UmmaGumma

Kirjoittaja Aihe: Sotahistoriaketju  (Luettu 169640 kertaa)

Keza

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 978
  • Liked: 949
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1320 : 02.12.2018, 00:13:23 »

Itse en allekirjoita missään vaiheessa semmoisia epäilyksiä, etteikö Suomen armeija olisi kestänyt Venäjän iskua kesällä 44, täysin käsittämätön toiminta (eli tieto tiedustelusta oli että Neuvostoliitto hyökkää eikä mitään tehty) pääesikunnalta oli tosiaan käsittämätöntä, mutta jos joukkoja olisi ajoissa siirretty Karjalan kannakselle olisi hyvin todennäköistä että Viipuri tuolloin olisi jäänyt Suomella vaikkakin vain vähäksi aikaa. Meillä oli Sturmien ohella panssarin torjuntaan käytössä panssarikauhuja-ja nyrkkejä, PAK-75 pst-tykkejä ja ilmavoimat kunnossa, osasto Kuhlmey jelppasi voimalla Immolasta. Etelässä Pietaria uhkasi edelleen toimintakykyinen Saksan armeija.

Toisaalta, jos joukot ja kalusto olisi siirretty ennen NL:n suurhyökkäystä Kannakselle lähelle etulinjaa, ne olivat tuhoutuneet jo parin ekapäivän pommituksissa eikä tuoreita resursseja hyökkäyksen pysäyttämiseen myöhemmin enää olisi ollut.
Voimien siirto Kannakselle vasta hyökkäyksen alettua ei tietenkään ollut sodanjohdon ennakolta suunnittelemaa taktiikkaa, vaan pakkotilanteessa tehty operaatio, joka onnistui, kun NL ei saanut pommitettua/katkaistua rautateitä Laatokan takana.

En oikeastaan usko että asia olisi näin yksinkertainen, meidän joukot olisi ryhmitetty puolustukseen ja vaikka toki suuria tappioita olisi tullut vihollinen olisi hyökkäyksessä saanut niitä tappioita paljon raskaammin takkiinsa ja kuluttanut sen tärkeimpänsä eli hyökkäyskärjen. Puoluistusalue olisi ollut armeijallamme tuttu jo vuodesta 1917 ;) Jos strateginen tilanne olisi ollut meikäläisillä divisioonan kokoisilla yksiköillä tiedossa merkitys olisi ollut (arvaus tietenkin) valtava, oikeasti en osaa edes arvata


Koko Laatikaisen IV AK:n toiminta oli ala-arvoista, 2. D:n pion.kom. sai pyyhkeitä siitä, että panssarimiinoja oli lyöty maahan 10.6. eteenpäin paljon enemmän kuin AK:n suunnitelmissa oli. Näin siitä huolimatta, että osa lopuista jouduttiin räjäyttämään kun neukkujv alkoi tunkea D:n pioneerivarikkoalueelle.

Jak-3 oli varsin vaikea kone pienen siipensä ja kärkisakkaustaipumuksensa takia. Ei ehkä olisi hirveän hyvin sopinut rauhan ajan koneeksi. Yllätyin kun luin, että Belgian Ilmavoimat hankki sodan jälkeen Spitfire XIV:ia, selvästi parempi sotakone, vain koska Spitfire IX:t olivat jo menneet muille. No IX kulutti bensaa ja renkaita vähemmän, eli halvempi käyttää ja taisi olla vähän helpompi lennettävä, ei vääntänyt nousussa yhtä pahasti.

Noin OT, P-39:n myöhemmät versiot olivat mainettaan parempia, siksi niitä oli myös PVO:lla, eli torjuntahävittäjinä, Leningradin PVO:n Airacobria oli mukana nappaamassa vielä maaliskuussa 45 9 kilometrissa lentävää Ju 88 tiedustelukonetta. Suoritusarvoja voi käydä katsomassa vaikka tuolta, viimeiset versiot löytyvät tietysti alimmaisina,  http://www.wwiiaircraftperformance.org/P-39/P-39.html
Tietysti P-63 ja Spitti IX olivat parempia korkeatorjunnassa ja pysyivät PVO:n käytössä jonkun aikaa sodan jälkeenkin.

AcastusKolya

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 194
  • Liked: 884
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1321 : 02.12.2018, 02:08:47 »
Keza: Muistan Olivier Lefebrven alias Butch2k:n. Sivusto taitaa olla tosiaan kuollut.

Tuossa otteessa Olivierin tekstissä häiritsevät mm. terminologiavirheet, jotka heikentävät luottamusta. Esimerkiksi tähtimoottorissa ei ole erillisiä cylinder linereitä, vaan niissä on cylinder barrel.

Tuo Jak-3:n kärkisakkausjuttu on mielenkiintoinen. Nimittäin mistään en ole lukenut tarkkaa kuvausta koneen sakkausominaisuuksista. Pelkkä kärkisakkaustaipumus ei koneesta vaikeaa, vaan ratkaisevinta on mitä tapahtuu sakkauksen jälkeen. Joissain koneissa kärkisakkaus saattaa tarkoittaa vain kaatumista 30 asteen verran, joissain toisissa kone kiepsahtaa käsistä kunnolla. Edes Jak-3:n ohjaajan käsikirja ei kuvaile tarkkaan sakkaus- ja syöksykierreominaisuuksia.

Ki-84:ssä käytettiin duralumiinia, jota ei varsinaisesti tarvitse korroosiosuojata. Sitä en tiedä, käytettiinkö koneessa samaa seosta kuin Zerossa, jonka siipisalot olivat alttiita raerajakorroosiolle, joka taas ei liity mitenkään korrooriosiojaukseen (koska se metallurginen ominaisuus).

Pesunkestävä militaristivaskisti.

AcastusKolya

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 194
  • Liked: 884
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1322 : 02.12.2018, 02:18:39 »
Kokoliha: Oma suosikkini olisi P-38L. Perusteet:

-helppo lentää
-hyvä nousukyky
-nokkaan keskitetty aseistus
-todella helpot sakkausominaisuudet
-kuormauskyky
-lyhyet lentokenttävaatimukset (toki Corsair parempi)
-kaksimoottoriluotettavuus
-lujat moottorit
-vankka rakenne

Bearcatia pidän Corsairia parempana, kunhan on tykkikone. 4 kokekivääriä on lähinnä vitsi.
Pesunkestävä militaristivaskisti.

Keza

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 978
  • Liked: 949
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1323 : 02.12.2018, 02:47:22 »
Keza: Muistan Olivier Lefebrven alias Butch2k:n. Sivusto taitaa olla tosiaan kuollut.

Tuossa otteessa Olivierin tekstissä häiritsevät mm. terminologiavirheet, jotka heikentävät luottamusta. Esimerkiksi tähtimoottorissa ei ole erillisiä cylinder linereitä, vaan niissä on cylinder barrel.

...

"George" ei ole Olivier vaan henkilö X, jonka äidinkieli ei selvästikään ole englanti, joten hänellä tekniset termit vähän hakusessa, aina välillä joutui miettimään, mitähän hän tarkoitti, saattoi hyvinkin olla venäläinen.

Tabula Rasa

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 22 361
  • Liked: 12755
  • Kuka jos en minä
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1324 : 02.12.2018, 02:52:24 »
Itse muistelisin että parhaassa kohtaa suomella oli 17kpl toimivia kaapattuja vaunuja joilla oli taisteluarvoa(pitkä ja lyhytputkisia t-34 sekä kv+isu). Jossain historiankirjassa oli puhetta suomen vanhentuneista renault ja vickers-vaunuista, että ne kaivettiin kasemateiksi kannakselle. Johto älysi että niistä ei vaunutaisteluissa olisi ollut mitään hyötyä.


Relluja kaivettiin kk-pesäkkeiksi Talvisodassa, Vikuja en muista kaivetun maahan. Japsien loppusodan valmistuslaatu oli kyllä aika sekundaa.



Ach, näin onkin, seison korjattuna. Mitä lehväslaihon sotkalla sodassa ja panssarisotaa-kirjan pohjalta panssaritaisteluihin tulee(lehväslaiho oli siis ensimmäisiä kaapattuja t-34jää käyttäviä suomalaisia, panssarivaunuampuja sodan aikana) niin kärkeen laitettiin raskain vaunu, eli aluksi postijunat, sittemmin t-34 ja loppupäästä sotaa saatiin joku kv ja ja isu-vaunu. Sen jälkeen tuli kevyempiä vaunuja jotka hoitivat muut hommat kuin mahdollisesti raskaan vaunun kanssa taistelun. Ja tietysti panssarijalkaväki, joka hoiti lähitorjunnan, tuollaisella yhdistelmällä jossa keulassa t-34, pari postijunaa ja vickersejä perässä on tulivoimaa kuin sotalaivassa, jolloin jalkaväen tarvitsi lähinä huolehtia ettei vaunuihin pääse heittämään tai asettamaan miinoja, polttopulloja, jne lyhyen kantaman tankintorjuntaa.

Stugvaunut toimivat omina erillisinä yksikköinään.
Hedelmistään puu tunnetaan.

Keza

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 978
  • Liked: 949
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1325 : 02.12.2018, 02:54:02 »
Kokoliha: Oma suosikkini olisi P-38L. Perusteet:

-helppo lentää
-hyvä nousukyky
-nokkaan keskitetty aseistus
-todella helpot sakkausominaisuudet
-kuormauskyky
-lyhyet lentokenttävaatimukset (toki Corsair parempi)
-kaksimoottoriluotettavuus
-lujat moottorit
-vankka rakenne

Bearcatia pidän Corsairia parempana, kunhan on tykkikone. 4 kokekivääriä on lähinnä vitsi.

Kaksimoottorisuus merkitsee korkeampia käyttökustannuksia, suurempaa huoltomäärää ja kaksimoottorikoulutusta lentäjille, sekin kustantaa.

F8F oli tosiaan vähän liikaa kevennetty, kun heikennetyt siivenkärjet osoittautuivat epävarmaksi ratkaisuksi mahdolliseen siipien ylirasitukseen, hätäpäissään kehitettiin irtiräjäytettävät siivenkärjet, jotka sitten deaktivoitiin rumihin jälkeen ja määrättiin 7,5 G ? maksimirasitus. Tykit tulivat vasta F8F-1B:hen, en jaksa kaivella koska se tuli tuotantoon, päätykkimalli -2 tuli tuotantoon vasta 48.
« Viimeksi muokattu: 02.12.2018, 02:56:18 kirjoittanut Keza »

Tunkki

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 4 941
  • Liked: 4410
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1326 : 02.12.2018, 04:41:41 »
Ne P-38-versiot joita euroopassa testasivat ei olleet iso menestys, oli kylmässä ongelmia.

AcastusKolya

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 194
  • Liked: 884
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1327 : 02.12.2018, 12:51:58 »
Ne P-38-versiot joita euroopassa testasivat ei olleet iso menestys, oli kylmässä ongelmia.

Johtui mm. siitä, että ohjaajat eivät osanneet käyttää konetta oikein eli matkalentoa lensivät korkeilla kierroksilla/matalalla ahtopaineella, kun pitäisi tehdä päinvastoin.
Pesunkestävä militaristivaskisti.

AcastusKolya

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 194
  • Liked: 884
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1328 : 02.12.2018, 12:59:54 »
Kaksimoottorisuus merkitsee korkeampia käyttökustannuksia, suurempaa huoltomäärää ja kaksimoottorikoulutusta lentäjille, sekin kustantaa.

F8F oli tosiaan vähän liikaa kevennetty, kun heikennetyt siivenkärjet osoittautuivat epävarmaksi ratkaisuksi mahdolliseen siipien ylirasitukseen, hätäpäissään kehitettiin irtiräjäytettävät siivenkärjet, jotka sitten deaktivoitiin rumihin jälkeen ja määrättiin 7,5 G ? maksimirasitus. Tykit tulivat vasta F8F-1B:hen, en jaksa kaivella koska se tuli tuotantoon, päätykkimalli -2 tuli tuotantoon vasta 48.

Huoltokustannukset eivät olisi olleet oleellisesti F4U-5:sta korkeammat, kun huomioi, että jälkimmäisessä oli hyvin monimutkainen ahdin. Lisäksi mm. brittien A. F. D. U:n raportin mukaan Lightningin huoltoystävällisyys oli hyvä lukuunottamatta radiota.

Jos 60 koneesta olisi säästynyt yksikin 2 moottorin ansiosta, olisi sillä säästöllä kuitattu aika paljon.

F8F-1:n maksimi kuormituskerroin täydellä sisäisellä kuormalla oli 7 g.

Pesunkestävä militaristivaskisti.

AcastusKolya

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 194
  • Liked: 884
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1329 : 03.12.2018, 17:16:42 »
Heitänpä kehiin mustan hevosen eli Boeing F8B:n. Samassa paketissa hyvä hävittäjä ja rynnäkkökone. Lento-ominaisuuksiltaan aivan hemmetin hyvä.
Pesunkestävä militaristivaskisti.

Nikolas Ojala

  • Nimellinen
  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 5 062
  • Liked: 6120
  • Tiellä Rhodesiasta Zimbabween
    • Kirjoitelmia
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1330 : 03.12.2018, 20:02:45 »

Heitänpä kehiin mustan hevosen eli Boeing F8B:n. Samassa paketissa hyvä hävittäjä ja rynnäkkökone. Lento-ominaisuuksiltaan aivan hemmetin hyvä.


Tarkoittanet Boeing XF8B jota valmistettiin 3 kpl. Ei koskaan siirretty sarjatuotantoon.
Totuus ei ole vihapuhetta. Se on totuus.

Luettavaa:

AcastusKolya

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 194
  • Liked: 884
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1331 : 03.12.2018, 21:59:53 »
Jep. Erittäin lupaava kone, joka olisi ollut todennäköisesti paljon parempi kuin Skyraider. Mutta lyhytnäköisyys tuli tielle.
Pesunkestävä militaristivaskisti.

Luka Mokonesi

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 487
  • Liked: 694
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1332 : 04.12.2018, 17:24:42 »
Historiaa tämäkin. Pariisi palaa -ketjussa joku pohti legioonan käyttöä paletissa, niin haeskelin sitten tietoa aiheesta, kun jossain muistin sopukoissa on jotain kyseisen lafkan hallinnolliseen historiaan liittyvää, lähinnä siitä että lafkasta otettiin tiukempi ote jotteivat ala sooloilemaan. No, en löytänyt tekstin pätkää edelliselle, mutta löysin artikkelin jossa pohditaan, että mitä tapahtuikaan Ranskan muukalaislegioonalle. Maailma muuttuu ja tällainen kyltymätön romantikko haikailee aina vain menneisyyteen, mutta pakko se on uskoa, että maailma muuttuu ja mielikuvat sen mukana.

Uutena asiana tuli mm. se, että anonymiteettiä ei voi enää saada kuten ennen. No, voihan sitä nimen vaihtaa muutenkin.

https://www.militarytimes.com/off-duty/military-culture/2017/12/21/what-ever-happened-to-the-french-foreign-legion/

Lainaus
What ever happened to the French Foreign Legion?

Conceived in fear and mistrust, this fighting force of unmanageable misfits and deserters survived, thrived and earned its country’s grudging respect.

Time was, films about the French Foreign Legion were themselves legion. P.C. Wren’s 1924 romantic novel, Beau Geste, unleashed a sandstorm of popular legion-inspired celluloid. Filmmakers have since released at least four movies directly based on the novel, with stars ranging from Ronald Colman to Gary Cooper and Telly Savalas, while scores of other legion-related films produced in the 20th century practically constitute their own genre of outback swashbucklers. But moviegoers’ ardor for films about stouthearted maverick legionnaires has faded so in recent years (the latest iteration was Deserter in 2002) that the most commonly asked question about the French Foreign Legion today is, “Mon Dieu, does that thing still exist?”

The legion was conceived as a provisional solution to a fleeting problem —the migration of undesirable persons into France in the wake of revolutions throughout Europe in 1830–31.

In retrospect, a military remedy to illegal immigration appears both contemporary and imaginative. The July Revolution of 1830 had resuscitated the French Revolutionary concept of a citizen army and led to disbandment of the Swiss Guards and other foreign formations that had enforced Bourbon mastery of such uprisings. To address the resulting coagulation of refugees in French cities, King Louis-Philippe on March 9, 1831, signed into law an act creating a ghetto foreign force within a citizen army. Recruiters quickly enlisted the undesirable aliens and packed them off to Algiers — et adieu, la Légion!

But the corps conceived as a mere historical footnote adhered to France like a sticky, finger-clinging sweet. Alien males continued to trespass, only to be repackaged and dispatched. In 1835 Paris sent the legion to fight in Madrid’s First Carlist War. Few survived, but replacements were plentiful and expendable. Even French regular soldiers questioned the value of legionnaires whose conduct hovered somewhere between sullen recalcitrance and incipient mutiny.

...

"Maapallon elämä on kestänyt suurempia muutoksia kuin mitä ihminen on nähnyt. Maapallo selviää hyvin ihmisestä ja on täällä vielä kauan ihmisen jälkeenkin." -mannym

"Gustafsson on asunut Bangkokissa 57 vuotta, mutta sanoo yhä olevansa farang." -HS-

Luka Mokonesi

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 487
  • Liked: 694
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1333 : 02.01.2019, 11:20:54 »
Kauppasotiin liittyvä "kipuilu" taitaa juontaa juurensa osin siihen, että USA:n mahti on vähitellen heikkenemässä. Jollain aikavälillä Kiina nousee taas maailmanmahdiksi, jota se oli ennen taantumistaan.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005952153.html

Lainaus
”Kiinan täytyy yhdistyä ja se tulee yhdistymään – – mikä on väistämätön vaatimus Kiinan kansakunnan suurelle uudistamiselle uudella aikakaudella”, Xi sanoi uutistoimisto AFP:n mukaan.

Xin mukaan Kiina ei tule luopumaan mahdollisuudesta käyttää tarvittaessa myös asevoimaa Taiwanin itsenäisyyshaaveiden vastustamiseksi.

”Emme lupaa luopua sotilaallisen voiman käytöstä vaan pidämme mahdollisuuden käyttää kaikkia tarpeellisia keinoja”
, hän sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan viitaten Taiwanin separatistisiin pyrkimyksiin.

”Historiallisia ja oikeudellisia faktoja, että Taiwan on osa Kiinaa ja Taiwaninsalmen molemmat puolet kuuluvat yhteen ja samaan Kiinaan, ei kukaan tai mikään voima voi muuttaa”, Xi ilmoitti Kiinan virallisen uutistoimiston Xinhuan mukaan.
"Maapallon elämä on kestänyt suurempia muutoksia kuin mitä ihminen on nähnyt. Maapallo selviää hyvin ihmisestä ja on täällä vielä kauan ihmisen jälkeenkin." -mannym

"Gustafsson on asunut Bangkokissa 57 vuotta, mutta sanoo yhä olevansa farang." -HS-

Golimar

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 13 333
  • Liked: 17062
  • Ego sum Spartacus
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1334 : 12.01.2019, 16:31:02 »
Lainaus
..............Venäjän kulttuuriministeri Vladimir Medinski on väittänyt voivansa todistaa toisen maailmansodan aikaisen myytin äskettäin julkaistuilla asiakirjoilla...................

Historiantutkijat ovat kumonneet laajalti levinneen legendan ”Panfilovin 28 miehestä”, jonka mukaan sotilaat uhrasivat henkensä tuhoten kymmeniä natsi-Saksan panssarivaunuja. Miehille myönnettiin Neuvostoliiton sankarin arvonimi väitetyistä urotöistään.......................

Neuvostoliiton romahduksen myötä historiantutkijat pääsivät selvittämään myytin taustoja tarkemmin. Vuonna 1997 julkaistussa artikkelissa todettiin, että tarina oli pitkälti fiktiota ja moni ”uhrautuneista” sotilaista oli vielä elossa.

Vuonna 2015 Venäjän valtionarkistojen verkkosivuilla julkaistiin kommunistiselle puolueelle osoitettu raportti vuodelta 1948, jossa 28 sotilaan toiminnan kerrottiin olevan lehdistölle luotu tarina. Valtionarkistojen johtaja alennettiin tehtävästään muutamaa kuukautta myöhemmin.

Kulttuuriministeri Medinski on kutsunut kyseistä raporttia ”poliittisista syistä laadituksi” ja ”epäluotettavaksi”. Myytti 28 sotilaasta on esiintynyt useissa venäläisissä kirjoissa, runoissa ja muistomerkeissä, minkä lisäksi kulttuuriministeriö rahoitti vuonna 2016 yli 400 000 euron arvosta myytin pohjalta tehtyä elokuvaa.

Panfilovin 28 miestä -elokuvaa on esitetty muun muassa Venäjän suurlähetystöissä ympäri maailmaa.

– Vaikka tämä tarina olisi keksitty, on kyseessä silti pyhä legenda, johon ei saa kajota. Ne, jotka näin tekevät, ovat moukkia, Vladimir Medinski totesi tuolloin.

https://www.verkkouutiset.fi/venaja-pitaa-kiinni-rajusta-legendasta-28-miesta-uhrautui-natsi-saksaa-vastaan/

https://en.wikipedia.org/wiki/Panfilov%27s_Twenty-Eight_Guardsmen

Фильм 28 панфиловцев
https://www.youtube.com/watch?v=FYLvvS5cpoQ

Tunkki

  • Kannatusjäsen
  • Jäsen^^^
  • ****
  • Viestejä: 4 941
  • Liked: 4410
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1335 : 12.01.2019, 18:46:11 »
@Faidros tämä lie tuttu kalu, nyt halavalla saatavissa!

https://huutokaupat.com/1180903

Faidros.

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 24 273
  • Liked: 16516
  • Blues for Allah
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1336 : 12.01.2019, 19:01:42 »
^Itse asiassa ei ole tuttu tykki, saati tuo maastouttamisjärjestelmä. Meillä oli 76, 122, 152 mm:n tykit.  Nuo modernit 76:t oli valmistettu  1902! ;D
@Tunkki
Kun yksi ihminen kärsii harhasta, sitä sanotaan hulluudeksi. Kun monta ihmistä kärsii harhasta, sitä sanotaan uskonnoksi. -Robert M Pirsig-
Millainen luonne 2000-luvun mekaanikolla pitäisi olla,jotta hän sietäisi koneiden päälle kasattuja elektronisen hevonpaskan kerrostumia.
-Matthew B.Crawford-

Radio

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 321
  • Liked: 285
  • Ultra Kurz Welle
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1337 : 12.01.2019, 19:18:43 »
Vanhana patteriupseerina kannatan edelleen tykistöä ja heittimiä. Ohjusten lisänä tietenkin Olisiko Venäjällä myydä halvalla Stalinin urkuja!
Ohjuksia voidaan eri menetelimin häiritä ja torjua. Tykistöä ei, varsinkin jos patterit ovat sopivasti sijoitettu ja tulenjohto kunnossa. Kunniatohtori Vilho Petter Nenosen kehittämät ampumamenetelmät ovat ihan käypää kamaa.

Nuivanlinna

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 9 588
  • Liked: 6492
  • *******
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1338 : 12.01.2019, 19:48:35 »
^Itse asiassa ei ole tuttu tykki, saati tuo maastouttamisjärjestelmä. Meillä oli 76, 122, 152 mm:n tykit.  Nuo modernit 76:t oli valmistettu  1902! ;D
@Tunkki

@Faidros Oli meillä tuo talvilapissa, kaivoin just kuvan esille ja varmistin asian.
« Viimeksi muokattu: 13.01.2019, 11:44:02 kirjoittanut Nuivanlinna »
Pahinta Suomessa on tämän köyhyyden lisäksi henkinen köyhyys. Meiltä puuttuu horisontti, mihin katsoa ja mitä tavoitella.

Radio

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 321
  • Liked: 285
  • Ultra Kurz Welle
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1339 : 13.01.2019, 23:02:04 »
Tykin voisin ostaa, mitä minä noilla räteillä tekisin?
Itse olen ampunut ainakin 76 Itkolla ja 152 Caneella ja joillain pienemmilläkin. Hauskaa oli.
Helsingin ulkosaarten (mm. Iso) olevan 12 tuumaisen sisuskalut olen nähnyt pohjia myöten. Koeammuntojen jälkeen ei juuri ammuttu, kun saaren kaikkien asumusten ikkunat särkyivät. Kantavuus olisi riittänyt Tallinnaan, ei mainostettu. Oi niitä aikoja.

Shemeikka

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 5 455
  • Liked: 7296
  • Oulu- Uleåborg
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1340 : 16.01.2019, 00:27:20 »
Lainaus
tiistai 15. tammikuuta 2019
KAROLIINIEN MARSSI

Tasan 300 vuotta sitten, tammikuussa 1719, Ruotsi ja sen mukana siihen kuulunut Suomi olivat sodassa. Suomi eli Isonvihan aikaa venäläisten miehittämänä ja Pultavan tappion jälkeen vuonna 1709, Ruotsin vuosiksi Turkkiin paennut kuningas Kaarle XII oli pian Ruotsiin palattuaan vienyt Ruotsin ja Suomen uuteen sotaan Tanskaa vastaan. Vuonna 1718 Kaarle XII johti Tanskalle kuuluneeseen Norjaan 10.000 karoliineiksi kutsutun sotilaan armeijan. Näistä sotilaista noin 6.000 oli suomalaisia.

Norjan puolella suurimmaksi osaksi suomalaisista koottu Ruotsin armeija eteni lähes ilman vastarintaa ja kauas toimivilta huoltoreiteiltä. Sää oli huono, huolto ei toiminut ja norjalaiset sissit piinasivat ylläköillään hyökkääjiä. Kun joulukuussa tuli viesti kuninkaan kuolemasta Fredrikstenin linnoituksen edustalla, murtui Ruotsin armeijan taistelutahto.

Joulukuun lopussa juliaanisen kalenterin mukaan kenraali Kaarle Kustaa Armfelt määrättiin aloittamaan vetäytyminen Ruotsiin. Kenraali Armfelt järkeili pohjoisempaa marssimisen altistavan armeijan norjalaisten hyökkäykselle ja etelämpää matka olisi ollut huollon puuttuessa liian pitkä.Kaarle Kustaa Armfelt määräsi 7.000 miehen joukkonsa marssimaan suoraan Norjan Tydalista Jämtlannin Handöliin Ruotsissa. Matkaa oli noin 50 kilometriä tuntureitten yli.

Reitti kulki kapeita polkuja myöten jyrkille rinteille ja pian matkanteon alettua Ruotsin armeijan karoliinit hylkäsivät satojen kilojen painoiset tykkinsä, joita oli liian vaikeaa kuljettaa mukana.

Matka oli aloitettu juliaaanisen kalenterin mukaan vuoden viimeisenä päivänä 1718. Nykyisen kalenterin mukaan oli 11. tammikuuta 1719.

Avotuntureilla ei ollut karoliineille suojaa, ja heidän vaatteensa oli kehnossa kunnossa, lisäksi alkoi tuulla purevasti ja pyryttää lunta. Ruokaakin oli vain vähän; sotilaille oli jaettu evääksi kaksi kaurakakkua ja 80 grammaa suolalihaa.

Jo ensimmäisenä marssipäivänä parisataa karoliinia menehtyi säähän ja rasituksiin. Matka eteni hitaasti, sillä suksia tiettävästi ei karoliineilla ollut.

Kylmän tuntureilla vietetyn yön jälkeen joukko-osasto alkoi hajota pienempiin tyhmiin. Matka kesti eri ryhmiltä joko kaksi tai kolme päivää. Lähes puolet ei päässyt lainkaan perille Ruotsiin. Arviolta 2.800 sotilasta kuoli viiden peninkulman matkalla. Legendan mukaan karoliineja olisi jäätynyt kesken marssimisen seisaalleen lumeen.

Perille Ruotsin puolelle Handöliin päässeet eivät lakanneet kuolemasta. Kylä oli pieni ja tilaa harvoissa ja harvassa olleissa taloissa ei ollut kaikille saapuneille. taloihin sisälle lämpimään päässeetkään eivät aina selvinneet hengissä; äkillisen lämpötilan vaihtelun aiheuttama rasitus surmasi sotilaita uunin tuvan lämpöön. Ainoa hoito pahoihin  paleltumiin oli amputaatio ja irtonaisia raajoja oli tarinan mukaan kasoiksi asti. Noin 700 sotilasta kuoli perille päästyään.

Karoliinien marssilla tunturien yli kuoli noin 3.400-3.500 Ruotsin armeijan karoliinia ja heistä suuri, ellei suurin osa oli suomalaisia. Kesän tultua norjalaiset siviilit hautasivat löytämänsä karoliinien ruumiit.

Henkiinjääneet Ruotsin armeijan suomalaiset sotilaat eivät päässeet kotiinsa vielä moniin vuosiin. Suomi oli Venäjän miehittämä vuoteen 1721 asti.

Moni ehti kuolla Ruotsissa näkemättä Suomea enää koskaan.

http://asfalttikukka.blogspot.com/2019/01/karoliinien-marssi-tasan-300-vuotta.html?m=1
Vain kuolleet kalat kulkevat virran mukana.

"Ajattele itse, tai muut päättävät puolestasi." Aku-Kimmo Ripatti

(Oulu PS) http://asfalttikukka.blogspot.fi/
Nude but not naked.

Shemeikka- mamukurssin käynyt suomalainen

Somehow, Satan got behind me

rane58

  • Jäsen^^
  • **
  • Viestejä: 102
  • Liked: 153
  • Retired
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1341 : 19.01.2019, 22:23:19 »
^-Niimpä, ruotsalaiset ovat aina, kautta sotaisan historiansa taistelleet viimeiseen mieheen, lue=Suomalaiseen sotilaaseen..... :-[
Kun älyttömät käskee haluttomat tekemään mahdottomat, syntyy projekti.

Suurinta suvaitsemattomuutta esiintyy siellä, missä omasta mielestä ollaan kaikista suvaitsevaisimpia.

AcastusKolya

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 1 194
  • Liked: 884
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1342 : 02.02.2019, 07:13:11 »
Nikolas Ojala kirjoitti: "He vain saivat ne myöhään käyttöön. Kyllä niillä pommikoneita pudotettiin. Rakettien ansiosta ampumisetäisyys kasvoi, joten pommikoneiden konekiväärien aiheuttama vaara hävittäjälle sen myötä väheni."

Nuo raketit olivat erittäin epäonnistunut ase. Osuminen oli tuurinpeliä ja niihin uhratut resurssit eivät mitenkään vastanneet tuloksia. Paljon tärkeämpi ja tehokkaampi pommikoneentorjunta-ase oli 30 mm MK 108 -tykki. 
Pesunkestävä militaristivaskisti.

kelloseppä

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 2 910
  • Liked: 2355
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1343 : 02.02.2019, 08:44:35 »
Lainaus
tiistai 15. tammikuuta 2019
KAROLIINIEN MARSSI

Tasan 300 vuotta sitten, tammikuussa 1719, Ruotsi ja sen mukana siihen kuulunut Suomi olivat sodassa. Suomi eli Isonvihan aikaa venäläisten miehittämänä ja Pultavan tappion jälkeen vuonna 1709, Ruotsin vuosiksi Turkkiin paennut kuningas Kaarle XII oli pian Ruotsiin palattuaan vienyt Ruotsin ja Suomen uuteen sotaan Tanskaa vastaan. Vuonna 1718 Kaarle XII johti Tanskalle kuuluneeseen Norjaan 10.000 karoliineiksi kutsutun sotilaan armeijan. Näistä sotilaista noin 6.000 oli suomalaisia.

Norjan puolella suurimmaksi osaksi suomalaisista koottu Ruotsin armeija eteni lähes ilman vastarintaa ja kauas toimivilta huoltoreiteiltä. Sää oli huono, huolto ei toiminut ja norjalaiset sissit piinasivat ylläköillään hyökkääjiä. Kun joulukuussa tuli viesti kuninkaan kuolemasta Fredrikstenin linnoituksen edustalla, murtui Ruotsin armeijan taistelutahto.

Joulukuun lopussa juliaanisen kalenterin mukaan kenraali Kaarle Kustaa Armfelt määrättiin aloittamaan vetäytyminen Ruotsiin. Kenraali Armfelt järkeili pohjoisempaa marssimisen altistavan armeijan norjalaisten hyökkäykselle ja etelämpää matka olisi ollut huollon puuttuessa liian pitkä.Kaarle Kustaa Armfelt määräsi 7.000 miehen joukkonsa marssimaan suoraan Norjan Tydalista Jämtlannin Handöliin Ruotsissa. Matkaa oli noin 50 kilometriä tuntureitten yli.

Reitti kulki kapeita polkuja myöten jyrkille rinteille ja pian matkanteon alettua Ruotsin armeijan karoliinit hylkäsivät satojen kilojen painoiset tykkinsä, joita oli liian vaikeaa kuljettaa mukana.

Matka oli aloitettu juliaaanisen kalenterin mukaan vuoden viimeisenä päivänä 1718. Nykyisen kalenterin mukaan oli 11. tammikuuta 1719.

Avotuntureilla ei ollut karoliineille suojaa, ja heidän vaatteensa oli kehnossa kunnossa, lisäksi alkoi tuulla purevasti ja pyryttää lunta. Ruokaakin oli vain vähän; sotilaille oli jaettu evääksi kaksi kaurakakkua ja 80 grammaa suolalihaa.

Jo ensimmäisenä marssipäivänä parisataa karoliinia menehtyi säähän ja rasituksiin. Matka eteni hitaasti, sillä suksia tiettävästi ei karoliineilla ollut.

Kylmän tuntureilla vietetyn yön jälkeen joukko-osasto alkoi hajota pienempiin tyhmiin. Matka kesti eri ryhmiltä joko kaksi tai kolme päivää. Lähes puolet ei päässyt lainkaan perille Ruotsiin. Arviolta 2.800 sotilasta kuoli viiden peninkulman matkalla. Legendan mukaan karoliineja olisi jäätynyt kesken marssimisen seisaalleen lumeen.

Perille Ruotsin puolelle Handöliin päässeet eivät lakanneet kuolemasta. Kylä oli pieni ja tilaa harvoissa ja harvassa olleissa taloissa ei ollut kaikille saapuneille. taloihin sisälle lämpimään päässeetkään eivät aina selvinneet hengissä; äkillisen lämpötilan vaihtelun aiheuttama rasitus surmasi sotilaita uunin tuvan lämpöön. Ainoa hoito pahoihin  paleltumiin oli amputaatio ja irtonaisia raajoja oli tarinan mukaan kasoiksi asti. Noin 700 sotilasta kuoli perille päästyään.

Karoliinien marssilla tunturien yli kuoli noin 3.400-3.500 Ruotsin armeijan karoliinia ja heistä suuri, ellei suurin osa oli suomalaisia. Kesän tultua norjalaiset siviilit hautasivat löytämänsä karoliinien ruumiit.

Henkiinjääneet Ruotsin armeijan suomalaiset sotilaat eivät päässeet kotiinsa vielä moniin vuosiin. Suomi oli Venäjän miehittämä vuoteen 1721 asti.

Moni ehti kuolla Ruotsissa näkemättä Suomea enää koskaan.

http://asfalttikukka.blogspot.com/2019/01/karoliinien-marssi-tasan-300-vuotta.html?m=1

Lainauksessa jäi mainitsematta, että Armeltin johtamat ruotsalaiset joukot olivat piirittämässä Trondheimia, kun tieto kalle XII:n kuolemasta ja käsky palata Ruotsiin saapui heille.

Trondheimin operaation mitä ilmeisemmin piti olla vasta ensivaihe sangen uskaliaassa suunnitelmassa. Armefeltin joukot piti laivata nopeasti Trondheimista espanjalaisilla laivoilla Skotlantiin, josta heidän piti marssia skottiarmeijan tukena Ykä I:n syöskemiseksi vallasta. Palkinnoksi jakobiitit olisivat sitten antaneet brittilaivaston Itämerelle operoimaan tuolloin Itämerta hallinneita Venäjän ja Tanskan laivastoja vastaan.

Faidros.

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 24 273
  • Liked: 16516
  • Blues for Allah
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1344 : 02.02.2019, 10:02:02 »
Helsingin ulkosaarten (mm. Iso) olevan 12 tuumaisen sisuskalut olen nähnyt pohjia myöten. Koeammuntojen jälkeen ei juuri ammuttu, kun saaren kaikkien asumusten ikkunat särkyivät. Kantavuus olisi riittänyt Tallinnaan, ei mainostettu. Oi niitä aikoja.

Väitän, ettei olisi. En usko yli 60km:n kantamaan. @Radio
Kromasin 1986 Isosaareen koetykin 10 metriä pitkän putken sisältä ja silläkään ei olisi ampunut Tallinnaan saakka ja sitä kokeiltiin juuri pitkän kantaman saavuttamiseksi. En tiedä josko nykyaikaisilla ampumatarvikkeilla sitten, mutta tuskin, ei varmasti ainakaan lukko olisi kestänyt. Ehkä nykyaikaisella rakettiavusteisella perävirtauskranaatilla?
Olin itse noissa ammunnoissa mukana ja sain jopa laukaista tykin. Putkipaineita mitattiin kuparisten mittapalojen avulla, joita etsittiin kallioilta ja mittailtiin kutistumia. Maksimipanoksella ammuttiin, mutta vaikka kromatulla putkella ammuttiin ja lähtönopeudet nousivat kivasti, silti ei olisi kantama Tallinnaan riittänyt. Vain yksi putki valmistettiin, koska Neuvostoliittolainen erikoisvalmisteinen aihio oli ihan helvetin kallis. Putki oli nimittän valmistettava isommalla reijällä kuin tavallinen, jotta kromi ei olisi tehnyt sitä liian tiukaksi ja kai tuo erikoinen pituuskin vaikutti hintaan.
Kaliberipituus oli muuten tasan sata, kun K9 Thunderilla on vain 52. 8)
Vähän jänskätti pysyykö kromit kiinni, kun kromaamiseen meni helvetin monta päivää ja itse valvoin prosessia. Olisi voinut mennä pieleenkin kun noin ison kappaleen lämpötiloja on vaikea hallita. Mielenkiintoinen työ. :)
« Viimeksi muokattu: 02.02.2019, 10:12:21 kirjoittanut Faidros. »
Kun yksi ihminen kärsii harhasta, sitä sanotaan hulluudeksi. Kun monta ihmistä kärsii harhasta, sitä sanotaan uskonnoksi. -Robert M Pirsig-
Millainen luonne 2000-luvun mekaanikolla pitäisi olla,jotta hän sietäisi koneiden päälle kasattuja elektronisen hevonpaskan kerrostumia.
-Matthew B.Crawford-

Shemeikka

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 5 455
  • Liked: 7296
  • Oulu- Uleåborg
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1345 : 02.02.2019, 16:03:46 »
Reissuni Valamoon, vastikään päättynyt vuoden 1918 sodan muistovuosi ja suomalainen pyhimys innoittivat kirjoittamaan blogiini ko. aiheista.

Lainaus
SUOMEN SISÄLLISSODAN PYHIMYS

Vietimme juuri Suomen vuoden 1918 sodan muistovuotta. Tämä sota on jakanut suomalaisia sukupolvien ajan; edes sen nimestä ei ole päästy yksimielisyyteen, joillekin sata vuotta sitten käyty verinen sota on joko vapaussota, luokkasota, sisällissota tai neutraalimmin vuoden 1918 sota.

Vuonna 1918 käydystä sodasta kerrotaan runsaasti tarinoita, osa sankaritaruja ja suurin osa traagisia ihmiskohtaloita. Yksi vähemmän tunnettuja on kertomus sodassa vuonna 1918 marttyyrikuoleman kärsineestä ortodoksipyhimyksesta. Tosin ortodoksit käyttävät nimitystä "pyhä". Erään tiedon mukaan sana "pyhimys" on protestanttipappien 1500-luvulla kehittelemä pilkkanimi roomalaiskatolisen kirkon pyhille. Kyseessä olisi väännös homoseksuaalia tarkoittavasta suomen kielen sanasta "miehimys".

Tuleva pyhä Ivan Vasilinpoika Karhapää syntyi viisihenkiseen ortodoksiseen perheeseen Ilomantsin seudulla Sonkajanrannan kylässä 13.7.1884. Hän tiettävästi käytti suomalaista nimeä Johannes, mutta kirkonkirjoissa hänen nimensä on Ivan. Johannes tai Ivan Karhapää kasvoi ystävälliseksi ja uskonnolliseksi mieheksi, joka tunnettiin hyvänä puhujana. Hän avioitui ja sai kaksi lasta, joita toinen eli aikuiseksi. Leskeksi jäätyään Ivan avioitui toistamiseen.

1900-luvun alku oli Suomessa kovaa aikaa, myös ortodokseille. Suomalaiset yhdistivät ortodoksisen uskonnon venäläisyyteen ja Suomen luterilainen kirkko teki painostavaa lähetystyötä käännyttääkseen ortodoksit maan valtakirkon jäseniksi.

Nuori Ivan Karhapää vastusti käännytyspyrkimyksiä ja toimi ortodoksien parissa suunnannäyttäjänä ja aktivistina. Hän muunmuassa perusti ystäviensä kanssa ortodoksisen nuorisoseuran ja kirjaston sekä piti yhteyttä Suomen ortodoksisen kirkon johtajiin ortodoksien edusmiehenä. Ivan Karhapää toimi katekeettana eli kiertävänä opettajana Ilomantsissa ja kulki yksin tai Valamon luostarin  munkin Isaakin kanssa järjestämässä hengellisiä tilaisuuksia. Toiminta oli menestyksekästä ja vuonna 1914 itseoppinut Ivan Karhapää palkattiin uskonnonopettajaksi silloiseen Kuopion lääniin.

Tuolloin Venäjästä irti rypistelevän Suomen automisen valtion palkkaama ortodoksinen opettaja sai kuulla solvauksia ja vihapuhetta; häntä epäiltiin Venäjämieliseksi poliisin ilmiantajaksi ja Ivan Karhapään nimi tuli tunnetuksi ympäri Suomea.

Ivan Karhapään toimintaa Suomen ortodoksien hyväksi pidettiin luterilaisten vastustajien piirissä venäläismielisenä ja Ivania itseään tsaarin salaisen palvelun Ohranan jäsenenä sekä vuoden 1917 jälkeen myös bolsevikkina eli kommunistina. Ivan Karhapään väitettiin uskonnon varjolla tekevän työtä Suomen venäläistämiseksi ja Suomen pitämiseksi osana Venäjää. Ivan Karhapää vaikeni ja jätti syytökset omaan arvoonsa.

Suomen itsenäistyttyä ja vuoden 1918 sodan sytyttyä Ivan Karhapää ja hänen veljensä Jaakko määrättiin Suomen valkoisen armeijan kutsuntoihin. Heidän saavuttuaan paikalle, molemmat vangittiin "punikkeina" ilmiannon perusteella. Pidätyksen suoritti kaksi miestä, joista toinen perimätiedon mukaan löysi Ivan Karhapään vaatteista ortodoksisen matkaikonin ja talloi sen maahan sanoen ettei Ivan Karhapää sitä enää tarvitsisi.

Ivan Karhapää ja hänen veljensä Jaakko vietiin Joensuun kaupungintalon kellariin, jonne oli vangittu punaisia, punaisiksi epäiltyjä,venäläisiä sotilaita ja muita valkoisen Suomen vihollisiksi luokittelemia. Matkalla vankeuteen Ivan Karhapää lepotauon aikana sanoi eräälle naiselle "päiviensä olevan nyt luetut".

Keväällä 1918 oli Suomessa sota, mutta väkivalta ulottui myös rintaman ulkopuolelle. Väkivallanteot ja teloitukset olivat yleisiä. Usein teloitukset tapahtuivat mielivaltaisesti, humalassa ja ilman oikeudenkäyntiä. Joensuun valkoisen armeijan sotilaspiiri yritti hillitä oman käden oikeutta mutta ei siihen täysin kyennyt.

Huhtikuun alettua Ivan Karhapää vietiin muitten teloitettavien mukana Joensuun kaupungin Siilaisten kaupunginosaan ammuttaviksi. Teloitettavat määrättiin riviin ja viisimiehinen teloitusryhmä ampui heidät. Kertoman mukaan Ivan Karhapää ei kuollut heti, vaan häneen ammuttiin vielä yksi yhteislaukaus ja mahdollisesti vielä lähietäisyydeltä yksi varmistuslaukaus. Teloituspäiväksi on jälkikäteen arvioitu huhtikuun 8. 1918, mutta toisten lähteitten perusteella kuolinpäivä oli joko 7.3.1918 tai saman kuun pääsiäinen. Neljännen arvion mukaan Ivan Karhapää teloitettiin yhdessä venäläisen sotilaan kanssa huhtikuun 14. vuonna 1918. Ivan Vasilinpoika Karhapää oli kuollessaan 33-vuotias. Hänen veljensä Jaakko vapautettiin joidenkin kuukausien kuluttua.

Ivan Karhapään leski Anna sai miehensä ruumiin haudattavaksi vasta useitten kuukausien kuluttua. Teloitetun aviomiehen maatunut ruumis tunnistettiin vainajan villasukkien raitojen perusteella.

Ivan Karhapää ei saanut levätä rauhassa edes vuoden 1918 sodan päätyttyä. Hänen hautansa joutui toistuvasti ilkivallan kohteeksi ja jopa hautakivi heitettiin järveen kahdesti. Lopulta hautakivi jouduttiin valamaan sementtijalustalle sen irrottamisen estämiseksi.

Ivan Karhapään eli Johanneksen toimintaa ei unohdettu. Hän oli esimerkki ortodokseille ja vahvisti näitten uskoa. Hän myös valisti ihmisiä opettajana ja yhteiskunta-aktivistina.

Vuonna 2014 Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous asetti kolmijäsenisen työryhmän tutkimaan mahdollisia pyhiksi kanonisoitavia henkilöitä.

Ehdokkaan oli täytyi täyttää seuraavat ehdot:

- ihmeeseen verrattava myönteinen muutos
- yleisesti ihmeteltävää hyvää
- pysyvää hyvää lohduttamalla, opettamalla tai ohjaamalla
- kärsiä marttyyrikuolema tai osoittaa kestävyyttä vainoissa
- jäänyt kristittyjen muistiin
- kirkko piti toimintaa esimerkillisenä ja pyhää sen vuoksi esirukoilijana

Työryhmä esitti vuonna 2016 kahta henkilöä pyhiksi kanonisoitaviksi: Ivan Vasilinpoika Karhapäätä (1884.1918) ja Valamon luostarin skeemaigumeni Johannesta (Ivan Alesejevitsh Aleksejev 1873-1958).

Marraskuussa 2018 Konstantinopolin Ekumeenisen Patriarkaatin Pyhä Synodi hyväksyi molemmat ehdokkaat kanonisoitaviksi. Ivan Karhapää tunnetaan nimellä Pyhä marttyyri ja tunnustaja Johannes Ilomantsilainen ja skeemaigumeni Johannes nimellä Pyhä Johannes Valamolainen.

Pyhä Johannes Ilomantsilainen on ensimmäinen suomalainen ortodoksisen kirkon pyhä. Hänen elämästään valmistui vuonna 2008 dokumentti "Oikeauskoisen nousu ja tuho" ja julkaisematon elämäkerta.

http://asfalttikukka.blogspot.com/2019/02/suomen-sisallissodan-pyhimys-vietimme.html?m=1
Vain kuolleet kalat kulkevat virran mukana.

"Ajattele itse, tai muut päättävät puolestasi." Aku-Kimmo Ripatti

(Oulu PS) http://asfalttikukka.blogspot.fi/
Nude but not naked.

Shemeikka- mamukurssin käynyt suomalainen

Somehow, Satan got behind me

Nikolas Ojala

  • Nimellinen
  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 5 062
  • Liked: 6120
  • Tiellä Rhodesiasta Zimbabween
    • Kirjoitelmia
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1346 : 03.02.2019, 03:04:53 »

Nuo raketit olivat erittäin epäonnistunut ase. Osuminen oli tuurinpeliä ja niihin uhratut resurssit eivät mitenkään vastanneet tuloksia.


Tämä oli yllättävä tieto.

Wikipedian artikkelissa esitetään asia aivan eri valossa. Tosin, juuri tuossa osiossa ei näy lainkaan lähdeviitteitä.


Lainaus

In deutschen Quellen wird der Erfolg der R4/M als „ausgezeichnet“ und „überragend“ bezeichnet. In der kurzen Einsatzzeit sollen fast 500 alliierte Flugzeuge durch die R4/M zerstört worden sein. So sollen bei einem Einsatz aus einem Verband von 425 B-17 G 25 Maschinen ohne eigenen Verlust abgeschossen worden sein. Noch im April 1945 sollen 24 Fw 190 mit der R4/M 40 B-24 ohne eigene Verluste abgeschossen haben.

Unabhängig von den tatsächlichen Abschusszahlen war die R4/M aber zweifellos die effektivste Waffe deutscher Jagdflieger in den letzten Kriegsmonaten. Die Zahlen beider Seiten sprechen für die Effektivität des Düsenjägers in Kombination mit der Raketenbewaffnung. Die Verlustquote der Alliierten war jedoch durch deren enorme zahlenmäßige Überlegenheit so gering, dass der Einsatz der R4/M keine entscheidenden Auswirkungen mehr hatte.

Die Richtigkeit des Konzepts, Bomberverbände mit Salven ungelenkter Raketen anzugreifen, wird auch durch dessen Weiterführung in der U.S. Air Force in den Jahren nach dem Zweiten Weltkrieg bei den Flugzeugtypen F-86D Sabre, F-94 Starfire, F-89 Scorpion und F-102 Delta Dagger belegt. Die von den USA in den 50er Jahren eingeführte FFAR beruhte auf dem gleichen Aufbau wie die R4/M.


https://de.wikipedia.org/wiki/R4M

Lainaus

It was the development of the feared R4M rockets that sealed the fate of many Allied flyers over Germany when facing the Me-262. “The rockets gave us extra punch,” said Me-262 pilot Leutnant Klaus Neumann. “Fire the rockets, do the damage, weaken the tight formation integrity of the bombers, and then pick off the crippled stragglers,” he said.

“It was like being a god in a way,” added Neumann, who had seen combat in piston-driven Messerschmitt Me-109s and Focke Wulf FW-190s over Russia. The jet was “fast, had great firepower,” and gave one a lot of confidence when pitted against a well-armed enemy aircraft, he said. The 55mm R4M rockets contained a high explosive shell filled with Hexogen and were mounted under the wings on specially designed wooden racks with 24 rockets typically attached to each jet.

Initially, there were problems because the rockets often failed to fire. Reports of the problem reached Generalleutnant Adolf Galland, head of the Luftwaffe’s jet arm. An electrician was promptly called in. The electrician quickly identified a problem with the copper electrical triggering connectors. From that point forward, the connectors were reinforced with silver or nickel, and the difficulty was resolved.


• Zimmer, Phil: Hitler's Jet Fighters Tried to Turn the Tide of World War II. They Failed (but Changed History Forever) The National Interest, 2018-04-01.

Lainaus

Eine wirklich erfolgreiche Bordrakete kam aber erst, wie viele andere "Wunderwaffen", viel zu spät. Es war die leitwerkstabilisierte Bordrakete R 4/M "Orkan". An der Entwicklung dieser Waffe war ein Mann maßgeblich beteiligt , der bereits 1915 als Mechaniker die erste MG-Steuerung bei Fokker in Schwerin gebaut hatte und in der Verbotszeit 1919–33 bei der waffentechnischen Ausrüstung der getarnten deutschen Fliegertruppe der Reichswehr eine Rolle gespielt hatte. Es war Fritz Heber, nunmehr Chef der Firma Heber in Osterode, der mit den Deutschen Waffen- und Munitions-Werken zusammen die R 4/M (R = Rakete, 4 = Gewicht 4 kg, M = Minenkopf) entwickelte. Es wurden sofort 20000 Stück in Aufrag gegeben, von denen aber nur noch 12000 zur Auslieferung kamen. Die Erprobung erfolgte bei dem von Generalmajor Galland geführten Jagdverband (JV) 44, Bis März 1945 wurden mindestens 60 Me 262 A-1b mit 24 R 4/M pro Tragfläche ausgerüstet. Der Erfolg war ausgezeichnet. Bei einem Einsatz wurden ohne eigenen Verlust aus einem Verband von 425 B-17 G 25-Maschinen abgeschossen. Neben der Me 262 wurde auch der Raketenjäger Me 163 mit der R 4/M ausgerüstet. Der Objektschutzjäger Bachem Ba 349 sollte im Bug eine Abschußanlage, die sogenannte "Bienenwabe", zu 28 Rohren enhalten. Dies führte aber beim Schußversuch zur Explosion des Bugs. Eine geänderte "Bienenwabe" zu 24 Rohren konnte nicht mer erprobt werden. Der Blohm & Voß-Jäger P. 212, der eine ähnliche Bewaffnung erhalten sollte, blieb Projekt.

Aber selbst veraltete Maschinen des Musters Fw 190 erzielten sogar noch im April 1945 überragende Erfolge. So vernichteten 24 Fw 190 aus einem starken viermotorigen Verband 40 Maschinen ebenfalls ohne eigene Verluste. Insgesamt wurden in der kurzen Einsatzzeit fast 500 Feindmaschinen durch R 4/M-raketen zerstört. Bis Kriegsende waren etwa 10000 Gechosse fertiggestellt, davon ein Großteil im sudetenländischen Ausweichbetrieb in Kratzau.

Die R 4/M war äußerst einfach aufgebaut, besaß jedoch faltbare Stabilisierungsflossen. Die Sprengladung im Kopf bestand aus 0,5 kg Hexogen, die durch einen Annäherungszünder zur Detonation gebracht wurden. Der Abschuß erfolgte aus einer Entfernung von 1500 bis 1800 m vom Feind.


• Nowarra, Heinz J.: Die deutsche Luftrüstung 1933–1945. Bonn: Bernard & Graefe. kovakantinen, 26 x 22 cm, 3127 grammaa. ISBN 3-8289-5315-8. 4. osa, s. 85–87.

Tuon ja edellisenkin saksankielisen tekstin voi vaikka käännättää Googlen kääntäjällä saksasta englanniksi. Käännöksestä tulee aivan lukukelpoinen. En suosittele käännöstä saksasta suomen kieleen, sillä suomea Googlen kääntäjä ei oikein hallitse.




Paljon tärkeämpi ja tehokkaampi pommikoneentorjunta-ase oli 30 mm MK 108 -tykki.


Se tosiasia, että MK 108 oli varmasti tärkeämpi, johtuu varmaankin valmistusmääristä ja käyttöajasta.
« Viimeksi muokattu: 22.02.2019, 00:42:29 kirjoittanut Nikolas Ojala »
Totuus ei ole vihapuhetta. Se on totuus.

Luettavaa:

Nikolas Ojala

  • Nimellinen
  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 5 062
  • Liked: 6120
  • Tiellä Rhodesiasta Zimbabween
    • Kirjoitelmia
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1347 : 05.02.2019, 00:50:06 »
Pieni lisäys tuohon rakettiaseen käyttötapaan: Raketeilla ei korvattu kanuunoita, vaan raketit laitettiin koneeseen mukaan kanuunoiden lisäksi. Kun pommikonemuodostelma saapui ampumaetäisyydelle, raketit päräytettiin pommikoneita vastaan. Raketeista keventyneet hävittäjät jatkoivat sen jälkeen pommikoneiden tuhoamista kanuunoilla.

Wikimedia Commonsissa on valokuva B-24 Liberatorista, jonka raketin osuma on juuri katkaissut. Pommikoneen irronnut pyrstö näkyy kuvassa vasemmalla.

« Viimeksi muokattu: 22.02.2019, 00:41:19 kirjoittanut Nikolas Ojala »
Totuus ei ole vihapuhetta. Se on totuus.

Luettavaa:

n.n.

  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 961
  • Liked: 850
  • nuivaantunut
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1348 : 05.02.2019, 01:03:04 »
Pieni lisäys tuohon rakettiaseen käyttötapaan: Raketeilla ei korvattu kanuunoita, vaan raketit laitettiin koneeseen mukaan kanuunoiden lisäksi. Kun pommikonemuodostelma saapui ampumaetäisyydelle, raketit päräytettiin pommikoneita vastaan. Raketeista keventyneet hävittäjät jatkoivat sen jälkeen pommikoneiden tuhoamista kanuunoilla.

Wikimedia Commonsissa on valokuva B-24 Liberatorista, jonka raketin osuma on juuri katkaissut. Pommikoneen irronnut pyrstö näkyy kuvassa vasemmalla.

Olettaisin, että rakettien hyöty tuli erityisesti sirpalevaikutuksesta, kun kuularuiskun oli osuttava suoraan kohteeseensa.
'Olemme sinisilmäisiä ajatellessamme, että iso määrä nuoria miehiä voidaan tuoda vieraasta kulttuurista ja istuttaa heihin heti länsimaisia arvoja.' -Seida Sohrabi

Nikolas Ojala

  • Nimellinen
  • Jäsen^^^
  • ***
  • Viestejä: 5 062
  • Liked: 6120
  • Tiellä Rhodesiasta Zimbabween
    • Kirjoitelmia
Vs: Sotahistoriaketju
« Vastaus #1349 : 05.02.2019, 12:12:55 »

Olettaisin, että rakettien hyöty tuli erityisesti sirpalevaikutuksesta, kun kuularuiskun oli osuttava suoraan kohteeseensa.


Tavallinen MK 108 kranaatti painoi 330 grammaa ja siinä oli 85 grammaa heksogeenia.

R 4/M raketti painoi noin 4 kg ja siinä oli 520 grammaa heksogeenia.

Molemmille aseille oli yhteistä että räjähdysaineen määrä oli maksimoitu ja siksi kuori oli suhteellisen ohut. Vaikka kuori sirpaloitui räjähdyksessä, ilmeisesti painevaikutusta oli pääasiassa tavoiteltu.

Räjähdysaineiden määristä voi päätellä, että yhden raketin osuma vastaisi suunnilleen kuuden kanuunan kranaatin samanaikaista osumaa samaan pisteeseen. Kun keskimäärin neljä tai viisi kanuunan osumaa riitti pommikoneen tuhoamiseen, vastaavasti yhden raketin osuma tuhosi pommikoneen.
« Viimeksi muokattu: 22.02.2019, 00:40:56 kirjoittanut Nikolas Ojala »
Totuus ei ole vihapuhetta. Se on totuus.

Luettavaa:

Tagit: