Kirjoittaja Aihe: Sotahistoriaketju  (Luettu 194860 kertaa)

Velmu

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 410
  • Liked: 2569
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1500 : 11.08.2019, 08:43:30 »
Nyt vasta minulle tuli tutuksi sellainen sodan ajan kenraali kuin Einar Vihma. Mielenkiintoinen elämäntarina. Hän kuoli kranaatinheitinkeskityksessä elokuussa 1944. Hänellä oli maine miehenä joka pisti itsensäkin likoon, mikä lopulta koitui hänen kohtaloksensa.

Toisaalta hänellä oli myös maine tapattajakenraalina. Jos hän olisi jäänyt eloon sodan jälkeen niin luultavasti hänet olisi haastettu oikeuteen ja tuomittu vankeuteen koskien karkureiden ja niskoittelijoiden teloituksia.

Jotenkin tuollaisesta tulee vahva jälkiviisastelun maku mieleen sillä sodan aikana ei vaan normaalit siviililait voi päteä.

Jälkiviisasteluun kuuluu myös kauhistelu siitä, että Suomi ajautui välirauhan aikana Saksan liittolaiseksi. Suomeen talvisodan aluksi hyökännyt Neuvostoliitto oli pelottavana ja Baltian maat miehittäneenä lähes ympäröinyt Suomen ja valmistautui saattamaan työnsä loppuun "Suomen asiassa" (Molotov Hitlerille Berliinissä 11/1941). Saksa oli miehittänyt Tanskan ja Norjan ja Ruotsi oli kieltänyt talvisodan aikana kauttakulun maansa kautta Suomen avuksi jos sellaista apua olisi edes länsimaista ollut saatavissa.
Tässä puristuksessa oli ainoa pelastus itsenäisyyden säilyttämiseksi hyväksyä Saksan apu joka johtui ainoastaan siitä, että Hitler laski aivan oikein Suomen sitovan paljon neuvostojoukkoja Saksan yrityksessä valloittaa Neuvostoliitto.

Jälkiviisastelijat eivät ymmärrä sitä, että vaihtoehtoja tuolloin oli tasan kaksi. Suostua Saksan apuun ja säilyttää mahdollisuus itsenäisyyteen tai joutua Neuvostoliiton miehittämäksi ja menettää itsenäisyys. 

Vaniljaihminen

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 6 232
  • Liked: 6135
  • Jokaisen pravdan ensimmäinen uhri on totuus
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1501 : 28.08.2019, 15:43:35 »
Otetaan nyt tämä aihe tänne. En muista kuka se oli joka sanoi, että Venäjällä ei ole tärkeää se kuka on oikeassa vaan se on tärkeää, että on tarpeeksi vahva (jotta voisi olla oikeassa).

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006219246.html

Lainaus

Suomalaisdiplomaatti kävi joukkohaudoilla juuri ennen uutta ”Suomen teloittamien” etsintäkohua: ”Halusin nähdä Sandarmohin omin silmin”

Suomen Pietarin-pääkonsuli Anne Lammila vieraili Itä-Karjalan Sandarmohissa vain hieman ennen kuin Venäjä käynnisti tuoreet kaivaukset ”Suomen armeijan teloittamien neuvostosotavankien” etsimiseksi Stalinin joukkohaudoista.

Venäjän Karjalassa vietetään joka elokuun 5. päivänä Sandarmohin muistopäivää, jolloin omaiset kerääntyvät Karhumäen lähellä sijaitsevalle mäntykankaalle muistelemaan Josif Stalinin poliittisen terrorin uhreina vuosina 1937-38 menehtyneitä läheisiään.

Viime vuosina muistopäivästä on tullut Venäjän sisällä kuitenkin yhä arkaluontoisempi tapahtuma. Karjalan tasavallan ylin johto on ryhtynyt yllättäen boikotoimaan koko tilaisuutta, kun taas paikalle tulleiden omaisten, ihmisoikeusaktivistien ja ulkovaltojen edustajien on puolestaan vihjailtu olevan mukana ulkomailta johdetussa ”Venäjän vastaisessa informaatio-operaatiossa”.

Samaan aikaan Venäjällä on saanut yhä kasvavaa jalansijaa myös uusi ”vaihtoehtoinen teoria”, jonka mukaan Sandarmohin joukkohaudoissa viruisikin Suomen armeijan jatkosodassa 1941-44 teloittamia neuvostoliittolaisia puna-armeijan sotilaita tai Itä-Karjalan keskitysleirien siviilivankeja. Teorian mukaan heitä voisi olla Sandarmohissa jopa 500.

Jo ennen kuin ”vaihtoehtoinen Suomi-teoria” ilmestyi Venäjän julkisuuteen, suomalaisdiplomaatit kävivät Sandarmohin muistopäivässä säännöllisesti. Yleensä paikalla on käynyt konsuli Suomen pääkonsulaatin Petroskoin-toimipisteestä, mutta viime vuonna hän ei päässyt mukaan aikataulusyistä, mikä ehti herättää jo pettymystä suomalaisuhrien omaisissa.

Tänä vuonna paikan päällä kävi kuitenkin itse Pietarin pääkonsulaatin pääkonsuli Anne Lammila, joka osallistui Sandarmohin lisäksi myös Krasnyi borin – eli toisen tunnetun Stalinin ajan vainojen joukkomurhapaikan – muistotilaisuuteen.

– En ole itse päässyt mukaan aiempina vuosina lomien takia, mutta nyt järjestin lomani niin, että se onnistui. Halusin mennä paikan päälle näkemään kaiken omin silmin, kun taustalla on tämä Venäjän yleinen keskustelu Stalinista, Lammila kertoi IS:lle.

Suomella on suoranainen kytkentä Sandarmohiin siinä mielessä, että neuvostoarkistojen perusteella hiekkakankaalle on haudattu yli 900 Neuvostoliitossa asunutta tai oletettuun työläisten ihannevaltioon loikannutta suomalaista.

Memorial-järjestön ansiosta neuvostoarkistoista on pystytty selvittämään kaikkiaan yli 6 000:n Sandarmohiin haudatun Stalinin vainouhrin nimet vuosilta 1937-38.

Stalinin suomalaisuhrien omaisille Lammilan käynti muistotilaisuudessa oli tärkeä signaali siitä, että Suomi ei ole heitä unohtanut. Tosin monen mielestä virallisen Suomen pitäisi osallistua vielä paljon nykyistäkin aktiivisemmin heidän muistamiseensa esimerkiksi pystyttämällä Sandarmohiin muistomerkki Suomen valtion puolesta. Muistomerkin puolesta on puhunut aiemmin julkisuudessa myös entinen Suomen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen.

Aiempina vuosina myös Karjalan tasavallan johto otti osaa muistopäivän viettoon säännöllisesti, mutta vuonna 2016 käytäntö muuttui.

– Ennen vuotta 2016 Karjalan ylintä johtoa oli myös aina mukana, mutta ei enää sen jälkeen. Tällä kertaa Karjalan hallinnon ainoana edustajana paikalla oli ihmisoikeusvaltuutettu, joka tosin hänkin kertoi olevansa juuri jättämässä paikkansa, Lammila kertoi.

Vuosi 2016 oli niin ikään sama vuosi, jolloin petroskoilaiset historiantutkijat Sergei Verigin ja Juri Kilin esittivät ensi kertaa ”vaihtoehtoisen” Suomi-teoriansa Sandarmohin joukkohaudoista.

Sandarmohin joukkohaudat vuonna 1997 löytänyt historianharrastaja Juri Dmitrijev tyrmäsi julkisuudessa Veriginin ja Kilinin väitteet, mutta pian sen jälkeen joulukuussa 2016 alkoivat Dmitrijevin omat ongelmat. Hänet vangittiin tuolloin ensi kertaa syytettynä lapsipornografian valmistamisesta.

Tällä hetkellä Dmitrijeviä vastaan on meneillään jo toinen oikeudenkäynti lapsiseksisyytteistä. Venäjän ihmisoikeusjärjestöt pitävät syytteitä yleisesti tekaistuina ja poliittisesti kokoon kyhättyinä osana koko Venäjän laajuista Stalinin maineenpalautuskampanjaa.

Lammilan lisäksi Krasnyi borin ja Sandarmohin muistotilaisuuksiin otti osaa myös useiden muiden eurooppalaisten valtioiden diplomaatteja, sillä Memorialin keräämien tietojen perusteella Sandarmohiin on haudattu 58:n eri kansallisuuden edustajia.

– Nyt paikalla oli konsulitason edustajia ainakin Ruotsista, Ranskasta, Saksasta, Hollannista, Tshekistä, Slovakiasta, Puolasta ja Ukrainasta, Lammila luetteli.

Lammilan mukaan hän ei ole saanut Venäjän viranomaisilta mitään palautetta Sandarmoh-käynnistään.

– Ei ole tullut mitään. Tämähän on perinteinen tilaisuus, jossa muistellaan Stalinin vainojen uhreja. Eihän siinä pitäisi olla mitään väärää.

Toisaalta myöskään Suomen valtio ei ole ainakaan tähän mennessä katsonut tarpeelliseksi reagoida Venäjän julkisuudessa väitteisiin, joiden mukaan Sandarmoh ei olisikaan mikään todiste Stalinin ajan julmuuksista tai että Stalinin lisäksi samoilla hiekkakankailla julmuuksiaan tekivät sittemmin myös suomalaiset.

– Emme ole katsoneet aiheelliseksi tehdä mitään virallista yhteydenottoa, sillä eihän Suomen pääkonsulaatilla voi olla tähän mitään muuta kantaa kuin se, että me nojaamme suomalaisiin arkistoihin ja tutkijoihin, Lammila sanoi.

Lammilan mukaan Suomen edustustot Venäjällä ovat koko ajan korostaneet, että Suomi on valmis auttamaan yhteyksissä asiantuntijoihin, mikäli etsijäryhmä haluaisi tutkia suomalaisia arkistotietoja.

– Meillä on avoimet ja hyvin kattavat arkistot, joissa ei ole kuitenkaan mitään viitteitä Sandarmohiin. Tapaamieni suomalaisten asiantuntijoiden mukaan olisi myös ihan mahdotonta, että jossakin olisi ollut laajamittaisia sotavankien ampumisia ilman, että niistä olisi jäänyt mitään merkintöjä arkistoihimme.

Tuoreita kaivauksia Sandarmohissa on tehty tänä syksynä Venäjän puolustusministeriön ja Venäjän sotahistoriallisen seuran toimesta.

Sotahistoriallinen seura on perustettu presidentti Vladimir Putinin ukaasilla vuonna 2012, joten siinä mielessä Karjalan kaivauksissa ei ole kyse mistään pelkästä paikallistason puuhailusta.

Tänä kesänä venäläinen etsintäryhmä sai kaivauksiinsa avukseen myös dosentti Johan Bäckmanin, jota Venäjän johto on usein aiemminkin käyttänyt erilaisten propagandaoperaatioidensa keulamiehenä esimerkiksi Krimillä, Itä-Ukrainassa ja Syyriassa.

Venäjän mediatietojen mukaan Sandarmohista on nyt nostettu ylös ainakin 16 ihmisen jäänteet viime syksynä nostettujen viiden lisäksi. Etsintäryhmän mukaan heitä on aihetta epäillä suomalaisten teloittamiksi neuvostoliittolaisiksi sotavangeiksi esimerkiksi haudoista löytyneiden ulkomaalaisvalmisteisten hylsyjen ja kangaspalasten perusteella. Etsijät eivät ole kuitenkaan esittäneet julkisuudessa mitään selkeää todistetta sille, mihin he Suomi-teoriansa perustavat.

Useat venäläiset riippumattomat uutissivustot ja kansalaisjärjestöt ovat tuominneet nyt suoritetut kaivaukset ammattitaidottomiksi, tarkoitushakuisiksi ja Venäjän lakeja sekä Stalinin vainouhrien hautarauhaa rikkoviksi.

– Näihin väitettyihin löydöksiin on vaikea ottaa mitään kantaa ilman, että ne tutkittaisiin riippumattomien tutkijoiden toimesta, Lammila totesi.

Arja Paananen, Pietari

"Ei näytä olevan yhtään hyvää syytä miksi läpeensä tieteeseen perustuvan diktatuurin tarvitsisi kaatua. "
-Aldous Huxley, Brave New World Revisited.

Vaniljaihminen

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 6 232
  • Liked: 6135
  • Jokaisen pravdan ensimmäinen uhri on totuus
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1502 : 28.08.2019, 16:58:31 »
Oho, lisää pukkaa.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006219544.html

Lainaus
Sandarmoh-kaivausten kohu: Järjestö vaatii Venäjän ja Suomen sota-arkistoja auki – kansallis­arkisto: nehän on avattu jo aikaa sitten

Kansallisarkiston mukaan venäläisille etsijöille on tarjottu sekä arkistoapua että mahdollisuutta saada oikeushammaslääkäri Helena Ranta mukaan Sandarmohin vainajien tutkimuksiin, mutta tarjouksiin ei ole reagoitu.

Neuvostojohtaja Josif Stalinin toimeenpanemien poliittisten vainojen uhrien kohtaloa selvittelevä kansainvälinen Memorial-järjestö on julkaissut vastikään vetoomuksen, jossa se tuomitsee Venäjän toimeenpanemat ”Suomen teloittamien sotavankien” tuoreet etsinnät Sandarmohin joukkohaudoilla.

Presidentti Vladimir Putinin käskystä perustettu Venäjän sotahistoriallinen seura yrittää kaivauksillaan todistaa, että Stalinin 1930-luvun vainouhrien joukkohautoihin olisi haudattu myös jopa 500 suomalaisten jatkosodassa teloittamaa neuvostoliittolaista sotavankia.

Memorial moittii venäläisten historiantutkijoiden uutta Suomi-hypoteesia ”mihinkään perustumattomaksi” ja suoritettuja kaivauksia ”propagandapoliittiseksi tilaustyöksi” sekä ”vandalismiksi”.

Samalla Memorial vaatii myös, että kaikki asiaa mahdollisesti koskevat arkistot pitäisi avata nopeasti sekä Venäjällä että Suomessa.

– Jotta tutkimuksia voitaisiin suorittaa, on välttämätöntä taata tutkijoille pikaisesti vapaa pääsy kaikkiin arkistomateriaaleihin, joita on Venäjän ja Suomen valtiollisissa ja hallinnollisissa arkistoissa ja jotka voivat sisältää tietoja niin vuosien 1937-38 joukkoampumisista kuin myös Suomen ylläpitämillä sotavankileireillä olleiden puna-armeijalaisten kohtalosta Karjalan miehitetyllä alueella 1941-44, Memorialin vaatimuksessa lukee.

Käytännössä Memorialin vaatimus arkistojen avaamisesta kohdistuu nimenomaan Venäjään, jonka arkistot ovat Putinin aikana pikku hiljaa sulkeutuneet uudelleen oltuaan hetken aikaa melko avoimia Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.

Kansallisarkiston pääjohtajan Jussi Nuortevan mukaan kaikki Suomen ottamia sotavankeja koskeva aineisto on jo nyt tällä hetkellä myös ulkomaalaisten tutkijoiden vapaassa käytössä.

– Suomessa kaikki sota-aikaa koskevat arkistot ovat olleet jo pitkään avoimia. Asiaa koskeva tutkimus Karjalan tasavallassa ei ole ollut avointa, mikä on suurin ongelma, Nuorteva kommentoi IS:lle.

Suomessa ei ole nykyisin erillistä sota-arkistoa, vaan sen aineistot liitettiin vuoden 2008 alusta lukien Kansallisarkistoon.

Tietosuojavaltuutetun luvalla Kansallisarkisto on myös luovuttanut Venäjälle tiedon kaikista Suomen sotavankileireillä olleista sotavangeista. Linkki sotavankeja ja siviilileirivankeja koskevaan venäjänkieliseen tietokantaan löytyy tästä linkistä.

Nuortevan mukaan Kansallisarkisto on myös tarjonnut venäläistutkijoille yhteistyötä, mutta tarjouksiin ei ole reagoitu.

– Olemme tarjoutuneet osallistumaan kaivauksiin ja antamaan aineistoja tutkijoiden käyttöön. Meihin ei kuitenkaan ole otettu yhteyttä, hän sanoi.

Nuorteva kertoo keskustelleensa Sandarmohista myös oikeushammaslääkäri Helena Rannan kanssa, joka on antanut jo alustavan suostumuksensa jäänteiden tutkintaan. Venäläisillä ei ole kuitenkaan ollut ainakaan tähän mennessä kiinnostusta pyytää Rantaa mukaan tutkimuksiin.

– Helena Ranta olisi valmis osallistumaan, ja hänhän on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista tämän alan asiantuntijoista. Näihin tarjouksiin ei ole reagoitu, Nuorteva kertoi.

Useat venäläiset ihmisoikeusjärjestöt ja arkeologian asiantuntijat ovat tuominneet nyt suoritetut kaivaukset ammattitaidottomiksi ja laittomiksi. Heidän mukaansa kaivausten valmistelutyö on suoritettu hätäisesti ja itse kaivaukset sekä niiden dokumentointi on tehty tavalla, joka on omiaan herättämään epäilyn esimerkiksi todistusaineiston turmeltumisesta.

Myös Nuorteva esittää epäilynsä siitä, että venäläisen ryhmän mahdolliset tutkimustulokset eivät täytä kaikkia kansainvälisiä kriteereitä.

Vielä on epäselvää, milloin tuoreiden kaivausten tulokset julkistetaan, mutta Venäjän valtiollisen median välittämän mielikuvan mukaan etsijäryhmä uskoo nyt pystyvänsä todistamaan vaihtoehtoisen Suomi-teoriansa paikkansapitävyyden.

– Tulemme kyseenalaistamaan tutkimustulokset, ellei niitä ole tehty tavalla, joka vastaa kansainvälistä tieteellistä tutkimusta, Nuorteva sanoi.

Nuortevan mukaan Suomi rekisteröi sotien aikana varsin huolellisesti sotavangit ja myös Itä-Karjalan siviilivangit jatkosodassa. Kuolleista on julkaistu luettelot ja vankeusajan tiedot internetissä sekä suomeksi että venäjäksi.

Kaikkineen venäläisten väite suomalaisten Sandarmohissa suorittamista teloituksista kuulostaa Nuortevan mukaan mahdottomalta.

– Kun Suomi on julkistanut verkossa yli 19 000:n Suomen sotavankileireissä ja Itä-Karjalan siviilileireissä kuolleiden neuvostosotavangin ja siviilivangin nimet, niin miksi ihmeessä olisimme jättäneet julkistamatta henkilöitä, jotka olisivat kuolleet tai surmattu Sandarmohissa? Nuorteva kysyy.

– Suomalaiset eivät ylipäätään suorittaneet massasurmaamisia. Sellaisista ei kerrota edes punasuomalaisten ja maan alla toimineiden kommunistien asiakirjoissa, joissa tällaiset olisi sodan jälkeen epäilemättä tuotu esille kirjoituksissa liittoutuneiden valvontakomissiolle.

Suomi-hypoteesiaan ylläpitänyt petroskoilainen historiantutkija Sergei Verigin on esittänyt Venäjällä jopa väitteen, että Suomi tiesi jo jatkosodassa Stalinin joukkohaudoista Sandarmohissa.

Veriginin mukaan Suomi olisi kuitenkin salannut tietonsa siksi, että Suomen armeija halusi itse käyttää samaa kätevää hautapaikkaa omiin sotavankiteloituksiinsa.

Nuorteva ei väitettä niele.

– Jos suomalaiset olisivat löytäneet tuhansien Stalinin vainoissa kuolleiden ruumiit, olisi sitä aivan varmasti käytetty propagandassa vakuuttamaan paikallista väestöä neuvostohallinnon julmuuksista.

Arja Paananen, Pietari

Ei muuta kuin Oula Silvennoinen "tutkimaan".
"Ei näytä olevan yhtään hyvää syytä miksi läpeensä tieteeseen perustuvan diktatuurin tarvitsisi kaatua. "
-Aldous Huxley, Brave New World Revisited.

Golimar

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 14 935
  • Liked: 20497
  • Ego sum Spartacus
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1503 : 05.09.2019, 20:56:24 »
Mielenkiintoinen video muutaman panssarivaunun etenemiskyvystä.

Stridsvagnars framkomlighet / Tank cross-country capability: Sherman vs Panther vs Strv m/42

https://www.dailymotion.com/video/x31qqzl

Faidros.

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 24 980
  • Liked: 18053
  • Blues for Allah
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1504 : 07.09.2019, 09:26:00 »
Antony Beevor kertoo uudessa lähes tuhatsivuisessa kirjassaan (Toinen maailmansota), ettei toista maailmansotaa aloittanut Hitler, vaan Stalin.
Stalinin määräyksestä puna-armeija hyökkäsi Halhin-Golin alueella japanilaisten kimppuun ja taistelua johti, kukapa muu, kuin kenraali Zukov.
Tämä hyökkäys tapahtui vain kaksi viikkoa ennen kuin Saksa hyökkäsi Puolaan.
Käsittämätontä että niin monessa tietolähteessä pidetään Saksaa sodan aloittajana. Ehkä siksi, ettei puna-armeija hyökännyt Euroopassa ensin? Oliko Nl:n hyökkäyksellä sitten vaikutusta Hitlerin päätökseen hyökätä Puolaan?
www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006229728.html?ref=rss
« Viimeksi muokattu: 07.09.2019, 09:28:55 kirjoittanut Faidros. »
Kun yksi ihminen kärsii harhasta, sitä sanotaan hulluudeksi. Kun monta ihmistä kärsii harhasta, sitä sanotaan uskonnoksi. -Robert M Pirsig-
Millainen luonne 2000-luvun mekaanikolla pitäisi olla,jotta hän sietäisi koneiden päälle kasattuja elektronisen hevonpaskan kerrostumia.
-Matthew B.Crawford-

Nuivanlinna

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 9 784
  • Liked: 6840
  • Kuka ullattui? Mina en.
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1505 : 07.09.2019, 10:16:27 »
Antony Beevor kertoo uudessa lähes tuhatsivuisessa kirjassaan (Toinen maailmansota), ettei toista maailmansotaa aloittanut Hitler, vaan Stalin.
Stalinin määräyksestä puna-armeija hyökkäsi Halhin-Golin alueella japanilaisten kimppuun ja taistelua johti, kukapa muu, kuin kenraali Zukov.
Tämä hyökkäys tapahtui vain kaksi viikkoa ennen kuin Saksa hyökkäsi Puolaan.
Käsittämätontä että niin monessa tietolähteessä pidetään Saksaa sodan aloittajana. Ehkä siksi, ettei puna-armeija hyökännyt Euroopassa ensin? Oliko Nl:n hyökkäyksellä sitten vaikutusta Hitlerin päätökseen hyökätä Puolaan?
www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006229728.html?ref=rss

Samasta aiheesta on kirjoitellut
Lainaus
Veikko Huuska: STALININ ”LIKAINEN TUSINA” eli Neuvostoliiton noin kaksitoista ”pientä sotaa” vuosina 1935-1941
http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/76504-stalinin-%E2%80%9Dlikainen-tusina%E2%80%9D-eli-neuvostoliiton-kaksitoista-%E2%80%9Dpient%C3%A4-sotaa%E2%80%9D-vuosina-1935-1941
Khalkin Gol –joen sota (venäläisittäin ”kampanja”; taistelualueena käytetään myös: Nomonhan) toukokuu 1939 – syyskuu 1939; tapahtumapaikka: Ulko-Mongolian ja Japanin miehittämän Mantshurian rajajoella. 

Toistuvat japanilaisten suorittamat rajahäirinnät provosoivat 22.5.1939 Neuvostoliiton joukot (700.Jv.P ja 260 RatsuEsk.) ylittämään joen.  28.-30.5.1939 japanilaiset ajavat eversti Yaozo Azuman johdolla venäläiset takaisin ja vakauttavat tilanteen alueella.  Taistelut jatkuvat.  14.7.1939 Izvestija ilmoittaa Moskovassa, että Puna-Armeijan riveissä on kaatunut 2.000 ja haavoittunut 3.500 sotilasta.  [Ilmoitettujen menetysten perusteella on laskettavissa, että puolentoista kuukauden ”kampanjan” aikana taisteluihin on osallistunut NL:n puolelta (10 %:n tappio-arviolla) noin 50.000-60.000 sotilasta, eli n. 4 divisioonaa, VH]. 

Virallinen Suuren Isänmaallisen Sodan military-sivusto kertoo: Japanin Kwantung-armeija sai jatkuvasti Port Arthurin kautta täydennyksiä: vaikka vihollinen oli menettänyt jo varhaisessa vaiheessa yli 10.000 sotilasta, melkein kaikki panssarinsa, enimmän osan tykistöään.  Japanin joukkojen vahvuus oli 75.000 miestä, 182 tankkia, yli 300 lentokonetta, 500 tykkiä mukaan lukien raskas tykistö. 

Tasan kaksi viikkoa II maailmansodan syttymisen jälkeen eli 15.9.1939 ulkoministeri V. Molotov ja Japanin Moskovan suurlähettiläs Hiroshi Oshima allekirjoittavat Moskovassa aseleposopimuksen. 

Ajoitus ei ole sattuma: kahden päivän päästä eli 17.9.1939 NL käynnistää lännen ”kampanjansa”.  Saksan kanssa laaditun sopimuksen mukaisesti se liittyy saaliinjaolle Molotov-Ribbentrop –paktissa määritellyn etupiirijaon puitteissa, käynnistäen sotatoimet Puolassa ja Länsi-Valkovenäjällä.  [”Itä-Puolan vapautus –kampanja” ja ”Länsi-Belaruksen kansan vapautuskampanja”, kuten sotiin osallistuneiden miesten ansioluetteloissa ja kunniamerkkiperusteluissa mainitaan]. 

Myöhemmin saatujen tietojen mukaan Neuvostoliiton Puna-armeijan joukkojen vahvuus Kauko-Idän sotanäyttämöillä 1938 ja 1939 –sodissa oli yhteensä 92.051 miestä.  Niistä Khalkin Gol-joen kampanjaan osallistui 69.101 miestä, sekä ylempänä mainittavaan Hasan järven kampanjaan 22.950 miestä.  Sotien tappiot: KIA ja haavoihinsa kuolleet 7.548, sairastuneet ja WIA 7.548, MIA 1.218.

Vähäisempien maataistelujen lisäksi käytiin melko massiivista ilmasotaa.  Heinäkuussa 1939 Japani väitti vihollisen siis Neuvostoliiton menettäneen 481 konetta ja he itse 14. 

Oli tavanomaista, että sodan osapuolet esittivät molemmin puolin kaunisteltuja lukuja.  Sen vuoksi pätevien lukemien esiin kaivaminen on vaikeaa, ja ainakin tulkinnanvaraista.  Elokuussa 1939 Japani raportoi 134:n puna-armeijan koneen ja 23:n oman koneen pudotukset.  Neuvostoliiton puolella puna-armeijan ilmavoimien upseeri A.B.Vorozenski ilmoitti vahinkosuhteeksi: NL – Japani 4:1 toukokuussa, mutta kesäkuussa jo 1:3, heinäkuussa 1:4 ja elokuussa peräti 1:10. 

Kampanjassa Japanin ilmavoimat menetti 141 miestä, joista 17 majureita tai ylempiä upseereita.  Korkea-arvoisin kaatunut oli Eversti Abe Katsumi, 15. Lentorykmentti.  Lisäksi 89 WIA.  Neuvostoliittolaiset ottivat 500 japanilaista POW, joukossa yksi eversti.  29.7.1939 vanhempi luutnantti V.G.Rakhov ampui alas Japanin ilmavoimien ”ässän” majuri Fumio Haradan.  Japanilainen putosi venäläisten puolelle ja saatiin elävänä kiinni, mutta mies yritti itsemurhaa. 

Kun Haradaa pyydettiin kertomaan alasampujansa, hän kumarsi ”kunnianosoituksena voittajalle”.  Myös luutnantti Daihoki Naoyuki, 11.LeLa, jäi POW:ksi.  Venäläiset lähettivät hänet Shintan sairaalaan, matkalla junahytin ja wc:n ovet pidettiin lukitsematta harakirin teon torjumiseksi.  Kerrotaan että vähän ennen 6 tunnin oikeudenkäyntiä paikalle toimitettiin 2 ruumisarkkua.  Oikeudenistunnon jälkeen vartijoita kiellettiin menemästä vankien huoneeseen.  Sekä Naoyuki että Harada ampuivat itsensä vartioupseerin heille luovuttamilla pistooleilla.  Japanissa lehdistö julkaisi Haradan kuvan: kuollut sankarillisesti taistelussa. 

Tutkija Aleksei Stepanovin mukaan Neuvostoliiton ilmavoimat väitti pudottaneensa yli 650 japanilaista konetta ja omien menetystensä olleen 143 konetta.  1980-luvulla neuvostoliittolaisten arvioita omista tappioista nostettiin 207:ään (sisältäen 160 hävittäjäkonetta).  Neukuilla oli Polikarpov I-152 (I-15bis) ja Polikarpov I-16 –tyypin koneita.   Ensin mainittu pystyi tekemään täyden ympyrän kaarroksen 11 sekunnissa. 

Japanin ilmavoimien lentäjillä kerrotaan olleen aivan yleisesti yli 1.000 lentotunnin kokemus kun Neuvostoliiton VVS:n lensi yleensä ennen rintamalle komentamista noin 100-120 tuntia.  Tietenkin oli joitakin poikkeuksiakin, kuten veteraaneja, jotka olivat taistelleet Espanjassa ja Kiinassa.  29.5.1939 saapui rintamalle ensimmäinen täydennysjoukko, joka käsitti ko. veteraaneja: 48 lentäjästä 22:lla oli himoittu Neuvostoliiton Sankarin mitali. 

Japanin sinnikäs taistelu ja lentokoneiden ylivertainen tehokkuus Polikarpoveihin nähden herätti pitkälle meneviä ajatuksia Kremlissä.  Venäjän ydinalueiden puolustusta vahvistettiin.  Tutkija Alan Lothian summaa; Stalin tiesi että Neuvostoliiton kansainvälinen arvostus oli vaakalaudalla, ja lisäksi hän tiesi, ettei Hitler, jonka kanssa hän parhaillaan kävi neuvotteluja, kunnioittanut heikkoutta.  Puheet Neuvostoliiton tappioista Japanille aikaansaivat säpinää neuvostojohdossa. 

Kesäkuun 1. päivänä 1939 Khalkin Golin kampanjan uudeksi komentajaksi määrättiin kenraaliluutnantti Georgi Zhukov, 42 v.  Hän johti Puna-armeijan voittoisan läpimurtotaistelun.  Tulitauko allekirjoitettiin Japanin kanssa 15.9.1939.  Eikä päivä siis ollut sattuma.  Kaksi päivää myöhemmin, 17.9.1939 Neuvostoliitto yhtyi Saksan rinnalla Puolan jakoon.

Neuvostoliiton tärkein taistelija Khalkin Golin kampanjassa (Nomonhan konflikti) oli yksitaso I-16, joka tunnettiin Neuvostoliitossa nimellä ”Ishachok” (eli ”pikku aasi”).  Espanjan sisällissodassa nationalistit nimesivät sen ”Rata” ja tasavaltalaiset kutsuivat sitä nimellä ”Moskas”.  Japanilaiset puolestaan kutsuivat sitä nimellä ”Abu” (eli ”Paarma”).  Rakkaalla lapsella on monta nimeä. 

Alan miesten arvio oli, että Japanilla oli tuolloin maailman parhaat lentäjät. 

Hävittäjälentäjä B. Smirnov, joka oli osallistunut Espanjan sisällissotaan ja myöhemmin napsinut ilmavoittoja Nomonhan/Khalkin Golin sodassa, totesi: ”Uskon, että Japanin ilmavoimat ovat koulutetumpia kuin saksalaiset ja aggressiivisempia kuin italialaiset”. 

Pelastaakseen kasvonsa Neuvostoliiton Ilmailun ”Gighter King” Polikarpov järjesti näytöstaistelun kaapatun kaksitaso-Kawasaki 10:n ja yksitasoisen Polikarpov I-16:n välillä Neuvostohallituksen silmien edessä.  Joidenkin lähteiden mukaan itse Stalin olisi ollut mukana taistelunäytöksessä, mutta tuoreempien tietojen perusteella suomalainen alan auktoriteetti C-F.Geust on torjunut tällaisen tiedon.  Näytös oli pelkkää vedätystä, eikä se saanut Stalinia muuttamaan käsitystään voimasuhteista.  Polikarpov vaipui epätoivoon ja korvattiin nuoremmilla suunnittelijoilla kuten Mikojan ja Jakovlev. 

[Polikarpov pistettiin tietenkin häkkiin, josta hän, siellä jo pitempään NKVD:n valvonnassa tieteellistä työtään rajoitetuin vapauksin harjoittaneen toisen lentokonesuunittelija Tupolevin tapaan, vapautettiin, jossain vaiheessa siinä ”ensimmäisessä rehabilitoinnissa”, jonka Isäntä aloitti huhtikuussa 1939, kohta Jezovin ”katoamisen” jälkeen, ja Eurooppalaisen tilanteen kehkeytyessä kiihtyvällä kierteellä kohden Saksan-Neuvostoliiton paktia ja Euroopan jakoa, VH]. 
Nomonhan/Khalkin Golin verenvuodatuksen jälkeen ”vastavuoroisen tuen” oppi hylättiin, mutta tällä välillä Neuvostoliitto oli tuottanut 2-tasokoneita niin paljon, ettei niitä epävakaiden lento-ominaisuuksineen kyetty täysin korvaamaan ennen kuin muut sodat jo painoivat päälle.

Taistelut jatkuivat ja touko-heinäkuussa 1939 Japani oli kärsinyt 5.000 miehen menetykset.  Neuvostoliiton tappiot olivat suuremmat, mutta puna-armeija pystyi paremmin korvaamaan menetykset uusilla täydennyksillä. 

Todellinen taistelu oli logistiikkaa ja tällä lohkolla Zhukov loisti.  Hänen tukensa ja turvansa oli Trans-Siperian rautatie.  Zhukov arvioi, että hän tarvitsee yksinomaan tykistön kranaatteja 18.000 tonnia sekä poltto- ja voiteluaineita, ruokaa ja kaikkea muuta ylläpitämään nykyaikaista sodankäyntiä.  Samaan aikaan Japanin armeijaa kohdeltiin kaltoin.  Joukot joutuivat selviytymään päiväkausia ilman vettä.  Yleensä Nomonhan alue on karu ja viileä, mutta nyt sotaväki joutui ponnistelemaan kuumien päivien ja kylmänkosteiden öiden keskellä, päivisin lämpötila kohosi 104 asteeseen Fahrenheitia.  Pölyä oli kaikkialla, ilma kuhisee kärpäsiä ja hyttysiä.  Huono saniteettitaso ja veden puute johti pilkkukuumeen ja punataudin leviämiseen. 

Aivan helppoa ei ollut Neuvostoliitonkaan sodanjohdolla.  Hitler painosti yhä raivokkaammin Puolaa.  Huolestuneena Hitlerin tulevista toimista Stalin halusi vapautua riippakiveksi muodostuneesta Kauko-Idän sodasta, mutta tehdä sen niin vahvoista asemista kuin suinkin mahdollista. 

Elokuun alussa 1939 Stavka, Neuvostoliiton ylin johto lähetti Zhukoville ylimääräisen erän eli 1625 kuorma-autoa.  Tämä antoi Zhukoville rajun logistisen edun japanilaisiin nähden, ennen Neuvostoliiton viimeistä ratkaisevaksi tarkoitettua iskua. 

Suunnitelmissaan Zhukov oli perfektionisti.  Hän rakennutti näyttävästi omia puolustuslaitteita ja osoitti kaikin tavoin armeijansa asettuvan ”talvileiriin”.  Tällä hän pyrki harhauttamaan vihollista, ja toisaalta näyttämään tarkoituksenaan pitää sota Monglian maaperällä, ja ollakseen antamatta Tokiolle pienintäkään perustetta huutamaan maailmalle, ”Neuvosto-arggressiosta” noissa muutoinkin alakuloisissa olosuhteissa.  Joukkojen harjoitus tähtäsi puolustuksellisten valmiuksien kehittämiseen, kaikki tähtäsi puolustuksellisen yleisvaikutelman luomiseen Japanin tiedustelulle.  H-hetken hän määräsi tarkkaan tietylle päivälle.  Se oli sunnuntai elokuun 20. päivä.  Japanilaiset olivat silloin saaneet kenraaliensa ja komentajiensa luvalla vapaata…
20.8.1939 kello 5.45 ap Puna-armeijan ja Mongolian joukkojen hyökkäys japanilaisia vastaan alkaa Khalkin Golissa.  150 pommittajaa ja 100 hävittäjää iski Japanin puolustuslaitteita vastaan.  Tykistövalmistelu ja raskas pommitus kesti kolme tuntia.  Ohut etulinjan miehitys oli 80%:sesti täydennetty takaa ryhmitysalueilta hiljaisesti eteen murtokohtaan keskitetyillä iskupataljoonilla.  Taistelut päättyvät 30.8.1939 japanilaisten täydelliseen tappioon.  Kenraali Zhukov on lisätyillä resursseillaan vienyt sotatoimet käskettyyn lopputulokseen lähes määräajassa.  Hän Isännän käskyn ehdottomuuden tajuten koonnut kaiken osaamisensa; vahvistusten hiljaisen solutuksen eteen, harhauttavan kolinan omissa asemissa tuudittaakseen japanilaiset käsitykseen paikalleenlinnoittautumisesta, vaivihkainen syöksykaivantojen kaivaminen eteen.  Zukov on kieli poskella soveltanut massataktiikassa ja soluttavassa puolisissihyökkäyksessä kaikki Espanjan sodan maataisteluista saadun kokemuksen, sekä terroripommitusten niksit.  Avainsana tässä suhteessa oli huolellinen yhteistyö ilma- ja maavoimien kanssa.  Lisäksi hän sovelsi tykistön tulen keskitystä murtokohtiin kenties ensi kerran sotavoiman kokonaisuutta palvelevalla tavalla.  Viimeisen silauksen Zukovin taistelusuunnitelmalle antoivat ilmavoimien tiedusteluyksiköiden valokuvat japanilaisten asemista ja taustaryhmityksistä; maajoukkojen orientoinnissa hän käytti lentoihin osallistuneiden tiedustelu-upseerien kuulemista taktiikkapalavereissa. 

Venäläisillä sivuilla arvioidaan Zukovin tietoisesti ja ensi kertaa soveltaneen nykyaikaisen sodan rintamahyökkäyksessä kreikkalaissyntyisen sotateoreetikon Vladimir Triandafillovin teoksissaan esittämää näkemystä aselajien yhdistetyistä toiminnoista.  Kaiken kaikkiaan sanoisin, hyvin modernia moniosaajien taitojen käyttöä, ja kaiken materiaalin nivomista oman suunnitelman rakenteisiin.  Ks.:  http://en.wikipedia.org/wiki/File:Vladimir_Triandafillov.jpg sekä mielenkiinnosta myös: http://www.answers.com/topic/lt-gen-vladimir-triandafillov.

Mutta ennen kaikkea Zukovin vahvuus oli logistiikka.  Molemmat taisteluosapuolet olivat kaukana kaikesta, mutta Zukovilla oli toimiva Siperian rautatie, jota hän etevästi hyödynsi.  Elokuun puoliväliin mennessä Zukov oli tuonut eteen 5 jalkaväkidivisioonaa ja 4 panssariprikaatia lähtöasemiinsa; japanilaisilla oli paikalla 2 divisioonaa.  Kello 06.oo elokuun 20. päivänä 1939 Zukov iski.  Venäjän ja Mongolian joukkojen 100.000 miestä, 500 panssarivaunua ja 216 tykkiä puhuivat 48 kilometriä pitkän vitjan mitalta. 

Yllätys oli täydellinen.  Venäjän tykistö moukaroi japanilaisten asemia, japanin tykistön vastatulen ulottumattomista.  Pommit pirstoivat japanilaisten puhelinlinjat, eristivät yksiköt toisistaan ja pölläyttivät kevytrakenteiset korsut taivaan tuuliin.  200 kpl SB-2 –pommikonetta tuki taistelua.  Neuvostopommittajat pystyivät lentämään 20.000 jalan korkeudessa (>6.000 m), mikä oli liikaa japanilaisten hävittäjille.  Neuvostolentäjien menetykset olivat huomattavia, mutta niiden panos ratkaiseva lopputuloksen kannalta. 

Sota-opillisesti Zukovin etevyys näkyi aselajien yhteistoiminnassa.  Suomalaisten kannalta on huomionarvoista; venäläinen tutkimus kertoo, miten ”venäläiset olivat oppineet torjumaan japanilaisten käyttämiä Molotovin coctaileja [joko polttopulloja tuolloin kutsuttiin tuolla nimellä, vai vastako Suomen rintamalla? VH] muuntamalla tankkien polttoaineen dieseliksi ja asettamalla metalliverkkoja tulelle alttiisiin paikkoihin, ainakin moottorin säleikköihin”.  Zukov sovelsi kaksipuolista saarrostusta pyrkien ja myös toteuttaen sekä vasemmalla että oikealla sivustalla läpimurrot, joiden jälkeen seurasi voimakas ryntäys keskustaan, japanilaisten saarrostus. 

Eräs japanilainen rykmentinkomentaja poltti lippunsa ja teki seppukun, eikä antautunut.  Toinen ryntäsi kuolemaan juoksemalla venäläistä panssarivaunua kohden ”panzaita” raivokkaasti huutaen.  Kaikki oli turhaa; neuvostoliiton panssarit iskivät japanilaisia linnakkeita vastaan ja liekinheittimien avulla tankit raivasivat ne hiljaisiksi, ja takana seuraavaa jalkaväki suoritti viimeistelyn.  Elokuun viimeiseen päivään 1939 mennessä Neuvostoliiton sotaväki oli tuhonnut 60.000:sta taisteluun osallistuneesta japanilaisesta 45.000.  Bradley S. Thomasin mukaan Japani menetti syyskuun puoliväliin mennessä yhteensä 61.000 miestä.  Japanin 23.D menetti vahvuudestaan 73 %, JR71 kärsi 93 %:n tappiot, merellä taistelu oli tasaväkisempää, menetykset 28%.  Puna-armeija otti noin 3.000 sotavankia, monet vangiksi jääneet vakavasti haavoittuneita, niin heikkoja etteivät omin avuin kyenneet sotilaskunnian edellyttämään seppukuun.  Neuvostoliitto pyrki innokkaasti iskostamaan heistä kommunisteja. 

Loppuselvittelyissä noin 1.000 japanilaista POW:ia jäi Neuvostoliittoon mieluummin kuin palasi kasvonsa menettäneenä kotiin.  Neuvostoliiton kuolonuhrien määräksi ilmoitettiin 9.000, mutta myöhempi tutkimus on osoittanut että määrä oli lähempänä 17.000 tai vieläkin suurempi.  Thomasin mukaan Puna-armeijan ja Mongolian yhteiset menetykset olivat noin 18.500 miestä, joista noin 7.000 KIA. 

Saksalainen Der Freien Enzyklopädie, joka on toimitettu hyödyntäen Neuvostoliiton romahduksen jälkeen käytettävissä olleita arkistotietoja, kertoo:

Khalkin Golin alue oli täysin mieletön sotanäyttämöksi: siellä ei ollut infrastruktuuria eikä kulkureittejä.  Sodan alkuvaiheissa Neuvostoliiton huolto- ja täydennysyhteydet olivat heikommat kuin Japanilla.  Neukuilla oli linjasta lähimmälle rautatieasemalle 350 kilometriä, mutta radanrakentajapataljoonat vetivät rautatien rintamalle.  Japanilaiset tyytyivät pienitehoiseen kapearaiteiseen rautatiehen joka johti Nomonhaan (jossa oli pieni rautatieasema):  joukkojen, sotatarvikkeiden, muonan ja muun täydennyksen kuljetus oli työlästä.  Loppumatka rintamalle kulki heikkotasoista hiekkatietä.  Ratkaisutaistelun lähestyessä RKKA:n (Neuvostoliiton työläisten ja talonpoikain Armeijan) tykistö oli 3-kertainen japanilaisiin nähden, joukkojen määrä 2-kertainen, kun panssarivoimat nähtiin tasavoimaisina.  Japanin Kwantung-armeijan sijainti maastossa oli vuoristojen kätkössä, ahtaalla alueella, niin että sen oli vaikea, vaikka olisi halunnutkin, lisätä joukkovahvuuttaan luonnonolosuhteiden vuoksi.  Taistelevien osapuolten voimasuhteen saksalaislähteen mukaan:
 
Mielenkiintoista ja kauhistuttavaa on havaita, että Japanin puolelta tässä konfliktissa (sodassa) käytettiin, kuten sittemmin Kiinan-Japanin sodassakin, biologisia aseita, kuten aerosolit ja pernarutto.  Nämä levittivät taudinaiheuttajia hengitysilman kautta uhrien elimistöön.  Neuvostoliiton ja Mongolian sotilaita joutui kemiallisen sodankäynnin uhreiksi ja kamppailemaan pitkiä aikoja, samoin seurasi pitkiä toipilasjaksoja. 

Puna-armeijan panssarivoimat kärsivät raskaita tappioita, ja voidaan katsoa, että japanilaiset olivat hyvin vahvoja puolustustaistelussaan ja psykologisesti hyvin valmistautuneita.  Neuvostoliiton armeijan johto tunnustaa asiakirjojen mukaan panssarivaunujen ja panssaroitujen moottoriajoneuvojensa ongelmat koska yhteistyössä jalkaväen ja tykistön kanssa oli puutteita, mitkä johtivat raskaisiin tappioihin. 

Japanin 6.Armeijan riveissä taisteluihin osallistui 30.000 sotilasta, joista Japani väittää haavoittuneen tai kuolleen 8440 tai 8766.  Puna-armeijan kenttävahvuus alueella oli 57.000 jalkaväen sotilasta, 498 panssarivaunua ja 346 panssaroitua ajoneuvoa.  9.284 miestä KIA ja WIA.  Nämä ovat aiemmin julkistettuja tietoja. 

Neuvostoliiton romahdettua  luovutetuissa asiakirjoissa esiintyy paljon suurempia määriä: 6.831 KIA, 1.143 MIA, 15.952 WIA  = menetykset yhteensä 23.926 sotilasta.

Japanin tappio pohjoisella rintamalla Khalkin Golissa johti heidän paineensa suuntautumisen etelään, Kiinaa kohden, ja myöhemmin Kiinan-Japanin sotaan, ja lopulta 6.12.1941 Tyynenmeren sotaan. 

Khalkin Golin sodan lopputulos varmisti myös, että Japani ei hyökännyt Neuvostoliittoon ja pakottanut sitä kahden rintaman sotaan, vaikka liittolaisuus Saksan kanssa olisi sitä edellyttänyt ja Hitler sitä vaati.  3.4.1941 Japani ja Neuvostoliitto allekirjoittivat Puoluettomuussopimuksen.

Menehtyneiden määrä kertoo kaiken: hyökkääjän menetykset rintamahyökkäyksissä ovat yleisesti 2-3 kertaiset puolustajaan nähden.  Nyt puolustajien menetykset lähes kolminkertaiset hyökkääjään nähden.  Zukovin käyttämä keskitetty tykistö, ilmapommitus ja panssarivoima säästivät verta.  Näiden lukujen on täytynyt nostaa Stalinin itsetuntoa huomattavasti.  Tuossa vaiheessa hän on ehkä perustellustikin yhden taistelun nojalla arvioida puna-armeijan koko iskukyvyn raakasti yläkanttiin, koko armeija ei ollut Zukovin armeijan tasolla. 

Suomalaisten on Talvisodan syntyä, sodanpäämääriä ja aloitusta tutkiessaan terveellistä tietää taustalla tämä todennäköinen väärä käsitys punakoneen murhaavasta voimasta.  Pettymykset Suomen rintamalla olivat taatusti Isännälle todella karvaat, mutta samalla ne epäilemättä nostivat suomalaisen sotilaan arvoa hänen silmissään.

Elokuun lopun moukarinkajahduksen jälkeen Puna-armeija olisi voinut edetä Mantshuriaan saakka, tie oli avoin, mutta se pysähtyi Mongolian kansantasavallan kanssa sovitulle linjalle ja kaivautui.  Neuvostoliiton sotilastiedustelun verkosto toimi Tokiossa tuossa vaiheessa mestarillisen Richard Sorgen johdolla.  Sorgen tietojen mukaan japanilaiset halusivat lopettaa taistelut mahdollisimman pian.  [Japanin yliesikunta osoitti taktista kypsyyttä eikä halunnut juuttua Kiinan kukkuloille, kun maailmanstrategia vasta kehkeytyi, ja suunnitelmiin viimeistään tuossa vaiheessa liitettiin Yhdysvallat aivan vakavassa mielessä, VH]. 
Tämä sopi Stalinille kuin nyrkki silmään.  Japanin Moskovan suurlähettiläs Togo Shigenori esitti 22.8.1939 tulitaukoa.  Hitlerin kaamea hätä saada vihdoinkin sopimus aikaan Moskovassa, oli varsinainen pointti taustalla: Hitlerin salasähke Tokioon tepsi, ja kaikille kolmelle sopi tässä vaiheessa antaa ruudinsavun haihtua. 
Tuskin muste oli ehtinyt kunnolla kuivua, kun seuraavana päivänä, 23.8.1939 Neuvostoliitto allekirjoitti hyökkäämättömyyssopimuksen Natsi-Saksan kanssa Moskovassa, sopimalla samalla salaisella lisäpöytäkirjalla Puolan ja muunkin etupiirin jaon.  Hitler käynnisti sopimuksen toteutuksen ryntäyksellä Puolaan viikkoa myöhemmin, 1.9.1939.  Joidenkin pinnallisten tutkijoiden mielestä silloin siis 1.9.1939 alkoi toinen maailmansota. 
Mutta kuten tästäkin pienoiskatsauksesta (”pienten sotien” katselmus) on havaittu, kaikki alkoi jo paljon aikaisemmin. 
Japanin ”pohjoinen ohjelma” oli rutattu ja paiskattu roskakoriin.  Sen 6.Armeija oli murskattu.  Stalin oli ottanut kertakaikkisen revanssin Venäjän-Japanin sodan 1904-1905 häpeällisestä tappiosta.  On sanottu, että Khalkin Golin voitolla Zhukov käänsi maailmanhistorian suunnan: on jopa ylistetty, että hän oli mies joka voitti WW II:n.  Zhukovin voitto Japanista elokuussa 1939 oli välillisesti vaikuttamassa Saksan ensimmäiseen suureen tappioon WW II:ssa, nimittäin Moskovan ulkopuolella joulukuussa 1941.  Neuvostoliitto olisi luopunut Moskovasta ilman taistelua, ellei Zhukov olisi saanut luottamuksensa ja kunnioituksensa voimalla Stalinia vakuuttuneeksi tilanteessa vielä jäljellä olevista mahdollisuuksista.  Stalin oli jo valmistautunut lähtemään Moskovasta, ja valmiuskäskyt oli jo muotoiltu, mutta kuultuaan Zhdanovin lausunnon, että tämä voi järjestää onnistuneen puolustuksen Volokolamskin valtatielle ja muualle puolustuskenttään, muutti mielensä, ja Moskovassa oli puolustus ja Isäntä paikalla, ja loppu on historiaa.
Suurlähettiläs Togo allekirjoitti Neuvostojohdon kanssa 15.9.1939 tulitaukosopimuksen alkamaan seuraavasta aamusta 16.9.1939.  Tämä sotapeli oli todellista kalenteripeliä: sitä seuraavana aamuna 17.9.1939 Stalin riensi takatukka hulmuten aloittamaan oman länsihyökkäyksensä ja tuli näin mukaan Puolan jakoon. 
Teoreetikkojen kesken on paljon pohdittu Khalkin Gol –joen taisteluiden maailmanhistoriallista merkitystä.  Näyttää entistä perustellummin siltä, että niiden merkitystä ei voi yliarvioida.  Eikä etenkään taisteluiden lopputulosta.  Näin siitä huolimatta, että Khalkin Gol –joen taistelun tuntevat yhä vain jotkin pikkutarkat sotahistorian harrastajat tai maantieteilijät. 
Menestymällä Kauko-Idässä Stalin sai roppakaupalla itseluottamusta.  Zukovin moukarin puhuminen oikeassa sävellajissa, metallisessa sävellajissa, sai Metallimiehen sydämen hyrräämään.  Kaikki kävi kuin tanssi.  Hyökkäämättömyyssopimusta viime päivät oven takana raapien anellut Hitler tuli kuin porvari pankinjohtajan puheille, tosin von Ribbentropin hahmossa, mutta poliittisesti juuri näin.  Stalin sai aikaa ja pystyi symbolisesti näyttämään pitkää nenää lännen pussihousuille ja lökäpöksyille.  Hitler puolestaan sai tilapäisen takauksen idästä, ja pystyi keskittymään muihin ilmansuuntiin ja sitten keväällä 1940 länsi-Euroopan nöyryyttämiseen. 
Saksan pääesikunnassa käytiin tarkkaan läpi Zukovin jokiseudun taistelut.  Niistä löytyi paljon vanhaa ja suorastaan yhteistä, yhteisten esikuntaharjoitusten antia, mutta myös paljon uutta – ja vähän sinistä.  Teräksensinistä.  Kumpikin diktaattori, Stalin ja Hitler, kunnioittivat kovuutta.  Oli pakko, mutta kyllä se miellyttikin.
Zukovin valmentaman Kauko-Idän armeijan seuraava suuri hetki koitti marras-joulukuussa 1941, kun se kaiken melkein jo murruttua ja petettyä, viimeisenä oljenkortena kuljetettiin Moskovan esikaupunkialueelle tulppaamaan Hitlerin hyökkäyskärkien tunkeutuminen Kremlin muureille.

Japani vetäytyi nuolemaan haavojaan. 
Kenraaliluutnantti Komatsubara Michitaro, onnettoman 23.D:n komentaja, joutui epäsuosioon.  Kohta syyskuun alussa Kwantung-armeija, komentajansa Uedan johdolla, käskettiin Japaniin, mikä käytännössä teki lopun hänen urastaan.  Japanilaiset olivat polttaneet käpälänsä Stalinin tulessa ja olivat jatkossa erittäin varovaisia, etteivät provosoi Neuvostoliittoa uudelleen sotaan.  Silloinkin kun he allekirjoittivat kolmikantasopimuksen Saksan ja Italian kanssa maaliskuussa 1941, Japani kiirehti samalla allekirjoittamaan selkävakuutuksen itselleen: hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa. 

Pahinta Suomessa on tämän köyhyyden lisäksi henkinen köyhyys. Meiltä puuttuu horisontti, mihin katsoa ja mitä tavoitella.

Julleht

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 536
  • Liked: 955
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1506 : 07.09.2019, 11:58:43 »
Kyllähän näitä löytyy aina Japanin puolen Aasian valloituksesta Espanjan ~sisällissotaan tuona ajanjaksona. Historiankirjoitus on eurosentrinen ja voittajien kirjoittama, joten en ole kovin yllättynyt että se Saksan hyökkäys Puolaan on valittu rajapyykiksi, se kun merkitsi virallisten valtiollisten sotatoimien alkua Euroopassa. Jos maailmanlaajuisesti katsotaan, aina on jokin konflikti käynnissä joka imeytyy sitten mukaan tällaiseen suursotaan, perusteita voisi antaa monenlaisia monelle konfliktille toisen maailmansodan aloittajan aseman oikeuttamiseksi.
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur?

repsikka

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 935
  • Liked: 1039
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1507 : 07.09.2019, 18:15:40 »
Kiitokset nuivanlinnalle mielenkiintoisesta artikkelista. Tämä vaihe maailmansodassa olikin minulle täysin uutta tietoa.
 Aiemmin olin siinä käsityksessä, että Neuvostoliitto hyökkäsi Japanin kimppuun vasta aivan sodan loppuvaiheessa kun Japanin kukistuminen oli jo selviö.Tarkoituksenaan päästä saaliinjaolle, Kurilit, Sahalin jne.
 Ilmeisesti aikaisemmat tietolähteeni ovat olleet varsin  yksipuolisia.

Faidros.

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 24 980
  • Liked: 18053
  • Blues for Allah
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1508 : 26.10.2019, 16:33:38 »
Mari Högman ja Hilkka Kanervikko ovat tehneet kirjan: Sotatarinoita Pornaisista.(sotilaiden ja lottien muistoja 1939 - 1945).

 Uhhuh! :roll: Mimmit ovat tehneet aivan hervottoman työn (450 sivua) pelkästään yhden kylän miesten muistoksi!!1!

Systeri toi kovakantisen kirjan äsken. Sotatarinoita Pornaisista. En lukenut vielä muuta kuin erään lähisukulaiseni tarinan, kolme sivua.
 Johan Emil Sainio, vei joukot eteenpäin ja kuollen haavoitettuna sotilassairaalassa, talvisodan ensimmäisenä päivänä.

Sitä ennen hän oli taistellut pohjoisilla rintamilla Venäjää/Neuvostoliittoa vastaan.

Jussi on/oli meidän sukua. Aloitti ihan ensimmäisinä suomalaisina jääkärikoulutuksen Saksassa. Kirjoitti kolme kirjaa ja nykyään on otettu uusintapainos yhdestä.
Ammatti/palkkasotilas, joka lähti jokaiseen kähinään mukaan, mitä iivanaa vastaan vain taisteltiin.

Joku "museoyhdistys" konsrvoi asepukunsa, kun saivat tietoon, että systerillä on sellainen hallussa ja veivät sen liikkuvaan museonäyttelyyn.
« Viimeksi muokattu: 26.10.2019, 16:37:02 kirjoittanut Faidros. »
Kun yksi ihminen kärsii harhasta, sitä sanotaan hulluudeksi. Kun monta ihmistä kärsii harhasta, sitä sanotaan uskonnoksi. -Robert M Pirsig-
Millainen luonne 2000-luvun mekaanikolla pitäisi olla,jotta hän sietäisi koneiden päälle kasattuja elektronisen hevonpaskan kerrostumia.
-Matthew B.Crawford-

Faidros.

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 24 980
  • Liked: 18053
  • Blues for Allah
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1509 : 26.10.2019, 18:57:58 »
^Kirjasta.
[i"]Tulee hetki jolloin taistelukentällä vallitsee tasapaino. Sen jatkuminen merkitsisi aloitteen luisumista suomalaisten käsistä, mahdollisesti jopa sen siirtymistä viholliselle. Juuri silloin vänrikki Aarnio saa ilmoituksen:- Omat konetuliaseet eivät toimi! Ne on vihdoin saatu kunnon asemiin ja silloin ne eivät toimi! Aarnio huutaa:- Eteenpäin! Hän ymmärsi selvästi, mistä tässä on kysymys. Hyökkäyksen jatkaminen saattaa merkitä tappioita, mutta pysähtyminen merkitsee niitä varmasti. Sen ovat käsittäneet myös muut johtajat. Kaikkaialla kannustetaan miehiä, kaikkialla pyritään näyttämään esimerkkiä, jolla hetken pysähdys muutettaisiin uudelleen etenemiseksi.
Vänrikki Sainio huutaa joukkueelleen;- Pojat, ei niitä tarvitse pelätä! Itse hän haluaa osoittaa, ettei nämä sanat ole pelkkää pötypuhetta. Hän nousee, lähtee puolijuoksua kohti vihollista. Joukkue seuraa, miehet karjuvat, heihin syttyy tahto voittaa, tahto murtaa tuo näkymätön seinä, joka on pysäyttänyt heidät. joku vihollissotilaista näytää jo halukkaalta vetäytymään, käy epävarmaksi. Suomalaiset painavat päälle. Vänrikki Johan Sainio kaatuu joukkueensa kärjessä, mutta hänen miehensä jatkavat hyökkäystä. Koko komppania rynnistää, näkymätön seinä on murrettu, siitä on vain osia jäljellä."[/i]

Kuulostaa vähän "sotaromaanilta", mutta lähteinä on käytetty: Kimmo Sarko: Kempin Rykmentti Jalkaväkirykmentti 30 (21) 1938-1940, Jukka L Mäkelä: Taipaleenjoki; JR 21 sotapäiväkirja, Kansallisarkisto; Kauko Salosen ja Siiri Kalkkisen lehtiartikkelit. Kirje ja valokuvat Kirsi Vaalion kokoelmasta.

Laitoin vain lyhennelmän kohdasta, missä Jussi kohtasi kuolemansa. Jo ikämies, yli 50 vuotias, mutta milläs pidät poissa linjasta kovakuntoisen miehen, joka on koko elämänsä taistellut ryssiä vastaan?

Silloin kun itse olin armeijassa, Jussin systeri(80v. 35v sitten) halusi nähdä mut univormussa. Vasta vuosia myöhemmin tajusin, että Hämeenlinnan Jääkäripatteristo on/oli suoraan "perillinen" ensimmäisistä Suomen jääkäreistä. Meillä oli jopa asehuoltola samoissa rakennuksissa, missä Jussikin oli palvellut. 8)


« Viimeksi muokattu: 26.10.2019, 19:02:04 kirjoittanut Faidros. »
Kun yksi ihminen kärsii harhasta, sitä sanotaan hulluudeksi. Kun monta ihmistä kärsii harhasta, sitä sanotaan uskonnoksi. -Robert M Pirsig-
Millainen luonne 2000-luvun mekaanikolla pitäisi olla,jotta hän sietäisi koneiden päälle kasattuja elektronisen hevonpaskan kerrostumia.
-Matthew B.Crawford-

Faidros.

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 24 980
  • Liked: 18053
  • Blues for Allah
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1510 : 26.10.2019, 19:33:04 »
Laitan vielä pari runoa, jotka on laitettu kirjaan keskelle edellämainittua tarinaa-

He ryntäsivät äsken
kuin myrsky ja ukkonen
Nyt turhaan kysyn, käsken
niin turhaan tiedän sen:
he kaatuneet on lakoon
ja jääneet syliin yön,
kuin suistuneet ois vakoon
he kesken peltotyön.

Viel' äsken vieretyksin
päin syöstiin, tulta päin:
nyt yksin olen, yksin -
te menneet, minä jäin.
Nyt seison keskellänne
kuin tuonen niittomies,
mun jäätävä on tänne -
vain huomiseen kenties,


Yrjö Jylhä: Rynnäkön jälkeen

---

Olen nähnyt ma jokia paljon,
ja kaikkia muista ma en.
Mutta yksi on - Taipaleenjoki
vain purosen levyinen.
on vaikeemp' yli sen mennä
kuin ylittää elämä ...
... Mutta miehet verkallensa
yhä eteenpäin vaeltaa,
eivät muista he Volgaansa,
enkä minä nyt muista Moskovaa;
yksi ainoa ajatus meitä
- "Elän vielä" - kannustaa.
On idässä jokia paljon,
mutta raskaimmin aaltoaa
vuo ikuisen Taipaleenjoen,
joka purosta muistuttaa.


Jevgeni Dolmatovski: Taipaleenjoki
« Viimeksi muokattu: 26.10.2019, 19:36:13 kirjoittanut Faidros. »
Kun yksi ihminen kärsii harhasta, sitä sanotaan hulluudeksi. Kun monta ihmistä kärsii harhasta, sitä sanotaan uskonnoksi. -Robert M Pirsig-
Millainen luonne 2000-luvun mekaanikolla pitäisi olla,jotta hän sietäisi koneiden päälle kasattuja elektronisen hevonpaskan kerrostumia.
-Matthew B.Crawford-

Vaniljaihminen

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 6 232
  • Liked: 6135
  • Jokaisen pravdan ensimmäinen uhri on totuus
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1511 : 27.10.2019, 22:46:14 »
Runoutta ei liene Hommalla ainakaan liikaa.

Lament of a Desert Rat
N.J. Trapnell

I've learnt to wash in petrol tins, and shave myself in tea
While balancing the fragments of a mirror on my knee
I've learnt to dodge the eight-eights, and flying lumps of lead
And to keep a foot of sand between a Stuka and my head
I've learnt to cook my bully beef with candle ends and string
In an empty petrol can, or any other thing
I've learnt to use my jack-knife for anything I please
A bread-knife, or a chopper, or a prong for toasting cheese
I've learnt to gather souvenirs, that home I'd like to send
And hump them round for months and months, and dump them in the end
But one day when this blooming war is just a memory
I'll laugh at all these troubles, when I'm drifting o'er the sea
But till that longed-for day arrives I'll have to be content
With bully beef and rice and prunes and sleeping in a tent.


Vaikka tässä näytteessä ytimekästä runoutta ei ole kuin loppusoinnuissa, se kuitenkin vastaa kysymykseen että 'minkä esineen ottaisin mukaani erämaahan'.
"Ei näytä olevan yhtään hyvää syytä miksi läpeensä tieteeseen perustuvan diktatuurin tarvitsisi kaatua. "
-Aldous Huxley, Brave New World Revisited.

Nikolas Ojala

  • Nimellinen
  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 5 636
  • Liked: 7409
  • Tiellä Rhodesiasta Zimbabween
    • Kirjoitelmia
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1512 : 27.10.2019, 23:00:30 »

Vaikka tässä näytteessä ytimekästä runoutta ei ole kuin loppusoinnuissa, se kuitenkin vastaa kysymykseen että 'minkä esineen ottaisin mukaani erämaahan'.


Jos erämaan määritelmään kuuluu, että sinne ei matkapuhelinverkon kuuluvuusalue yllä, kaipa se kysytty esine olisi jonkinlainen selviytymisveitsi.
« Viimeksi muokattu: 27.10.2019, 23:11:34 kirjoittanut Nikolas Ojala »
Totuus ei ole vihapuhetta. Se on totuus.

Luettavaa:

Radio

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 581
  • Liked: 670
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1513 : 28.10.2019, 02:16:11 »
Kuten nytkin, oli Suomen hallitus hyväuskoinen, kun ryssä yritti maahanmuuttoa ja muuta kivaa. Tuolloin asepukuna meillä oli malli Cajander, silloisen rauhanpuolustajan mukaan. Suomen hyökättyä Venäjälle olivat kokardin lisäksi aseina pelätyt lottakiväärit. Stalin kuitenkin sikäläisen historiankirjoituksen mukaan armahti suomalaisia ja sopi välirauhan. Runoilija Yrjö Jylhä kuvailee tuntojamme silloin:
"Ja katso, halki sydänyön ja pakkashuurun takaa miesjoukko tarpoo, kohti käy, niin äänetön ja vakaa. Aseita vaill’ on sotilaat, vain asetakki yllä ja lumipuvuin riekaleet - ah, teidät tunnen kyllä: nuo kasvot tunnen parrakkaat, nuo posket savun syömät, nuo silmät, silloin hymyilleet, nyt jäykistyksen lyömät. Ja muistan, muistan tämän yön ensrynnäkkömme yöksi - se voiton raskaan meille toi, niin monet multiin syöksi. Mut miksi täällä - näinkö nyt mua noudatte jo hautaan vai vaaditteko tarttumaan mua jälleen kalparautaan."

Veikko

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 9 497
  • Liked: 14269
  • "Ich bin Jude"
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1514 : 29.10.2019, 18:12:03 »
Wait For Me


Wait for me, and I'll come back!
Wait with all you've got!
Wait, when dreary yellow rains
Tell you, you should not.
Wait when snow is falling fast,
Wait when summer's hot,
Wait when yesterdays are past,
Others are forgot.
Wait, when from that far-off place,
Letters don't arrive.
Wait, when those with whom you wait
Doubt if I'm alive.

Wait for me, and I'll come back!
Wait in patience yet
When they tell you off by heart
That you should forget.
Even when my dearest ones
Say that I am lost,
Even when my friends give up,
Sit and count the cost,
Drink a glass of bitter wine
To the fallen friend -
Wait! And do not drink with them!
Wait until the end!

Wait for me and I'll come back,
Dodging every fate!
"What a bit of luck!" they'll say,
Those that did not wait.
They will never understand
How amidst the strife,
By your waiting for me, dear,
You had saved my life.
How I made it, we shall know,
Only you and I.
You alone knew how to wait -
We alone know why!


- Konstantin Simonov

(Ise asiassa tämä ei ole se sotaruno, jota muististani tavoittelin. Mutta kopioin netistä tämän tähän, kun ei ollut käsillä sopivaa kirjallista lähdettä muistin virkistykseksi.)
"Tiedän varmasti, että sinä, oi Eurooppa, tulet tuhotuksi." - Mohammed Bouyeri, Theo van Goghin murhaaja

"Van Goghin murhan jälkeen kukaan ei ole uskaltanut ilmaista itseänsä yhtä vapaasti kuin ennen." - Theo van Goghin ystävä.

"Taas tänäänkin opin jotain uutta. Vain idiootit EIVÄT lue hommaa." - Kirjoitti: tos

petebe

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 822
  • Liked: 538
  • MultiCulti Scumbag
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1515 : 29.10.2019, 18:23:30 »

Vaikka tässä näytteessä ytimekästä runoutta ei ole kuin loppusoinnuissa, se kuitenkin vastaa kysymykseen että 'minkä esineen ottaisin mukaani erämaahan'.


Jos erämaan määritelmään kuuluu, että sinne ei matkapuhelinverkon kuuluvuusalue yllä, kaipa se kysytty esine olisi jonkinlainen selviytymisveitsi.

Ehdottomasti erämaahan mukaan demari - se perkele kun aina osaa löytää jonkun jonka siivellä elää ja voi hyvin!
"Suomellahan on erittäin hyvä maine Afrikassa, meillä ei oo minkäännäköstä historiallista taakkaa…oikeestaan päinvastoin"  -Alexander Stubb-

"Suomi on hieno maa ja suomalaisuus hieno ominaisuus - miksi ne pitää uhrata turhan takia?" -oma ajatus-

Vaniljaihminen

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 6 232
  • Liked: 6135
  • Jokaisen pravdan ensimmäinen uhri on totuus
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1516 : 07.11.2019, 14:26:39 »
Nytkö on näiden suurten sankarien aika?

https://www.is.fi/hs-helsinki/art-2000006299173.html

Lainaus
Sodanaikainen Helsinki vilisi sabotöörejä ja kommunistikapinallisia – Monet heistä päätyivät joukkohautaan Malmille

Malmin hautausmaalla on ”fasismin vastustajien” muistomerkki, jonka alle on haudattu toistakymmentä ihmistä. Keitä he olivat?

Elokuisena yötä vuonna 1941 kolme miestä tunkeutui voimapihtien avulla aidan läpi Pitäjänmäen ammusvarastolle Helsingissä. Patterimäellä oli ilmatorjuntapatteri, jonka läheisyydessä ammusvarasto sijaitsi. Miehet hiipivät kallioon louhittuun varastoon, jossa oli 3 000 ammusta. He jättivät sinne aikapommin, joka räjähti vielä samana yönä.

Joukkiota johti kommunistigangsteriksi luonnehdittu Veikko Pöysti, joka toimi maanalaisessa vastarintaliikkeessä sodan aikana. Pitäjänmäen iskun lisäksi hän teki muitakin tihutöitä. Seuraavan vuoden aikana hän räjäytti yhden yön aikana kahdeksan voimalinjapylvästä Tuusulassa. Valtiollinen poliisi Valpo jäljitti Pöystiä, mutta tämä livahti aina pakoon kuin koira veräjästä.

Malmin hautausmaalla on fasismin vastustajien muistomerkki, jonka alla lepää Veikko Pöysti ja kuusitoista muuta vastarintataistelijaa ja desanttia. Monet kommunistit eivät hyväksyneet jatkosodan hyökkäyssotaa Neuvostoliittoa vastaan ja kieltäytyivät palveluksesta. He vastustivat fasistista Suomea ja yhteistyötä Natsi-Saksan kanssa.

”Monien kommunistien maailmankatsomus periytyi sisällissodan aikaisista punakaarteista”, sanoo tietokirjailija Atso Haapanen.

Suomen vastarintaliike teki yhteistyötä desanttien kanssa, jotka oli useimmiten pudotettu laskuvarjolla Suomeen joko vakoilemaan tai tekemään tihutöitä.

”Suuremmissa kaupungeissa oli kommunisteja ja käpykaartilaisia, jotka auttoivat desantteja. Neuvostoliitossa tiedettiin näiden apureiden nimiä ja olinpaikkoja ja tietoja välitettiin desanteille. Ei tarkkaan tiedetä, paljonko näitä apulaisia on ollut”, desantteja tutkinut Haapanen kertoo.

Fasismin vastustajien muistomerkin alle on haudattu desantteina tunnetut Heikki Koppalov, Jukka Soininen ja Erkki Polojärvi. Heidät lähetettiin Suomeen tiedustelemaan rautateitä ja ihmisten mielialoja.

”Helsingissä ainakin Malmin lentokentällä oli vakoojia. Kun venäläisiä pommikoneita oli lähestymässä, hävittäjät nousivat Malmilta ilmaan. Silloin pommikoneet kääntyivät takaisin, ja siitä on päätelty, että joku vakooja on heitä varoittanut.”

Veikko Pöysti majaili missä milloinkin ja kulki kaupungilla valepuvuissa. Välillä hän oli luutnantti, toisinaan metsuri tai puliukko. Eräs tukikohta hänellä oli Kustaankadulla lastenvaunuverstaassa, jossa hän kunnosti aseitaan.

Asepalvelusta karttelevat käpykaartilaiset asuivat usein korsuissa laitakaupungilla ja ympäri Uuttamaata. Tällaisia korsuja oli Myyrmäessä, Korsossa, Keimolassa ja Laajasalossa. Pöystin lähipiiri vaikutti kuitenkin kivikaupungissa pienellä alueella Kalliossa ja Sörnäisissä. Vilhovuorenkadun Marjatta-talossa asui useita kommunistikapinallisia. Porvoonkadun hattuliikkeessä kokoontui vasemmistolaisia naisia, jotka toimittavat maan alla toimineille miehille vaatteita ja elintarvikkeita.

Aleksis Kiven katu 14:ssä sijaitsi ”monttu”. Se oli salainen tila kerrostalon kellarissa, joka oli tehty lämmityspannun ja savupiipun viereen. Sinne pääsi ryömimällä hiilisäiliön seinään hakatusta aukosta. Montussa Pöysti ja hänen toverinsa valmistivat sabotaasivälineitä ja talonmiehinä työskennelleet naiset toivat heille ruokaa ja sanomalehtiä.

Vastarinta pysyi melko pienenä, eikä Neuvostoliittokaan katsonut järkeväksi tukea kapinallisia. Pöysti lähetti avunpyynnön rajan taakse ja sen toimitti Martta Koskinen, joka on myös haudattu Malmille. Koskinen on viimeinen Suomessa teloitettu nainen. Vastaus rajan takaa kuului, että vastarinta on liian pientä, apua ei anneta, jos toiminta ei kasva.

”Tarkkaa tietoa desanttien ja vakoojien määrästä ei ole, sillä heistä ei ole mitään tilastoja. Kukaan ei tiedä, moniko jäi vapaalle jalalle. Sodan jälkeen moni desantti ilmoittautui, mutta ei heitä enää silloin voitu pidättää”, Haapanen sanoo.

Suomessa teloitettiin talvi- ja jatkosodan aikana lähes 500 desanttia ja vakoojaa ja lisäksi lähes 200 menehtyi muista syistä, kuten tekemällä itsemurhan. 144 tuomittiin elinkautiseen vankeuteen.

”Jos desantti oli suomalaisessa asepuvussa, hänet tuomittiin vakoilusta. Useimmat teloitettiin. On sellaisiakin tapauksia, joissa desantti on ollut venäläisessä asepuvussa ja silloin hänet tulkittiin sotilaaksi ja kohdeltiin sotavankina.”

Malmin hautausmaasta kirjan kirjoittanut pappi Kai Sadinmaa kertoo, että fasismin vastustajien muistomerkin pystyttäminen ei ollut läpihuutojuttu.

”Teloitettuja pidettiin isänmaan vihollisina, vaikka he itse kokivat taistelevansa vapauden puolesta.”

Vasta lähes kaksikymmentä vuotta sodan päätyttyä aika oli kypsä muistomerkille. Turvasäilössä olleiden kommunistien perustama Sodan ja Fasisminvastainen työ ry ehdotti muistomerkkiä ja sisäministeriö sen hyväksyikin, mutta kirkolle asia oli vaikeampi pala.

”Kirkon mukaan fasisminvastainen taistelu oli kohdistettu kaikkia kohtaan, jotka kaatuivat ja laittoivat henkensä alttiiksi isänmaan puolesta. Etenkin kirkko vastusti sanaa fasismi.”

Lopulta muistomerkki paljastettiin teloitettujen haudalla syyskuussa 1963. Paljastustilaisuudessa oli sadoittain yleisöä.

Veikko Pöysti koki loppunsa Hiekkaharjussa, joka on nykyisin osa Vantaata. Hän oli hankkinut tukikohdakseen omakotitalon pellon laidalta. Jouluaaton aattona 1942 Valpo oli saanut vihiä Pöystin olinpaikasta ja talo piiritettiin. Ankaran tulitaistelun aikana Pöysti ampui poliisin ja haavoitti kolmea.

Hänen kuolemastaan liikkuu monia tarinoita. Hänen toverinsa kertoivat, että Pöysti ampui itsensä tai puukotti itsensä kuoliaaksi. Valpon valokuvista taas näkyy, että hänellä on monia luodinreikiä rinnassa.

Pöystin kanssa samassa haudassa lepää lukuisia hänen ystäviään ja taistelutovereita. Eräs heistä on Martti Koivistoinen, joka oli mukana Pitäjänmäen ammusvaraston räjäytyksessä. Myöhemmin pidätystilanteessa hän surmasi poliisin Ratakadulla. Koivistoinen teloitettiin elokuussa 1942 Malmin ampumaradalla. Matkalla hän oli rauhallinen ja jutteli niitä näitä vartijoiden kanssa.

Kuolemantuomiota luettaessa hän katseli taivaalle ja puiden latvoja. Kun kiväärit ladattiin, hän huusi: ”Alas Hitler!”.

Lähteinä käytetty mm. Jukka Rislakki: Maan alla (Love Kirjat, 1985), Atso Haapanen: Viholliset keskellämme - desantit Suomessa 1939-1944 (Minerva, 2012), Kai Sadinmaa: Kuolleiden kirja (Into, 2019)


Viettäkööt ikuisuuttaan muiden stalinistien seurassa kaikin mokomin.
"Ei näytä olevan yhtään hyvää syytä miksi läpeensä tieteeseen perustuvan diktatuurin tarvitsisi kaatua. "
-Aldous Huxley, Brave New World Revisited.

Waldseemüller

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 111
  • Liked: 4271
  • Asiakas on aina äärioikeassa
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1517 : 07.11.2019, 15:48:07 »
Vastustan vandalismia kaikissa muodoissaan, mutta onkohan olemassa mitään kukkaa joka ilmaisisi syvää halveksuntaa? Tai edes haisisi paskalta? Kaverin puolesta kysyn.

HMV

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 864
  • Liked: 865
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1518 : 07.11.2019, 16:58:30 »
https://www.is.fi/hs-helsinki/art-2000006299173.html

Lainaus
...
Malmin hautausmaalla on fasismin vastustajien muistomerkki, jonka alla lepää Veikko Pöysti ja kuusitoista muuta vastarintataistelijaa ja desanttia. Monet kommunistit eivät hyväksyneet jatkosodan hyökkäyssotaa Neuvostoliittoa vastaan ja kieltäytyivät palveluksesta. He vastustivat fasistista Suomea ja yhteistyötä Natsi-Saksan kanssa.
...

Lihavoin valheellisen kohdan. Tuollaista ei ole ollut olemassa.
Saattaa taas joku nuorempi lukija saada ihan vääriä käsityksiä Suomen historiasta kun tuollaista paskaa lukee.

Muokkausta:
Lievennän vähän mielipidettäni...
Voisi kirjoittaja vähän "tarkentaa ilmaisuaan" ellei sitten nimenomaan ole tarkoitus synnyttää vääriä käsityksiä. Silloin kyllä sanon että paskaa.
« Viimeksi muokattu: 07.11.2019, 17:21:52 kirjoittanut HMV »
Aika menee arvellessa, päivä päätä käännellessä.

AcastusKolya

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 444
  • Liked: 1158
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1519 : 07.11.2019, 17:39:04 »
Näistä "antifasisteista" vaan ei tainnut yksikään ilmoittautua Lapin sotaan...
Pesunkestävä militaristivaskisti.

Veikko

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 9 497
  • Liked: 14269
  • "Ich bin Jude"
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1520 : 07.11.2019, 20:34:31 »
https://www.is.fi/hs-helsinki/art-2000006299173.html

Lainaus
...
Malmin hautausmaalla on fasismin vastustajien muistomerkki, jonka alla lepää Veikko Pöysti ja kuusitoista muuta vastarintataistelijaa ja desanttia. Monet kommunistit eivät hyväksyneet jatkosodan hyökkäyssotaa Neuvostoliittoa vastaan ja kieltäytyivät palveluksesta. He vastustivat fasistista Suomea ja yhteistyötä Natsi-Saksan kanssa.
...

Lihavoin valheellisen kohdan. Tuollaista ei ole ollut olemassa.
Saattaa taas joku nuorempi lukija saada ihan vääriä käsityksiä Suomen historiasta kun tuollaista paskaa lukee.

Muokkausta:
Lievennän vähän mielipidettäni...
Voisi kirjoittaja vähän "tarkentaa ilmaisuaan" ellei sitten nimenomaan ole tarkoitus synnyttää vääriä käsityksiä. Silloin kyllä sanon että paskaa.

Rislakin ja Sadinmaan, joihin kirjoituksessa viitataan, ymmärräyksessä tämä fasistinen Suomi oli olemassa. Se oli se Suomi, joka taisteli Neuvostoliittoa vastaan. Parempaa todistusta Suomen fasistisuudesta ei tässä ymmärryksessä ole.

Jotta saa käsityksen tästä ymmärryksestä, jossa käpykaartilaiset, Neuvostoliiton hyväksi toimineet suomalaiset desantit, vakoilijat, tuhotyöntekijät, murhaajat ym. olivat liittoutuneiden hyväksi urheasti taistelleita vapaustaistelijoita ja vastarintamiehiä, niin suosittelen artikkelissa mainittuja Rislakin ja Sadinmaan kirjoja.

Näiden väärinymmärrettyjen vastarintataistelijoiden - ml. myös Martta Koskinen - yhtenä tärkeimpänä tehtävänä Helsingissä oli Helsingin ilmapuolustuksen lamauttaminen (Martta Koskinen tiedusteli missä oli it-tykkejä, ammusvarastoja, sähkölinjoja ym. ilmapuolustukseen liittyvää, koska nainen saattoi liikkua enemmän epäilyksiä herättämättä kuin mies).

Tulokset jäivät tuossa toiminnassa kuitenkin vähäisiksi, mikä haittasi kovin Neuvostoliiton päätöstä pommittaa Helsinki maan tasalle. Neuvostoliiton valvontakomissiolle olikin shokki nähdä kuinka hyvin säilynyt Helsinki oli Neuvostoliiton ahkerista ponnistuksista huolimatta.
"Tiedän varmasti, että sinä, oi Eurooppa, tulet tuhotuksi." - Mohammed Bouyeri, Theo van Goghin murhaaja

"Van Goghin murhan jälkeen kukaan ei ole uskaltanut ilmaista itseänsä yhtä vapaasti kuin ennen." - Theo van Goghin ystävä.

"Taas tänäänkin opin jotain uutta. Vain idiootit EIVÄT lue hommaa." - Kirjoitti: tos

dothefake

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 35 514
  • Liked: 21085
  • Imaaminoloinen kaktuslakkisetä. Rutinuiva.
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1521 : 08.11.2019, 00:50:06 »
Tykkäsivät varmaan, että hotelli Torni oli säilynyt.
Sanokaa Fazer, kun haluatte mamuja.
Suomi, kestitysleirien saaristo.
Olin siellä minäkin.
Totta vai husua?

Vaniljaihminen

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 6 232
  • Liked: 6135
  • Jokaisen pravdan ensimmäinen uhri on totuus
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1522 : 16.11.2019, 22:00:20 »
Tämmöinen amerikkalainen tutkija vaan osui tutkaimeen.

Grover C. Furr
teokset:

Yezhov vs. Stalin: The Truth about Mass Repressions and the So-Called Great Terror in the USSR

The Mystery of the Katyn Massacre

Khrushchev Lied: The Evidence That Every Revelation of Stalin's (and Beria's) Crimes in Nikita Khrushchev's Infamous Secret Speech

Blood Lies: The Evidence That Every Accusation Against Joseph Stalin and the Soviet Union in Timothy Snyder's Bloodlands Is False

Stalin Waiting for ... the Truth!

The Fraud of the Dewey Commission: Leon Trotsky's Lies



Eräs kommentti Amazon.com -sivustolta kertokoon olennaisen.

Lainaus
Maxim Matusevich
1.0 out of 5 stars

This uber Stalinist has made a career out of rehabilitating his ...
March 5, 2015
Format: Paperback

What a travesty. This uber Stalinist has made a career out of rehabilitating his murderous idol. Furr "debunks" the "myths" of Stalinist atrocities in the face of the mountains of historical evidence (archival materials, eye-witness accounts, forensic investigations, etc.). I've come across this noxious pamphlet (it is not a serious book) on the day of the 75th anniversary of the Soviet Politburo decision to murder over 21,000 Polish prisoners. What a strange and sinister coincidence. Furr's books are now selling briskly in Russia where they found their place within the emerging canon of conspiracy theories. Those who applaud the likes of Furr should be ashamed of themselves. You treat his work with respect, well then you might as well admire the authors of "The Protocols of the Elders of Zion." No serious historian will ever give this nonsense any serious consideration.

Tutkijan pointti on, että Stalin ei tehnyt yhtäkään rikosta. On kuulemma tarkistanut kaikkien muiden Stalin-kirjojen lähdeviitteet ja ne on kuulemma kaikki vääriä. Onkohan Oula käyttänyt lähteenään...
"Ei näytä olevan yhtään hyvää syytä miksi läpeensä tieteeseen perustuvan diktatuurin tarvitsisi kaatua. "
-Aldous Huxley, Brave New World Revisited.

AcastusKolya

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 444
  • Liked: 1158
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1523 : 16.11.2019, 22:17:41 »
Tuossa vilahti myös yhden politrukin nimi eli Timothy Snyder. Vaikka tuo haukuttu kylähullu hyökkääkin Snyderin Stalin-syytöksiä vastaan, niin Snyderillä on kuitenkin selkeä agenda esittää sakut mahdollisimman synkin värein. Snyderin tyyliin kuuluu vetoaminen tunteisiin. Kun esimerkiksi Raul Hilbergin kirjassa The Destruction of the European Jews käytetään sanaa tappo, puhuu Snyder murhasta jne. Lisäksi Snyder käyttää runsaasti adjektiiveja, Hilberg ei. Sama sävyero on Snyderin "Tappotantereessakin" (joka käännöksenä on huono, sillä alkuteoshan on Bloodlands): neukut tappavat, "natsit" murhaavat.
Pesunkestävä militaristivaskisti.

Vaniljaihminen

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 6 232
  • Liked: 6135
  • Jokaisen pravdan ensimmäinen uhri on totuus
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1524 : 16.11.2019, 22:49:59 »
Tappamisen ja murhaamisen ero on siinä, että joku tappaa saaliseläimen ravinnokseen ja murha sitä että joku surmataan, koska tätä vihataan. Periaatteessa rantakäärmeen surmaaminen on siis murha ja eläinsuojelurikos. Itsepuolustus on myöskin tappo.

Sodassa asetta kantavan ja taistelevan vihollisen surmaaminen on aina tappo, mutta mikäli tämä antautuu ja hänet surmataan, tulee siitä murha ja sotarikos.


Entäs sitten mikäli kyseessä on aseeton sissi, joka piiloutuu siviiliväestön joukkoon? Mikäli siviilikohdetta miehittävä sotajoukko joutuu surmaamaan kaikki siviilit oman turvallisuutensa takia, pitääkö teosta syyttää sissiä vai sotilaita? Ja ellei sotilaat tee mitään, sissi hälyttää toverinsa, jotka sitten järjestävät sotilaille väijytyksen.
« Viimeksi muokattu: 16.11.2019, 22:51:45 kirjoittanut Vaniljaihminen »
"Ei näytä olevan yhtään hyvää syytä miksi läpeensä tieteeseen perustuvan diktatuurin tarvitsisi kaatua. "
-Aldous Huxley, Brave New World Revisited.

Veikko

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 9 497
  • Liked: 14269
  • "Ich bin Jude"
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1525 : 17.11.2019, 01:35:55 »
Tappamisen ja murhaamisen ero on siinä, että joku tappaa saaliseläimen ravinnokseen ja murha sitä että joku surmataan, koska tätä vihataan. Periaatteessa rantakäärmeen surmaaminen on siis murha ja eläinsuojelurikos. Itsepuolustus on myöskin tappo.

Sodassa asetta kantavan ja taistelevan vihollisen surmaaminen on aina tappo, mutta mikäli tämä antautuu ja hänet surmataan, tulee siitä murha ja sotarikos.


Entäs sitten mikäli kyseessä on aseeton sissi, joka piiloutuu siviiliväestön joukkoon? Mikäli siviilikohdetta miehittävä sotajoukko joutuu surmaamaan kaikki siviilit oman turvallisuutensa takia, pitääkö teosta syyttää sissiä vai sotilaita? Ja ellei sotilaat tee mitään, sissi hälyttää toverinsa, jotka sitten järjestävät sotilaille väijytyksen.

Entäs sitten, kun tapetaan vangiksi saatu vihollinen, jotta vältyttäisiin varmalta tuholta? Tiedän poikasena kuulemani muistelun perusteella, että suomalaiset kaukopartiomiehet menettelivät näin kuulustelua varten vangittujen neuvostoliittolaisten suhteen joissakin tilanteissa. Ja koska luotan kertojaan, joka kyllä tiesi mitä tapahtui, niin pidän tätä totena. Tuota asiaa on käsitelty myös elokuvassa Sissit (Mikko Niskanen, Paavo Rintalan romaaniluonnoksen pohjalta). Ja kaiketikkin (en muista asiaa) Rintalan myöhemmin valmiiksi kirjoittamassa romaanissa Sissiluutnantti.

Entä sitten, kun tapetaan natseja pakoon pyrkivä vanha juutalaispariskunta, jotta vältyttäisiin vastarintasolun paljastumiselta? Kuten tapahtui Norjassa sodan aikana. Tappajat joutuivat tuomiolle sodan jälkeen ja päätös oli vapauttava. (Valitan, että minulla ei ole lähdeviitettä tähän, koska kirja jossa tapauksesta kerrotaan on nyt kirjavarastossa.)

Sota ei ole koruompelua - kuten jotain sinne päin sanoi joku diktaattori, tai jotain. Ja sodan hyväksyttävä moraali on jotain aivan muuta kuin normaali hyväksyttävä moraali. Tappaminen on sodassa asetettava aivan muiden mittasuhteiden alaiseksi kuin rauhan ajan rikosoikeus. Sodassa tappamista punnitaan vaa'alla, jonka molemmissa vaakakupeissa on tappaminen.

Vain ideologinen tappaminen on sodassakin selvästi rikos. Tai tappaminen normaaleissa taisteluolosuhteissa hyväksyttävän riskin välttämmiseksi. Tai tappaminen tappamisen vuoksi tai aineellisen edun vuoksi. Tai muuten selvästi rikosoikeudelliset tapaukset.

Mutta rajan vetäminen on monesti vaikeaa ja tapauskohtaista.

« Viimeksi muokattu: 17.11.2019, 01:42:34 kirjoittanut Veikko »
"Tiedän varmasti, että sinä, oi Eurooppa, tulet tuhotuksi." - Mohammed Bouyeri, Theo van Goghin murhaaja

"Van Goghin murhan jälkeen kukaan ei ole uskaltanut ilmaista itseänsä yhtä vapaasti kuin ennen." - Theo van Goghin ystävä.

"Taas tänäänkin opin jotain uutta. Vain idiootit EIVÄT lue hommaa." - Kirjoitti: tos

Vaniljaihminen

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 6 232
  • Liked: 6135
  • Jokaisen pravdan ensimmäinen uhri on totuus
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1526 : 17.11.2019, 21:24:58 »
Luultavasti samoista sissisodan olosuhteista on kysymys täälläkin.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006312000.html

Lainaus
Brittimediat: Britannian hallitus ja asevoimat ovat peitelleet sotarikoksia

Britannian sotilaiden väitetään tehneen sotarikoksia Afganistanissa ja Irakissa.

Britannian hallitus ja asevoimat ovat peitelleet todisteita maan sotilaiden sotarikoksista siviilejä vastaan, väittää kaksi brittimediaa. BBC:n ja Sunday Timesin selvityksen mukaan sotarikokset ovat tapahtuneet Afganistanissa ja Irakissa.

Mediakaksikon mukaan Britannian hallitus on tilannut kaksi tutkimusta maan sotilaiden toiminnasta kriisialueilla. Tutkimustuloksista vuotaneista tiedoista ilmenee, että brittisotilaat on yhdistetty lasten surmaamiseen ja siviilien kidutukseen.

Väitteiden mukaan eliittiyksikön SAS:n sotilas on syyllistynyt murhiin. Jalkaväkiyksikkö Black Watchia puolestaan syytetään pidätyksen aikana tapahtuneista kuolemista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Sotilaslähteet kertoivat BBC:lle ja Sunday Timesille, että korkea sotilasjohto ja puolustusministeriö ovat ”poliittisista syistä” salanneet tutkimustulokset.

Britannian puolustusministeriö kiistää syytökset.


Kommenttiosio taas täynnä viisaita. Kaikki sissien etsiminen pitäisi aina jättää niille maille, joiden sotilaita ei syytetä ikinä mistään.
"Ei näytä olevan yhtään hyvää syytä miksi läpeensä tieteeseen perustuvan diktatuurin tarvitsisi kaatua. "
-Aldous Huxley, Brave New World Revisited.

Tagit: