilanteessa tutkijoille itselleen syntyisi paine miellyttää valtavirtaa, koska totuuden sanominen voisi johtaa vihaiseen vastareaktioon tietämättömältä kansalta.

Voidaan nostaa esiin lukuisia esimerkkejä siitä, miten valeestakin saadaan tieteellinen totuus riittävällä toistolla ja politiikalla. Meille vakuutellaan kaikkialta, että sukupuolten välillä ei todella ole merkittävää eroa - ei varsinkaan henkisissä ominaisuuksissa. Rotujen välilläkään ei saisi olla eroa - vaikka tutkimus toisensa jälkeen antaisi johdonmukaisesti syyn uskoa päinvastaiseen. Sukupuoliakin on niin monta, kuin niitä vain jaksaa keksiä, vaikka jokainen ala-asteen biologian suorittanut tietää, että ihmislaji lisääntyy kahden sukupuolen välisestä pariutumisesta, eikä ole mitään perustetta kutsua muita identiteettejä sukupuoliksi. Ilmastonmuutoksen suhteen väitteitä, joita ei ole nykyaikaisella tieteellä edes mahdollista vahvistaa tai kumota, esitetään totena, ja jatkuvasti pieleen menevät ennusteet edes lyhyen tähtäimen muutoksista säässä ja ilmastossa kuitataan pikkuvikoina. Samalla sinun vaaditaan uskovan, että he, joiden ennusteet seuraavan kymmenen vuoden säästä ovat menneet aina pieleen, osaavat ennustaa sen kuitenkin sadan vuoden päähän.

Yhteiskunnan kannalta on yksi ja sama, mitä tutkimukset sanovat, koska hyvin harva niitä lukee. Se, mikä ratkaisee yhteiskuntiemme suunnan, on ihmisten käsitys siitä, mitä tutkimuksissa sanotaan. Jo nyt useimmat ovat tässä asiassa välikäsien luotettavuuden varassa. He asettavat maailmankuvansa sen varaan, että valtamedia raportoi heille rehellisesti ja kattavasti siitä, mitä viimeaikaisin tieteellinen tutkimus sanoo. Se olisi riskaabeli valinta jopa tilanteessa, jossa ei ole erityistä syytä pitää mediaa puolueellisena. Kun otat puolueellisen median tulkinnat ja filtteröinnit sen suhteen, mitä tieteestä julkaistaan ja mitä edes kutsutaan tieteeksi, ja lisäät päälle hakukoneet ja sosiaaliset mediat, jotka piilottavat tiettyä tietoa ja puskevat näkyviin toista, on resepti helpolle massamanipulaatiolle valmis.

3. Internet muokkaa moraalia ja mielipiteitä vertaispaineella, ja nettijätit hallitsevat vertaispaineen luonnetta.
Moraali on enemmän kuin yksilön näkemys oikeasta tai väärästä. Laajemmin se on yhteiskunnan normisto sille, että kannustetaan yhteisön kannalta hyödylliseen toimintaan ja hillitään vahingollista käytöstä. Sinunkaan moraalisi ei ole omasi. Siihen on suurelti vaikuttanut ympäristö, jossa kasvoit. Kaikki haluaisivat uskoa määräävänsä itse arvonsa, mutta viime kädessä kaikki katsovat ympärillään olevien suhtautumista asioihin ja pyrkivät ainakin joissain määrin mukautumaan yleiseen asenneilmapiiriin. Vaatii huomattavaa rohkeutta poiketa yhteisön moraalinormeista, koska seuraus siitä on yleensä vähintään laajamittainen paheksunta ja usein sosiaalinen syrjintä.

Nykymaailmassa elävän elämän kontaktit eivät enää ole ainoa tietolähteemme selvittäessämme, millainen ympäröivän yhteiskunnan moraali on ja mitä ihmiset asioista ajattelevat. Dataa tästä syötetään meille tv:ssä, mediassa ja netissä jatkuvasti, ja yleensä huomaamme vain räikeimmät yritykset vaikuttaa meihin. Tv-sarja tai lehti voi joutua kritiikin kohteeksi, mikäli se liian näkyvästi yrittää tyrkyttää tietynlaista arvomaailmaa. Kuitenkin kaikkeen sisältyy myös moraalinen lataus - ei vain ylilyönteihin. Kun katsot elokuvaa tai luet lehteä, otat jatkuvasti sisääsi pieniä vihjeitä siitä, mikä muiden mielestä on hyvää ja mikä pahaa ja se vääjäämättä vaikuttaa mieleesi.

Vertaispaineen vaikutus on vahva. Kuvitellaan, että olet menossa katsomaan elokuvaa, ja googletat tuoreimpia leffoja. Valitsetko elokuvan, jota kaikki näyttävät haukkuvan huonoksi? Entä jos olet jo nähnyt elokuvan, aiot kirjoittaa siitä jotain someen ja huomaatkin, että kaikki muut pitävät elokuvaa täysin typeränä, vaikka sinusta se vilpittömästi oli hyvä. Rohkenetko altistaa itsesi pilkalle kehumalla huonona pidettyä teosta? Jokaisessa tällaisessa mikrotilanteessa nettijätit voivat vaikuttaa sinuun päättämällä, millaisia mielipiteitä näet. He voivat antaa sinulle yleisestä mielipiteestä täysin väärän kuvan niin pikkujutuissa, kuten leffa-arvosteluissa, kuin merkittävissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä, kuten siinä, mikä on yleinen mielipide jostain poliittisesta toimenpiteestä tai henkilöstä.

Näin saadaan luotua eräänlaiset keisarin uudet vaatteet. Kaikki luulevat muiden ajattelevan tietyllä tavalla, vaikka tosiasiassa kyse voi olla vain kaikille syötetystä illuusiosta, jota kukaan ei rohkene epäillä ääneen. Entä kun tällaista mielipidemuokkausta toteutetaan vaikkapa merkittävien kansanäänestysten tai vaalien alla? Netissä jollekin voidaan luoda keinotekoiset voittajan vankkurit, ja toisen suosiota voidaan vähätellä. Jos googletat "eurovaalien voittajat", saat tuloksia vihreiden massiivisesta voitosta. Tosiasiassa vihreät saivat 18 lisäpaikkaa koko EU:ssa. 18 lisäpaikkaa veti yksin kotiin Italian Lega-puoluekin, joten koko EU:n vihreät juuri pääsivät tasoihin yhden maan yhden populistipuolueen kanssa. Samoin vaalien alla ilmastonmuutosta pyrittiin jopa kyselytutkimuksia vääristelemällä nostamaan kansan mukamas suurimmaksi kiinnostuksen kohteeksi vaaleissa.

Jotkut voivat langeta tähän ja ajatella, että äänestetään nyt näin, kun niin kaikki muutkin vaikuttavat tekevän.Ihmisten elämä siirtyy enenevissä määrin nettiin, ja suurten nettipalveluiden rooli tiedonhankinnassa vain kasvaa. Ennemmin tai myöhemmin koko planeetta on netissä ja samojen palvelujen luotettavuuden varassa. Nämä palvelut päättävät, mitä menneisyytemme on, mitä tämän hetken tapahtumista näet, millainen vaikutelma yleisestä mielipiteestä sinulle syntyy ja jopa sen, mikä tieteen kanta asiaan on. Tämän tulisi huolestuttaa jokaista poliittisista kannoista riippumatta.

Internet on avannut ennennäkemättömiä mahdollisuuksia tiedonhankinnassa ja -kulussa, ja nyt meillä kaikilla on reaaliaikainen ikkuna kaikkialle muualle maailmaan.  Internetin mahdollisuudet vain sokaisivat ihmiset sen riskeille. Nettimonopolien uhkaa ei huomattu juuri ajatella ennen kuin tietoa alkoi jo valua siitä, että netin portinvartijoina toimivat monopolit vakoilevat käyttäjiään, myyvät heidän henkilökohtaisia tietojaan, sensuroivat heitä, sensuroivat mitä he voivat nähdä ja pyrkivät vaikuttamaan vaalituloksiin.Oma suomalaismediamme hössöttää Venäjän cybervaikuttamisen uhasta.

Venäjän vaikutusvalta edes massiivisia resursseja käyttämällä ei yltäisi lähellekään sitä, mihin Google pystyy algoritmiaan hieman muuttamalla. Me emme elä 1970-luvun suurvaltataistelun aikaa, vaan nyt suurin uhka demokratialle ja vapaudelle on joukko piilaakson huippujohtajia. Ja tämä on se realiteetti, joka päättäjien olisi kohdattava: nettijätit ovat ohittaneet suurvallat vaikutusvallassa. ja me emme salli valtioidenkaan toimia roistomaisesti ilman sanktioita, joten miksi antaisimme suuryritysten rapauttaa demokratiaamme?

Source: Näin netin jättiläiset voivat manipuloida meitä

Haettu automaattisesti blogista
« Viimeksi muokattu: 01.07.2019, 20:54:09 kirjoittanut hulaq »

RSS robotti

  • Automaattiassistentti
  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 478
  • Liked: 155
  • Haen blogeista viestejä foorumille.
[BLOGI]Lasten saalistusta trans-aktivismin varjolla
« Vastaus #211 : 25.07.2019, 12:15:02 »
Lasten saalistusta trans-aktivismin varjolla

Kun trans-aktivistit ovat esittäneet vaatimuksia transsukupuolisten päästämisestä vastakkaisen sukupuolen pukuhuoneisiin ja vessoihin, yleinen kritiikki on ollut, että tämä mahdollistaa väärinkäytökset ja vaarantaa naisten turvallisuuden. Jos sukupuoleen suhtaudutaan ilmoitusasiana, kuka tahansa häiriintynyt seksuaalirikollinen pääsee kohtaamaan potentiaalisia uhreja hyvin henkilökohtaisissa olosuhteissa. Vaikka tutkimustieto osoittaa unisex-vessojen olevan naisille turvattomampia ja trans-oikeuksien hyväksikäytöstä seksuaalirikosten tekemiseen on lukuisia esimerkkejä - kuten tämä mies, joka "trans-naisena" pääsi naisten osastolle vankilassa ja jatkoi siellä siviilissä aloittamiaan seksuaalirikoksia - trans-aktivistit ovat sangen hiljaisia ajamansa asian varjopuolista.Nyt julkisuuteen on noussut tapaus, joka kaikessa räikeydessään voi olla hyväksi julkiselle keskustelulle aiheesta nostamalla LGBT-ideologian ongelmat esiin. Jonathan Yaniv, joka esiintyy nimellä Jessica Yaniv, on ilmiselvä tapaus hyvin kieroutuneesta henkilöstä, joka hyväksikäyttää ihmisten hyvää tahtoa LGBT-asialle. Yaniv on vetänyt ihmisoikeuskäräjille 16 kanadalaista kauneussalonkia, joissa naispuoliset työntekijät ovat "syrjineet" häntä kieltäytymällä tekemästä hänelle intiimialueen karvanpoistoa kuten naisasiakkaille tehtäisiin. Eli tämä mies on siis marssinut lukuisiin salonkeihin virittääkseen niille ansan: joko naispuolisen työntekijän olisi pakko koskea ventovieraan miehen sukuelimiin tai käräjillä nähdään. Yaniv kertoo Twitterissä lukuisista muista oikeusprosesseista, joita hän on käynnistänyt eri tahoja vastaan, ja vaatii näissä kymmenien tuhansien korvauksia. Voitanee olettaa, että julkisuuden lisäksi rahaa hän hakee kosmetologeiltakin.Surettaa ajatella näiden naisten asemaa. Joukossa oli juuri kauneussalonkibisnekseen ryhtyneitä naisia, ja valtaosa heistä on vieläpä aasialaistaustaisia naisia kuten eräs sikhinainen, joiden kulttuurissa häveliäisyyssäännöt ovat tiukemmat eikä länsimaisten trans-hapatusta juuri tunneta. Heille on täytynyt olla melkoinen shokki, kun tämä lihava mies on tullut salonkiin ja vaatinut naisia koskemaan kiveksiään. Ja nyt he joutuvat murehtimaan, tuleeko heidän vieläpä maksaa korvauksia tälle inhottavalle ihmissaastalle.Tässä piilee myös kiinnostava pähkinä purtavaksi intersektionaalisille feministeille: tukeako Yanivia trans-oikeuksien ja yhdenvertaisuuden nimissä, vai tukeako kosmetologeja, koska naisella tulee olla oikeus kieltäytyä koskemasta miehen sukuelimiin. Yaniv kaiketi tavoittelee sosiaalisen median tunnettavuutta, ja hänen Twitter-tilinsä näyttäisi omaavan koko joukon ostettuja seuraajia. Seuraajia on liki 150 000, mutta tykkäyksiä ja jakoja minimaalisesti, mikä viittaa yleensä siihen, että seuraajat eivät ole oikeita ihmisiä. Sometileillään Yaniv julkaisee itsestään selkäpiitä karmivia kuvia naiseksi pukeutuneena ja yrittää esiintyä ihmisoikeustaistelijana.Yaniv on konservatiivien pistemies nro 1 - hän on niin räikeä ja vastenmielinen esimerkki LGBT-ideologian hyväksikäytöstä julkisuudenhingun ja henkilökohtaisten perversioiden toteuttamiseen, että nekin, jotka tähän saakka ovat vältelleet ottamasta kantaa trans-asioihin, toteavat, että tämä ei yksinkertaisesti ole oikein.Eikä siinä kaikki: Yaniv on nyt anonut lupaa järjestää lapsille ja nuorille uima-allasbileet, joissa lapsia ja nuoria 12-vuotiaasta lähtien kannustettaisiin yläosattomuuteen "kehopositiivisuuden" varjolla. Vanhemmille juhliin olisi pääsy kielletty. Näyttäkää minulle se trans-asiaa ajava vihervassari, joka olisi valmis laittamaan omat lapsensa likoon ja lähettämään heidät Yanivin bileisiin.Yanivin someviestejä.Yanivin julkisuuteen nousseet somekommentit ja yksityisviestit nuorille tytöille ovat todella inhottavaa tavaraa. Eräässä somekuvassa hän on tyttöjen pukuhuoneessa ja ottaa kuvan peilin edessä, ja taustalla näkyy tunnistettavia teinityttöjä - täysissä pukeissa tosin, onneksi. Yanivin kommentit viimeistään tekevät selväksi, ettei hänen hinkunsa ängetä tyttöjen ja naisten tilohin liity sukupuoli-identiteettiin mitenkään. Tässä muutama hänen kommenttinsa suomennettuna."Näkyykö tytöillä kaikki kuntosalilla [pukuhuoneessa]?""Näettekö koskaan tissejä ja pillua?""Oletko koskaan nähnyt tamponin narun roikkuvan toisen tytön jalkovälistä?""Meni tosi hyvin. Tosin odotin näkeväni enemmän. Näin vain yhden tytön pikkuhousuissa.""Odotin todella, että sisään astuessa näen tyttöjä tissit esillä.""Jos pukuhuoneessa on niinku 30 tyttöä, kuinka moni heistä on siellä tissit ja alapää näkyvillä?""Olisiko outoa pyytää 10-12-vuotiaalta tamponia tai sidettä?"Lisäksi Yaniv hakeutuu keskusteluihin hyvin nuorten tyttöjen kanssa, ja eräältä 14-vuotiaalta hän oli yksityisviestillä ja ask-sivustolla pyytänyt, että tyttö lähettäisi hänelle valokuvan käytetystä terveyssiteestä. Lukuisat kuukautisiin liittyvät viestit kuulostavat jonkinlaiselta fetissiltä.Eiköhän asia ole tässä vaiheessa kaikille selvä: puhumme häiriintyneestä yksilöstä, joka hyväksikäyttää transsukupuolisia varten tehtyjä myönnytyksiä ja poliittisen korrektiuden ilmapiirin tuottamaa painetta, jonka seurauksena monet eivät uskalla sanoa, että tämä on ilmiselvästi väärin ja sairasta.Odotankin nyt LGBT-aktivistien kannanottoa asiaan. Ymmärrän, että tämä on heille aatteellisesti haastava paikka. He itse määrittelevät sukupuolen niin, että se on sitä, mitä ihminen itse sanoo sen olevan. Mikä tahansa muu loukkaa henkilön itsemäärittelyoikeutta. Mutta nyt mitataan, kumpi on tärkeämpää heille: ajaa trans-agendaa ja vaieta sen ongelmista vai pitää huolta lasten ja naisten turvallisuudesta ja suojella heitä seksuaalisilta saalistajilta. Saako saalistaja suvakkiskenen hyväksynnän niinkin yksinkertaisella tavalla kuin naiseksi julistautumisella kaikesta #metoo-hössötyksestä huolimatta?

Source: Lasten saalistusta trans-aktivismin varjolla

Haettu automaattisesti blogista

RSS robotti

  • Automaattiassistentti
  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 478
  • Liked: 155
  • Haen blogeista viestejä foorumille.
[BLOGI]Riemuloma Somaliaan
« Vastaus #212 : 02.08.2019, 01:15:07 »
Riemuloma Somaliaan

Jos lähtis Somaliaan!Matkailuhan avartaa aina, ja koleat syyspäivät ja talvipakkaset tekevät tuloaan, niin mikäs sen mukavampaa kuin reissu Afrikan lämpöön. Aah, Afrikka - ihmisen alkukoti. Mehän olemme kaikki viime kädessä afrikkalaisia, niin sopeudun varmasti tuossa tuokiossa, enkä malta odottaa ystävällisten ja avointen paikallisten tapaamista. Heillähän on hyvin yhteisöllinen elämäntapa ja sovittelukulttuuri. Luin Ylen uutisista niin.Somalian leppoisa kansa on aivan tervetullutta vaihtelua. Suomalaisethan ovat aika ankeaa kansaa: sisäänpäin lämpiäviä, kovasti viinaan mieltyneitä ja päissään taipuvaisia tappelemaan. Näin ne Kalevassa sanoi, niin niinhän sen täytyy olla. Toisin on sitten Somaliassa. On virkistävää päästä näkemään, miten todellinen yhteisöllisyys ja kansan sopusointu pelaa. Suomalaiset ovat niin kovia kyräilemään toisiaan ja kaikesta kateellisia, mutta yhteisölliset afrikkalaiset eivät varmasti toisistaan edes ajattele pahaa ja aina ovat valmiina ojentamaan naapurille auttavan käden.Somaliassa voi rentoutua vapaa-ajalla vaikkapa veneilemällä.Minulla ei ole omakohtaista kokemusta Somaliasta, mutta sen täytyy olla hieno maa. Suomihan on vauras ja edistynyt maa, ja somalien tulo tänne kuulemma rikastaa meitä, niin Somalianhan täytyy olla Suomeakin edistyneempi maa - mitenkäs se muutoin meitä rikastaisi? Rasistit jauhotettu jälleen. Näen jo sieluni silmin sen, kun astun koneesta Mogadishun lentokentällä, ja silmieni edessä avautuu tosielämän Wakanda - rauhan ja edistysmielisyyden majakka, josta meillä suomalaisilla olisi paljon opittavaa.Kuten sanottua, mehän olemme kaikki afrikkalaisia, joten paikalliset ottavat minut takuulla avosylin vastaan. Voin liittyä johonkin paikalliseen yhteisöön, kertoa heille, että olen nyt ryhtynyt somaliksi, ja pääsen itsekin nauttimaan yhteisöllisen sovittelukulttuurin harmoniasta ja keskinäisestä lämmöstä.Somalit eivät epäröi, kun lähimmäinen kaipaa apua. Taustalla somalialaista arkkitehtuuria,joka on suomalaisten tylsiin betonikuutioihin nähden hyvin postmodernia ja uskaliasta.Yhteisöllisenä kansana somalit pitävät huolen siitä, että lapset eivät vetelehdi kaduilla, vaan heille järjestetään reipashenkistä partiotoimintaa. Toiminnassa opitaan mm. somalialaista sovittelukulttuuria. Sieltä varmasti löytää helposti hienostuneen ja tiedostavan puolisonkin. Kaikki mediaa vähänkään seuraavat tietävät, että suomalaiset miehet ovat umpijuoppoja, jotka eivät muuta tee kuin hakkaa vaimoa ja aja lapsia hankeen yötä vasten. Kuten feministit sanovat, Suomi on aina ollut turvaton maa naiselle. Ihmisen alkukodissa nämä murheet voi unohtaa - eiväthän muslimit edes juo viinaa!Minua hieman huolettaa kielitaitoni ja taloudellinen tilanteeni. En puhu sanaakaan somalin kieltä, mutta tottahan paikalliset nyt minulle kielikurssin järjestävät ja mukavan asunnon ja kivaa tekemistä, jotta pääsen uuden elämäni alkuun. Tuskin ohkainen matkakassakaan viime kädessä on ongelma. Yhteisöllisyyshän on somalien leimallinen ominaisuus, joten saanhan minä pahan paikan tullen uutena somalina yhteisöltäni tukea.Somaliasta saapuu Suomeenkin paljon koneinsinöörejä.Tämäkään autonromu ei ole korjauksen ulottumattomissa huippuosaajan käsissä.Kun Googlella etsii tietoa somalinaisista, hakutuloksissa näkyy paljon partateriä.Somalinaiset ovat kaiketi erittäin tarkkoja sheivaamisesta.Kulttuuri on käsittääkseni monin tavoin erilainen omaamme nähden, mutta monikulttuurisuushan on rikkaus, joten luonnollisesti paikalliset osaavat länsimaisia tapojani kunnioittaa ja katsovat ne mitä suurimmaksi rikkaudeksi ja voimavaraksi. Tokihan he pitävät huolen, että voin noudattaa oman kulttuurini tapoja, ja mikäli jotain ongelmaa tulee, he kuuntelevat herkällä korvalla huoliani ja kehitysideoitani meidän yhteisen Somaliamme parantamiseksi.Aivan jo tunnen Afrikan auringon ihollani. Hajotkaa pakkaseen, kun minä lepäilen bikineissä Mogadishun merenrannalla kookospähkinästä drinkkiä siemaillen. 

Source: Riemuloma Somaliaan

Haettu automaattisesti blogista

RSS robotti

  • Automaattiassistentti
  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 478
  • Liked: 155
  • Haen blogeista viestejä foorumille.
[BLOGI]Handmaid's Tale: pornoa feministiseen makuun
« Vastaus #213 : 13.09.2019, 19:15:02 »
Handmaid's Tale: pornoa feministiseen makuun

Jos tv-ruutuihin pamahtaisi uutuussarja, jossa jaksosta toiseen kuvattaisiin hyvin realistisesti lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, katsoisitko sitä? Entä millaisen ihmisen kuvittelisit pitävän sellaista mukavana viihteenä popcornin kanssa nautittavaksi? Entä jos tv-sarja kuvaisi joka jaksossa realistisella tavalla eläinten kiduttamista - katsoisitko sitä? Uskotko, että eläinoikeusaktivistit viettäisivät aikaa sarjan parissa?Feministit ja heidän viihdemakunsa eivät sovi tähän sääntöön. HBO:n sarja The Handmaid's Tale, suomalaisittain Orjattaresi, on ollut feministeille merkittävin tv-tapaus jo vuosien ajan, ja uusia tuotantokausia odotetaan kuin kuuta nousevaa.Sarja sijoittuu dystooppiseen lähitulevaisuuteen, jossa ympäristökatastrofi on ajanut Yhdysvallat kaaokseen, mikä on mahdollistanut kristillisen ääriryhmän vallankaappauksen. Fundamentalistihallinnon alla naisten oikeudet ovat rajalliset. Naiset eivät saa omistaa omaisuutta tai lukea, ja naiset on jaettu eräänlaisiin kasteihin, joilla on omat tehtävänsä ja asunsa. Jotkut naiset ovat upseerien vaimoja - yleensä hedelmättömyydestä kärsiviä, jotkut tekevät taloustöitä, ja hedelmälliset naiset on määrätty tuottamaan upseeriperheisiin lapsia. He ovat siis lapsentekokoneita hedelmättömille pareille.Naisia pidetään tiukassa kurissa ja herran nuhteessa, ja rikkomuksista rangaistaan vanhan testamentin mukaisin rangaistuksin, kuten silmiä irrottamalla tai teloituksella. Homoseksuaalisuutta ja rotujenvälisiä suhteita ei sallita lainkaan. Sarjan päähenkilö on June, joka ensimmäisessä jaksossa joutuu erotetuksi afroamerikkalaisesta puolisostaan ja heidän yhteisestä lapsestaan. June sijoitetaan komentaja Fred Waterfordin kotiin orjattareksi eli tuottamaan lapsia komentajalle ja hänen puolisolleen Serenalle. Itse lapsen alullepano hoidetaan uskonnollisessa rituaalissa, jossa komentaja raiskaa Junen hänen vaimonsa pidellessä lapsentekokonetta kiinni.Sarjan tapa kuvata naisten sortoa on erittäin graafinen ja muuttunut vain voimakkaammaksi sarjan edetessä. Kolmannen kauden kohdalla monet rivikatsojat jo valittivat sarjan muuttuneen kidutuspornoksi, mutta feministien rakkaussuhdetta sarjaan ei horjuta mikään määrä pahoinvointia herättävää väkivaltaa naisia kohtaan. Ja tämä on sarjan outous: eläinoikeusaktivisti ei halua katsoa eläinrääkkäystä, kukaan normaalijärkinen ei haluaisi katsoa lasten hyväksikäyttöä, mutta naisten oikeuksien puolestapuhujat liimautuvat ruudun ääreen katsomaan hirvittävää naisten alistamista. Miksi?Aggressiivisen miehen vetovoimaOn aloitettava naisten ristiriitaisesta suhtautumisesta alistamiseen ja miesten seksuaaliseen aggressiivisuuteen. Vaikka aikamme yhteiskunnallinen trendi tuomitsee seksuaalisen aggression ja miehisen aggression ylipäänsä ja vaikka poliittisesti korrekti asia on sanoa, että naiset eivät halua tulla millään tasolla alistetuksi, totuus on monimutkaisempi. Miesten aggressio ja alistaminen ovat aikojen saatossa olleet naisille sekä uhka että turvallisuuden lähde. Toisaalta nainen ei ole halunnut joutua aggressiivisen miehen tulilinjalle, toisaalta heimon aggressiivisin ja vahvin mies on ollut puolisolleen paras turva ulkoisia uhkia vastaan.Tästä johtuen naiset edelleen tuntevat vetoa aggressiivisia miehiä kohtaan, ja alistamisfantasiat ovat naisten yleisimpien seksifantasioiden joukossa. Naisten romantiikkakirjallisuus on usein toistanut samaa tarinaa: vahva ja hyökkäävä machomies vie romanttiselta sankarittarelta jalat alta, ja sankaritar alistuu miehen vietäväksi. Nykyaikainen versio tästä tarinasta on naisten parissa järisyttävän suosittu Fifty Shades of Grey, kirjasarja, jonka pohjalta on tehty kolme elokuvaa. Tarinassa tuikitavallinen nainen ryhtyy sadomasokistisesta seksistä pitävän miljonäärin leikkikaluksi, ja teoksissa on runsaasti yksityiskohtaista kuvailua seksiakteista, ja pääparin suhde kuvaillaan myös muilla tavoin epätasa-arvoiseksi ja alistavaksi. Eli poliittisesti korrektin narratiivin mukaan naisten tulisi vihata moista tarinaa, mutta tosielämässä kotirouvat kiihottuneina ahmivat kirjoja ja elokuvia ja haaveilevat elämästä, jossa heidän kohdalleen osuisi herra Grey.Aggressiivisen miehen ihannointi toistuu myös elokuvissa, joiden painopiste ei ole seksissä. James Bond, Indiana Jones, Rhett Butler ja Han Solo ovat vain joitain esimerkkejä niin miesten kuin naistenkin ihailemista seksuaalisesti aggressiivisista ja nykystandardin mukaan misogyynisistä miehistä. Heidän tavoittelemansa naiset pistävät pystyyn hieman laimeaa vastarintaa leikkiäkseen vaikeasti tavoiteltavaa, mutta viime kädessä sankari ottaa haluamansa ja nainen antautuu hänelle. Eritoten Tuulen viemää -elokuvan mieshahmot ovat ajattomia ja häkellyttävän ajankohtaisia ottaen huomioon, että tarina on vuodelta 1936. Feministisen ajattelutavan mukaan sankaritar Scarlettin tulisi tahtoa miehekseen lempeä, hempeä Ashley, mutta niin elokuvayleisö kuin Scarlett tahtovat Scarlettin päätyvän yhteen machomies Rhettin kanssa, vaikka Rhett kohtelee Scarlettia ajoittain hyvin tylysti.Kuten sanottua, naisten suhde alistamiseen ja miehiseen aggressioon on vähintäänkin ristiriitainen. Nykymaailmassa se on suorastaan ongelmallinen, koska naiset joutuvat sovittamaan yhteen alkukantaiset viettinsä heille asetettujen odotusten suhteen ja voivat jopa potea syyllisyyttä siitä, että viehättyvät vahvoista miehistä ja fantasioivat alistumisesta. Useimmat naiset kuitenkin löytävät sopusoinnun tasa-arvoisen yhteiskunnan ja viettiensä välillä, mutta kovan linjan feministille ristiriita on kovempi pala.Paperilla kidutusta, käytännössä erotiikkaaPalataanpa heihin ja Handmaid's Taleen. Ymmärrän, miksi feministi ei katsoisi vaikkapa Fifty Shades of Greyn kaltaisia elokuvia. Niin ilmeinen alistumisesta nauttiminen on aivan liian ongelmallista feministisen aatteen näkökulmasta, joten feministin on vaikea nauttia elokuvasta. Mutta entäpä, jos alistaminen ja väkivalta tarjoillaan feministisessä viitekehyksessä? Äkkiseltään tällainen olisi vaikeaa toteuttaa - miten tehdä alistuvia naisia, jotka samalla täyttävät feministisen voimaantumisen odotukset? Handmaid's Tale ratkaisee asian tekemällä seksuaalisesta alistamisesta osan naisen kamppailua patriarkaattia vastaan. Tällaista voi feministikin katsoa hyvällä omallatunnolla.Mutta tämä herättää pelottavia ajatuksia. Fifty Shades of Grey on luotu kiihottavaksi, eikä alistaminen missään vaiheessa muutu todelliseksi väkivallaksi, mutta Handmaid's Talen väkivalta on raakaa, graafista ja inhottavaa katsottavaa. Miten ihmeessä sellainen voi toimia eroottisena sisältönä?Tässä kohtaa elokuvakieli astuu kuvaan. Elokuvakieli on enemmän kuin käsikirjoitus tai juoni - se on kaikki, mitä näet ja kuulet elokuvassa. Se on tunnelmaa, äänimaailmaa ja kuvakulmia. Elokuvakielen ansiosta kohtaus, joka paperilla näyttää väkivallalta, voidaan esittää sarjassa kuin seksikohtaus.Handmaid's Talen väkivaltakohtaukset poikkeavat siitä, miten väkivaltaa tyypillisesti esitetään. Mieti vaikkapa elokuvissa ja tv:ssä näkemiäsi seksi- ja raiskauskohtauksia ja niiden eroja. Elokuvakieli kuvaa näitä hyvin erilaisin tavoin. Seksikohtauksen tarkoitus on kiihottaa, joten kamera viipyilee usein naisen takamuksessa ja rinnoissa, näytetään paljon hikistä ihoa, on himmeä valaistus, ehkäpä hieman rauhallista, voimakkaan basson omaavaa musiikkia ja voihkintaa. Raiskauksen kuvaus on tyystin erilaista. Usein tilanteen väkivaltaisuutta kuvataan nopeilla kuvakulmamuutoksilla tai arvaamattomasti liikkuvalla kameralla. Naisen rintojen ja takamuksen sijaan kuvataan hänen kasvojaan, ja usein ei sitäkään. Joskus koko raiskaus tapahtuu kuvan ulkopuolella, ja katsoja päättelee tilanteesta ja äänistä, mitä tapahtuu. Ei ole rauhaisaa musiikkia tai voihkivaa äänimaailmaa, ja on tavallista, että kohtaus katkaistaan kesken.Mutta Handmaid's Tale rikkoo tämän kaavan. Väkivaltakohtaukset on usein kuvattu kuin niiden tarkoitus olisi kiihottaa. Otetaan esimerkiksi tämä kohtaus jossa orjattaria rangaistaan sääntörikkomuksesta. Kohtauksen alku noudattelee tyypillistä jännitys- tai kauhuelokuvan elokuvakieltä, mutta kun orjattaret laitetaan hirttolavalle, elokuvakieli muuttuu. Taustalla soi kaunis musiikki, ja aiemmin äänimaailman vallanneet sotilaiden huudot ja koirien haukunta katoavat. Ainoa ääni, jonka musiikin päälle kuulet, on orjattarien kiihtynyt hengitys ja yksittäisiä nyyhkäisyjä. Jos vain kuulisit tämän kohdan ääniraidan näkemättä kuvaa, voisit luulla, että kyseessä on seksikohtaus. Sen sijaan, että kohtauksesta pyrittäisiin nopeasti pois, kuten yleensä naisiin kohdistuvan väkivallan kohdalla, kohtausta päin vastoin pitkitetään ja aika suorastaan pysähtyy naisten ollessa lavalla.Ja entäpä komentaja Fred, joka on elokuvassa patriarkaatin kasvot ja jokseenkin ristiriitainen hahmo, joka ajoittain osoittaa inhimillisyyttä, ajoittain piiskaa vaimoaan ja raiskaa Junen. Silmiinpistävin seikka hänessä on se, että näyttelijäksi rooliin on valittu karskin komea Joseph Fiennes. Miksi tällaiseen rooliin on valittu komea mies? Koska tarkoitus on nimenomaan kiihottaa. Hän ei ole vain patriarkaatin kasvot, hän on samalla kielletty hedelmä ja fantasioinnin kohde. Feministit vakuuttelevat, että sarja on tehty sillä mielin, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kammoksutaan, mutta kuvakieli ei vastaa tätä. Ruma mies komentaja Fredinä olisi paljon vahvempi kuvallinen valinta, jos tarkoitus on nähdä hänen harjoittamansa väkivalta inhottavana. Mutta jos tarkoitus on nähdä Fredin piiskaukset ja raiskaukset hitusen kiihottavina, komea mies on oikea valinta hommaan. Fred pysyy komeana läpi raiskauskohtauksenkin, vaikka miehen ilmeiden erilaisella kuvauksella olisi voitu lisätä kohtauksen inhottavuutta - mikäli sitä tavoiteltaisiin sen sijaan, että tavoitellaan Fredin esittämistä seksikkäänä.Pahoittelut, mutta ääripatriarkaattia ei ole tulossaOrjattaresi-romaanin kirjoittaja Margaret Atwood antaa tasaiseen tahtiin haastatteluita, joiden sisältö on kerta toisensa jälkeen sama: Handmaid's Talen naisia sortava maailma on lähempänä kuin koskaan! Yhtymäkohtia nykymaailmaan yritetään hakea esim. aborttilakien kiristyksistä Yhdysvalloissa. Tietenkään fantasioinnin tasolle ei tarvitse mennä, koska on maita, joissa tälläkin hetkellä on kirjan kuvaileman kaltainen ääripatriarkaatti: suuntaa vain katseesi vaikkapa Saudi-Arabiaan, Somaliaan tai Afganistaniin. Nämä maat eivät tietenkään kelpaa feministisen pornon sisällöksi paristakin syystä. Ensinnäkin naisten sorto islamin alla on asia, josta feministit eivät juuri halua puhua, ja toisekseen he haluavat päähenkilön, johon voivat samaistua. Fatimat ja aishat ovat liian kaukana heidän arkitodellisuudestaan, mutta nykyaikainen amerikkalainen sankaritar on lähempänä heidän omaa todellisuuttaan.Ajatuksessa siitä, että olemme matkalla kohti fundamentalistista patriarkaattia, on jotain erikoista. Feministit eivät pelkästään usko siihen - he haluavat uskoa siihen. He yrittävät väen vängällä hakea yhteiskunnastamme merkkejä siitä, että olemme luisumassa naisten silmittömään sortoon, ja väittävät konservatiivipoliitikkojen ajavan naisten sortoa, jota he eivät aja. Jos feministeille yrittää selittää, että emme me ole tekemässä naisista synnytyskoneita, ja mitä oikeasti uskommme ja tavoittelemme, he kiistävät puheet suuttumuksella ja kieltäytyvät kuuntelemasta. He eivät hyväksy rauhoittelua siitä, että kukaan ei ole tulossa alistamaan heitä Mooseksen lakiin, koska heille kyseessä ei ole vain pelko vaan tavallaan kutkuttava fantasiakin. Kuten sanottua, he nimenomaan haluavat uskoa, että moinen olisi mahdollista, mikä on kohtalaisen kieroutunutta.Ihminen ei pääse ihmisyyttään pakoon, ja vaikka feministien poliittinen aivopesu on vahvaa, mikään määrä aivopesua ei rökitä kymmenien tuhansien vuosien saatossa meille kehittyneitä ominaisuuksia. Jos viettejään yrittää tietoisesti pitää aisoissa, ne yleensä löytävät purkautumiskanavan ja voivat ottaa hyvinkin kieroutuneita muotoja. Voi käydä vaikkapa niin, että jos uskottelet itsellesi, että aggressiivisten ja vahvojen miesten sijaan seksikkäitä ovat pehmomiehet ja että naisen alistuminen on joka tasolla paha asia, löydät itsesi katsomasta tv-sarjaa, jossa miehinen aggressio ja naisen alistaminen on viety järisyttäviin sfääreihin.

Source: Handmaid's Tale: pornoa feministiseen makuun

Haettu automaattisesti blogista

Tagit: tiina wiik