Tässä uutisessa on erittäin epäselvää, mikä on Euroopan neuvoston kanta asioihin ja mikä pelkästään tämän humpuukikomitean aikaansaannosta.
Jos netti nyt on vihaa niin pullollaan, että poliisi ja oikeuslaitos täytyy sen suitsimiseen valjastaa suurimmalla resurssien uudelleenkohdentamisella sitten asekätkentäjutun, niin antaa sitten mennä. Netti on törkyä täynnä ja hyvähän sitä on veronmaksajien rahoilla tutkia. Suurinta osaa törkyntuottajista voidaan syyttää korkeintaan huonosta mausta ja arvostelukyvyn puutteesta, mutta eiköhän siitäkin saada lakiin joku rikos kirjoitettua.
Kun rikesakot ylinopeuksista eivät valtion kassaan tuottaneetkaan budjettivajeen verran euroja, laskettiin sakotuskynnystä ja tullaan laskemaan edelleen. Kenties "vihapuheestakin" tehdään rike taikka rikos ja lätkäistään vihapuhujalle sellaiset sakot, että tuntuu vielä seuraavana päivänä kohmelossakin. Näinhän saataisiin tyhjänä ammottavaan valtionkassaan vähän täytettäkin.
Ikävä kyllä "vihapuheen" suitsimisen perimmäisenä tarkoituksena ei ole valtion budjettivajeen kaventaminen, vaan arvostelun ja sananvapauden rajoittaminen.
Se mikä ylinopeuksien kohdalla alkoi oikeutetulla tavalla oikeasti liikenneturvallisuuden parantamiseen tähtäävällä liikennekäyttäytymiseen vaikuttavalla sakottamisella, muuttui vähitellen rahastamiseen pyrkiväksi kyttäämiseksi, jossa liikenneturvallisuutta käytetään pelkkänä keppihevosena.
Kun tarvittavia rankaisutuloksia ei tulla vihapuheen osalta saamaan aikaiseksi, on sananvapauden puuttumiskynnystä alennettava entisestään. Jo yksinomaan seikka, että poliisi lisää merkittävällä tavalla henkilöresursseja pelkästään kansalaisten sananvapaudenkäytön valvontaan ja tutkimiseen, merkitsee sinällään tämän merkittävän demokratian kulmakiven kutistamista. Jos kansalaiset eivät valvonnanpelon vuoksi uskalla enää ilmaista toiveitaan, halujaan ja uskomuksiaan yhteiskunnan suhteen, ei voida enää puhua demokratiasta. Kenties seuraavaksi aletaan valvoa yksittäisten kansalaisten äänestyskäyttäytymistäkin, jotta valvonta voitaisiin kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti kansalaisiin, jotka eivät ole neuvoa-antavien komiteoiden mielestä edistyksellisiä.
Kun sananvapauden rajoittamisen makuun ollaan kerran päästy, mikä estää rajoittamasta sitä edelleen. Keppihevosena voidaan aina käyttää yhteiskunnassa leimuavaa rasismia ja vihaa. Kukaan ei oikein tunne yhtäkään rasistia taikka vihapuhujaa, mutta kun media kerran niin vakuuttaa, täytyyhän niitä olla.
Ensin ne veivät naapurikylästä kaljupäisen pojan, sitten juopon huutelijan siitä korttelin kulmalta. Ihmetykset heräsivät kun hakivat Ellin naapuritalosta, herttainen vanha leski, mutta kuulemma raivossaan liekehtivä vihapuhuja. En tehnyt mitään vaikka vähitellen kaikki naapurini haettiin öisin. Nyt soi minun ovikelloni ja ihmettelen miksi, koskaan en ole pahaa sanaa kenestäkään sanonut, en edes siitä naapurikylän kaljupäästä.
Kaikkein kuvottavinta neuvoa-antavan komitean esityksessä on ruotsin asemaa toisena virallisena kielenä koskeva kohta. Eiköhän se ole kunkin valtion oma ja sisäinen asia, kuinka monella kielellä se haluaa vaikkapa lainsäädäntönsä kirjoittaa.
Nykyään ruotsi on Suomessa lähes huomaamaton vähemmistökieli. Sillä ei pitäisi olla minkäänlaista asemaa valtiollisena virallisena kielenä, koska se kuuluu saamen ja romanikielen kanssa samaan sarjaan. On olemassa kuntia, joissa asukkaiden kielijakauman perusteella on kohtuullista säilyttää niissä ruotsin- tai saamenkielen asema kunnallisten ja valtiollisten palvelujen tarjonnassa, mutta vain niissä. On suorastaan mieletöntä ajatella koko valtionhallinto kaksikielisenä, kun yli 90% kansalaisista ei toista virallista kieltä käytä, eikä edes haluaisi käyttää vaikka osaisikin. Hyvin pienellä murto-osan fragmentilla yllä mainituista kansalaisista se käyttämätön kieli on suomi.
Neuvoa-antava komitea antaa ruotsinkielen asemaa koskevalla esiintulollaan ymmärtää, että yhteiskunnassa sata vuotta sitten tehdyt, silloisissa oloissa jokseenkin ymmärrettävät valinnat olisivat jotenkin kiveenhakattuja, ikuisesti muuttumattomia totuuksia, joihin yhdenkään kuolevaisen ei koskaan, ikinä pitäisi kajota.
Suomessa määrätään lakeja säätävän instituution kautta virallisina käytettävät kielet. Neuvoa-antavalle komitealle tiedoksi ja neuvoksi: Suomessa lakeja säätävään instituutioon valitaan edustajat eduskuntavaaleilla. Mikäli kansantahto alkaa vähäisessäkin määrässä näkyä mainitussa instituutiossa, saattaa Suomen virallisissa kielissä tapahtua muutoksia, jotka ovat jokseenkin päinvastaisia neuvontanne suhteen.
Neuvoa-antavalle stasielimelle tahtoisin vielä sanoa, että ainoa varteenotettava asia teidän neuvossanne ovat jäljet, jotka johtavat sylttytehtaalle.
