Kivi on kyllä kovin äärivassari. Melkein tulisi mieleen sanoa tuota kommariksi.
Lasse Lehtinen puhuu täyttä asiaa tuossa jutussaan, mutta kiveä ilmeisesti harmittaa, kun vasemmistolaisuus ei ole valtavirtaa.
Muistetaan vielä sekin, kun hän valehteli olleensa joskus muka persu, ja "parantui" siitä, ja on nyt vihdoin löytänyt oikean aatteen, siis vasemmislaisuuden.
E. Oikea kuva..
https://demokraatti.fi/lasse-lehtinen-varo-vasemman-laidan-lumoa-sdpKoko historiansa ajan SDP on tasapainoillut puhdasoppisen laitavasemmiston houkutusten ja poliittisen realismin välissä. Joka kerta agitaattorien – oman aikansa populistien – kelkkaan lähteminen on päättynyt huonosti, muistuttaa tietokirjailija Lasse Lehtinen.
Sisällissodan kuukausina molemmat isoisäni olivat kulkeneet punaiset käsivarsinauhat sarkatakkiensa hihoissa. Toisilleen tuntemattomat nuoret miehet oli Pyhtäällä pakotettu punakaarteihin. Kieltäytyminen ei niissä oloissa ollut mahdollista.
Tai ehkä he kävivät omaa vapaussotaansa? Heillehän oli laulettu, että ”kauhea joskin on puhdistustyömme, ihmisen onnen on ehtona se.”
Onnen päivät koittaisivat köyhille, kun ensin tapettaisiin oman kansan parempiosaiset.
Historia ei toista itseään sellaisenaan, mutta kyllä se kovin usein on loppusointuinen menneisyyden kanssa.
Kannattaa aina olla varuillaan, kun aatteellisella oikeaoppisuudellaan ylpeilevä vähemmistö pyrkii ohjaamaan tolkullisen enemmistön harhapoluille.
LENIN muotoili lähetyskäskynsä kirjassaan Vasemmistolaisuus lastentautina kommunismissa:
”Jokaisen kommunistin on oltava oikeastaan organisaattori eikä ainoastaan harjoitettava agitaatiota ja propagandaa, mutta ennen muuta hänen on opittava järjestämään muita, puolueen ulkopuolella olevia työläisiä.”
Aate velvoitti kunnon kommunistin hankkimaan lisää kannattajia nimenomaan kilpailevasta työväenpuolueesta. Parhaita käännynnäisiä olivat hyvää tarkoittavat ja politiikkaa ymmärtämättömät, niin sanotut hyödylliset idiootit.
Sisällissodan jälkeen katkera Kuusinen antoi vuosien ajan Suomeen jääneille ohjeita Moskovasta. Työläisille piti puhua SDP:sta aina jyrkän kielteisesti ”Lapuanliikkeen ja suojeluskuntien liittolaisena”, kompromissien tekijänä.
Demarien vasemmistosiipeä piti rohkaista ymmärtämään maailmanvallankumousta.
Samaan aikaan Tanner kehotti huolehtimaan siitä, että SDP:n aate säilyy terveenä ja idästä tulleelta informaatiovaikuttamiselta vapaana.
”Siten suojelemme puolueemme arvokkaita perinteitä ja hyödytämme parhaiten työväenluokkaa samoin kuin kansaa kokonaisuudessaankin.”
Siihen tarvittiin aikanaan puhdistuksia myös SDP:ssa. ”Kuutosten” nimellä tunnetuksi tullut sosialidemokraattisten kansanedustajien ryhmä innostui talvisodan jälkeen kannattamaan Neuvostoliiton pyrkimyksiä.
Heidät erotettiin puolueesta 1940 ja myöhemmin vangittiin epäiltynä maanpetoksellisesta toiminnasta.
