Yhdelläkään ei-toivotulla afrolla ei ole asiaa Suomeen, jos niin päätämme.
Ketkä päätämme? Luulenpa, että ei ole olemassa ketään meitä, jotka päättäisimme jotakin tuollaista.
Tuolla tavalla on muuten vastattu aikaisemminkin, kun olen väestöennusteisiin perustuen kirjoittanut siitä, miten Euroopalle mahdollisesti käy, kun tänne virtaa miljoonia ja satoja miljoonia ihmisiä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Eurooppa muuttuu Afrikaksi. Ja tähän mustamaalaushenkisen ennustuksen esittämiseen on vastatattu, että näin ei tarvitse käydä, jos me toisin päätämme. Kukaan ei ole kuitenkaan esittänyt, että jossakin päin Eurooppaa olisi nousemassa ryhmä “me”, joka pystyisi kääntämään kehityksen kulun.
Myönnän, että kehitykseen voidaan jossakin määrin vaikuttaa, ja sitä voidaan hidastaa, ja sitä hidastetaankin. Mutta onko sillä muuta merkitystä kuin että väistämätön lopputulos siirtyy hieman kauemmaksi tulevaisuuteen.
He eivät tule organisoituina valloitusjoukkoina vaan vähitellen. Klassinen asia.
Tuosta syystä torjunnassa epäonnistutaankin. Muutos tapahtuu niin hitaasti, että siihen havahdutaan vasta, kun se on jo tapahtunut. Valloitusjoukon tulo sen sijaan huomattaisiin ja uhka torjuttaisiin heti alkuunsa.
Ratkaisevaa valkoisen rodun säilymiselle on tahtotila.
Jota ei ole. Päinvastoin valkoinen rotu, jos tällaista nimitystä voi käyttää, on tekemässä harkittua itsemurhaa. Ensinnäkään mihinkään omaa rotuun ei edes uskota, ja jos uskotaankin, valkoiseen rotuun kuulumista vihataan ja hävetään sen tekemien rikosten (kolonialismi, riisto, sodat, orjuus, ahneus, ympäristön tuhoaminen. luonnonvarojen tuhlaaminen etc.) takia. Afrikkalaiset taas nähdään turmeltumattomina ihmisinä, jaloina villeinä, sosiaalisina ja seurallisina, musikaallisina luonnonlapsina. Afrikkalaisen saaminen puolisoksi ja lasten isäksi on lottovoitto valkoiselle naiselle. Näin uskotaan. Koita puhua tällaisessa ympäristössä valkoisen rodun säilymisestä, niin olet ihmisten silmissä äärioikeistolainen rasisti ja fasisti ja vihapuja ja ties mikä.
Uudessa Tekniikan Maailmassa oli artikkeli vieraslajien luomasta uhkasta. Mielestäni tätä voi soveltaa myös ihmisten kohdalla. Jos näille vieraille luodaan otolliset olosuhteet, ne alkavat syrjäyttää alkuperäistä lajia.
Perinteisen suomalaisen geeniperimän afrikkalaistumista muuttoliikkeen ja turismin seurauksena ei voi verrata vieraslajin leviämiseen. Vieraslaji on kokonaan eri laji, joka elinvoimaisempana syrjäyttää alkuperäisen lajin. Perimän sekoittuminen sen sijaan tapahtuu alkuperäisen lajin sisällä ja muuttaa sitä.
Vieraslajin voi ainakin teoriassa poistaa ja eristää alkuperäisestä lajista, mutta vierasta etnistä perimää ei voi poistaa, kun se kerran on päässyt leviämään ja sekoittumaan. Jo pelkät puheet tällaisesta “poistamisesta” olisivat sopimattomia ja toisivat mieleen 1930-luvun opit.
Ilman monikultturismia ihailevaa valkoista päättäjien joukkoa mustat ja muutkin hiekan väriset joutuvat palaamaan tyhjin käsin lähtömaihinsa.
Alkuvaiheessa voi olla kyse ihmisistä, joilla on lähtömaa, johon voi palata. Seuraavan sukupolvella ei enää ole lähtömaata eikä muuta kotimaata kuin Suomi. Näiden ihmisten kasvavan joukon kohdalla kehityksen kulkua ei voi enää kääntää. Ainoastaan silloin, jos jokin ihmisryhmä pitäytyy omana erillisenä joukkonaan, jolla on omat tavat ja oma uskonto ja oma identiteetti, ja joka ei pariudu kantaväestön kanssa, voidaan ajatella palaamista jonnekin, josta esivanhemmat ovat ehkä joskus tulleet. Venäjältä muutti suuri määrä juutalaisia Israeliin eli tavallaan “palasi” juurilleen. Tämä oli mahdollista, koska juutalaiset saivat säilytettyä oman identiteettinsä, mikä määritteli heidät juutalaisiksi.
Huomautan, että olen pelkästään kuvaillut asioita ja arvellut niiden kehittymistä erilaisiin ennusteisiin viitaten. En ole esittänyt, miten asioiden pitäisi mielestäni olla ja mitä pitäisi mielestäni tehdä. Ehkä olen sen verran fatalisti, että en usko, että asioille edes halutaan tehdä mitään, vaikka pystyttäisiinkin, ja nykyisen poliittisen järjestelmän puitteissa tuskin edes pystyttäisiin. Nähtäväksi jää, miten asioita toisenlaisessa järjestelmässä ratkaistaan. Miten esimerkiksi yksipuoluevaltio Kiina toimii, jos se joutuu maahanmuuttajatulvan kohteeksi. Päästääkö sekin sulauttaja-valloittajat kansansa sekaan kuten demokraattinen Eurooppa tekee, vai kasaako se rautaa rajalle.